Eroon huonoista tavoista?

[Witless]

Kiinnostuin uskonnoista joskus kymmenkunta vuotta sitten. Lopulta etenin kastetuksi julistajaksi ja kovilla ponnistuksilla eroon vanhoista huonoista elämäntavoista. Nyt sitten hiipumalla pois pikkuhiljaa tai ehkä joskus vielä takaisinkin.
Tällä hetkellä on kuitenkin suhteellisen tasapainoinen suhde alkoholiin eikä tupakkakaan enää maistu, vaikka on muutaman kerran tullut kokeiltua. Onko teillä kokemusta vastaavasta?

Useimmat vanhimmat jotka tunsin, eivät olleet päässeet irti mainituista tavoista, vaan vetivät lärvätsalot aina kun oli vaan tilaisuus tehdä se "kompastuttamatta heikkoja". Eli esim. ravintolassa ei käydä mutta risteilyllä ja etelänmatkalla voi kyllä olla kännissä, samoin veljien kanssa pitää kyllä saunakaljat ottaa, vaikka korillinen. En sano että kaikki olisivat tätä harrastaneet, mutta väitän että erittäin suuri osa seurakunnan napamiehistä.

JT-vanhinten pakkomielle on, että eroaminen seurakunnasta liittyy aina paheisiin, tämän lipsautti viimeksi ovellani käynyt vanhinkin. Itse en ole huomannut. Alkoholi maistuu suunnilleen saman verran kuin JT-aikoina ja tupakka ei maistu kun ei teininäkään maistunut. Puhumattakaan huumeista ja prostituoiduista.

Jehovan todistajien mielikuvalla omista poikkeuksellisen hyvistä tavoistaan on iso ero todellisuuteen. "Jehovan todistajat ovat puhdas kansa ja erottuvat siksi maailmallisista ym. ym." Paskat ovat, pardon my French. Mutta kun tätäkin "totuutta" tarpeeksi monesti toistetaan, se alkaa tuntua todelta.

[Polyester]

Tupakoinnin aloittaminen teini-ikäisenä on ymmärrettävää ympäristön paineen vuoksi, mutta aikuisena tupakoinnin joutuu tarkoitushakuisesti opettelemaan (motiivi?) ja sietämään epämiellyttävää makua vain saadakseen synnytettyä tuon nikotiiniriippuvuuden.

Itse polttelen satunnaisesti, eikä se mielestäni ole mitään masokismia vaan aidosti mukava asia tiettyyn hetkeen. Mutta se nyt ei ole tämän kirjoituksen pointti.

Olen joskus miettinyt, onko tupakoinnin kokeileminen/opetteleminen myös jonkinlainen Vartiotorni-seurasta irroittautumisen riitti, jonka monetkin exät käyvät läpi eroprosessinsa aikana? Itsessäni huomaan jälkeenpäin jotain tällaista, tosin suhde tupakkaan on nyttemmin normalisoitunut.

[Tony]

Haave ikuisesta elämästä paratiisissa maan päällä on tietysti se houkutin, joka voi vetää takaisin lahkon otteeseen.

No, ainakin minulla lapsi meni pesuveden mukana niin että lorisi mennessään. Vartiotorniseura on valehdellut, ja valehtelee jäsenilleen niin rankalla kädellä ja täysin tarkoituksellisesti, etten voi mitenkään uskoa tarinoita paratiisistakaan todeksi. Se on vain yksi keino saada ihmiset koukkuun ja jatkamaan bisneksen pyörittämistä.

Jos joku jumala on olemassa, niin toivon todella ettei tämä listaa pelastuksen saavia sen mukaan mihin jenkkiläiseen kusetuslahkoon kukin kuuluu. Siinä kohtaa saa nimittäin pitää pelastuksensa.

[Ninth]

Jehovan todistajien mielikuvalla omista poikkeuksellisen hyvistä tavoistaan on iso ero todellisuuteen. "Jehovan todistajat ovat puhdas kansa ja erottuvat siksi maailmallisista ym. ym." Paskat ovat, pardon my French. Mutta kun tätäkin "totuutta" tarpeeksi monesti toistetaan, se alkaa tuntua todelta.

Minusta tuntuu, että tuo käsitys Jumalan Valitun Kansan Puhtaudesta on omiaan oikeuttamaan kännit sun muut sekoilut:
"Ei tämä ole verrattavissa maailmallisten likaisiin touhuihin, koska mehän olemme Jehovan todistajia."

Jos joku jumala on olemassa, niin toivon todella ettei tämä listaa pelastuksen saavia sen mukaan mihin jenkkiläiseen kusetuslahkoon kukin kuuluu. Siinä kohtaa saa nimittäin pitää pelastuksensa.

Mietin irtautumisvaiheessa (kun vielä uskoin Jumalaan mutten enää Vartiotorniseuraan) että jos rakkaudellinen, kaikkitietävä ja oikeudenmukainen Jehova on olemassa, hän varmasti ymmärtää sen etten voi luottaa ihmisiin, eikä tuomitse minua vain sen vuoksi etten kuulu johonkin nuoreen amerikkalaiseen lahkoon.

Tosin jos Jehova olisikin vanhassa testamentissa kuvattu mulkku, en kyllä ihmettelisi jos vain lahkossa tiukasti kiinni olevat ja epäilemättömät poloiset pääsisivät paratiisiin. Mutta mikäpä paratiisi se sellainen olisikaan!

[Lehtiveli]

Järjestön kauppaama ikuinen hyvinvointipaketti paratiisissa kuullostaa toki hyvältä, mutta eikö se kuullosta hieman liian hyvältä varsinkin kun todisteet ovat hataralla tasolla?

Yleensä asia, joka kuullostaa liian hyvältä, on myös sitä. Hieman kuin lomaosakekaupassa, kaikki on täydellistä mutta todellisuus siitä kaukana.

Jos järjestössä oli hyvä olla ja toivo oli upea, niin miksi alunperin sieltä pois lähtikään? Kun hieman palaa ajassa taaksepäin, niin muistaa mikä järjestössä alunperin oli pielessä. Sitten tietysti eroamisen jälkeen silmät jatkavat avautumistaan, jos jatkaa asian tutkistelua objektiivisesti ilman Vartiotornin asettamia rajoitteita.

Ja toisekseen, mielikuvitusparatiisiin uskominen ei välttämättä vaadi sitä että uhraa elämänsä VT-seuran lehtimyyntihankkeelle.

[Jakke]

Olen joskus miettinyt, onko tupakoinnin kokeileminen/opetteleminen myös jonkinlainen Vartiotorni-seurasta irroittautumisen riitti, jonka monetkin exät käyvät läpi eroprosessinsa aikana?

Ehkäpä onkin... En ole omallakaan kohdalla varma asiasta, mutta kun asian esille otit, niin en voi sitä tyrmätäkään.

Itselläni oli vielä silloin wanhoina hywinä aikoina, kun baareissa sai polttaa, vähän sellainen fiilis, että kiva istua rööki hampaissa baarissa jos joku JT sattuu näkemään. Etteivät vaan kuvittele, että eläisin edelleen JT-formaatissa. Vähän tällaista jälki-teini-kapinaa, mutta siis ymmärrätte varmaan mitä tarkoitan.

Muistan jo lapsena kun jossain esitelmässä, vai ettei oli ollu peräti tutkittava VT-kirjoitus, tupakka rinnastettiin alkoholiin nautintoaineena. Asia mietitytti ja suorastaan ihmetytti minua paljon, koska minusta kyse oli aivan eri asiasta. Nyt, itsekin tupakkamiehenä, pidän tupakkaa jossain määrin rinnastettavana asiana, mutta ei se kuitenkaan ihan sama asia ole.

Toisaalta... Pidän HK:n Sinisen nauttimista päivittäin huomattavasti pahempana itsensä turmelemisena kuin vaikkapa satunnaista sikariharrastusta. Tämän muuten myönsi myös eräs joensuulainen vanhin, kun asiasta (baarissa) keskustelimme. HK:n sinisen päivittäisestä syömisestä ei kuitenkaan eroteta, mutta muutama havanalainen hyvän konjakin kanssa lauantai-iltaisin saunan jälkeen johtaa erottamiseen.

[Nightderanger]

Vähän menee OT:ksi mutta menköön.

ÄLKÄÄ polttako. Se ei kannata. Nimimerkillä syöpähoidot koettu. Ei ollut kovin kivaa. Imusolmukesyöpä tosin oli kyseessä eikä keuhko, mutta aika pitkälle samaa paskaa. Jehovalaisiin tämä ei tehoa mutta kunnon kansalainen ei polta! Kuka nyt haluaa tuhlata yhteiskunnan rahoja keuhkosyövän hoitoon

Ja uskokaa pois että vitutti hyvin ankarasti kun näin pikkuveljen rööki huulessa. Toivon mukaan saarnani jossa kerroin melko vittuuntuneena ja suoraan että ei paljoa naurata sen kehittelevän itselleen syöpää + muuta mukavaa ei paljoa naurata...

[Jakke]

Vähän menee OT:ksi mutta menköön.

ÄLKÄÄ polttako. Se ei kannata. Nimimerkillä syöpähoidot koettu. Ei ollut kovin kivaa. Imusolmukesyöpä tosin oli kyseessä eikä keuhko, mutta aika pitkälle samaa paskaa. Jehovalaisiin tämä ei tehoa mutta kunnon kansalainen ei polta! Kuka nyt haluaa tuhlata yhteiskunnan rahoja keuhkosyövän hoitoon

Ja uskokaa pois että vitutti hyvin ankarasti kun näin pikkuveljen rööki huulessa. Toivon mukaan saarnani jossa kerroin melko vittuuntuneena ja suoraan että ei paljoa naurata sen kehittelevän itselleen syöpää + muuta mukavaa ei paljoa naurata...

Ja tiedät varmaan itsekin kuinka paljon tällainen vaikuttaa.

Oikeassa olet. Lopetan kyllä... pian. Lupaan ja vannon, että lopetan monta vuotta ennen Harmagedonia

[mana]

lievät huumekokeilunikin olen tehnyt JT-perheiden kasvattien kanssa (ei olleet silloin kastettuja, mutta julistajia kuitenkin).

Samoin, paitsi että kastettujen ja olinhan minäkin tosiaan silloin kastettu. Enkä ollut vielä mitään eroomisia suunnitellut.

[Ninth]

lievät huumekokeilunikin olen tehnyt JT-perheiden kasvattien kanssa (ei olleet silloin kastettuja, mutta julistajia kuitenkin).

Samoin, paitsi että kastettujen ja olinhan minäkin tosiaan silloin kastettu. Enkä ollut vielä mitään eroomisia suunnitellut.

Saako kysyä, soimasiko (JT-)omatunto, vai mitä pyöri mielessä?

[mana]

No eipä tainnu siitä asiasta tulla mitään omantunnontuskia. Oli kaikkee muuta ajateltavaa liikaa siihen aikaan.

[Markku Meilo]

Yleensä asia, joka kuullostaa liian hyvältä, on myös sitä. Hieman kuin lomaosakekaupassa, kaikki on täydellistä mutta todellisuus siitä kaukana.

Perskohtaisesti jaksaa aina vaan ihmetyttää jehovantodistajalle rakentuva kyky olla välittämättä esille tuotavista selvistä epäkohdista. Vaikka se, että aiempia rt- ja jt-sukupolvia on kusetettu mennen tullen noissa 'lomaosakekaupoissa'.

Minulle vuoden 1914 todellinen merkitys oli melkoinen järkytys, vuodesta 1925 en tiennyt yhtään mitään. Sen sijaan Cedar Pointin konventit 1919 ja 1922 olivat jo kakarasta asti tuttuja. Se mikä jätettiin kertomatta oli, että tuo saarnaamisen aloitus on voinut olla ainaostaan loppurutistus ennen vuoden 1925 maailmanloppua. Siitäkin huolimatta, että vuodelle 1918 ennustettu kaikkien uskontojen luhistuminen sekä vuodelle 1920 ennustettu maallisten hallitusten luhistuminen olivat Vt-jullikoita.

[Witless]

Olen joskus miettinyt, onko tupakoinnin kokeileminen/opetteleminen myös jonkinlainen Vartiotorni-seurasta irroittautumisen riitti, jonka monetkin exät käyvät läpi eroprosessinsa aikana? Itsessäni huomaan jälkeenpäin jotain tällaista, tosin suhde tupakkaan on nyttemmin normalisoitunut.

Uskon että voi hyvinkin olla. Tiedän kyllä järjestöstä lähteneitä, jotka välillä esim. juhlatilaisuuksissa haluavat poltella tupakkaa tai sikaria, mutta ei muuten. Vaikuttaa siis siltä että enemmän periaatteesta kuin riippuvuudesta.

[Vieras]

Tupakkaa vastaan ei tarvitse enää edes taistella kun olen pohtinut sitä prosessia.

Lapsi kokee tupakan ensin vain polttajien tyyriiten eleiten kautta (kuka haluaisi typerältä tupakkansa kautta näyttääkään). yhtiö on laittanut siihen mausteita ja sokeria, jotta savu "masistuisi", muovikalvo askissa on kanssa kuulema tärkeä, aivan kuivana haisisi vain syksyiseltä pihan poltossa olevalta lehtitunkiolta. Nikotiini on tutkittu firman labrassa, osa siitä pitää imeytyä heti suoneen, vaikka sitten minkä tarvittavan kemikalion myötävaikutuksella.

Elokuvat neuvovat tupakalle. Saat hyvän pokerikäden, ime sauhut. Saat keljun uutisen, ime sauhut, mutta jos ajattelet asiaa, sinua pidetään pellenä.

[rippeli]

Tupakoinnin aloittaminen teini-ikäisenä on ymmärrettävää ympäristön paineen vuoksi, mutta aikuisena tupakoinnin joutuu tarkoitushakuisesti opettelemaan (motiivi?) ja sietämään epämiellyttävää makua vain saadakseen synnytettyä tuon nikotiiniriippuvuuden.

Itse polttelen satunnaisesti, eikä se mielestäni ole mitään masokismia vaan aidosti mukava asia tiettyyn hetkeen. Mutta se nyt ei ole tämän kirjoituksen pointti.

Olen joskus miettinyt, onko tupakoinnin kokeileminen/opetteleminen myös jonkinlainen Vartiotorni-seurasta irroittautumisen riitti, jonka monetkin exät käyvät läpi eroprosessinsa aikana? Itsessäni huomaan jälkeenpäin jotain tällaista, tosin suhde tupakkaan on nyttemmin normalisoitunut.

Tuo tupakka on tosiaan oman tahdonvapauden symboli jt-lahkosta erkaantuvalle. Oli hauskaa poltella tupakkaa jeppuloitten nähden ja seurata reaktioita. Typeräähän se oli, mutta typerä on uskontokin joka pyrkii hallitsemaan kaikkia elämänaloja.

Lopetin tupakanpolton kun siitä ei ollut enää mitään iloa. Jehkut eivät enää ole ajatuksissa niin hallitsevassa asemassa, että eroa lahkoon pitäisi jotenkin korostaa. Työpaikalla kukaan työkaverini ei polta, joten miksi istuisin yksin tupakkakopissa? Lopetin siis eikä ollut minkäänlaisia vieroitusoireita. Olin siis enemmänkin tavan kuin tupakan orja.