Veljesseura.org

Hengellisyys.

Ihmiset ovat ilmeisesti synnynnäisesti hengellisiä. Näin olen kuullut väitettävän. Tämän ei tarvitse tarkoittaa välttämättä uskonnollisuutta. Ateistikin voi olla omalla tavallaan hengellinen.

Pohdin tätä asiaa ja vaikuttaa siltä, että monille ihmisille hengellisyys - miten ikinä se sitten ilmeneekin - on mauste joka kuuluu elämään. Se antaa voimaa ja turvaa joissakin elämän käänteissä. Sitä lisätään hyppysellinen sinne ja toinen tänne.

Nimetään tuo mauste suolaksi. Jehovan todistajat menevät metsään siinä, että he tekevät tästä koko elämän tärkeimmän asian. Käsi ylös keistä jatkuvat kokoukset ja loputon kenttäpalvelus tuntuivat äärimmäisen tuskaisilta? Jopa aamu piti aloittaa päiväntekstillä.

Suolaa saatiin yliannostus. Aamun päivänteksti oli ruokalusikallinen, Illan kokous jo desilitramitallinen. Miksi elämä ei maistunut? Koska elämän suonet olivat tukossa. Liika hengellisyys oli myrkyttänyt meidät eläviksi kuolleiksi. Muistatko kokouksista ne kaikki pystyyn kuolleet ihmiset kestohymyineen? He olivat kaikki kuolleita. He eivät eläneet tätä elämää.

Ei ihmistä ole tarkoitettu siihen, että hengellisyys on koko elämä, tai elämän tärkein asia.

Jehovantodistajuudessa ei ole ilmeisesti mitään tekemistä hengellisyyden kanssa. Tuntuu muutenkin käsittämättömältä, että niinkin syvällinen asia kuin hengellisyys pitäisi laittaa aina sormia napsauttamalla päälle esim. joka torstai klo 18:45 - 20:25. Tässä taitaa olla myös syy siihen, että miksi en muista saaneeni koskaan mitään hengellisiä kokemuksia. Koko homma oli väkinäistä suorittamista. Sisäistä ristiriitaa ja tyhjyyden tunnetta lisäsi se, että totuuden olisi pitänyt tuntua hyvältä ja virkistävältä.

Jehovan todistajat ovat raiskanneet tämänkin termin. Se minkä järjestö määrittelee hengellisyydeksi, on suomeksi sanottuna suorittamista.

Itse ateistina pohdin hengellisyyttä myös jossain vaiheessa ja tulin vähän samaan tulokseen. Vaikka en usko enää Jumalaan, Saatanaan, enkeleihin, demoneihin tai muuhun yliluonnolliseen niin koen silti olevani "hengellinen".
Minussa virtaa myös henki, elämä, kuten muissakin ja kun kuolen niin se lakkaa olemasta. Täten "hengellisyys" minulle on elämän, ihmisyyden ja olemisen pohtimista. Ei niinkään jonkun pyhän kirjan lukemista, turhien mantrojen toistamista ja johonkin paikkaan menemistä.

Mitä tulee tuohon virkistymiseen niin joskus todistaja-aikoinani totesin että kokoukset ahdistavat. En kokenut virkistymistä niissä. Kuulemma kokousten pitäisi virkistää, mutta niin ei tapahtunut. Nyt vasta kun olen ollut vapaa siitä henkisestä pakosta, koen että olen virkistynyt ja alkanut oikeasti elää. Masennus ja lääkityksen tarve myös lakkasi kun kokouksissa ravaaminen loppui.

Ainoa milloin koin edes jotain virkistymistä oli kesän konventti. Ei niinkään ohjelman takia (yhtä ahdistavaa kun kaikki muukin), vaan sen noin viikon kestäneen "seikkailun" takia. Pääsi irtautumaan arjesta ja kotiin paluun aikaan tunsi palaavaan takaisin rutiineihin.
Sillä ei ollut mitään tekemistä itse todistajuuden kanssa. Yhtä lailla saman fiiliksen voi kokea jos aina vuosittain tekee reissun johonkin sekulaariin tapahtumaan jota on odottanut pitkään ja jossa on samanlaista rakennettua ohjelmaa ja samanhenkisiä ihmisiä.
Toisin sanoen, jos saman kokemuksen saa ilman uskontoa niin en näe syytä hehkuttaa sitä Pyhän hengen tuotoksena yms., sillä selkeästikään se ei sitä ole.

Samaa mieltä. Hengellisyys ei voi olla pakotettua suorittamista ahdistunein mielin.

Hengellisyys tuntuisi olevan enemmänkin arvojen ja syvällisempien asioiden pohdintaa, joka saattaa näkyä myös henkilön elämäntyylissäkin mutta saattaisi myös olla näkymättäkin. Se riippuisi henkilöstä haluaako näkyvän vai ei.

Se että jokin hengellisyys pakotetaan ulkopuolelta pelotteiden avulla ihmiselle, niin se ei ole ainakaan omaa hengellisyyttä. Se on tehtailtua hengellisyyttä. Se tähtää yksilöiden hallintaan, valtaan ja laumallistamiseen.
Jehovantodistajissa ei ole oikeastaan yksilöitä. On vain Lauma. Laumaa on helpompi hallita.

Jehovantodistaja itse saattaa kokea olevansa yksilö ja ajattelevansa omilla aivoillaan. Mutta vain tiettyyn rajaan asti. Rajat on määritelty kirjallisuudessa mitä saa ajatella mitä ei. Esim. todistaja saattaa ajatella että "Tuota asiaa ei saa ajatella. Se on Saatanan panema ajatus"

Shamaani kirjoitti:Täten "hengellisyys" minulle on elämän, ihmisyyden ja olemisen pohtimista. Ei niinkään jonkun pyhän kirjan lukemista, turhien mantrojen toistamista ja johonkin paikkaan menemistä.

Näin. Itse kutsuisin tätä ehkä "henkisyydeksi". Hengellisyydellä on minulle niin vahva uskonnollinen merkitys.

Olen huomannut, että liika hengellisyys alkaa vieläkin helposti närästää. Kammo jäi, kun uskontoa sai yliannostuksen entisessä elämässä. Joskus suhtauduin suorastaan vihamielisesti kaikkea uskontoa kohtaan, nykyään suhtautumiseni on tasoittunut. Agnostikko varmaan kuvaa eniten minua todistaja-aikojen jälkeen. Buddhalaisuus uskontona kiinnostaa juuri sen takia, koska siinä ei oteta kantaa jumalan olemassaoloon. Toisaalta kaikenlaiset jälleensyntymät menevät päässäni samaan kategoriaan kuin paratiisi tai taivas.

Valtakunnansalit ovat aika ankeita ja kliinisiä paikkoja. Tätähän aina hehkutettiin hyvänä asiana, kun Suuren Babylonin uskonnot ovat täynnä loistoa ja koristeita niin mepä ei muuten ollakaan. Mielestäni edes valtakunnansalin ulkonäkö ei liiemmin virittele minkäänlaiseen hengelliseen mielentilaan.

Misled kirjoitti:Hengellisyys.

Hyvä avaus.

Suomessahan vähän kärjistettynä “hengellinen” vie ensimmäisenä ajatukset kirkkoon (ja “henkinen” psykiatriselle osastolle). Englanninkielinen termi “spiritual” taas ei tee eroa henkisen, hengellisen tai henkevän välille ja on sikäli kätevä maallisemmallekin ihmiselle.

Ainakin itse olisin mielelläni “spiritual”, jos suomesta siihen vakiintunut termi löytyisi. Mutta koska en usko persoonalliseen jumalaan ja pidän mitä tahansa järjestäytynyttä uskontoa perkeleellisenä virheenä, en kyllä halua olla “hengellinen”.

Skald kirjoitti:Mielestäni edes valtakunnansalin ulkonäkö ei liiemmin virittele minkäänlaiseen hengelliseen mielentilaan.

Kemissä - vanhan salin aikaan - tapahtui että eräs ovenavaaja luuli Kemin jehovantodistajien salia autokorjaamoksi.
Se olikin kuin halli - suorakaiteenmuotoinen halli.

Hyvä bisnesidea. Suomen ensimmäinen hengellinen autokorjaamo lahjalaatikoilla ja ilmaisilla autokorjaajilla.

Pari mummoo vois olla pihassa levittään traktaattia sanoin :" hei tuu säkin meille korjailemaan"

Tyydyn tasoitteluun, kittaukseen ja laatoitukseen.

Kaarmis kirjoitti:Tyydyn tasoitteluun, kittaukseen ja laatoitukseen.

Ja ihan ilmaiseksi, kenties vielä maksat siitä.

Suomen kieli on toisinaan hyvin erittelevää, kuten tässä "hengellisyyden" ja "henkisyyden" merkityksissään.
Henkinen saattaa olla kuka tahansa filosofi, analyytikko, uskontotieteilijä, kuka tahansa ja mitä tahansa new age-liikettä ja ateismia edustava, tai vaikka reikihoitaja, luonnonparantaja ja uskonnoista mm. Skientologiaa tai Urantiaa maailmankatsomuksenaan tunnustava ja osa näistä voi olla myös hengellismielisiä ihmisiä mutta hengellinen ihminen käsitetään kuitenkin useinmiten nimenomaan varsin syvästi kristinuskoa tunnustavaksi, sellaiseksi jota muinaisessa kiinassa kutsuttiin "kunnianarvoisaksi ihmiseksi".
Hengellinen ihminen katsoo asioita ja elämää iankaikkisuuden perspektiivistä vaikka elääkin tämän aikansa täällä usein hyvin inhimillisesti siinä toisinaan huonommin ja toisinaan paremmin onnistuen.

Pro et contra kirjoitti:Suomen kieli on toisinaan hyvin erittelevää, kuten tässä "hengellisyyden" ja "henkisyyden" merkityksissään.

Näin se menee kun vertaa wikijuttua suomipohjalta vaikka kilpailevaan ennkkuun.

...mutta hengellinen ihminen käsitetään kuitenkin useinmiten nimenomaan varsin syvästi kristinuskoa tunnustavaksi...

Olisikin mielenkiintoista seurata keskustelua aiheesta, jossa on kaksi syvästi tunnustavaa, toinen kaivelee Raamattuaan, toinen Koraaniaan. Siis Kauko-Idän uskontoja unohtamatta.

Hengellinen ihminen katsoo asioita ja elämää iankaikkisuuden perspektiivistä vaikka elääkin tämän aikansa täällä usein hyvin inhimillisesti siinä toisinaan huonommin ja toisinaan paremmin onnistuen.

Jeesuksen katteetonta paluulupausta haikaileva "hengellinen" ihminen piiskaa kuollutta hevosta iankaikkisuusperspektiivissään, kuollen siinä missä vaikka hengellinen muslimikumppaninsakin.