Verilettu kirjoitti:Itsellä päinvastainen tunne. Otti päähän että viikonloppu meni hukkaan. Ja sai sitä hengellistä kierrätysruokaa, josta parasta ennen päiväys oli mennyt vuosia sitten, niin paljon ettei vähään aikaan todellakaan tehnyt mieli.
Ymmärrän tuon hyvin! Minulla oli tuo fiilis kokouksia kohtaan kun aina samat naamat, samat puheet ja loppu tulee kohta. Samoin kentällä. Tylsää!
Konventit, tai ainakin kesän konventti, oli jostain syystä itselle aina eri juttu. Puheet oli tietty juuri mitä sanoit ja odotin aina taukoa, seuraavaa vessareissua ja sunnuntain näytelmää (edes jotain vähän tavallisesta poikkeavaa) ja sitten että loppuu ja pääsee kotiin. Usein myös nukuin ohjelmia ohi kun väsytti aina aikainen herätys kun valvonut myöhään sen jälkeen kun muut jo menneet nukkumaan (piti nääs ladata omia akkuja olemalla yksin, ihmispaljouden rasittama kun oli).
Tykkäsin lähinnä siitä että kaupunki oli täynnä todistajia niin tunsi kuuluvansa edes johonkin joukkoon kun ei sitä fiilistä muualta oikein voinut hakea (työ, harrastus, urheilu yms. ei sosiaalisesti ollut hyväksyttyä tai ainakin paheksuttua). Siihen kait niillä konventeilla tähdätään että aivopestään ihminen hetkellisesti positiivisella viballa massan avulla. Itsellä se ainakin toimi ja hetkellisesti aina lisäsi toimintaa, mutta todellakin HETKELLISESTI (puhutaan varmaan päivistä, ja sekin tunteen tasolla
). Pahin harmagedon "kiire" mitä se synnytti kesti sitten hieman kauemmin (viikkoja tai kuukausia, en tarkkaan enää muista) mutta sekin laantuu ja sitten taas uus rumba että toistuu ja saadaan ihmisiltä rahat ja ilmainen työ irti. Ahdistustahan se lisää aina kuten kokoukset ja kenttäkin! Voin vain kuvitella mitä ihmiset tuntee tämän kesän konventin takia! En siis väitä että se positiivinen fiilis ja ns. "energisyys" jotenkin mitätöisi sitä tuskaa. Se oli hyvin hetkellistä. Voisi jopa sanoa että hieman kuin huumetta, ehkä. Kuiville päästyä aivot alkoi toimia ja ahdistus vähentyä. Jännää!
Siihen liittyen, myöhemmin asiat alkoi sitten näyttää erilaiselta kun aivot pystyivät kyseenalaistamaan asioita ja 2013 luopiopuhe avasi lopullisesti silmät että se "hengellinen ruoka" on oikeasti aika kuvottavaa. Myöhemmin älysin lopullisesti (asia jota olen yrittänyt ymmärtää pitkään aikaisemmin) että olen yksinäinen ajattelija joka haluaa vain muutaman hyvän ystävän enkä mitään idioottia laumaa lampaita jotka tekee juuri niin kuin sanotaan ilman että ajatellaan tai mistään edes on mitään omaa mielipidettä. Sen takia usein olikin napit vastakkain muiden todistajien kanssa koska tein omia ratkaisuja aivoillani esim. elokuvien, pelien ja musiikin suhteen. Sehän on ihan no-no koska demonit ja itse Saatana vaikuttaa niissä!
Täytyy tosin myöntää että senkin suhteen oli sukset itseni kanssa usein ristissä aivopesun takia kun tunsi että haluaa tehdä omia valintoja ja viihde on kivaa mutta silti tuntuu että tekee väärin ja on riittämätön kun kuuntelee, katselee, lukee ja pelaa viihdettä jota seura ei hyväksy. Tuli myös heitettyä tavaroita pois sen takia että luonnottomasti kehittynyt ja seuran luoma vääristynyt omamatunto ei mollaisi. Sen lisäksi yritti tehdä ihan outoja ratkaisuja viihteen suhteen. Esim. yksi sellainen oli että voin katsoa/omistaa elokuvan jos siinä ihminen ei tapa toista ihmistä (joopa joo, ihan kuin addikti joka yrittää kaupitella perheelleen diiliä että voi jatkaa addiktiokäyttäytymistä). Myöhemmin katsoin seuran jotain filmiä ja mietin että tässäkin on väkivaltaa (tietty paljon lievempää, mutta on silti). "Miksi väkivalta on siellä OK mutta ei minun viihteessani" oli ensimmäisiä ihan omia ajatuksiani. Hurraa!
Onneksi siitäkin ahdistavavsta kirouksesta on nykyään päässyt irti ja voi nauttia ihan mitä itse haluaa ja juuri sitä mistä pitää ilman että siitä tuntee jatkuvaa huonommuuden tunnetta. Harmittaa tosin rahan menetys kun monta juttua meni roskiin. Satojen eurojen edestä ajan saatossa erinäisiä asioita...
