Veljesseura.org

Olen aika usein todennut, ettei Raamatussa ole mitään pysyvää, sellaista mikä sen sisällössä olisi ollut täysin muuttumatonta tai aikaansa sitoutumatonta. YLE:n uutisia selaillessani, huomasin tästä maininnan, jos kiinnostaa, vilkaiskaapa: http://yle.fi/uutiset/3-9359063
edit: typo

Voihan siinä 1Sam.1:13' tietenkin lukea että " mutta Herra kuuli häntä" mutta mitä se muuttaisi kun Herra ei ollut kuullut Hannaa vuosikausiin joka käy ilmi tekstistä aiemmin?

Enemmminkin vaikuttaisi selvennökseltä ja lisäykseltä tuo maininta "kuulemisesta" , Hanna taas tuli vakuuttuneeksi tuosta "kuulemisesta" vasta joitakin aikoja vuosittain toistuneen pyhäkössä käynnin ja rukoilemisen jälkeen jolloin sitten erään kerran kävi lopulta ilmi että "Herra muisti häntä" kuten kertomus kertoo.


Jos nyt tähän tätä tutkijan peräänkuuluttamaa tulkintaa kaivataan niin kertomus Samuelin vanhemmista kertoo Hannan henkisestä kasvamisesta ja matkasta lopulta sellaiseen mielentilaan ja -muutokseen jossa hän kykeni antamaan lupauksen, voisi tämän tulkita myös Hannan nöyrtymiseksi Herran edessä, myös se päätelmä voidaan tehdä että Herra kyllä kuulee mutta se milloin hän toteuttaa noita pyyntöjä on ajan kysymys eikä Herraa voida velvoittaa toteuttamaan kaikkia pyyntöjä.

Jaakko Ahvenainen kirjoitti:Olen aika usein todennut, ettei Raamatussa ole mitään pysyvää, sellaista mikä sen sisällössä olisi ollut taäysin muuttumatonta tai aikaansa sitoutumatonta.

Lohdullista sekin, että Raamatun ylettömät joukkolahtaamiset ja vaivat ovat pelkkiä opetuksellisia taruja ihan vedenpaisumuksesta alkaen. Heti tulee mieleen kaksi versiota väestölaskennan agitaattorista sekä erilaisista lopputuloksista. Mooseksen ja Joosuan kahdeksan sukupolven ikäero lienee etu siinä, että amalekilaiset tapettiin sukupuuttoon kolme eri kertaa. Kokkeja ei ainakaan raamattusopan keitosta ole puuttunut.

Eräältä kannalta lohdullista Vt-seuralle, sen painiessa oppiveivailujen parissa. Niinpä Vt-seura on veivailuosin malliesimerkki raamatunmukaisesta opetuksen pysyvyydestä.

Jeremiasta tuli mieleen miten Jeremian kirjan moninaiset muokkaukset ovat ymmärrettäviä jo Aseran, Jahven "puolison" vuoksi, koska Jahven ja Aseran "avioero" astui voimaan vasta Jeremian kirjoitusten jälkeen ja historiaa piti muokata tältä osin uudeksi. (Tulee taas aseraa )

(Jer. 44:17 kuvaa hyvin silloisen kansan kiintymystä jumalattareen.)

Jahven ja Aseran eräs "erokirje" on 5.Moos.16:21 jossa Jahve kieltää Aseran läsnäolon "Kun rakennatte Herralle,Jumalallenne, alttarin, älkää pystyttäkö sen viereen asera-paalua....eli aiemmin sellainen oli ollut aivan Jahven "kyljessä, jopa Jerusalemin temppelissä.

VT kertoo kuinka Jahvelle uskollinen Joosia joka tuomaroi eroa ja erotti "puolison" temppeliyhteydestä ja teki samalla lopun jumalattaren palvonnasta hallitsemallaan Juudean alueella.
Joosian aikainen kulttireformi on kuvattu 2.Kun.23:1-24 jossa Aseran yhteydessä käytetyt verbit viittaavat puuesineeseen jonka voi pystyttää ja kaataa.
(Septuaginta käyttää Aserasta sanaa "lehto" niissä kohdin joissa asera selvästi viittaa jumalattareen.)

Silloista Aseraa ei kovin kauas häädetty, vain Israelin puolelle, siellä kun mainitaan jopa kuninkaiden häntä palvelleen mm.1.Kun.16:33, 2.Kun.13:6

Oli sitten kyse jahvistisesta, elohistisesta, deuteronomisesta tai papillisesta UT:n tekstiosasta, niin jokainen niistä on historiallisten olosuhteittensa tuote. Jutut muokattiin perinteen, identiteetin ja kansallistunnon säilyttämiseksi. Samoin muokkausten tarkoitus oli selittää senhetkinen uskonnollinen tila sekä olosuhteet parhain päin. Nyt Raamattuna tuntemamme kirjan VT-osio on suurelta osin saanut muotonsa 8./7. vuosisadalla, pakkosiirtolaisuudessa sekä sen jälkeisessä ajassa. Fundikset pitävät esimerkiksi juuri VT:n tekstejä jonkinlaisena jumalallisena tuotteena. Minusta on pikemmin jumalansa pilkkaamista jos laittaa muinaisten hemmojen muokkaamat tekstit jumalansa piikkiin.

Fundiksille on kai mahdoton paikka myöntää, ettei Raamatun VT:n jumala ole yksi ja sama monoteistinen toimija.

Muistan kun mulla oli kakkospuhe jonka aineistossa puhuttiin aserakarsikoista. Ei oikeen löytyny wartiotorniseuran aineistoista...

Toinen joka jäi vähän auki oli Tarsiin laivat. En eläny nettiaikaa viel silloin.

Markku Meilo kirjoitti:Oli sitten kyse jahvistisesta, elohistisesta, deuteronomisesta tai papillisesta UT:n tekstiosasta, niin jokainen niistä on historiallisten olosuhteittensa tuote.

Näin asia on nähtävä ja tällä historialla on leveät juuret alkaen Sumerista, Babyloniasta, Egyptistä, Persiasta ... Luetteloa voidaan jatkaa kaikkiin Lähi-Idän kulttuureihin ja uskontoihin, joista on otettu lainaa ja suodatettu moneen kertaan juutalaisen poliittisen hurskauden läpi.

1700-luvulta eaa. alkaen on heprealaisia heimoja vaeltanut Mesopotamiasta Palestiinan alueelle Rostislav Holthoerin mukaan. Hyvin luonnollista on, että he ovat tuoneet omat tarinansa mukanaan. Muinaisheprealainen kirjoitushan kehittyi foinikialaisesta kirjoituksesta vasta joskus 900-800-luvuilla eaa. Sen jälkeen, kun alettiin asettua nomadielämästä pysyvämpään kyläyhteisöön. Lisäksi ajan saatossa kieli ja käsittykset muuttuvat.

Yksinkertainen esimerkki olkoon tästä vaikka egyptiläinen sana per-aa (farao), mikä aikoinaan tarkoitti suurta taloa, vastaten sumerin ha-gal-nimitystä. Mistä akkadin ekallu ja edelleen heprean hekhal (palatsi, sittemmin temppeli). Sama sana on säilynyt nykyisyyteen koptin uskonnollisessa kielessä pienentyneenä alttarihuoneeksi.

Läpi ihmiskunnan historian ihmiset ovat olleet tekemisissä keskenään ja lainailleet asioita ja ideoita toinen toisiltaan, miten parhaakseen ovat havainneet. Kuinka Vanhaan testamenttiin sisällytetyt kirjoitukset olisivat tehneet poikkeuksen! Mielestäni VT:iin sisältyy polyteistinen jäänne mm. Jumalan nimessä Elohim (monikko), yksikön ollessa El ja mihin Make edellä viittaa.

Uskontona monoteismi on harvinaisuus uskontojen joukossa. On epäilty sitäkin, että sen juuret olisivat noin 1352 - 1335 eaa. kestäneessä egyptiläisessä monoteismissa amarna-kaudelta, minkä sitten heprealaiset olisivat omaksuneet vieden mukanaan ja minkä farao Horemheb Egyptistä upotti palaten tuttuun ja turvalliseen polyteismiin. Mene ja tiedä.

Voidaan myös kysyä, miksei Raamatun tekstiä kirjaimellisesti hakattu kiveen tai poltettu savitauluun, vaan tieten tahtoen valittiin tuhoutuva materiaali. Vieläpä Jumalan käskystä, kuten Vartiotorni asian esittää:

Vartiotorni (levitettävä) 2016 kirjoitti:Raamattu on selviytynyt huolimatta tuhoutuvista materiaaleista

UHKA: Raamattua kirjoitettiin ja jäljennettiin pääasiassa papyrukselle ja pergamentille* (2. Timoteukselle 4:13). Miksi nuo materiaalit olivat uhka Raamatun säilymiselle?

Papyrus repeää, haalistuu ja hapertuu helposti. ”Arkki voi ajan mittaan hajota niin, että jäljelle jää vain säikeiden verkko ja kourallinen tomua”, sanovat egyptologit Richard Parkinson ja Stephen Quirke. ”Varastossa käärö voi kosteuden vaikutuksesta homehtua tai lahota, ja maahan haudattuna se voi joutua jyrsijöiden tai hyönteisten, etenkin termiittien, syömäksi.” Jotkin papyrukset ovat löytämisen jälkeen altistuneet voimakkaalle valolle tai kosteudelle, mikä on jouduttanut materiaalin pilaantumista.

Pergamentti on papyrusta kestävämpää, mutta sekin kärsii, jos sitä käsitellään varomattomasti tai se altistuu äärimmäisille lämpötiloille tai voimakkaalle kosteudelle tai valolle.* Myös pergamentti on altis hyönteisten hyökkäyksille. Kirjassa Everyday Writing in the Graeco-Roman East sanotaankin, että kun on kyse muinaisista asiakirjoista, ”säilyminen on ennemmin poikkeus kuin sääntö”. Jos Raamattu olisi tällä tavoin tuhoutunut, myös sen sanoma olisi hävinnyt.

MITEN RAAMATTU ON SELVIYTYNYT? Juutalainen laki vaati jokaista kuningasta kirjoittamaan ”itselleen kirjaan jäljennöksen – – laista” eli viidestä ensimmäisestä Raamatun kirjasta (5. Mooseksen kirja 17:18). Lisäksi ammattijäljentäjät valmistivat niin monia käsikirjoituksia, että ensimmäiselle vuosisadalle tultaessa Raamatun kirjoituksia oli synagogissa kaikkialla Israelissa ja jopa kaukaisessa Makedoniassa saakka (Luukas 4:16, 17; Apostolien teot 17:11).

http://wol.jw.org/fi/wol/d/r16/lp-fi/2016245

Tai olihan Mooseksella taulut, mutta suutuspäissään ne tuhosi.

Minua ihmetyttää yksi asia; ja pyydän anteeksi jos menee hiukan aiheen ohi.
Jos Jumala on ikuinen henki (joka on rakkaus), kuten itse oletan, miksi hän oli niin hemmetin vihainen koko VT:n ajan?
Eihän ikuisuudessa ole aikaa...Ja "sitten" hän lauhtui ja Jeesus korjasi asiat ennalleen?

poro kirjoitti:Minua ihmetyttää yksi asia; ja pyydän anteeksi jos menee hiukan aiheen ohi. :think:
Jos Jumala on ikuinen henki (joka on rakkaus), kuten itse oletan, miksi hän oli niin hemmetin vihainen koko VT:n ajan?
Eihän ikuisuudessa ole aikaa...Ja "sitten" hän lauhtui ja Jeesus korjasi asiat ennalleen?

Raamattu on paimentolaiseepos lisättynä uskonpuhdistusosiolla. Raamatun luojajumala ei edes ollut monoteistinen Jahve, joten Raamatun UT:n jumala on jo sitten rauhoittunut versio. Ongelma olisi todellinen vasta jos ja kun Raamatun joku jumalaversio olisi todellinen.