almi kirjoitti:Toisekseen nimen omaan teologisissa tiedekunnissa tutkitaan uskontoja ja uskomuksia.
Tämähän ei kuitenkaan ole teologinen yksinoikeus.
Ihan ensimmäisenä ei tulisi mieleen, että teologi tutkisi uskontoa esimerkiksi kulttuurisena merkitysjärjestelmänä tai vallankäytön kautta. Miten sitten, kerro sinä.
Tuomiojaa olen pitänyt Suomen fiksuimpana demarina ja tämä juttu taas vahvisti mielikuvaa.
Ilmeisesti tätä uskonnon asemaa Suomessa ei kuitenkaan pidetä kovin ongelmallisena, tai edes kiinnostavana, koska tuokin puhe ylitti uutiskynnyksen vasta kuukauden viiveellä.
Anonymous kirjoitti:Miksei, siis viksu, mutta Tuomioja on siinä asemassa että mielipiteen lausumisen sijasta hänellä olisi mahdollisuus tehdä asialle jotakin
Oppositiopoliitikon vaikutusmahdollisuudet on melko rajalliset, mutta toki tärkeänä pitämiään asioita pitäisi ajaa sieltäkin käsin.
Anonymous kirjoitti:Miksei, siis viksu, mutta Tuomioja on siinä asemassa että mielipiteen lausumisen sijasta hänellä olisi mahdollisuus tehdä asialle jotakin
Niin no, avasi kuitenkin suunsa ja otti asiaan napakasti kantaa, ja ihan aiheesta. Ei tuota monikaan tunnettu poliitikko uskaltaisi tehdä, luulisin.
"Raised upon repulsive lies from the time we were born
Driven into heads, holy laws..."
[Paradise Lost ~ Our Saviors]
Kirsieveliina kirjoitti:Ihan ensimmäisenä ei tulisi mieleen, että teologi tutkisi uskontoa esimerkiksi kulttuurisena merkitysjärjestelmänä tai vallankäytön kautta.
Uskontotieteellinen lähestymistapa ei olekaan se tavallisin teologisen tiedekunnan metodi (toisaalta on syytä muistaa, että uskontotiede on teologinen aine, ei humanistien keksintö).
Joka tapauksessa teologiassa lähdetään siitä taustaoletuksesta, että teologian tutkimuskohde on paitsi tietylle ryhmälle hengellisesti tärkeä, myös tutkimisen ja tulkintojen alainen ilmiö. Eli esimerkiksi Raamatun tutkimisen eli eksegetiikan yhteydessä ei vain lueta tekstejä ja ihastella niitä, vaan myös pohditaan kielellisiä ja kulttuurisia konteksteja. Kulttuuri voi olla hyvinkin valtasidonnainen tekijä.
Kaikki on vastausta, tietäisipä vain kysymyksen.
- Paul-Eerik Rummo
Nightderanger kirjoitti:OT:nä pakko kysyä, mikä/mitkä ovat pahimmat virhetulkinnat? Ja miksi?
Mikäli ajatellaan kristologisia oppeja, Filioue-lisäys. Lisäksi opetus Traditiosta ja kirkolliskokousten asemasta ovat erilaisia kuin klassisessa kristinuskossa. Tietyissä luterilaisissa yhteyksissä on ei-klassista sakramenttiteologiaa. Edelleen on syytä pohtia, kuinka opetus kirkosta nähdään. Kyse on siis keskeisistä asioista. Sikäli on ongelmallista väittää luterilaisuuden olevan "alkuperäistä kristinuskoa" siinä mielessä, kuin reformaattorit ajattelivat.
Kaikki on vastausta, tietäisipä vain kysymyksen.
- Paul-Eerik Rummo
RaM kirjoitti:Kysynpä sinulta Almi, miten olet opiskelujen edetessä nähnyt raamatun sanomassa Jumalan sanelun?
Jaa-a, kysymyksesi oli aika laaja.
Raamattua ei kannata tulkita sana- vaan asiainspiraation hengessä. Toisin sanoen Jumala on antanut asiat kirjoitettavaksi ihmisille, jotka ovat sitten kirjoittaneet Raamatun kirjat. Itse näen Jumalan Raamatun sanojen takana etenkin psalmeissa ja evankeliumeissa. Se ei liity opiskeluihini, koska en ole eksegeetikko, vaan ihan oman elämäni kokemuksiin.
Kaikki on vastausta, tietäisipä vain kysymyksen.
- Paul-Eerik Rummo
Jakke kirjoitti:Tuomiojaa olen pitänyt Suomen fiksuimpana demarina
Suomen fiksuin demari!
Tämä fiksu demari kuitenkin on ollut valtiopäivien avajaisten kirkollisissa lahkomenoissa mukana, samoin Halonen on kaiken maailman kirkkojen suuri ystävä. Taisin jostain lukea, että kun kansa saadaan herätysliikkeisiin, niin se on suoja kommunismia vastaan. Uskonto on Suomessa ollut oopiumia kansalle ja se oopium rappeuttaa ja orjuuttaa.
Kun Yhdysvaltain presidentti sanoo "aamen", niin se on heti otsikoissa, sen sijaan suomalaisten poliitikkojen kirkollisia kytkentöjä ei ikuna kyseenalaisteta.
almi kirjoitti:Mikäli ajatellaan kristologisia oppeja, Filioue-lisäys. Lisäksi opetus Traditiosta ja kirkolliskokousten asemasta ovat erilaisia kuin klassisessa kristinuskossa. Tietyissä luterilaisissa yhteyksissä on ei-klassista sakramenttiteologiaa. Edelleen on syytä pohtia, kuinka opetus kirkosta nähdään. Kyse on siis keskeisistä asioista. Sikäli on ongelmallista väittää luterilaisuuden olevan "alkuperäistä kristinuskoa" siinä mielessä, kuin reformaattorit ajattelivat.
Mutta eikö filioque-lisäys tee kolminaisuusopista tavallaan "kolminaisuusopillisemman", ts. korostaa osapuolten keskinäistä tasa-arvoa. Mikä siinä menee väärin?
RaM kirjoitti:Miten teologian opiskelijat suhtautuvat kreationismiin?
Teologian opinahjoja sen kummemmin tuntematta, oletan, että teologian opiskelijat ovat jo täysi-ikäisiä eikä kysymyksesi liity ketjun teemaan
Eli P-merkintä teokraattisessa koulussa vanhan version mukaan ja nykyisen mukaan on tarpeen tehdä uudestaan harjoitukset tutkielmasta "Aineisto sopiva teemaan".
Ongelma on siinä, että kolminaisuuden persoonat eivät ole täysin "tasa-arvoisia" keskenään, vaikka ovatkin harmoniassa keskenään. Ortodoksisen (ja kaikkein vanhimman) käsityksen mukaan Poika ja Pyhä Henki ovat ikään kuin Isän "käsiä", eli jompi kumpi tai molemmat esiintyvät silloin, kun Jumala toimii. Pyhä Henki ei voi lähteä toisen "käden" kautta.
Kaikki on vastausta, tietäisipä vain kysymyksen.
- Paul-Eerik Rummo
