Jaakko Ahvenainen kirjoitti:Jos pointsit saa antaa negaatioille, saavat toteutumattomat ennustukset ja hallintoelimen (mikä kuvottava sana, "elin") et al pähkähullut "totuudet" täydet 100%.
Josta syöksähti mieleeni tarkistaa mitä Jehovan profeettaluokaksi itsensä ylentäneen profeetan toimenkuvaan liittyy nimenomaan luotettavuuden kannalta, siis itse itsensäkin ylentäneen mukaan:
”Tosi profeetan erottaminen väärästä. Toisinaan Jumalan profeetat, mm. Mooses, Elia, Elisa ja Jeesus, tekivät ihmetekoja, jotka vahvistivat heidän sanomansa ja virkansa aitouden. Kaikkien ei kuitenkaan kerrota tehneen sellaisia voimatekoja. Mooses esitti kolme piirrettä, jotka vahvistivat jonkun olevan tosi profeetta: tosi profeetta puhui Jehovan nimessä, hänen ennustuksensa toteutuivat (5Mo 18:20–22) ja hänen profetoimisensa piti edistää tosi palvontaa ja olla sopusoinnussa Jumalan paljastetun sanan ja paljastettujen käskyjen kanssa (5Mo 13:1–4). Viimeinen näistä vaatimuksista oli ehkä tärkein ja ratkaisevin, sillä joku saattoi ulkokultaisesti käyttää Jumalan nimeä ja hänen ennustuksensa saattoi sattumalta täyttyä. Tosi profeetta ei ollut kuitenkaan ainoastaan eikä edes pääasiallisesti ennustaja, kuten edeltä käy ilmi. Hän oli pikemminkin vanhurskauden puolestapuhuja, ja hänen sanomansa koski lähinnä moraalinormeja ja niiden soveltamista. Hän kertoi, mitä mieltä Jumala oli asioista (Jes 1:10–20; Mi 6:1–12). Näin ollen ei tarvinnut odottaa kenties vuosikausia tai sukupolvien ajan jonkin ennustuksen täyttymistä, jotta olisi nähty, oliko joku oikea vai väärä profeetta. Jos hänen sanomansa oli ristiriidassa Jumalan paljastetun tahdon ja hänen normiensa kanssa, hän oli väärä profeetta. Profeetta, joka ennusti Israelille tai Juudalle rauhaa aikana, jolloin kansa ei noudattanut Jumalan sanaa eikä lakia, oli siis ilman muuta väärä (Jer 6:13, 14; 14:11–16).
Jeesuksen myöhemmin vääristä profeetoista esittämä varoitus oli samansuuntainen kuin Mooseksen varoitus. Vaikka he käyttäisivät Jeesuksen nimeä ja tekisivät ”tunnusmerkkejä ja ihmeitä johtaakseen harhaan”, heidän hedelmänsä osoittaisivat heidän olevan ”laittomuuden tekijöitä”. (Mt 7:15–23; Mr 13:21–23; vrt. 2Pi 2:1–3; 1Jo 4:1–3.)” (it-2 sivu 590, Profeetta)
Ennustusten luotettavuus tuntuu olevan profeettahomman yksi tärkeimmistä tunnusmerkeistä jo ihan Vt-seuran omankin mielipiteen mukaan. Sitten alkaa ote lipsua sen suhteen mitä on järkevää olettaa lukuisien väärien Vt-profetioiden jälkeen:
”Vaikka tämäkin ihmelahja lakkautettiin, on järkevää olettaa, että Jumala auttaisi edelleenkin ymmärtämään profetioita oikein seurakunnan kautta, varsinkin ennustettuna ”lopun aikana”, ei ihmeen välityksellä vaan siten, että profetioita tutkitaan tarkasti ja ahkerasti ja niitä verrataan olosuhteisiin ja siihen, mitä tapahtuu (vrt. Da 12:4, 9, 10; Mt 24:15, 16; 1Ko 2:12–14; 1Jo 4:6). (Ks. SELITYS, TULKITSEMINEN.)” (it-2 sivu 596, Profetia)
Lopuksi sitten katsaus mooseksenaikuisen lain näkemykseen väärän profeetan kohtalosta (punaväriä lisätty):
Raskaimmat rikokset Lain alaisuudessa. Kuolemanrikokset. Rikokset, joista Laki määräsi kuolemanrangaistuksen, olivat 1) rienaus (3Mo 24:14, 16, 23); 2) minkä tahansa muun jumalan kuin Jehovan palvominen, kaikenlainen epäjumalanpalvelus (3Mo 20:2; 5Mo 13:6, 10, 13–15; 17:2–7; 4Mo 25:1–9); 3) noituus, spiritismi (2Mo 22:18; 3Mo 20:27); 4) väärä profetoiminen (5Mo 13:5; 18:20); 5) sapatin rikkominen (4Mo 15:32–36; 2Mo 31:14; 35:2); 6) murha (4Mo 35:30, 31); 7) aviorikos (3Mo 20:10; 5Mo 22:22); 8) se että naimisiin menevä nainen valehteli olevansa neitsyt (5Mo 22:21); 9) sukupuolisuhde kihlatun tytön kanssa (5Mo 22:23–27); 10) insesti (3Mo 18:6–17, 29; 20:11, 12, 14); 11) homoseksuaalisuus (3Mo 18:22; 20:13); 12) eläimeen sekaantuminen (3Mo 18:23; 20:15, 16); 13) ihmisen sieppaaminen (2Mo 21:16; 5Mo 24:7); 14) isän tai äidin lyöminen tai herjaaminen (2Mo 21:15, 17); 15) väärän todistuksen esittäminen sellaisessa tapauksessa, jossa syytettyä olisi rangaistu kuolemalla (5Mo 19:16–21); 16) tabernaakkelin lähestyminen ilman asianmukaista valtuutusta (4Mo 17:13; 18:7). (it-2 s. 733, Rikos ja rangaistus)
Vaikka VT:n lain ei katsota olevan enää voimassa, niin siitä huolimatta siihen viitataan Vt-materiaalissa usein ohjeellisena, lähes sitovana. Toisaalta nuo vaateet eivät koske pykälänikkareita itseään, vaan jäsenistöä. Asia on helppo havaita tämän ennustelunkin kohdalla.
Täysin järjetön uskontokaan ei näytä olevan yksilön älykkyydestä kiinni, mitä en jaksa olla ihmettelemästä.
Älykäs osaa olla epärehellinen uskottavammin. Eli rehellisyydestä on tingittävä jos on järjissään ja silti tyrkkää muille järjetöntä uskontoa muka todenmukaisena. No on siinä apuna myös esimerkiksi kognitiivinen dissonanssi
Toisaalta hyväksytään oppiin sopivat historialliset totuudet ja toisaalta oppiin sopimattomat hylätään.
Russell oli aikansa tuote, tietämätön suoraviivainen huijari hirtoriallisten tapahtumien ja erilaisten numeroiden suhteen. Nykyinen tiedontaso (sekä netti) huomioiden nykyjohto hakkaa kyllä jäsenistön kusettamisen härskiydessä jo oppi-isänsä Russelinkin. Toisaalta kyse on jatkumosta, jossa valhekuplan puhkaisu veisi uskonnollisen vallan. Vt-seuran kohdalla minulle sellaisessa tuhannen taalan paikassa oli F. Franz Rutherfordin kuoleman jälkeen. FF korjasi Russelin raamatunpeukaloinnin ja siirsi Jerusalemin historiaa vuodella ja siirsi Jeesuksen paluun vuoteen 1914. Tuossa tilenteessa olisi Fredin ollut syytä katsella tarkemmin mikä meni pieleen, eikä ratsastaa vuodella 1914 sekä 7000-vuotisilla luomispäivillä.
Kari jos kuka osaa hyvin seikkaperäisesti kertoa sen miksi Raamatun tekstin esittämä maata kiertävä aurinko ei ole todellisuutta. Jotain toki kertoo Raamattuun uskovista heidän kiivas halunsa kiistää tuo Raamatun ilmoitus.