Eroon huonoista tavoista?

[Darkman]

Kiinnostuin uskonnoista joskus kymmenkunta vuotta sitten. Lopulta etenin kastetuksi julistajaksi ja kovilla ponnistuksilla eroon vanhoista huonoista elämäntavoista. Nyt sitten hiipumalla pois pikkuhiljaa tai ehkä joskus vielä takaisinkin.
Tällä hetkellä on kuitenkin suhteellisen tasapainoinen suhde alkoholiin eikä tupakkakaan enää maistu, vaikka on muutaman kerran tullut kokeiltua. Onko teillä kokemusta vastaavasta?

[hijt]

Vai että eroon huonoista tavoista...ikävän vartiotornimaiselta kalskahtaa. Minulla on nykyään vain paheita, eikä nyt oikeastaan juuri niitäkään. Vedän lärvit jos siltä tuntuu, ilman mitään morkkiksia. Se vaan että mitä vanhemmaksi tulee tahtoo se rapula aina vaan paheta....viimeks meni iltakahdeksaan ennen kuin pääsin seuraavana päivänä ylös kunnon bileiden jälkeen...

[Vieras]

Uskonto on niitä ihmisiä varten, jotka eivät osaa itse vetää rajoja toiminnalleen, tai tarvitsevat selkeitä raja-aitoja.

Terveille ihmisille riittää omatunto, joka kertoo että on esim väärin tappaa ihmisiä taikka elää niin ettei pysty huolehtimaan itsestään.

Minusta tuo aloitus on siinä mielessä säälittävä, että aloittaja on kerännyt ohjeita elämään ulkopuolelta, mutta uskonnon hylättyään on yhä epävarma siitä miten tulisi elää.

Suosittelisin aloittajalle pidättyväistä elämää, koska kaikista tekemisistään joutuu kantamaan vastuun. Kaikkien ihmisten pelimerkit eivät itsenäiseen ajatteluun riitä, joten parasta mennä toisten opetusten mukaan.

[Jakke]

Itse näkisin asian niin, että uskomisen (melkein minkä vaan) avulla voi ilmeisestikin päästä joistakin paheistaan eroon. Vaatinee kuitenkin melko aitoa jumal-uskoa tai auktoriteettien (vanhimmat) pelkoa tai sitten hillitöntä halua tulla hyväksytyksi jossain yhteisössä.

Herää kuitenkin kysymys, että miten aidolla pohjalla vaikkapa alkoholin väärinkäytöstä luopuminen on, jos se johtuu ulkoisista tekijöistä? Pysyykö homma hanskassa jos nämä ulkoiset paineet katoavat esim. uskosta luopumisen yhteydessä?

Omasta kokemuksesta voin sanoa, että täytyy olla tuuria jos JT:nä ollessaan juominen vähenee. Minulla väheni merkittävästi kun jätin srk:n ja sitä myötä suurimman osan ryyppykavereistani. Typeristä typerimmät tekoni, eli lievät huumekokeilunikin olen tehnyt JT-perheiden kasvattien kanssa (ei olleet silloin kastettuja, mutta julistajia kuitenkin).

[Darkman]

Rakas hijt, minäkin aloitin päiväni siideriä juomalla eikä yhtään vaivaa.

Vieraalle ehdottaisin rekisteröintiä ennen kommentointia.

Hauska tutustua Jakke, tämä oli ensimmäinen keskustelun avaukseni ja hieman jännityksellä odotan mitä tuleman pitää.

[RaM]

Kiinnostuin uskonnoista joskus kymmenkunta vuotta sitten. Lopulta etenin kastetuksi julistajaksi ja kovilla ponnistuksilla eroon vanhoista huonoista elämäntavoista. Nyt sitten hiipumalla pois pikkuhiljaa tai ehkä joskus vielä takaisinkin.
Tällä hetkellä on kuitenkin suhteellisen tasapainoinen suhde alkoholiin eikä tupakkakaan enää maistu, vaikka on muutaman kerran tullut kokeiltua. Onko teillä kokemusta vastaavasta?

Olet aivan oikeassa puhuessasi 'huonoista tavoista'. Sillä eihän tupakointi tai alkoholin runsas käyttö ole hyviä tapoja edes jehovantodistajattoman yhteiskunnan mielestä.
Ero ehkä on siinä, että Jehovan todistajat haluavat kontrolloida paljon voimakkaammin noita 'huonoja tapoja' kuin yhteiskunta yleisesti ottaen.
Suhde alkoholin, tupakan, huumeiden tms. aineen käyttöön tai muutenkin elämäntyylin valinta on kuitenkin aina viimekädessä yksilöllinen asia joka on vain sitten sovitettava yhteisöllisiin sääntöihin ja määräyksiin. Tai sitten kapinoitava niitä vastaan ja maksettava siitä joskus terveytensä ohella sakoilla, joskus jopa 'linnakutsulla'.

[AchanBeroean]

Kiinnostuin uskonnoista joskus kymmenkunta vuotta sitten. Lopulta etenin kastetuksi julistajaksi ja kovilla ponnistuksilla eroon vanhoista huonoista elämäntavoista. Nyt sitten hiipumalla pois pikkuhiljaa tai ehkä joskus vielä takaisinkin.
Tällä hetkellä on kuitenkin suhteellisen tasapainoinen suhde alkoholiin eikä tupakkakaan enää maistu, vaikka on muutaman kerran tullut kokeiltua. Onko teillä kokemusta vastaavasta?

Puutun lyhyen avauksesi kohtiin tavalla, joka voi saada sinut miettimään.

Väite: "Kiinnostuin uskonnoista"
Kysymys: Vai tulivatko jehovantodistajalahkolaiset ovellesi ja aloit syystä tai toisesta keskustella ja menit pikku hiljaa syvemmälle lahkon ajatustenuudistamisohjelmaan? Tuskin tunnet mormonismin tai helluntailaisuuden oppeja samoin kuin jehovalaisuuden ja tuskin olet itse aktiivisesti tutkinut mitään uskontoja, vaan olet passiivisesti altistanut itsesi jehovantodistajien suunnittelemaan manipulatiiviseen kysymys-vastaus-leikkiin, jonka päämääränä on ollut muuttaa alkuperäinen maailmankuvasi jehovantodistajien maailmankuvaksi ja pakastaa ajattelusi ko. muuttumattomaan uskonnolliseen tilaan.

Väite: "Nyt sitten hiipumalla pois pikkuhiljaa tai ehkä joskus vielä takaisinkin."
Kysymys: Miksi palata lahkoon, jos kerran on vähittäin päässyt irti sen otteesta? Etkö kerralla uskonut, että lahkosta ei löydy onnen avaimia, vaan sieltä löytyy lahkotyötä ja lahkon pakkovaltaa ja lahkon ahdasmieliset sukuklaanit, jotka suhtautuvat tulokkaisiin varovaisesti, koska tietävät, että lahkosta eroaminen ilman sukurasitteita on helppoa ja todennäköistä?

Todella huonoja tapoja ovat elämän pilaaminen maailmanlopun pessimismillä ja vapaa-ajan tuhlaaminen valtakunnansalilla tai lahkon lehdenmyyntityössä. Noista todella huonoista elämää pilaavista tavoista kannattaa ensisijaisesti pyrkiä eroon.

Tupakointi, tai syöminen, juominen ja naiminen, ovat nautintoja, joista on sentään iloa päinvastoin kuin lahkon ahdasmielisestä ja valheellisesta raamatunmärehdinnästä.

[RaM]

Vaikka tupakkakin virallisesti luokitellaan nautintoaineeksi, niin itse näen asian hieman toisesta näkökulmasta. Jos verrataan tupakan savun nauttimista vaikkapa useimpien alkoholijuomien makuun, niin savuhan ei maistu hyvältä kenestäkään. Ainoastaan VAIKUTUS, joka savua imemällä saadaan aikaiseksi, tuntuu nautinnolliselle.
Tupakoinnin aloittaminen teini-ikäisenä on ymmärrettävää ympäristön paineen vuoksi, mutta aikuisena tupakoinnin joutuu tarkoitushakuisesti opettelemaan (motiivi?) ja sietämään epämiellyttävää makua vain saadakseen synnytettyä tuon nikotiiniriippuvuuden.
Lisäksi tupakka poikkeaa kaikista muista nautintoaineista ja nautinnoista siinä, että sen avulla ei vahingoiteta vain itseään vaan tupakoitsija vahingoittaa aina myös lähellään olevien terveyttä. Jopa omien lasten mikä mielestäni on äärimmäisen itsekästä ja suorastaan rikollista toimintaa.

Tässäpä pieni terveyspläjäys. Toivottavasti joku teistä tupakoitsijoista alkaisi väittämään vastaan.

[hijt]

Lisäksi tupakka poikkeaa kaikista muista nautintoaineista ja nautinnoista siinä, että sen avulla ei vahingoiteta vain itseään vaan tupakoitsija vahingoittaa aina myös lähellään olevien terveyttä.

Vähän ot:ia, mutta olin eilen eka kertaa klubbaamassa tupakointikiellon tultua voimaan, ja mulla ei oo nyt ollenkaan krapula! En voi olla ajattelematta, että se johtuu juuri raikkaasta, savuttomasta ilmasta, koska kuppia tuli nostettua siihen malliin että huh. Oon myös ite ollu baaripolttelija, eilen ei kertaakaan tehnyt edes mieli. Mahtava juttu toi tupakointikielto!

Oon myös samaa mieltä siitä, että tupakointia ei pidä niputtaa syömisen/juomisen ym. nautintojen kanssa samaan pakettiin, on se sen verta haitallinen nautinto. Toki alkoholikin on myrkky liialti käytettynä, mutta silti.

[Bergerac]

Vähän ot:ia, mutta olin eilen eka kertaa klubbaamassa tupakointikiellon tultua voimaan, ja mulla ei oo nyt ollenkaan krapula! En voi olla ajattelematta, että se johtuu juuri raikkaasta, savuttomasta ilmasta, koska kuppia tuli nostettua siihen malliin että huh. Oon myös ite ollu baaripolttelija, eilen ei kertaakaan tehnyt edes mieli. Mahtava juttu toi tupakointikielto!

Olen samaa mieltä, vaikka olenkin röökin suurkuluttaja. Tulee baarissa nykyään poltettuakin vähän vähemmän. Aiemmin baarissa oli melkein jatkuvasti rööki huulessa.
Ja ihan kiva että vaatteetkin ovat hitusen raikkaampia.

Oon myös samaa mieltä siitä, että tupakointia ei pidä niputtaa syömisen/juomisen ym. nautintojen kanssa samaan pakettiin, on se sen verta haitallinen nautinto.

On se haitallinen ja aiheuttaa suurentuvaa riskiä monissa asioissa. Täysin totta. Mutta suurkuluttajana itse koen asian nautintona, enkä ainakaan vielä ole saanut kimmoketta/halua lopettamiseen.

Mutta röökikin on mielestäni terveellisempää kuin omistautuminen sellaiselle lahkolle joka vaatii/suosittelee/asentaa kuvainnollisen aivopultin jäseniltään kuvainnollisia veri-itsemurhia sekä valtiosta riippuen ehkä jopa mahdollisia kuvainnollisia lastensa verikielto-tappamisia.

[Tony]

Kiinnostuin uskonnoista joskus kymmenkunta vuotta sitten. Lopulta etenin kastetuksi julistajaksi ja kovilla ponnistuksilla eroon vanhoista huonoista elämäntavoista. Nyt sitten hiipumalla pois pikkuhiljaa tai ehkä joskus vielä takaisinkin.
Tällä hetkellä on kuitenkin suhteellisen tasapainoinen suhde alkoholiin eikä tupakkakaan enää maistu, vaikka on muutaman kerran tullut kokeiltua. Onko teillä kokemusta vastaavasta?

Oma suhteeni alkoholiin tai tupakoimattomuuteeni on ollut aina riippumaton lahkosta jossa olin joskus mukana. Jos on tehnyt mieli ottaa kuppia, olen sen aina tehnyt. En ole tarkistanut olenko jonkun lahkon jäsen tai en. Tosin aikuisena kääntyneelle ero saattaa olla - kuten tapauksesi ilmeisesti osoittaa - radikaalimpi ja herättää ajatuksia lahkoelämän jälkeisen elämän suhteen. Niinkuin niin moneen muuhunkin elämän osa-alueeseen, myös tähän sopii toteamus "kohtuus kaikessa".

Itsekin muistan kirjoittaneeni erokirjeeseeni, ettei sitä tiedä jos joskus palaisin jehovantodistajaksi. Silloin en tosin ollut perehtynyt jehovantodistajuuden ja vt-seuran pimeään puoleen. Nyt ei tulisi mieleenikään palata tuon vaarallisen lahkon otteeseen.

Mikä sinua voisi vetää takaisin järjestön otteeseen?

[AchanBeroean]

Mutta röökikin on mielestäni terveellisempää kuin omistautuminen sellaiselle lahkolle joka vaatii/suosittelee/asentaa kuvainnollisen aivopultin jäseniltään kuvainnollisia veri-itsemurhia sekä valtiosta riippuen ehkä jopa mahdollisia kuvainnollisia lastensa verikielto-tappamisia.

Jehovien veri-itsemurhat ja verikieltotappamiset eivät valitettavasti ole kuvainnollisia, vaan totisen konkreettisia.

Tupakointi on toki tappavaa ja haitallista, mistä muistutetaan jokaisessa tupakkapakkauksessa.

Lahkolaisuus on kokonaisuutena isompi elämän ongelma, joten lahkoon liittyminen esim. sillä varjolla, että lahko auttaisi tupakkavieroituksessa ei ole järkevää, sillä tuotokset kustannuksiin nähden jäävät laihoiksi. Jos haluaa tupakasta eroon kannattaa suunnitella lääkärin kanssa vieroituskuuri, ei liittyä lahkoon.

[Bergerac]

Jehovien veri-itsemurhat ja verikieltotappamiset eivät valitettavasti ole kuvainnollisia, vaan totisen konkreettisia.

Tupakointi on toki tappavaa ja haitallista, mistä muistutetaan jokaisessa tupakkapakkauksessa.

Pitää paikkansa, tässä esimerkki: "Tupakointi vahingoittaa vakavasti sinua ja ympärilläsi olevia".

(pitää paikkansa ja allekirjoitan, itse pyrin aina siihen että ympärillä olevat eivät joutuisi "kokemaan haittaa")

Koskahan uskonnollisien yhdyskuntien kuvainnollisen uskontoliiketoimintabusiness-kirjallisuuteen saataisiin samanlaiset varoitukset ?

[Darkman]

Haave ikuisesta elämästä paratiisissa maan päällä on tietysti se houkutin, joka voi vetää takaisin lahkon otteeseen.

[hijt]

Haave ikuisesta elämästä paratiisissa maan päällä on tietysti se houkutin, joka voi vetää takaisin lahkon otteeseen.

Että eläisit ikuisesti vain ja ainoastaan jehovantodistajien asuttamassa haavemaassa, kun on ensin lahdattu 6 miljardia ihmistä pois tieltä? Mitä tavoittelemista siinä on?