Sivu 1/1

Sisarien tarina.

Lähetetty: 22.11.2016 00:10
Kirjoittaja Minä
Sisar nro 1 meni kasteelle 16-vuotiaana. Noin 20-vuotiaana hänet erotettiin haureuden vuoksi, ja koska hän löysi ns. maailmallisen puolison. Nykyään hän opiskelee hyvällä menestyksellä ja on onnellisesti naimisissa.

Sisar nro 2 on sisar nro 1n äiti. Hänen lapsistaan 2 ei ole enää JT. Nuorimpaan lapsista kohdistuu kaikki toivo. Sisar on kärsinyt rankasta masennuksesta, koska hänellä on aina huono omatunto. Hänen 2 lastaan erotettiin, häntä syyllistetään koska hän pitää yhteyttä lapsiinsa. Hän on naimisissa 2ta kertaa, hän on itsekin ollut erotettuna. Hän on naimisissa ei-uskovan kanssa. Hän on nähnyt monen sisaren lähtevän seurakunnasta, mutta silti jää itse.

Sisar nro3 oli käännynnäinen. Hän kärsi siinä vaiheessa masennuksesta ja yksinäisyydestä. Hän uskoi sokeasti mitä hänelle opetettiin. Masennus ei parantunut, koska hän tunsi jatkuvasti syyllisyyttä tekemättömistä asioista. Silmät aukesivat mm. koska hän sai kokea usean ystävänsä tulevan erotetuksi. Viimein hän sai rohkeutta erota, elämässä tapahtuneiden äkillisten tapahtumien kannustamana. Ja se kannatti. Nykyään hän opiskelee ja on löytänyt miehen rinnalleen. Ja hän pitää yhteyttä srk:a lähteneisiin.

Re: Sisarien tarina.

Lähetetty: 22.11.2016 09:50
Kirjoittaja Nukahtanut
Hieno tarina ja kertoo hyvin sen, että eroamisen taustalla voi olla monia syitä.

Re: Sisarien tarina.

Lähetetty: 22.11.2016 09:58
Kirjoittaja Tony
Kertoo myös siitä, että maailman onnellisimman kansan onnettomia yksilöitä yhdistää usein yhteinen uskonnollinen yhteisö.

Re: Sisarien tarina.

Lähetetty: 22.11.2016 13:22
Kirjoittaja Vieras
Terveisiä Ouluun.
Tuli mieleen elokuvaproffa Peter von Bagh (tuonpuoleiseen 1914) esitteli tv:ssä Oulua ja mukana oli kuva valtakunnansalilta, jossa oli kuulemma esitetty (1950 -luvulla ?) , oliko maailman luominen, tai joku suuren asian filmi kuitenkin).

Kirjoituksessasi, Minä, on optimismia ja hyvä neuvo olla tottelematta yhteydenkatkaisun vaatimuksia.

Re: Sisarien tarina.

Lähetetty: 22.11.2016 13:29
Kirjoittaja YksinäinenSusi
Sisarten on aika hankalaa olla jehovantodistajia. Sopivia aviomies-ehdokas-veljiä ei tahdo olla tarjolla. Sitten jos rakastuu maailmalliseen ja haluaa mennä naimisiin sellaisen kanssa, niin se onkin sitten haureutta.

Jos ajatellaan että kysyntä luo tarjontaa myöskin uskontojen piirissä, niin jehovantodistajien uskonto ei kyllä ainakaan vedä puoleensa tarjonnallaan. Niin hankalaksi se elämä menee, jos siihen menee liittymään.

Ja tuo haureus-käsite on mieletön. Avio-onnen varmistaminenhan juuri tapahtuu siten että katsotaan ensin miten se sänky-yhteensopivuus sujuu. Se ei nimittäin suju välttämättä sitten ollenkaan, jos suoraan vaan hyppää vihkivalan kautta makuukammariin. Voi huomata että eihän tää nyt ollutkaan se mun kriteereillä varusteltu nainen - fyysisesti - kun ei alasti sitä päässyt näkemään ennen avioliittoa. Sitten inhoaa vaimoaan alusta asti, eikä voi erota jos haluaa pysyä jehovantodistajana.

Tosin natsi-jt-tädillä on siihenkin keino. Pitää vaan sitten rukoilla kovasti että aviokumppani alkaisi miellyttämään. Tosin epäilen ettei tämä kaikkia auta.

Naisen on helpompi rakastua. Miehen vaikeampi. Siksi miehen pitää kiinnittää erityistä huomiota siihen että se tuleva puoliso on juuri sellainen fyysisesti ja henkisesti johon voi ihastua ja rakastua. Ja kyllä - se vaatii juurikin sen sänkytestauksen.Ei sitä muuten tiedä.Pitää kokeilla. Eihän sitä sikaakaan säkissä osteta.

Re: Sisarien tarina.

Lähetetty: 22.11.2016 16:09
Kirjoittaja vierailemassa
JarkkeParkkeBabylon5 kirjoitti:
Naisen on helpompi rakastua.


Öö.... olen kunnioittavasti eri mieltä :roll: