Jaakko Ahvenainen kirjoitti:Tutkimus perustuu paljolti Vanhan ja Uuden testamentin vanhimpiin säilyneisiin käsikirjoituksiin sekä kreikankieliseen Septuagintaan, ”historian ensimmäiseen raamatunkäännökseen”, mutta myös 1940-50-luvuilla löytyneisiin Qumranin tekstikääröihin, jotka ovat avanneet aivan uusia näkymiä Vanhan testamentin hepreankielisiin teksteihin
Ohjelmassa esille otettu Raamatun kohta 5.Moos.32:8 kuvaa hyvin sitä miten tuon jakeen erilaiset ja muuttuneet tulkinnat ovat johtaneet mitä moninaisimpiin ja virheellisiin uskonnollisiin käsityksiin Israelista ja sen maan jumalasta.
Todistajat lukevat omasta käännöksestään tuon jakeen näin: " Kun korkein antoi kansakunnille perinnön, kun hän erotti Adamin pojat toisistaan, niin hän
ryhtyi määräämään kansojen rajaa Israelin poikien luvun mukaan."
Septuagintan ja Qumranin kirjoitusten valossa jae oikeasti kuuluu näin:
Kun Korkein jakoi kansoille maat, kun hän levitti ihmiset yli maan piirin, hän määräsi kansojen asuinsijat ja kullekin oman jumalan.
Jos vielä palataan aikaan jolloin Juudean oppinut ja kirjoitustaitoinen kansa oli Babylonian pakkosiirtolaisuudessa, niin vasta siellä heille todella muodostui käsitys yhdestä ainoasta heille kuuluvasta jumalasta, kun he aiemmin sallivat useita jumalia ja etenkin Asera oli Jahven rinnalla ollut suosittu ja jonka palvonta uusimmissa kirjoituksissa kiellettiin.
Babylonia oli monijumalainen maa jossa juutalaiset saivat palvella omaa jumalaansa, kun sitten joidenkin vuosikymmenien päästä Kyyros Suuri valloitti Babylonian, hän ennallisti siellä oman jumalansa Mardukin palvonnan ja samalla antoi muille (ei vain juutalaisille) Babylonian valloittamille kansoille vapauden palvoa omia jumaliaan ja päästä omille alueilleen.
Se miten Vanha Testamentti (ja historia) kuvaa tuota aikaa, Kyyrosta korkeimman Jumalan palvelijana, Jumalan voideltuna ja kuten se kreikaksi kuluu Septuagintan mukaisesti kristuksena. Se myös selvittää tuon 5.Moos. 2:8 jakeen perusajatusta Korkeimasta ja hänen pojistaan joille maan valtakunnat jaettiin, kullekin oma jumalansa.
Jesajaan se on merkitty näin:
Raamattu, 1992, Jes 45:1 "
Näin sanoo Herra Kyyrokselle, jonka hän on voidellut kuninkaaksi, jonka oikeaan käteen Herra on tarttunut alistaakseen kansat hänen eteensä, temmatakseen vyön kuninkaiden kupeilta, avatakseen hänelle portit ja ovet niin ettei niitä kukaan sulje."
Septuaginta, Jes 45:1 "
ουτως λεγει κυριος ο θεος τω χριστω μου κυρω ου εκρατησα της δεξιας επακουσαι εμπροσθεν αυτου εθνη και ισχυν βασιλεων διαρρηξω ανοιξω εμπροσθεν αυτου θυρας και πολεις ου συγκλεισθησονται"
Kun nyt siirrymme meidän aihepiiriin ja ajattelemme silloista Jahven voideltua ja siirrymme todistajien voideltuihin, niin miten tuo Kyyroksen esimerkki Korkeimman voidellusta, voidellun teoista ja toimista käy yksiin todistajien "voideltujen kanssa?