Veljesseura.org

Ateisti on alunperin luopiota vastaava nimittelytermi, jota alettiin käyttämään uskonnottomista ihmisistä. Ateismi onkin mielletty selityksissä Jumalan kieltäjäksi. Teisti on Jumalaan uskova ja A-teistin vastakohta.
Agnostikko on se kantaaottamaton välimuoto, joka ei usko Jumalaan mutta ei kielläkkään sen mahdollisuutta olla olemassa. Agnostikko on kuin elokuva 'Mies joka ei osannut sanoa ei'.

Mielestäni (tämä on siis henkilökohtainen mielipide) ateismi on elämänkatsomuksellisesti väärin kytketty 1-1 suhteessa jumaluuteen. Kyse on ennenkaikkea olemassaolon alkuperästä eikä sen ainoa selitys välttämättä ole kemiallinen evoluutio tai Jumala. Jumalan rinnalle voidaan aivan yhtä perustellusti nostaa muu älyllisyys, joka voisi olla vaikkapa toisen ulottuvuuden vielä ihmisille tuntematon elämänmuoto. Sana ateismi onkin mielestäni liian suppeasti tulkittu (uskovaisuuden tuottama vastakkainasettelu) ja sen merkitystä pitäisikin laajentaa sekä avartaa erilaisia tieteellisiä teorioita vastaavaksi. Sama voisi koskea agnostismia. Jumaluskoa voisi myös laajentaa käsittämään ei jumalalliset muut elämän muodot.

Vai onko tieteen käsitys muiden ulottuvuuksien todennäköisyydestä mielestäsi lähinnä harhaoppia tai virheellistä logiikkaa?

RaM kirjoitti: Mielestäni (tämä on siis henkilökohtainen mielipide) ateismi on elämänkatsomuksellisesti väärin kytketty 1-1 suhteessa jumaluuteen. Kyse on ennenkaikkea olemassaolon alkuperästä eikä sen ainoa selitys välttämättä ole kemiallinen evoluutio tai Jumala.

Yleisesti ateismi ymmärretään nimenomaan jumaluskon puutetta tarkoittavaksi.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Ateismi

Ei pelkkään ateismiin kannata liittää liikaa muita määritteitä, sillä ateistit ovat kovin kirjava ryhmä kuten ovat kristityt tai muslimitkin.

Itse uskon negatiiviseen ateismiin, paitsi Jehovan kohdalla olen positiivinen ateisti.

Teisti vs. A-teisti on vanhanaikainen kahtiajako joka ei vastaa tämän päivän tieteen moninaisia käsityksiä. Siitä puuttuu vaihtoehtona kokonaan nuo mainitsemani muut ulottuvuudet (jos niihin haluaa uskoa) olemassaolon selittäjinä.
Miksi maailmankuva pitäisi edelleen tehdä kaksijakoiseksi kun tiede esittää siihen muitakin mahdollisuuksia?

(Tämä on minulta vain hypoteettinen kysymys sillä en itseasiassa ole kovinkaan vakuuttunut noista muista ulottuvuuksista eikä ne edusta tieteellisistä teorioista huolimatta minulle kovinkaan varteenotettavaa vaihtoehtoa.)

Olen aina myös hieman ihmetellyt tuota agnostikko-ateisti jakoa ja erottelua.

Ateisti toteaa, ettei usko Jumalaan. Niin toteaa agnostikkokin.

Agnostikko pitää kuitenkin itsellän oikeuden muuttaa mieltään, jos tulee jumaluutta puoltavia todisteita, tuo kielteinen kanta koskee siis vain todisteiden puuttumista.
Suhtautuuko ateisti tähän erilailla? Onko ateisti oletettu niin tyhmäksi, että jos tulisi Jumalan olemassa olon todisteet, niin hän ei silti uskoisi Jumalaan?
Agnostikon mielestä varmaa todistettua tietoa Jumalan olemassa olosta tai olemattomuudesta ei ole. No samanhan jokainen ateistikin tunnustaa. Koska etenkään tietoa olemassaolosta ei ole, niin kumpikaan ei siksi usko Jumalaan.

Wikipediassa sanotaan:
'Agnostikko yleensä katsoo, että hän ei voi sitoutua ateismiin tai mihinkään uskontoon, koska hänellä ei ole tarpeeksi tietoa uskontoon tai uskonnon kieltämiseenkään liittyvistä asioista.'
Voisiko siis sanoa, että agnostikon haluttomuus ottaa kantaa Jumalan olemassa olosta tai uskontojen oppien todenmukaisuudesta johtuu siitä, ettei agnostikoilla ole tietoa... etenkään uskonnollisten dogmien suhteen?
Jos agnostikko hankkii tietoa uskonnollisista dogmeista ja toteaa ne hölynpölyksi, niin muuttuuko hän silloin ateistiksi?:twisted:

RaM kirjoitti:Jos agnostikko hankkii tietoa uskonnollisista dogmeista ja toteaa ne hölynpölyksi, niin muuttuuko hän silloin ateistiksi?:twisted:

Ei välttämättä, asia saattaa olla siitäkin huolimatta agnostikolle yhdentekevä - kuten itse asian koen.

Mutta kuten totesit, näiden käsitteiden erottelu on ihmettelemisen arvoista.

RaM kirjoitti: Voisiko siis sanoa, että agnostikon haluttomuus ottaa kantaa Jumalan olemassa olosta tai uskontojen oppien todenmukaisuudesta johtuu siitä, ettei agnostikoilla ole tietoa... etenkään uskonnollisten dogmien suhteen?
Jos agnostikko hankkii tietoa uskonnollisista dogmeista ja toteaa ne hölynpölyksi, niin muuttuuko hän silloin ateistiksi?:twisted:

Toisaalta jos länsimaalainen ateisti toteaa jumalakuvan monimuotoisuuden, muuttuuko hän agnostikoksi? Maailmassa on miljoonia jumaluuksia, vaatii aika paljon pokkaa sanoa, ettei mikään niistä ole olemassa tai sitten paljon tietoa.

Yleensä -kai- ateisti on ateisti suhteessa kristinuskon/juutalaisuuden/islamin jumalaan ja tunnustukseen. Näin tavallaan ateisti tunnustaa kolmoisuskonnon valta-aseman. Jos ateisti muuttaa vaikkapa Kiinaan, hänen on harkittava vakaumustaan uudelleen.

Minä pidän kaikkea pyhänä ja tarkoituksellisena, jopa maan kiviä ja vaellustani täällä maan päällä, eli minua pidetään panteistina. Voiko sen suhteen olla ateisti vai onko sitten vain nihilisti?

Jossain taisi lukea, että buddhalaisuus olisi uskonnoista lähinnä ateistisuutta... tiedä häntä sitten. Toisaalta tarvitseeko koittaa olla ateisti tai agnostikko jos haluaa uskoa johonkin luonnonjumaliin, maaemoon tms.
Jos minusta tuntuisi että johonkin jumaluuteen pitäisi uskoa, niin luullakseni suosisin näitä vanhoja suomalaisia jumaluuksia.

Eikös se jako mene suunnilleen sillätavalla, että jos joukolta ihmisiä kysytään, Uskotko Jumaliin tai Jumalaan, niin ihmiset vastaavat suunnilleen seuraavasti:

Teisti - Kyllä uskon.
Ateisti - En usko.
Agnostikko - En tiedä. Ei voida varmaksi sanoa, onko Jumalaa olemassa.
Panteisti - Jumaluus on kaikkeus ja se on meissä kaikissa olevaisissa.
Satanisti - MINÄ olen Jumala.

pakana kirjoitti:Teisti - Kyllä uskon.
Ateisti - En usko.

Tuossa olisi ensin määritettävä usko-sanan sisältö. Uskovalla henkilöllä tuntuisi yleensä olevan täsmällinen selitys jumalan olemassaoloon uskomisensa tueksi, lähtökohtaisesti ateisti ei tarvitse vastaavaa uskonselitystä välinpitämättömyyteensä jumalan suhteen.

Minusta "Jumala" tai "jumala" ei ole niin merkityksellinen asia, että siihen tarvitsisi ottaa kantaa. Kaikkiin yhdentekeviin asioihin ei tarvitse ottaa kantaa ja jaotella ihmisiä sen mukaan. Voisihan ihmiskunnan jakaa vaikkapa joulupukkisteihin ja ajoulupukkisteihin.

Voimallinen ateismi on vastareaktio jumalan tuputtamiselle.

Aaac kirjoitti:Minusta "Jumala" tai "jumala" ei ole niin merkityksellinen asia, että siihen tarvitsisi ottaa kantaa. Kaikkiin yhdentekeviin asioihin ei tarvitse ottaa kantaa ja jaotella ihmisiä sen mukaan. Voisihan ihmiskunnan jakaa vaikkapa joulupukkisteihin ja ajoulupukkisteihin.

Voimallinen ateismi on vastareaktio jumalan tuputtamiselle.

Olen täysin samaa mieltä!

Aaac kirjoitti:Minusta "Jumala" tai "jumala" ei ole niin merkityksellinen asia, että siihen tarvitsisi ottaa kantaa.

Minä näen aiheen merkitykselliseksi lähinnä sen takia, että aika ajoin omaa uskonnollisuutta pyritään puolustamaan esittämällä ateismi omaksi uskonnokseen.

Tarkennan vielä tuon avaukseni alkulauseita.
TEISTI (uskovainen) esittää VÄITTEEN, että on olemassa jumala tai jumaluuksia.
A-TEISTI pitää tuota väitettä perusteettomana ja virheellisenä.

Ateisti ja ateistin 'uskominen' johonkin on jumaluskoisten keksimä fraasi joka vastaa samaa kuin Jehovan todistajien luopio-sanan käyttö monissa eri yhteyksissä.
Ihmiset jotka eivät pidä teistien (uskovaisten) esittämiä väittämiä tosina, eivät ole uskovaisten esittämän näkemyksen mukaan kuitenkaan automaattisesti 'johonkin' uskovia. Ateistia pitäisi verrata paremminkin tieteeseen eli todellisuuksien tutkimiseen/tutkijaan joka etsii faktoja käsitystensä perusteiksi.

Ateisti ja agnostikko ovat käytännössä sama asia. Kumpikaan ei pidä jumalaan uskomisen perusteita tosina eivätkä toisaalta pyri todistamaan olematonta olemattomaksi. Perusteettoman olemattomuuden merkitys on molemmille puhdas nolla. Olemattomuutta koskevaa vastakkaista väitettä ei kumpikaan tee eli muodosta vastakkaista uskoa vaikka teistit asian yrittävätkin sellaiseksi kääntää.

Väitteen esittäjän (teistit) velvollisuus on todistaa väitteensä todeksi. Jos todistamatonta väitettä ei pidä totena, ei se tee henkilöstä myöskään uskovaista. Jos tuon väitteen perusteeksi esitetään selvästi virheellisiä todisteita joiden todenperäisyys voidaan perustellusti kiistää, ei tuo kiistäminenkään ja sen perusteiden esittäminen tee henkilöstä uskovaista.

RaM kirjoitti:Väitteen esittäjän (teistit) velvollisuus on todistaa väitteensä todeksi. Jos todistamatonta väitettä ei pidä totena, ei se tee henkilöstä myöskään uskovaista. Jos tuon väitteen perusteeksi esitetään selvästi virheellisiä todisteita joiden todenperäisyys voidaan perustellusti kiistää, ei tuo kiistäminenkään ja sen perusteiden esittäminen tee henkilöstä uskovaista.

Ateistit ne jaksavat vatvoa samaa paskaa! Luulisi heille olevan ihan se ja sama, mihin muut uskovat ja millä perusteilla. Tekisi mieleni uskovana sanoa, että HANKKIKOOT ELÄMÄN! Uskovaista ei haittaa hevonkukkua jonkun löperön ateistin ininät: "todista todista!" Uskovalla ei ole pienintäkään velvollisuutta todistaa KENELLEKÄÄN yhtään mitään, kyllä näin on. Sanoisin, että ateistit purkoot pölyä ja seuratkoot katkeruuden hämärtämällä katseella, kun uskovat karauttavat hyvin hoidetuilla hevosillaan kohti auringonlaskua.

Niin, ja tervetuloa takaisin, RaM! Oli jo iso ikävä, oikeasti.

Jos minulta kysytään uskontoani niin vastaan etten ole uskonnollinen. Lähinnä siksi etten pidä ateismia tai agnostismia uskontoina. Toisaalta minua ei useinkaan huvita lähteä vatvomaan ihmisten ennakkoluulojen kanssa.

Itse määrittelisin agnostismin olevan enemmänkin filosofinen näkökanta, kun ateismi taas on enemmän uskonnollinen kanta. Edellinen käsite on kärsinyt inflaation koska sen alle sopii melkein mikä käsitys tahansa ja jälkimmäinen kärsii edelleen moraalittomien kommunistien sun muiden jälkeensä jättämistä ennakkoluuloista. Hieman samanlaisen stigman jätti kolmas valtakunta swastikan ylle.