Onko mikään muuttunut? Aloitan tämän topicin vain sen takia, että tulee selväksi eksyneiden lampaiden asema.
Olen kokenut kyseisen aiheen henkilökohtaisesti (onneksi=).
Kysymyksiä seurakunnan puolesta on vaikka kuinka paljon. Esim. miten hänen hengellisyyden tila on?
"Rakkaus pysyköön keskuudessanne" on hauskan iloinen ja huvittava lause. Itse en kokenut sitä misään määrin. Vertaan tätä paksun kirjan ohjeeseen "eksyneestä lampaasta". Kaikki sen tietävät tietää, mistä on kyse. Tosiasia on, jos valkea lammas "tummenee" ja tulee jopa mustaksi =D niin sitä syrjitään kaikin keinoin ja kartetaan.
Joku raamatun paikka vaan on jäänyt mieleen jollain tavalla, missä ne laumasta eksyneet olisi niitä tärkeimpiä. Olenko ihan skuttassa tän asian kanssa?
Avaus vain sen takia, että totuus tulee esiin "tuskan" hetkellä. Voiko "tuska" vapauttaa?
Vastaan omalta kohdalta; voi ja tuntuu hyvältä ajatella itse. Toivon, että topicin jatko auttaa myös muita!
Oletko vieroittunut seurakunnasta?
Valvoja: Moderaattorit
-
Turhapuro
- Viestit: 137
- Liittynyt: 28.05.2007 10:39
- Paikkakunta: Etelä-Suomi
Oletko vieroittunut seurakunnasta?
-Joskus näin mustavalkoisena kaiken, mutta nyt kun näkee värit, niin paljon kauniimpi on maailma- -tp07-
-
Kaarmis
- Viestit: 3909
- Liittynyt: 29.04.2007 22:13
Re: Oletko vieroittunut seurakunnasta?
Allekirjoitukseni kertoo juuri tuosta...Turhapuro kirjoitti:Onko mikään muuttunut? Aloitan tämän topicin vain sen takia, että tulee selväksi eksyneiden lampaiden asema.
"Meinasin sanoa että älä tule haudallenikaan. Mutta - tule silti."
-
Vieras
Toimitaanko näiden ohjeiden mukaan?
Vartiotorni 15.6.2005 s.30
Oletko parhaillaan koettelevassa elämäntilanteessa? .... Kohtammepa millaisia koettelemuksia tahansa, Raamatussa vakuutetaan, että Jumala voi auttaa meitä selviytymään niistä. ... Kohtammekin usein monenkirjavia koettelemuksia, mutta Jehova tukee meitä niin että voimme selviytyä niistä kaikista. Miten voimme olla siitä varmoja?
Pietarin mukaan Jumalan ansaitsematon hyvyys ilmenee muun muassa niiden erilaisten ihmisten kautta, joista kristillinen seurakunta koostuu (1.Pietarin kirje 4:11). Jokaisella Jumalan palvelijalla on hengellisiä lahjoja eli kykyjä, jotka saattavat olla rohkaisun lähteenä niille, jotka kohtaavat koettelemuksia (Roomalaisille 12:6-8). Esimerkiksi jotkut seurakunnan jäsenet osaavat opettaa Raamatun totuuksia taitavasti. Heidän viisaat sanansa innoittavat ja kannustavat toisia kestämään (Nehemia 8:1-4,8,12). Toiset tekevät säännöllisesti paimennuskäyntejä tukea tarvitsevien luo. Näin he rohkaisevat ja 'lohduttavat sydämiä' (Kolossalaisille 2:2). Valvojat antavat hengellisen lahjan tehdessään tällaisia uskoa vahvistavia käyntejä (Johannes 21:16). Jotkut seurakuntaan kuuluvat taas tunnetaan siitä, että he osoittavat lämpöä sääliä ja hellyyttä ollessaan tekemisissä koettelemusten murehduttamien kanssa (Apostolien teot 4:36; Roomalaisille 12:10; Kolossalaisille 3:10). Näiden rakkaudellisten veljien ja sisarten osoittama empatia ja heidän aktiivinen apunsa ovat merkittävä ilmaus Jumalan ansaitsemattomasta hyvyydestä (Sananlaskut 12:25; 17:17). ...
Kun rukoilemme Jehovalta apua, hän vastaa meille pääasiassa siten, että hän antaa meille viisautta henkeytetystä Sanastaan ja voimaa pyhän henkensä välityksellä (Jesaja 30:18,21; Luukas 11:13; Johannes 14:16). ...
Oikeaan aikaan tuleva sopiva tuki, jota Jehova antaa palvelijoilleen - olivatpa heidän kiusauksensa tai ongelmansa kuinka monenkirjavia hyvänsä - on vain yksi todiste "Jumalan erittäin moninaisesta viisaudesta" (Efesolaisille 3:10). Etkö olekin samaa mieltä?
Vartiotorni 1.8.1998 s.16
Vanhimmat toimivat kuin Jeesuksen kuvauksen paimen, joka etsi väsymättä, kunnes löysi kadonneen lampaan: he etsivät niitä, jotka ovat eksyneet hengellisesti, ja pyrkivät opastamaan heidät takaisin laumaan (Matt.18:12,13).
Vartiotorni 1.2.2003 s.15,16
Jeesus sanoo, että paimen lähtee "kadonneen perään". Paimen ottaa aloitteen käsiinsä ja ponnistelee määrätietoisesti löytääkseen puuttuvan lampaan. Vaikeudet, vaarat ja matkan pituus eivät pidättele häntä. Päinvastoin paimen ei anna periksi, ennen kuin "hän löytää sen". (Luukas 15:4.)
Rohkaisun tarpeessa olevan auttaminen vaatii samaten usein sitä, että vahvempi ottaa aloitteen.
Mekin haluamme nykyään 'nousta' - ottaa aloitteen -vahvistaaksemme niitä, jotka ovat heikkoja. Mutta keiden seurakunnassa pitäisi tehdä niin?
Erityisesti kristityillä vanhimmilla on velvollisuus 'vahvistaa heikot kädet, lujittaa horjuvat polvet' ja sanoa "sydämeltään huolestuneille: 'Olkaa lujat. Älkää pelätkö.'" (Jesaja 35:3, 4; 1. Pietarin kirje 5:1, 2.) Huomaa kuitenkin, ettei Paavalin kehotusta: "Puhukaa lohduttavasti masentuneille sieluille, tukekaa heikkoja" annettu ainoastaan vanhimmille. Hänen sanansa oli sen sijaan suunnattu koko "tessalonikalaisten seurakunnalle". (1. Tessalonikalaisille 1:1; 5:14.) Avun tarjoaminen niille, jotka ovat heikkoja, kuuluu siis kaikille kristityille. Kuvauksen paimenen tavoin jokaisen kristityn pitäisi haluta lähteä "kadonneen perään".
Mitä paimen tekee, kun hän lopulta löytää kadonneen lampaan? "Hän panee sen hartioilleen." (Luukas 15:5.) Miten koskettava ja paljonpuhuva yksityiskohta! Lammas on voinut harhailla monta päivää ja yötä tuntemattomalla seudulla ja voinut olla jopa alttiina saalistavien leijonien hyökkäyksille (Job 38:39, 40). Ravinnon puute epäilemättä heikentää lammasta. Se on yksinkertaisesti liian heikko jaksaakseen omin voimin ylittää esteet, jotka se kohtaa matkallaan takaisin tarhaan. Siksi paimen kumartuu, nostaa lampaan hellävaraisesti ylös ja kantaa sen kaikkien esteiden yli takaisin laumaan. Miten voimme heijastaa tämän paimenen huolehtivaisuutta?
Ihminen, joka on kadottanut yhteyden seurakuntaan, saattaa olla hengellisessä mielessä lopen uupunut. Paimenesta eroon joutuneen lampaan tavoin hän on voinut harhailla päämäärättömästi tämän vihamielisen maailman keskellä. Vailla tarhan, kristillisen seurakunnan, suojaa, hän on entistä suojattomampi Panettelijan hyökkäyksille, hänen joka "vaeltaa ympäri niin kuin karjuva leijona etsien kenet niellä" (1.Pietarin kirje 5:8). Hengellisen ravinnon puutekin on heikentänyt häntä. Näin ollen hän on omassa voimassaan todennäköisesti liian heikko ylittämään niitä esteitä, joita hän kohtaa matkallaan takaisin seurakuntaan. Siksi meidän täytyy niin sanoaksemme kumartua nostamaan tämä heikentynyt yksilö hellävaraisesti ylös ja kantaa hänet takaisin (Galatalaisille 6:2). Miten voimme tehdä sen?
Oletko parhaillaan koettelevassa elämäntilanteessa? .... Kohtammepa millaisia koettelemuksia tahansa, Raamatussa vakuutetaan, että Jumala voi auttaa meitä selviytymään niistä. ... Kohtammekin usein monenkirjavia koettelemuksia, mutta Jehova tukee meitä niin että voimme selviytyä niistä kaikista. Miten voimme olla siitä varmoja?
Pietarin mukaan Jumalan ansaitsematon hyvyys ilmenee muun muassa niiden erilaisten ihmisten kautta, joista kristillinen seurakunta koostuu (1.Pietarin kirje 4:11). Jokaisella Jumalan palvelijalla on hengellisiä lahjoja eli kykyjä, jotka saattavat olla rohkaisun lähteenä niille, jotka kohtaavat koettelemuksia (Roomalaisille 12:6-8). Esimerkiksi jotkut seurakunnan jäsenet osaavat opettaa Raamatun totuuksia taitavasti. Heidän viisaat sanansa innoittavat ja kannustavat toisia kestämään (Nehemia 8:1-4,8,12). Toiset tekevät säännöllisesti paimennuskäyntejä tukea tarvitsevien luo. Näin he rohkaisevat ja 'lohduttavat sydämiä' (Kolossalaisille 2:2). Valvojat antavat hengellisen lahjan tehdessään tällaisia uskoa vahvistavia käyntejä (Johannes 21:16). Jotkut seurakuntaan kuuluvat taas tunnetaan siitä, että he osoittavat lämpöä sääliä ja hellyyttä ollessaan tekemisissä koettelemusten murehduttamien kanssa (Apostolien teot 4:36; Roomalaisille 12:10; Kolossalaisille 3:10). Näiden rakkaudellisten veljien ja sisarten osoittama empatia ja heidän aktiivinen apunsa ovat merkittävä ilmaus Jumalan ansaitsemattomasta hyvyydestä (Sananlaskut 12:25; 17:17). ...
Kun rukoilemme Jehovalta apua, hän vastaa meille pääasiassa siten, että hän antaa meille viisautta henkeytetystä Sanastaan ja voimaa pyhän henkensä välityksellä (Jesaja 30:18,21; Luukas 11:13; Johannes 14:16). ...
Oikeaan aikaan tuleva sopiva tuki, jota Jehova antaa palvelijoilleen - olivatpa heidän kiusauksensa tai ongelmansa kuinka monenkirjavia hyvänsä - on vain yksi todiste "Jumalan erittäin moninaisesta viisaudesta" (Efesolaisille 3:10). Etkö olekin samaa mieltä?
Vartiotorni 1.8.1998 s.16
Vanhimmat toimivat kuin Jeesuksen kuvauksen paimen, joka etsi väsymättä, kunnes löysi kadonneen lampaan: he etsivät niitä, jotka ovat eksyneet hengellisesti, ja pyrkivät opastamaan heidät takaisin laumaan (Matt.18:12,13).
Vartiotorni 1.2.2003 s.15,16
Jeesus sanoo, että paimen lähtee "kadonneen perään". Paimen ottaa aloitteen käsiinsä ja ponnistelee määrätietoisesti löytääkseen puuttuvan lampaan. Vaikeudet, vaarat ja matkan pituus eivät pidättele häntä. Päinvastoin paimen ei anna periksi, ennen kuin "hän löytää sen". (Luukas 15:4.)
Rohkaisun tarpeessa olevan auttaminen vaatii samaten usein sitä, että vahvempi ottaa aloitteen.
Mekin haluamme nykyään 'nousta' - ottaa aloitteen -vahvistaaksemme niitä, jotka ovat heikkoja. Mutta keiden seurakunnassa pitäisi tehdä niin?
Erityisesti kristityillä vanhimmilla on velvollisuus 'vahvistaa heikot kädet, lujittaa horjuvat polvet' ja sanoa "sydämeltään huolestuneille: 'Olkaa lujat. Älkää pelätkö.'" (Jesaja 35:3, 4; 1. Pietarin kirje 5:1, 2.) Huomaa kuitenkin, ettei Paavalin kehotusta: "Puhukaa lohduttavasti masentuneille sieluille, tukekaa heikkoja" annettu ainoastaan vanhimmille. Hänen sanansa oli sen sijaan suunnattu koko "tessalonikalaisten seurakunnalle". (1. Tessalonikalaisille 1:1; 5:14.) Avun tarjoaminen niille, jotka ovat heikkoja, kuuluu siis kaikille kristityille. Kuvauksen paimenen tavoin jokaisen kristityn pitäisi haluta lähteä "kadonneen perään".
Mitä paimen tekee, kun hän lopulta löytää kadonneen lampaan? "Hän panee sen hartioilleen." (Luukas 15:5.) Miten koskettava ja paljonpuhuva yksityiskohta! Lammas on voinut harhailla monta päivää ja yötä tuntemattomalla seudulla ja voinut olla jopa alttiina saalistavien leijonien hyökkäyksille (Job 38:39, 40). Ravinnon puute epäilemättä heikentää lammasta. Se on yksinkertaisesti liian heikko jaksaakseen omin voimin ylittää esteet, jotka se kohtaa matkallaan takaisin tarhaan. Siksi paimen kumartuu, nostaa lampaan hellävaraisesti ylös ja kantaa sen kaikkien esteiden yli takaisin laumaan. Miten voimme heijastaa tämän paimenen huolehtivaisuutta?
Ihminen, joka on kadottanut yhteyden seurakuntaan, saattaa olla hengellisessä mielessä lopen uupunut. Paimenesta eroon joutuneen lampaan tavoin hän on voinut harhailla päämäärättömästi tämän vihamielisen maailman keskellä. Vailla tarhan, kristillisen seurakunnan, suojaa, hän on entistä suojattomampi Panettelijan hyökkäyksille, hänen joka "vaeltaa ympäri niin kuin karjuva leijona etsien kenet niellä" (1.Pietarin kirje 5:8). Hengellisen ravinnon puutekin on heikentänyt häntä. Näin ollen hän on omassa voimassaan todennäköisesti liian heikko ylittämään niitä esteitä, joita hän kohtaa matkallaan takaisin seurakuntaan. Siksi meidän täytyy niin sanoaksemme kumartua nostamaan tämä heikentynyt yksilö hellävaraisesti ylös ja kantaa hänet takaisin (Galatalaisille 6:2). Miten voimme tehdä sen?
-
Kaarmis
- Viestit: 3909
- Liittynyt: 29.04.2007 22:13
Re: Toimitaanko näiden ohjeiden mukaan?
On niin kurvikkaasti kirjoitettu ettei ilmeisesti monikaan koe että nimenomaan heidän(kin) pitäisi tehdä asialle jotain...Anonymous kirjoitti:
---------Hengellisen ravinnon puutekin on heikentänyt häntä. Näin ollen hän on omassa voimassaan todennäköisesti liian heikko ylittämään niitä esteitä, joita hän kohtaa matkallaan takaisin seurakuntaan. Siksi meidän täytyy niin sanoaksemme kumartua nostamaan tämä heikentynyt yksilö hellävaraisesti ylös ja kantaa hänet takaisin (Galatalaisille 6:2). Miten voimme tehdä sen?
"Meinasin sanoa että älä tule haudallenikaan. Mutta - tule silti."
-
kyrillos
Re: Toimitaanko näiden ohjeiden mukaan?
niin,Kaarmis kirjoitti:On niin kurvikkaasti kirjoitettu ettei ilmeisesti monikaan koe että nimenomaan heidän(kin) pitäisi tehdä asialle jotain...Anonymous kirjoitti:
---------Hengellisen ravinnon puutekin on heikentänyt häntä. Näin ollen hän on omassa voimassaan todennäköisesti liian heikko ylittämään niitä esteitä, joita hän kohtaa matkallaan takaisin seurakuntaan. Siksi meidän täytyy niin sanoaksemme kumartua nostamaan tämä heikentynyt yksilö hellävaraisesti ylös ja kantaa hänet takaisin (Galatalaisille 6:2). Miten voimme tehdä sen?
toisaalta voi olla myös niin että jos joku kokee olevansa vartiotornin vankeudessa ja sieltä karkaa - ja jäätyään kiinni gestapo lämpimin sanakääntein ja kovasti rohkaisten saattaa takaisin vankilaan; - hyvähän sinun siellä, voidaanhan sitä vaikka yhdessä tutkia vankilan järjestyssääntöä...
meinaan ihan totta, monet palaavat, siis ihan oikeaankin vankilaan.
-
Turhapuro
- Viestit: 137
- Liittynyt: 28.05.2007 10:39
- Paikkakunta: Etelä-Suomi
Kaarmis, allekirjoituksesi on loistava =)
Halusin nostaa tän kissan pöydälle, koska se avaa silmiä. Keskustelin aiheesta yhden jehovantodistajan kanssa, joka kokee tällä hetkellä karttamista, sen sijaan, että joku oikeasti tukisi. Tämä kyseinen henkilö on pysynyt ystävänäni eroamisestani huolimatta ja tuntuu pahalta kuulla, että mikään ei ole muutunut.
Silloin kun olin heikolla hapella uskonnon suhteen, olisin ollut helppo tapaus kääntää pää lapsuudesta asti imetyllä uskonnolla. Onneksi karttoivat =) Yksi toinen ystäväni, joka on vielä kirjoilla jt kirjapaino/kiinteistö firmassa on kertonut samoja tuntemuksia kun ollaan käyty ottaa huurteista. Karttamis sääntö pelastaa yksilöitä elämään =)... joillakin vain sen prosessin läpikäyminen on pitkä ja tuskainen tie. Usein perheen takia, ei halua loukata vanhempiaan tms.
Täytyy muistaa, että meillä on tää yksi ja hulvaton elämä elettävänä ja elääkö sen ahdistavan uskonnon paineessa vai elämästä nauttien. Itse en nauttinut kyllä la klo 10 kenttäilystä, puhumattakaan heti perään su klo 11 puuduttavasta 2tuntisesta. Nyt on kaikki paremmin ja elämän laatu oikeiden ystävien sävyttämää. Oikea ystävyys löytyy ilman uskontoa ja politiikkaa, jotka toki on jokaisen oma asia, mutta pitääkö niiden takia arvioida yksilön asema tässä ravintoketjussa? Eläköön kaikki omaa elämäänsä ja avarakatseisesti ja suvaitsevaisesti!
Kevät kauden avajaisia odotellessa =) Onko jo suunnitteilla miittiä pkseudulle? Pikkujouluihin en päässyt, joten olisi kiva tavata isommalla porukalla pakanallisissa merkeissä. Tipaton tammikuu on muutenkin ok... ei mitään tippoja, vaan kunnon kulauksia =))) (juoppoja sosiaalisesti rajoittuneitahan me kaikki luiopiot olemme=)
Halusin nostaa tän kissan pöydälle, koska se avaa silmiä. Keskustelin aiheesta yhden jehovantodistajan kanssa, joka kokee tällä hetkellä karttamista, sen sijaan, että joku oikeasti tukisi. Tämä kyseinen henkilö on pysynyt ystävänäni eroamisestani huolimatta ja tuntuu pahalta kuulla, että mikään ei ole muutunut.
Silloin kun olin heikolla hapella uskonnon suhteen, olisin ollut helppo tapaus kääntää pää lapsuudesta asti imetyllä uskonnolla. Onneksi karttoivat =) Yksi toinen ystäväni, joka on vielä kirjoilla jt kirjapaino/kiinteistö firmassa on kertonut samoja tuntemuksia kun ollaan käyty ottaa huurteista. Karttamis sääntö pelastaa yksilöitä elämään =)... joillakin vain sen prosessin läpikäyminen on pitkä ja tuskainen tie. Usein perheen takia, ei halua loukata vanhempiaan tms.
Täytyy muistaa, että meillä on tää yksi ja hulvaton elämä elettävänä ja elääkö sen ahdistavan uskonnon paineessa vai elämästä nauttien. Itse en nauttinut kyllä la klo 10 kenttäilystä, puhumattakaan heti perään su klo 11 puuduttavasta 2tuntisesta. Nyt on kaikki paremmin ja elämän laatu oikeiden ystävien sävyttämää. Oikea ystävyys löytyy ilman uskontoa ja politiikkaa, jotka toki on jokaisen oma asia, mutta pitääkö niiden takia arvioida yksilön asema tässä ravintoketjussa? Eläköön kaikki omaa elämäänsä ja avarakatseisesti ja suvaitsevaisesti!
Kevät kauden avajaisia odotellessa =) Onko jo suunnitteilla miittiä pkseudulle? Pikkujouluihin en päässyt, joten olisi kiva tavata isommalla porukalla pakanallisissa merkeissä. Tipaton tammikuu on muutenkin ok... ei mitään tippoja, vaan kunnon kulauksia =))) (juoppoja sosiaalisesti rajoittuneitahan me kaikki luiopiot olemme=)
-Joskus näin mustavalkoisena kaiken, mutta nyt kun näkee värit, niin paljon kauniimpi on maailma- -tp07-
-
Johanneksen poika
- Viestit: 3701
- Liittynyt: 29.04.2007 13:49
- Paikkakunta: Espoo
- Viesti:
Hengellinen pahoinpitely on yleistä
Hehe...Anonymous kirjoitti:Esimerkiksi jotkut seurakunnan jäsenet osaavat opettaa Raamatun totuuksia taitavasti. Heidän viisaat sanansa innoittavat ja kannustavat toisia kestämään (Nehemia 8:1-4,8,12). Toiset tekevät säännöllisesti paimennuskäyntejä tukea tarvitsevien luo. Näin he rohkaisevat ja 'lohduttavat sydämiä' (Kolossalaisille 2:2). Valvojat antavat hengellisen lahjan tehdessään tällaisia uskoa vahvistavia käyntejä (Johannes 21:16). Jotkut seurakuntaan kuuluvat taas tunnetaan siitä, että he osoittavat lämpöä sääliä ja hellyyttä ollessaan tekemisissä koettelemusten murehduttamien kanssa (Apostolien teot 4:36; Roomalaisille 12:10; Kolossalaisille 3:10).
hahaahahhhhaahh... 
eehhehheheheeehhhh 
rohkaisevat ja 'lohduttavat sydämiä'
Näkis vain...
Valvojat antavat hengellisen lahjan tehdessään tällaisia uskoa vahvistavia käyntejä
Inkvisitiokäyntejä ne usein on...
osoittavat lämpöä sääliä ja hellyyttä
Kaikkea puppua... Teoria ja todellisuus ovat aivan eri asioita...
Tässä hieman todellisuutta