Veljesseura.org

Jännä kuinka paljon sitä on muuttunut (parempaan suuntaan!) kun lahko viisi vuotta sitten jäi taakse. Maailma näyttää aivan erilaiselta. Todellisuudesta on tullut mielenkiintoisempi ja moniselitteisempi, jopa mystinen. Tunne-elämä on monipuolistunut ja kyky itsereflektioon kasvanut. Ihmissuhteet ovat syvempiä, kypsempiä, eivätkä pinnallisia kuten niillä lahkossa on tapana olla: Jehova on läsnä kaikkialla ja kaiken aikaa - siinä on vaikea avata syvimpiä tuntojaan, kun pelkät ”väärät” ajatukset herättävät syyllisyyttä.

Syyllisyys ja pelko, mutta ennen muuta kyvyttömyys tulla toimeen kielteisten olotilojen kanssa, on lahkossa pysymisen keskeinen motiivi. Vartiotornista omaksuttu psyykkinen ohjelmisto ei anna välineitä tiettyjen mielensisäisten vaikeuksien voittamiseen. Todistajamieli ohjaa käsittelemään ongelmia vahvistamalla lahkon ajatusmaailman aivoihin muodostamia hermoyhteyksiä: neuvo on sama joka vaivaan, lue enemmän Raamattua ja Vartiotornia. Lahkosta lähtemisen edellytys onkin itsetuntemuksen kasvattaminen ja omien psykologisten valmiuksien kehittäminen sellaisiksi, että pystyy kohtaamaan epävarmuutta, syyllisyyttä, yksinäisyyttä, epäonnistumisia, riittämättömyyttä ja kuolemanpelkoa.

Jos tähän ei kykene, tunteet estävät lahkosta lähtemisen. Lähtö merkitsee mm. mahdollista kuolemaa Harmagedonissa ja kuolemaa todistaja on opetettu pelkäämään yli kaiken. Se on rangaistus syntisille, Jumalan kosto. Pelko herättää ajatuksia, jotka liittyvät uskontoon, ja uskontoon liittyvät ajatukset saavat toimimaan kuten uskonto haluaa. Pirullinen kehä, josta on vaikea päästä irti, vaikka haluaisikin.

Todistajien keskimäärin matala koulutustaso estää erilaisesta psykologisesta, teologisesta ja filosofisesta kirjallisuudesta hyötymisen. Ajatusten ymmärtäminen on vaikeaa tai ne käsitetään väärin, koska Vartiotornin retoriikka on sotkenut käsitteiden sisällön, eikä tiedon ja neuvojen luotettavuuden tai merkityksen arviointi onnistu. Taas todistaja huomaa olevansa vailla välineitä Valtakunnansalin ulkopuolisen todellisuuden kohtaamiseen.

Vartiotornin synkät tarinat erotettujen kohtaloista eivät ole täysin vailla perusteita, vaikka ne vahvasti liioiteltuja ovatkin. Syöksyminen yhteiskuntaan vailla suomalaiskulttuurista henkistä tietotaitoa johtaa helposti ongelmiin, jotka vievät liian monen kohdalla syrjäytymiseen tai siihen, että luikitaan häntä koipien välissä takaisin lahkoon ja pelotellaan muitakin kauhukertomuksilla ”epäkristillisen” elämän vaaroista. Vaarallista se on ajaa autoakin ilman korttia tai käyttää moottorisahaa tietämättä mikä se on.

Haluaisin avata Veljesseuraan keskustelua niistä tiedoista ja taidoista joita yhteiskunnan jäsenenä eläminen vaatii. Olen varma, että monella riittää kerrottavaa alkuvaiheen sopeutumisvaikeuksista lahkon ulkopuolella. Jotkut saattavat häpeillä aiheuttamiaan kommelluksia tai vaieta asioista siinä pelossa, että se vahvistaisi Vartiotornin maalamia kielteisiä kuvia entisistä todistajista. Asioista keskusteleminen voisi kuitenkin tuottaa arvokasta tietoa lähtöpäätöstä harkitseville, niin että he eivät joutuisi suoraan kylmään veteen, vaan tietäisivät miten asiat toimivat valtavirtayhteiskunnassa.

Sopeutuminen vartiotorniseuran jälkeiseen elämään riippuu hyvin paljon siitä, että kuinka yllättäen tämä muutos tapahtuu.

Iso osa erotetaan suhteellisen nopealla aikataululla ns. hetkellisten hairahdusten vuoksi. Useimmiten syynä on moraalittomuus. Samassa rytäkässä kaatuu mahdollisesti avioliitto, tai tullaan raskaaksi yms. Siihen päälle monoa seurakunnasta, niin soppa on valmis. Erotetulla ei välttämättä ole silloin ketään kaveria, ystävistä puhumattakaan. Koko elämän perusta murenee kuin maanjäristyksessä. Sitten ollaan vapaassa pudotuksessa ja isoissa ongelmissa. Monet näistä saattavat palaavat takaisin, koska elämästä yksinkertaisesti puuttuu kaikki elämän edellytykset.

Itse päädyin eroamaan itse ja laskelmoidusti. Siitä hetkestä kun totesin, että tämä on tässä, enkä halua olla enää jehovan todistaja, kului noin puoli vuotta ennen kuin jätin eroilmoituksen seurakuntaan. Miksi?

Aloin tietoisesti rakentamaan uutta elämää ja ennen kaikkea valmistauduin henkisesti siihen mitä oli tulossa. Nykyään tämä onnistuu, koska entisillä jehovan todistajilla on kasvot. On esim. tämä keskustelupalsta ja Facebookin ryhmät joista saa tukea ja joissa ennen kaikkea tutustuu vastaavan kokeneisiin ihmisiin. Saattaapa sieltä löytyä jopa joitakin vanhoja tuttuja.

Jos tätä tekstiä lukee joku jehovan todistaja, joka on aikeissa lähteä pois järjestöstä, niin suosittelen valmistautumaan eroon. Älä lähde ovet paukkuen samalla hetkellä kuin tajuat, että eroaminen on ainoa vaihtoehto. Kannattaa alkaa rakentamaan eron jälkeistä elämää jo järjestössä ollessa. Ymmärrän että tämä ei sovi kaikille, mutta omasta kokemuksesta voin sanoa sen kannattavan. Sain uusia ystäviä ja ennen kaikkea säilytin mielenterveyden.

Monella erotetulla/eronneella myös "lähtee lapasesta" monessa suhteessa koska kaikki ollut aiemmin kiellettyä ja halutaan kokeilla kaikkea. Tasaantuu varmasti ajan kanssa.

Lahkosta irtaantumisen jälkeen karttamisväkivalta todellistuu ja iskee päin näköä kaikessa epäinhimillisyydessään. Hylätyksi tulemisen kokemukset voivat aiheuttaa niin suuria tunnejärkytyksiä, ettei niiden ennakoiminen ole kaikilta osin mahdollista. Porukasta ulkopuolelle sulkeminen on yksi primitiivisimmistä ja tehokkaimmista mutta myös julmimmista vallankäytön ja kiristämisen muodoista. Kun oma perheenjäsen kääntää katseen toisaalle vastaan kävellessään tai kun entiset kaverit kieltävät ottamasta yhteyttä, lahkosta irtaantuvan varmuus voi murentua ja päättäväisyys muuttua epäröinniksi. Tähän lahko tietysti pyrkiikin.

Näkisin hyödylliseksi, että lahkon jättävä tekisi itselleen todella hyvin selväksi ne perusteet, jotka saavat hänet irtaantumaan lahkosta. Voisi olla hyvä ajatus kirjoittaa ja muotoilla nuo perustelut muistiin. Kirjoitusprosessi selkiyttää samalla omaa ajattelua: paperille laitetut ajatukset ovat huolellisemmin prosessoituja kuin pelkät mielessä pyörivät epämääräiset fiilikset ja asenteet.

Paperille syitä voi analysoida ja ryhmitellä. Useimmille kaiketi yksi syiden kategoria on lukuisien kestämättömien teologisten ynnä muiden väitteiden joukko (kuten tuplasukupolvioppi, 1975, vuosi 607 eaa., raamatunkäännöksen räikeät vääristelykohdat jne). Toisen selkeän kategorian muodostanevat lahkon kestämättömät käytänteet (kuten karttamisvaatimus, lapsikaste merkityksineen, verensiirron kielto, pedofiilien suojelu, tieteellisten lähteiden vääristelevä lainaaminen, lasten pelotteleminen demoneilla ym.).

Karttamisväkivaltaa kykenee kohtaamaan vahvempana, kun tuntee ja tietää sisällään, että pystyisi koska tahansa perustelemaan hyvin, mikä lahkossa on pielessä ja miksi on päättänyt jättää lahkon. Valitettavasti lahkolaiset eivät suostu keskustelemaan ja kuulemaan näitä perusteluja, koska heitä uhataan karttamisväkivallalla, mutta omaa päättäväisyyttä lujittaa ymmärrys omien näkemysten kestävyydestä.

Kun lisäksi ymmärtää, mistä mielenhallinnassa (sosiaali)psykologisena ilmiönä on kyse, voi ymmärtää omia usein ristiriitaisiakin tunteitaan paremmin siinä vaiheessa, kun jättää lahkon. Samalla voi käsittää, miksi lahkolaiset käyttäytyvät niin kuin käyttäytyvät. Lahkon mielenhallinta tuottaa ainoastaan uhreja. Lahkon jättävä on tietenkin karttamisväkivallan uhri, mutta lahkon jäsenet ovat myös uhreja, joskin eri tavalla.

Lahkon mielenhallinta on rumaa ja pirullista eikä päästä helposti otteestaan. Karttamista kohdatessa voi hiipiä mieleen ajatus "entä jos sittenkin". Siinä tilanteessa helpottaa, kun kertaa mielessään ne syyt, miksi on päättänyt jättää lahkon.

Mitkä olivat suurimpia "yllätyksiä", jotka tulivat vastaan eron jälkeen? Omasta kokemuksesta voin mainita esimerkin: rippijuhliin ilmaantuminen verkkareissa. En tiennyt mitä rippijuhlat ovat, enkä varsinkaan, että niihin laitetaan kokousvaatetus. Näitä on muitakin. Olin pari vuotta ihan hämilläni, kuin vieraassa maassa.

SuurinBabylon kirjoitti:Todistajien keskimäärin matala koulutustaso estää erilaisesta psykologisesta, teologisesta ja filosofisesta kirjallisuudesta hyötymisen. Ajatusten ymmärtäminen on vaikeaa tai ne käsitetään väärin, koska Vartiotornin retoriikka on sotkenut käsitteiden sisällön, eikä tiedon ja neuvojen luotettavuuden tai merkityksen arviointi onnistu. Taas todistaja huomaa olevansa vailla välineitä Valtakunnansalin ulkopuolisen todellisuuden kohtaamiseen.

Tässä on hyvä pointti. Luin äskettäin vuosien tauon jälkeen yhden jw.orgissa tarjolla olleen Vartiotorni-lehden alusta loppuun. Pikästä aikaa nousi jonkinlainen kiukku siitä miten taitavasti manipuloiden Watchtowerin kirjoitusosastolla sanat asetellaan.

Raamattua ja muuta lähdeaineistoa lainataan näennäisen pätevästi, mutta käyttäen siteenä sellaisia ilmaisuja kuin “ilmeisesti” ja “epäilemättä” päädytään lopulta juuri siihen loppupäätelmään johon kirjoittaja tähtää. Vartiotornin teksti on saippuaa, siitä ei saa kunnolla kiinni ja siksi sitä on vaikea suoralta kädeltä osoittaa valheeksi. Vt:n teksti lepää logiikan ja osin faktojenkin osalta naurettavan heikolla pohjalla, mutta retoriikassa kirjoitusosaston arvosana on kymppi plus. Vartiotorni on epärehellinen julkaisu.

Väittäisin, että monilla lähtijöillä, ellei jopa enemmistöllä, “luopioajatukset” syntyvätkin tunteen kautta, vasta sitten tulee kyky muotoilla Vt-seuran kieroilu sanojen muodossa vääräksi. Itselläni epäily lähti viimeisimmän seurakuntani vanhimmiston käytöksestä ja sitten sen tajuamisesta, että Jehova aikoo tappaa kylmästi ihan hyviä ihmisiä (miehet, naiset, lapset) ja jättää jäljelle vain mainiot todistajansa.

Vasta avoimen yliopiston filosofian kurssilla tuli vastaan se karkkikauppa, jossa ymmärsin, että minua on lapsesta asti viety kuin litran mittaa ja mätää kukkoa. Ennen sitä minulla ei tosiaankaan ollut minkäänlaisia eväitä tajuta Watchtowerin juonta. Suosittelen siis filosofian kursseja, toisin kuin Tony Morris III. Erittäin vaatimattomien avoimen yliopiston opiskelujeni lisäksi olen suunnattoman kiitollinen Helsinki Haagan k*sipäiselle vanhimmistolle siitä, että he käynnistivät eroprosessini.

Piti kysellä etukäteen etikettiä tuttavalta kirkkohautajaisiin kun ei ollut kokemusta vaatteista tai kukistakaan. Meni ongelmitta hyvin neuvottuna.

Mulla on kans tullut ihan käytännön ongelmia eteen, esim. passia varten poliisiasemalla käydessä virkailija kysyi tarkistuskysymyksenä vanhempien syntymäpäiviä. Enhän minä niitä muistanut, kun ei ole synttäreitä ikinä vietetty eikä asiasta puhuttu. Vuodet muistan kyllä ja äidin syntymäkuukauden. Outo tilanne kyllä. Jouluakaan en osaa viettää oikeaoppisesti enkä tiedä kaikkia perinteitä tilaisuuksissa.