Veljesseura.org

Kun olin järjestössä mukana, itselläni eräs ensimmäisistä asioista jotka Jehovan todistajapiireissä alkoi tökkiä oli tämä jatkuva juoruilu. Toisten tarkkailu & selän takana puhuminen olivat jokaviikkoista "huvia".

Ennenkaikkea seurakunnassa juoruiltiin mahdollisista tulevista seurustelupareista, ja toki niistä, jotka eivät ole kokouksissa käyneet. Nämä keskustelut eivät tietenkään pysy todellisuudessa, vaan jokainen kertoo omat käsityksensä ja muutaman kertojan jälkeen hommassa oli jo melko mielenkiintoisia säväyksiä.

Onko vastaavasta kokemusta teidän seurakunnissanne? Tuleeko mieleen mitään hauskoja huhuja joita teistä on levitelty?

No juu, kyllähän sitä kaikenlaisia juttuja liikkui, kenestä milloinkin. Seurusteluparien arpominen on varmasti kautta aikojen suosituin juoruilun aihe. Vaikka tuo osittain hyväntahtoista olisikin, voi se aiheuttaa juoruilun kohteissa mielipahaa. Varsinkin silloin kun juoru ei pidä alkuunkaan paikkaansa, ja juorun kohteella/kohteilla on aivan muut kumppanit mielessä. Seurakunnissa ei oikein tahdota ymmärtää sitä että ihmiset voivat olla ainoastaan ystäviä keskenään, myös (hui kauhistus) pojjaat ja tyttäret keskenänsä.

Joka seurakunnastahan löytyvät nämä tietotoimiston vastaavat rouvashenkilöt (ja miksi ei herrashenkilötkin), joilta mikään ei pysy salassa ja jotka tietävät seurakunnan jäsenistä enemmän kuin nämä itse. Kun vielä yritin mukana seurakunnassa hengailla, pahansuovat juorut saivat tuon viimeisenkin hengailun yrityksen hiipumaan. Niissä kun ei ollut pääsääntöisesti pienintäkään totuutta mukana.

Juoruissa on se hyvä/huono (?) puoli, että niitä kai harvemmin omiin korviin asti kantautuu. Voi vain arvailla paljonko noita juoruja sitten todellisuudessa liikkui kun joitain kuitenkin itsekin kuuli.

Taitaapi olla kuitenkin niin että kaikissa yhteisöissä, joissa erilaisia ihmisiä kokoontuu yhteen, syntyy väkisinkin kaikenlaista legendaa kanssaihmisistä. Mutta silloin kun se muuttuu pahansuovaksi, on yhteisössä jotain pahasti vialla.

Tony Syrjänen kirjoitti: Joka seurakunnastahan löytyvät nämä tietotoimiston vastaavat rouvashenkilöt (ja miksi ei herrashenkilötkin), joilta mikään ei pysy salassa ja jotka tietävät seurakunnan jäsenistä enemmän kuin nämä itse. Kun vielä yritin mukana seurakunnassa hengailla, pahansuovat juorut saivat tuon viimeisenkin hengailun yrityksen hiipumaan. Niissä kun ei ollut pääsääntöisesti pienintäkään totuutta mukana.

Nämä olivat yleensä vanhimpien vaimoja nämä suulaimmat juorukellot. Ja kerran jos toisenkin sieltä kautta kiiri "salaiset" vanhimmiston asiat kylille.

Juoruissa on se hyvä/huono (?) puoli, että niitä kai harvemmin omiin korviin asti kantautuu. Voi vain arvailla paljonko noita juoruja sitten todellisuudessa liikkui kun joitain kuitenkin itsekin kuuli.

Itse en ole kuullut mitään juoruja itsestäni, vaikka niitä varmasti paljon olikin. En ollut enää paikkakunnalla niitä kuuntelemassa. (onneksi)

a

Lehtiveli kirjoitti: Onko vastaavasta kokemusta teidän seurakunnissanne? Tuleeko mieleen mitään hauskoja huhuja joita teistä on levitelty?

George Bushin avustaja on JT ja se on naimisissa minun kanssani.

Totuus: Ex-puolisoni oli oman firmansa tilaisuudessa ja sai todellakin kätellä George Bushia ja valokuvakin otettiin, mutta mitään muuta suhdetta Bushiin hänellä ei ollut.

Juoru oli levinnyt Itä-Suomesta ainakin Tornioon asti.

Minä kuulemma asuin jonkun naisen kanssa Helsingissä erottamiseni jälkeen.

Mä seurustelin kuulemma erään ulkopuolisen tytön kanssa. Muuten hyvä mutta kun en seurustellut, ainakaan tämän nimenomaisen henkilön kanssa. Kahvilla toki kävimme silloin tällöin mutta niinhän tutut käyvät.

Vanhempien seurakunnassa kiersi huhu, että olin eronnut n. 4 kk ulkomaille muuttamisen jälkeen. Äiti soitti uudenvuoden päivänä aivan paniikissa ja kysyi, pitääkö se paikkaansa, kun kerran esivalvojan vaimo tiesi faktana tämmöistä.

Sitä ennen se äitee ei ollut soitellutkaan, joten mukava tietää, että eroamishuhu sai taas yhteydenpidon pelaamaan ;D Sitä en tiedä, mistä tai keneltä eroamishuhu oli alkunsa saanut, mutta vanhimpien vaimojen viidakkorumpu sitä levitti.

Tuttavani (ei Jt) oli kerran keittiöpiikana yo-juhlissa, joissa vieraana oli liuta todistajanaisia. Jälkeenpäin hän kertoi minulle kauhistuneena, ettei ole koskaan ennen tavannut samanlaista juoruakkalaumaa. Naiset olivat sen parin tunnin ajan puhuneet VAIN JA AINOASTAAN toisista ihmisistä ja heidän tekemisistään. Tämä siis vaikka juhlien järjestäjä ja mainittu tiskaaja eivät olleet todistajia. Minua vähän nolotti, mutta mitäpä siihen olisi voinut puolustukseksi sanoa.

Erään harvoin kokouksissa käyvän sisaren teini-ikäinen lapsi joutui ruokavalioon liittyvistä syistä pariksi päiväksi sairaalaan. Noin viikon kuluttua eräs vanhin lähestyi minua syvästi huolestuneena, sillä hän oli saanut selville "luotettavasta lähteestä", että kyseinen nuori oli ollut sairaalassa huumevieroituksessa. Kerroin asiasta äidille ja hän oli kuin puulla päähän lyöty, että mistä ihmeestä moinen vale on voinut lähteä liikkeelle ja vieläpä vanhimmatkin ottaneet todesta.

Kovanyrkki kirjoitti:>>Onko vastaavasta kokemusta teidän seurakunnissanne? Tuleeko mieleen mitään hauskoja huhuja joita teistä on levitelty?<<

Kun olin toimeton ja harrastelin kaikenlaista, niin eräs ex-jt teki minusta paljastussoittoja vanhimmille. Tämä exä muunmuassa ilmiantoi minut, kun olin joulupukkina meidän firman porukkaa ilahduttamassa.

Veljet kysyivät pitääkö juttu paikkansa, johon vastasin EI ja juttu jäi siihen.

Näin toimii "rakkaudelliset tosi ystävät" joita "on ainoastaan Jehovan todistajien järjestön yhteydessä"

Omia menemisiäkin kyttäiltiin, itseasiassa melko tarkastikin. Jopa paikat, joissa autoni oli ollut parkissa minäkin päivänä tuli vanhimmiston tietoon. Ja niitä käytiin vielä "tarkistelemassa" hieman siihen tyyliin, että minä kellonaikana autoni oli missäkin kohtaa parkissa. Mitähän he siitä saivat?

Lehtiveli kirjoitti: Mitähän he siitä saivat?

Älä kysy. Luulen ettet halua tietää. Usko pois.

Mä en oikeastaan koskaan ihmetellut juoruilemista, lähinnä ihmetytti se kun lavalta sanottiin ettei seurakunnissa ole ilkeämielistä juoruilua.


Todistajat kun on niin erillaisia ku "maailmalliset" -- Ihan totta.. maailmalliset tekee asioita kadulla ja todistajat piilossa ja kaiken kieltäen. Siinä se ero.

Kaikenlaisia juoruja aina liikkuu. Itselleni oli yllätys, että vanhimmaksi nimittämisen jälkeen pääsi oikeaan juoruseuraan. Asiat joiden pitäisi olla luottamuksellisia ja pysyä salassa levitellään ainakin vanhimmiston kesken yksityiskohtaisesti. Minulla oli se käsitys, että vanhinten pitäisi olla lauman rakkaudellisia paimenia. Minua ainakin alettiin heti "sivistää" seurakuntamme ihmisistä. "Toi on vähän semmonen...", "toi ottaa viinaa salaa, näkeehän sen naamastakin". Olin todella yllättynyt, että vanhimpana sai kuulla muilta vanhimmilta kaikennäköisiä analyysejä seurakunnan ihmisistä ja heidän mahdollisista synneistään. Se oli itseasiassa yksi suuri syy miksi havahduin olevani ihan väärässä porukassa. Usko vanhimmistojärjestelyyn rapisi aika äkkiä

JohnTheRevelator kirjoitti:Usko vanhimmistojärjestelyyn rapisi aika äkkiä

Vanhimmisto = Virallinen juorukerho? Kuinka "yllättävää"

Mielestäni jo se, ettei yhdelläkään vanhimmista yleensä ole minkäänlaista koulutusta psykologiasta (kuten esimerkiksi papeilla on), kertoo paljon "vanhimmistojärjestelyn" tasosta ja heidän mahdollisuuksistaan auttaa seurakuntalaisia.