Veljesseura.org

Miten suhtaudutte sellaiseen ilmiöön kuin välinpitämättömyys eroamisen jälkeen?

Jehovan todistajien elämässähän kaikki on perin dramaattisen mustavalkoista. Jokaisesta asiasta on varma mielipide.

Eron jälkeen tuppaan ajattelemaan, että kaikki johtuu jostain. Esimerkki:
Tuloerojen kasvu koetaan ongelmaksi. Tuloerot kasvavat kuitenkin puheista huolimatta jatkuvasti. Hallitus joko a) ei mahda asialle mitään tai b) ei halua tehdä asialle mitään.

Ovatko ihmiset tyhmiä vaiko pahoja. Huomaan valitsevani aina oletuksen, että ihmiset ovat fiksuja, mutta pahoja, mutta mitään varmempaa vakuutta minulla ei ole tämän tueksi.

Ajattelen, maailma on tarkoituksella tehty sellaiseksi kuin se on. Irakin sekasorrolla esimerkiksi on syy, se nähtiin ennakolta, tiedettiin että se tulee. Se, että meille se kerrotaan uutisissa, niin sillä on selkeä tarkoitus, halutaan sanoa jotain. Mutta voi olla tietysti niin, että Irakissa on sössitty ja uutistoimitus ottaa sen aiheen esille vain siksi, ettei parempiakaan uutisaiheita ole ja se koskee jotenkin suurvaltaa.

Luterilaiseenkin kirkkoon on vaikea suhtautua. Siihen kuuluvista suurin osa on liian laiskoja erotakseen. Se ei sano juuta eikä jaata monessa asiassa, soutaa ja huopaa, on täysin tuskastuttava. Kärsivällisyys ei riitä niiden kanssa. Onko takana typeryys vaiko tarkoin harkittu strategia miellyttää erilaisia kansanryhmiä? Miksi minä aina valitsen jälkimmäisen.

Pehmoluopio kirjoitti:Eron jälkeen tuppaan ajattelemaan, että kaikki johtuu jostain. Esimerkki:
Tuloerojen kasvu koetaan ongelmaksi. Tuloerot kasvavat kuitenkin puheista huolimatta jatkuvasti. Hallitus joko a) ei mahda asialle mitään tai b) ei halua tehdä asialle mitään.

Hallitus on viisas kun ei pyri tekemään mitään tuloerojen kasvulle. Sosialismin 1960-lukulaisissa psykedeelisissä harhoissa elävää Tarja Halosta ja hänen uuden vuoden hörinöitään ei kannata kuunnella.

Tuloerojen kasvu ei ole ongelma jos kaikkien reaaliset tulot kasvavat. Onko sillä väliä, jos muilla menee vieläkin paremmin jos itsellänikin menee paremmin? http://www.stat.fi/artikkelit/2005/art_ ... 6_002.html.

Neuvostoliitossa oli melko tasainen tulonjako, vaikka se olikin luokkayhteiskunta, jossa puolue-eliitti eli omassa maailmassaan ja muu köyhä kansa omassaan. Tuossa köyhässä osassa köyhyys oli kuitenkin melko tasa-arvoista. Mutta onko tasa-arvo tavoiteltavaa, jos se johtaa tasa-arvoiseen ja todelliseen köyhyyteen, mikä on sosialismilla varma päämäärä, joka on saavutettu myös Pohjois-Koreassa ja Kuubassa.

Tuloerojen kasvu on nykyään yhä merkityksettömämpää. Mitä esimerkiksi miljoonatuloja saava optiojohtaja saa enemmän kuin keskituloinen palkansaaja? Molemmat voivat ajaa autolla ja asua mukavasti ja matkustella ulkomailla? Erot ovat laadullisia, mutta melko merkityksettömiä. Ökyrikas asuu väljemmin ja ajaa paremmilla autoilla ja syö parempaa ruokaa, mutta hänkin voi olla kerrallaan vain yhdessä huoneessa, ja autolla ajon mukavuus ei oleellisesti kasva vaikka auto olisi kuinka kallis. Ruokaa moi mättää vain määränsä ja lomarusketuskaan ei syvene, vaikka lomailu tapahtuu luksushotellista käsin.

Itse väitän, että todelliset tuloerot ovat länsimaissa häviävän pieniä ja nykyiset "köyhät" rikkaampia kuin koskaan.

Voi olla että kateus onkin paljon suurempi ongelma kuin tuloerot. Kateellinen keskittyy siihen mitä hänellä ei ole jos muulla on. Hän ei tule onnelliseksi jos ei saa samaa mitä kaikilla muillakin on ja hän mieluummin ottaa kaiken hyvän pois kaikilta, jotta kellään ei ole mitään hyvää, jos hänelläkään ei ole. "Kateus on köyhyyttä kamalampaa.." lauloi jo Remu Manne-TV:ssä.

AchanBeroean kirjoitti:Tuloerojen kasvu on nykyään yhä merkityksettömämpää. Mitä esimerkiksi miljoonatuloja saava optiojohtaja saa enemmän kuin keskituloinen palkansaaja? Molemmat voivat ajaa autolla ja asua mukavasti ja matkustella ulkomailla? Erot ovat laadullisia, mutta melko merkityksettömiä. Ökyrikas asuu väljemmin ja ajaa paremmilla autoilla ja syö parempaa ruokaa, mutta hänkin voi olla kerrallaan vain yhdessä huoneessa, ja autolla ajon mukavuus ei oleellisesti kasva vaikka auto olisi kuinka kallis. Ruokaa moi mättää vain määränsä ja lomarusketuskaan ei syvene, vaikka lomailu tapahtuu luksushotellista käsin.

Itse väitän, että todelliset tuloerot ovat länsimaissa häviävän pieniä ja nykyiset "köyhät" rikkaampia kuin koskaan.

Varallisuuden ja aseman ollaan huomattu vaikuttavan myös terveyteen ja odotettavissa olevaan elinikään. Tuo havaittiin mm. 60-luvulla kun Bell konsernin koko henkilökunnalle tehdyistä terveystarkastuksista laadittiin tilastoja. Korkeammassa asemassa olevilla oli parempi terveys verrattuna tavalliseen duunariin: yhtälöstä tietenkin suljettiin muita mahdollisia muuttujia pois. Samanlaisia havaintoja on tehty myöhemmin muuallakin. Viimeisen kerran törmäsin aiheeseen syksyllä TV:stä tuleen ohjelman ohella, missä joukko julkkiksia teki jonkin elinodote kartoituksen ja yrittivät sitten parantaa elintapojaan. Kyseisen kartoituksen sai kuitenkin väsätä kukin itse netissä, joten kokeilin piruuttani muuttamalla tuloni kymmenkertaiseksi ja pitämällä muut muuttujat samoina, niin odotettu elinikä parani useammalla vuodella kuin säätelemällä liikunnan määrää ja muuta sellaista.

Ihmiset sanovat ettei raha tuo onnea, mutta onnen löytäneen neuvotaan myös onnensa kätkemään.

PS

Parhaillaan autolla ajon mukavuus muuten kasvaa hinnan myötä aivan järjettömästi: jos sitä ei tiedä niin ei ole laatuautossa istunut. Siitä tulikin mieleen, että melu heikentää myös terveyttä ja lyhentää jopa odotettavissa olevaa elinikää. Rahalla saa taas hiljaisemman auton ja voi asustella hiljaisemmassa ympäristössä. Niin ja kateus taas on merkki älykkyydestä, sillä vain älykkäät eläimet voivat olla kateellisia.

PoterO kirjoitti:Viimeisen kerran törmäsin aiheeseen syksyllä TV:stä tuleen ohjelman ohella, missä joukko julkkiksia teki jonkin elinodote kartoituksen ja yrittivät sitten parantaa elintapojaan. Kyseisen kartoituksen sai kuitenkin väsätä kukin itse netissä, joten kokeilin piruuttani muuttamalla tuloni kymmenkertaiseksi ja pitämällä muut muuttujat samoina, niin odotettu elinikä parani useammalla vuodella kuin säätelemällä liikunnan määrää ja muuta sellaista.

Itse huomasin saman, mutta siinä ei ole mitään mystistä. Suomi saa koko ajan noottia kansainvälisesti siitä, että tulotaso vaikuttaa merkittävästi lääkäripalvelujen saantiin. Jos olet koko lailla terve köyhä, niin sinulla ei pitäisi olla ongelmaa, mutta jos sinulla on vaikkapa syöpä, niin rikkaan tapauksessa se varmasti todetaan aikaisemmassa vaiheessa kuin köyhän tapauksessa.

Pehmoluopio kirjoitti:Luterilaiseenkin kirkkoon on vaikea suhtautua. Siihen kuuluvista suurin osa on liian laiskoja erotakseen. Se ei sano juuta eikä jaata monessa asiassa, soutaa ja huopaa, on täysin tuskastuttava. Kärsivällisyys ei riitä niiden kanssa. Onko takana typeryys vaiko tarkoin harkittu strategia miellyttää erilaisia kansanryhmiä? Miksi minä aina valitsen jälkimmäisen.

Luterilaisen kirkon muutoksen taustalla on pelkästään ympäröivän maailman muuttuminen, ei strategia tai edes typeryys. Jäljelle on jäänyt oikeastaan enää sisällöntuottaminen perhejuhliin, ja niidenkin tuotteiden markkinat ovat kuihtumaan päin.

AchanBeroean kirjoitti:Tuloerojen kasvu on nykyään yhä merkityksettömämpää. Mitä esimerkiksi miljoonatuloja saava optiojohtaja saa enemmän kuin keskituloinen palkansaaja? Molemmat voivat ajaa autolla ja asua mukavasti ja matkustella ulkomailla?

Kehityksen kehittyminen näkyy myös mm. siinä, että 10-15 vuotta sitten kännykkä oli vielä jonkinlainen statussymboli. Nyt paljon parempia kapuloita saa parillakympillä. "Laserlevyt" ovat arkipäivää musiikissa ja elokuvissa, netti on suunnilleen kaikilla. Vertailukohtaa voi toki hakea kauempaakin, vaikka muutama sata vuotta taaksepäin.

Jostain syystä monille on silti edelleen tärkeää olla naapuriaan varakkaampia. Mitä kiksejä siitä saa, en voi tietää. Kateuden toki tunnen.