Veljesseura.org

Kerroin vain oman tarinani, anteeksi että se tuotti sinulle mielipahaa ja harmittavaisuutta tuntemastasi epäoikeudenmukaisuudesta.

Tarkennan että minulla ei ole mitään kenenkään kokemaa vastaan, minua vain ja ainoastaan rasittaa eri jumalien valinta kuinka ketäkin ja milloinkin "jeesailee".

Jos jotakuta jonkun asian kokeminen kuljettaa arjessa eteenpäin, hyvä.

Ylläpito voi poistaa aikaisemman kommenttini jos se koetaan vertaistukiosioon liian vahvaksi mielipiteeksi.

Kyllä sitä itsekin koki rukoilemisen niin, että siitä sai levollisen tunteen ja sisäisen rauhan. Eroamisvaihetta ennen en enää pitkään aikaan tuntenut rukoilemisesta mitään positiivisia tunteita ja pikku hiljaa en enää uskonut koko hommaan. Pilates, jooga ja rentoutumistekniikat tuovat nykyisin mulle levollisen ja rauhallisen mielen.

Toki se, että en enää uskonut Jumalaan vaikutti siihen, että en enää kokenut rukoilemista merkittävänä ja apua tarjoavana.

Ketju siirretty Vertaistuen puolelta tänne Jehovan todistajat -osioon. Vertaistuki -osion puolella on tarkoitus käsitellä lähinnä eroamiseen ja havahtumiseen liittyviä haasteita.

Tony kirjoitti:Ketju siirretty Vertaistuen puolelta tänne Jehovan todistajat -osioon. Vertaistuki -osion puolella on tarkoitus käsitellä lähinnä eroamiseen ja havahtumiseen liittyviä haasteita.

Mielestäni hengelliset kokemukset kuuluvat juuri tähän ryhmään. Havahtumisen jälkeen kiinnostaa mitä nämä kokemukset ovat, mistä ne syntyvät. Veli-Hopea onnistui nopeasti tyrehdyttää asian puinnin. Luulin, että Vertaistuki -osio oli suojattu kritiikiltä. Kokemuksesta kertominen on muutenkin pelottavaa, saati kun saa pelätä saavansa ämpärillisen paskaa niskaansa.

Jos lapsella on mielikuvitusystävä, onko korrektia muiden liittää häneen ominaisuuksia oman mielensä mukaan? Ja sitten haukkua tätä niistä?

SonOfJesus kirjoitti:Mielestäni hengelliset kokemukset kuuluvat juuri tähän ryhmään. Havahtumisen jälkeen kiinnostaa mitä nämä kokemukset ovat, mistä ne syntyvät.

Tässäkin on kyllä pointtinsa. Ketjun siirto peruttu ja keskustelu jatkukoon täällä.

Muistutukseksi kaikille, että osio ei ole vääntämistä, vaan myötäelämistä ja kokemusten vaihtoa varten. Mikäli keskusteluissa esiintyy yksityiskohtia joista haluaa seikkaperäisempää debattia, niistä voi aloittaa oman ketjun sopivampaan osioon.

Keskustelun sisällöstä voi tarvittaessa jatkaa esim. tässä tuoreessa ketjussa.

Sujuvaa ja kritiikille joustavaa on ainakin tämän palstan moderointi. Kiitos Tony &co!

Skald kirjoitti:Aloin tässä miettiä, että olenko harvinaisen hullu vai onko kukaan muu täällä kokenut tai luullut kokevansa todistajuusaikana pyhän hengen vaikutuksen tai jotain muita "pyhiä/uskonnollisia" kokemuksia tai tuntemuksia?

Itse muistan, että rukoilemisen jälkeen oli monesti jostain kumman syystä todella rauhallinen ja levollinen olo. Luulen tän johtuvan siitä, että rukoillessa hengitti rauhallisesti ja oli hiljaa ja keskittyneenä yhteen asiaan. Samankaltaisen olon oon todistajuuden jälkeen saanut aikaan niinkin demonisella tavalla kuin meditoimalla. Myös raamatun lukeminen oli rauhoittavaa. Joskus kun olin vielä "hyvä todistaja" niin pidin vielä iltarukouksenkin, ja muistan, että jos rukoilin Jehovalta "rauhaa, joka ylittää kaiken tavanomaisen", niin mulle tuli yhtäkkiä ihan älyttömän levollinen ja rauhallinen olo, samoin jos rukoilin, että huolet poistuis ennen nukkumaanmenoa niin yllättäen ne poistuikin kuin taikaiskusta. Silloin, kun en uskonut, että Jehova kuuntelisi mun rukouksia kun olin olevinaan tehnyt jotain väärää niin tätä oloa ei tullut. On se mieli ihmeellinen.

Uskonnot on uskomista jonkun muun kokemuksiin, henkisyys on oma kokemuksesi. Luota itseesi. Keräät niitä kokemuksia joiden energialevelillä kuljet.

Skald kirjoitti:Itse muistan, että rukoilemisen jälkeen oli monesti jostain kumman syystä todella rauhallinen ja levollinen olo. Luulen tän johtuvan siitä, että rukoillessa hengitti rauhallisesti ja oli hiljaa ja keskittyneenä yhteen asiaan. Samankaltaisen olon oon todistajuuden jälkeen saanut aikaan niinkin demonisella tavalla kuin meditoimalla.

On tullut mieleen, että näinä järjettömän mediatykityksen aikoina osa meistä ei taida rauhoittua koskaan. Siinä suhteessa JT-mallinen rukoilu lienee parempi kuin ei mitään. Itsellänikin JT-aikoina rukous saattoi rauhoittaa vähän ja hetkellisesti, mutta viime vuosina meditointi paljon paremmin. Se tosin myös vaatii enemmän. JT-mallinen rukoileminen on siis jonkinlainen kehittymätön versio meditoinnista. Konventissa rukouksen nimellä kulkevat esitelmät taas rukouksen irvikuva.

Uskonnot on uskomista jonkun muun kokemuksiin,

Kukin on vapaa uskomaan toisten "kokemuksiin" ja väittämiin jos niin tahtoo, itse en lähde toisten älyttömyyksiin peesaamaan. Rahaakin näillä toisten "kokemuksilla" tehdään ja yritetään tehdä, en anna.

henkisyys on oma kokemuksesi.

Lie jumalaan uskomattomalla ateistisella kannalla olevilla olevan omat "henkiset" kokemukset olemattomuuksista ja ylipään kokemuksia joilla on jotakin arvoa?

Luota itseesi.

Saako ateismisen näkemyksen omaava tehdä näin?

Keräät niitä kokemuksia joiden energialevelillä kuljet.

Just näillä mennään ja muuten kulkee ja menee yllättävän hyvin , paremmin kuin koskaan.

Jösses, olin viikon poissa ja aloittamani ketju on "vähän" laajentunut. Positiivista, että se on aloittanut lisää keskustelua.

Tony kirjoitti:Mitä tulee kyseiseen ketjuun, sen tarkoitus oli ymmärtääkseni jakaa ja ihmetellä uskonnolliseksi koettuja kokemuksia ja niiden psykologiaa.

Joo. Tämä oli mun tarkoitus, ja laitoin sen vertaistuki-palstalle, koska kyse oli henkilökohtaisista kokemuksista eikä niinkään yleisesti jehovantodistajuudesta. En tiedä, oliko valinta oikea, en vissiin oikein hahmota näitä palstojen eroja. Itseäni ei haittaa kriittinen keskustelu tän asian tiimoilta, joten ehkä Jehovan todistajat- palsta ois ollut parempi...? En oo lukenut vastaavista eronneiden kokemuksista mistään, niin halusin kuulla, onko muillakin ollut vastaavia tilanteita todistaja-aikana.

En siis usko, että omat kokemukseni olisi olleet oikeasti uskonnollisia tai yliluonnollisia. Pidin tuota saamaani "rauhaa, joka ylittää kaiken tavanomaisen" pitkään varmana merkkinä jt- uskonnon todenperäisyydestä ja Jehovan olemassaolosta. Toisaalta asiaa tuo Veli-Hopean pointtikin, miksi Jehova olis mun rauhallisen uneni siunannut kun antaa muualla ihmisten kuolla jne...

Oon tässä miettinyt uskoa demoneihin/kummituksiin ja ihmisten kokemuksia niistä. Tavallaan itse ajattelen, että ehkä "jotain" näkymätöntä on olemassa, mutta toisaalta olisi mielenkiintoista tehdä jonkinlainen mielentilatutkimus ihmisille, jotka väittävät nähneensä tai kokeneensa demonien/kummitusten tekosia. Olisin halukas uskomaan, että suurin osa näistä kokemuksista on jotenkin muulla tavoin selitettävissä.

Skald kirjoitti:En siis usko, että omat kokemukseni olisi olleet oikeasti uskonnollisia tai yliluonnollisia. Pidin tuota saamaani "rauhaa, joka ylittää kaiken tavanomaisen" pitkään varmana merkkinä jt- uskonnon todenperäisyydestä ja Jehovan olemassaolosta.

Tavanomaisen ylittävä rauha tai muu vastaava kokemus ei liene harvinainen lainkaan ja sitä tavataan muuallakin kuin uskonnon piirissä. Yhteistä niille on kokemuksen henkilökohtaisuus silloin kun joukkosuggestiosta ei ole kyse.

Oon tässä miettinyt uskoa demoneihin/kummituksiin ja ihmisten kokemuksia niistä. Tavallaan itse ajattelen, että ehkä "jotain" näkymätöntä on olemassa, mutta toisaalta olisi mielenkiintoista tehdä jonkinlainen mielentilatutkimus ihmisille, jotka väittävät nähneensä tai kokeneensa demonien/kummitusten tekosia. Olisin halukas uskomaan, että suurin osa näistä kokemuksista on jotenkin muulla tavoin selitettävissä.

Näkymätöntä on olemassa vaikka ja kuinka, esimerkiksi gravitaatio, jonka luonnontiede tuntee huonommin kuin evoluution. Viittaamastasi "jostain" näkymättömästä odottelee luonnontiede todennettua näyttöä.

Hmmm... Uskonnollisia kokemuksia...
Joskus kotona rauhassa rukoillessaan tuli tosi rauhallinen olo, ja toki joskus kun asiat tuntui jt-aikana rullaavan sulavasti, uskoi sen olevan Jehovan siunausta.
Mutta muistan olleeni jopa pettynyt Jehovaan koska hän ei antanut mulle "rauhaa joka ylittää tavanomaisen" ollessani kentällä, vaikka kuinka rukoilin.
Aina jännitti niin pirusti, että paniikkikohtausta pukkas päälle...
Ja samoin kun vilpittömästi ja kovasti rukoilin häntä apua vaikeissa asioissa selviytymiseen, ei hän ikinä auttanut mitenkään, muistan olleeni todella pettynyt, koska Raamatussa Jehova lupailee niin vahvasti auttavansa ja pitävänsä huolta...

ModestMuse kirjoitti:Ja samoin kun vilpittömästi ja kovasti rukoilin häntä apua vaikeissa asioissa selviytymiseen, ei hän ikinä auttanut mitenkään, muistan olleeni todella pettynyt, koska Raamatussa Jehova lupailee niin vahvasti auttavansa ja pitävänsä huolta...

Mutta joskushan pitää rukoilla pitkään ja säännöllisesti samaa asiaa, että Jehova huomaa, että olet asian kanssa tosissaan. "Pyytäkää jatkuvasti, niin teille annetaan." Saatoit myös rukoilla jotain sellaista asiaa, joka ei vaan ollut Jehovan tahto. Itelläkään ei ikinä kenttäily muuttunut miellyttäväksi, mutta ehkä Jehovan tahto oli, että kärvistelisin ovilla tosi vaikeana.

Musta tuntui joskus siltä, että Jehova on vastannut mun rukoukseen antamalla jonkun kirjoituksen just sillä hetkellä, kun oli kyseisen asian kanssa ongelmia. Kun ajattelee, että "hengellistä ruokaa" tulee jatkuvasti toistona miljoonasta eri aiheesta, ja tulee rukoiltua joka asiasta, missä on elämässä ongelmia, niin väkisinkin tuurilla joskus napsahtaa "just itelle sopiva" kirjotus eteen tai sua lykästää siinä asiassa, mihin rukoilit apua.

Mutta joskushan pitää rukoilla pitkään ja säännöllisesti samaa asiaa, että Jehova huomaa, että olet asian kanssa tosissaan.

No ei se kovin hyvin tunne hiusten lukumäärää taikka näe sydämen tilaa jos ei ekalla kerralla nää onko rukoilija tosissaan vai ei.
Kyllä mielestäni kerta riittää.