Veljesseura.org

No niin, eli erosin siis järjestöstä reilu vuosi sitten, kohta tulee puoltoista vuotta.

Vanhempani ei olleet tekemisissä vuoteen, ja sitten se normaali tapailu ja soittelu alkoi, kun menimme naimisiin, ja lahjojakin tuli muutama. Kaikki rimputtelee päivittäin ja haluaa nähdä. Paitsi isosiskoni joka erotessani laittoi viestin: "älä enää ikinä ota yhteyttä, jos et tuu järkiisi." Olenkin sitä toivomusta kunnioittanut.

Nyt herää kysymys vain siitä, onko järjestö oikeasti muuttanut suhtautumistapojaan erotettuihin perheenjäseniinsä, vai mitä tämä kaikki on? Onhan isäni sentään vanhin seurakunnassa!

Ajattelin seuraavalla kerralla laittaa niiden mukaan pitkän kirjeen ja kysyä mistä tämä nyt johtuu. En halua ottaa asiaa esille mieheni läsnäollessa, hän ei halua mistään uskonasioista sen enempää kuulla...

No mutta tämä tältä erää täältä sateisesta ja harmaasta hämeestä! YÄK!

suikki kirjoitti: Nyt herää kysymys vain siitä, onko järjestö oikeasti muuttanut suhtautumistapojaan erotettuihin perheenjäseniinsä, vai mitä tämä kaikki on? Onhan isäni sentään vanhin seurakunnassa!

Ajattelin seuraavalla kerralla laittaa niiden mukaan pitkän kirjeen ja kysyä mistä tämä nyt johtuu. En halua ottaa asiaa esille mieheni läsnäollessa, hän ei halua mistään uskonasioista sen enempää kuulla...

Mielestäni et ole viisas, jos kyseenalaistat lahkolaissukulaistesi yhteydenpidon sinuun. Vai haluatko heidän katkaisevan yhteydenpitonsa?

Eikö ole hyvä, että kaikki jehovantodistajat eivät toteuta tiukasti lahkon määräyksiä, vaan sallivat itselleen hiukan henkistä liikkumavaraa?

Tulee muistaa, että eronneiden karttamisessa on kyse lahkon pyrkimyksestä tiedonsaannin kontrolliin. Jos lahko onnistuu eristämään eronneet tehokkaasti lahkoon jäävistä, on sen helpompi estää lahkokriittisen tiedon ja näkemyksen leviäminen ja eroamisvyöryt, joissa kokonaiset perheet ja suvut jättävät lahkon.

Lahkosta eroamisen esimerkki on voimakas ja mitä useampi menestyksellinen lahkosta eroaminen on tiedossa, sitä matalammaksi tulee kynnys omalle erolle.

no kuka tässä elämässä on viisas.. tuskin sinäkään?

En tarvitse enempää vastauksia.

suikki kirjoitti:no kuka tässä elämässä on viisas.. tuskin sinäkään?

En tarvitse enempää vastauksia.

En ole viisas, mutta sen olen oppinut, että neuvoja kannattaa kuunnella, vaikkei kaikkia noudattaisikaan.

Jehovantodistajalahkolaisilla saattaa karttamisessa olla erilaisia kausia. Kun lahkolaiset tietyn ajan kuluttua huomaavat, että pelkkä karttaminen ei saa eronnutta palaamaan lahkoon saattavat he pitää hiukan yhteyttä, jotta voisivat saada henkilön houkuteltua takaisin. He pyrkivät tekemään ehtoja yhteydenpidolleen ja siten neuvoteltua vähitellen myönnytyksiä, jotka voivat johtaa eronneen takaisin lahkoon.

Jehovantodistajalahkolaisuudesta irtautumisessa - tai lahkoon menon välttämisessä - on tärkeää oppia sanomaan: "EI!".

Karttamissäännöissä ei tietääkseni ole tapahtunut mitään muutoksia. Sen sijaan yleensä se rakkaus ja ikävä hylättyä sukulaista kohtaan saa ajan myötä tulkintoja pehmenemään. Se on erittäin positiivista kehitystä, sillä rikottuaan yhtä sääntöä voi alkaa miettimään muidenkin järjellisyyttä eli toisinsanoen järjettömyyttä.

Olen hieman samoilla linjoilla aakanin kanssa, etten ehkä ainakaan ensimmäiseksi alkaisi kyselemään muutoksen syistä. Saattaa nimittäin olla, että sukulaisesi tuntevat jo valmiiksi pientä omantunnon soimaamista ja jos vielä paha erotettukin kyselee sääntöjen noudattamisen perään, voi muutoksia tapahtua huonompaan suuntaan.

Mutta jos koet hyväksi kysellä asiasta, sekin on ihan okei. Ihmiset kun ovat uniikkeja tapauksia, eikä ainoita oikeita vartiotornimaisia vastauksia ole olemassa.

Itse tekisi mieli sanoa sukulaisille, jotka muuten kykenevät käyttäytymään normaalisti, mutta paljastavat joissakin sanakäänteissä imbesillin narunpäässämenonsa, että no voi hyvänen aika, älkää nyt vaivatko päätänne olemassaolollani. Jos ette voi hyväksyä ihmisiä selllaisina kuin ne ovat, ei tarvitse puhua minulle, kiitos. Ja kaikki on selkeämpää.

suikki kirjoitti:
No niin, eli erosin siis järjestöstä reilu vuosi sitten, kohta tulee puoltoista vuotta.

Vanhempani ei olleet tekemisissä vuoteen, ja sitten se normaali tapailu ja soittelu alkoi, kun menimme naimisiin, ja lahjojakin tuli muutama. Kaikki rimputtelee päivittäin ja haluaa nähdä.

Tämä on nyt pelkkää spekulaatiota, mutta liittyiköhän seurakunnasta eroamisesi aikaisiin olosuhteisiin, että olit alkanut asua avoliitossa nykyisen aviopuolisosi kanssa?

Nyt kun olette sitten menneet naimisiin, on samalla poistunut merkittävin este sinun paluullesi seurakuntaan: avoliitossa asuminen?

Ehkä sukulaiset yhtäkkiä näkevät toivoa seurakuntaan paluullesi kun tietävät ettei mikään enää estä takaisin ottamista.

Ano N. Yymi on luultavasti oikeilla jäljillä. JT:t yrittävät sosiaalisilla siteillä kiristämällä saada eronneet ja erotetut liittymään jälleen lafkaansa. Jotkut kuitenkin tajuavat, että puhumattomuus ei aina ole paras keino houkutella erotettuja ja heidän uusia perheenjäseniään lahkon jäseniksi.