Veljesseura.org

Kuva: Pixabay

Normaalisti ihmisyyteen kuuluvat tunteet, niin positiiviset kuin negatiivisetkin. Iloa ja surua saa näyttää myös ulospäin. Nauru ja kyyneleet ovat sallittuja.

Joskus kuitenkin jokin taho yrittää tukahduttaa tunteita. Auktoriteetti voi määrätä, että pitää olla hillitty ja peittää tunteet. Uskonyhteisö voi määrätä, että osa tunteista on kokonaan kielletty. Jos jokin ulkopuollinen taho tai ihminen itse alkaa liian paljon kontrolloida tunteita, se voi aiheuttaa vakavaa haittaa psyykelle. Pahimmassa tapauksessa mieli surkastuu ja ihmisestä tulee tunneköyhä.

Vartiotorniseura on vuosikymmenten ajan yrittänyt hallita ja kahlita Jehovan todistajien tunteita. Se on onnistunutkin tekemään monista tunneköyhiä ihmisiä.

* * *

Internetistä löytyy hieno teksti siitä, miten tunteiden tukahduttamisen seurauksena on vaikea antaa itselleen lupa tuntea erilaisia tunnetiloja:

Monen selviytyjän on vaikea sietää erilaisia tunteita, edes positiivisia, kuten ilo. Tunteiden kokeminen voi olla hankala asia. Mahdollisesti koko elämän kestäneen tunteiden tukahduttamisen seurauksena niiden salliminen voi tuntua hyvin pelottavalta.
- - -
Ei haittaa, vaikka olisit epävarma siitä, mitä oikeastaan tunnet. Koska tunteet ovat niin pitkään olleet sinulta kiellettyjä, ei sinulla luultavasti juurikaan ole kokemusta siitä, miltä eri tunteet tuntuvat, puhumattakaan, mitä sanoja niiden kuvaamiseen pitäisi käyttää. Saattaa esimerkiksi olla, että lapsuudenkodissasi ilon avoimesta näyttämisestä rangaistiin, jolloin aikuisena ilo, pelko, kipu ja häpeä sekoittuvat keskenään. Tätä ei tarvitse säikähtää, eikä sille toistaiseksi ole tarvetta tehdä mitään erityistä – riittää, että pysähdyt hetkeksi ja annat tunteen olla.


Kuva: Trauma ja dissosiaatio

http://johanneksenpoika.fi/uutiset/juttu_w360.html

kun yritin perheelle puhua tuosta tunteitten tukahduttamisesta ja tunneköyhyydestä omasta puolesta oli vastaus osastoa" no sullako se totuus sitten on"tai "sulla on vääränlainen asenne".
Ei saa tunneköyhiltä mitää järkevää vastausta

oli vastaus osastoa" no sullako se totuus sitten on"tai "sulla on vääränlainen asenne".

Useasti se kai näin meneekin. Ei asiasta keskustella vaan ne muuttuu tilanteiksi jossa pitää voittaa jokin "taistelu".

Todellakin päällä on suojahaarniska ja kilpi joka estää ajattelun jonka jäljeen miekalla husitaan ilman logiikkaa ja järkeä
ja "no sullako se totuus sitten on" husinta
menee kyllä sinne huonoihin valintoihin josta jo heti alkuun selviää ettei olla selvittämässä tai punnitsemassa asioita vaan ollaan sormet korvissa potkimassa hiekkaa toisten silmille sama mitä asiaa toinen ajaa.

Joskus se on vaan liian kova pala punnita asioita.

Sama toistuu työelämässäkin ja varsinkin niin että nämä suurimmat herrat ei oikein aina tahdo kuunnella ja asioita joutuu joskus jauhamaan vuosia ennenkuin nöyrtyvät punnitsemaan ja toteamaan että ei tässä ole loogisesti menty näitä vuosia.

Työelämässä näillä asioilla voi saada hyötyä, säästää tai voittaa rahaa. Eiköhän sitä muussakin elämässä olisi hyötyä välillä tarkistaa omia näkemyksiä, onko ne nyt sitte kuitenkaan viimesenpäälle oikein.....luulisi olevan fiksua.