Veljesseura.org

Kuinkahan paljon karttamisoppia pohditaan hallintoelimessä? Tarkoitan siis kriittiseltä kannalta.

Faktahan on se, että jos siitä luovuttaisiin, niin paljon ihmisiä lähtisi pois järjestöstä. Vaikea sanoa kuinka paljon, mutta heittämällä varmaan 20-30%? Mutta miksi niiden ei anneta mennä?

Tämähän olisi järjestön etu, koska väkisin roikkujat lähtisivät pois. Rahastakaan tuskin on kysymys, koska nämä pakottamalla olevat eivät varmasti laita lantin lanttia lahjalaatikkoon.

Karttamisen poistaminen olisi käytännössä win-win tilanne. Hyvää julkisuutta ja ne joita homma ei kiinnosta, pois rasittamasta järjestöä.

Eli onko todellisuudessa niin, että hallintoelin pelkää lähtijöitä olevan huomattavasti enemmän kuin esim. 20%, tai että koko järjestö kaatuu, jos karttamisesta luovutaan? Eihän sille voi olla muuta selitystä?

Eiköhän karttamisen olennaisin syy ole se, ettei lähtijöiden haluta saavan tilaisuutta kertoa pysyjille, miksi lähtivät.

Misled kirjoitti:Kuinkahan paljon karttamisoppia pohditaan hallintoelimessä? Tarkoitan siis kriittiseltä kannalta.

Itse olisin yllättynyt, ellei asia olisi tärkeysluettelon kärkisijoilla ja päättelen asian havaittavissa olevasta asian toistuvasta painotuksesta.

Faktahan on se, että jos siitä luovuttaisiin, niin paljon ihmisiä lähtisi pois järjestöstä. Vaikea sanoa kuinka paljon, mutta heittämällä varmaan 20-30%? Mutta miksi niiden ei anneta mennä?

Yksi syy voisi olla mahdollisten poistujien ikäjakauma, jäljelle jäisi entistä ikääntyneempää porukkaa. Nykyään huomaa kommentteja siitä kuinka nuoriso jättää liikkeen.

Tämähän olisi järjestön etu, koska väkisin roikkujat lähtisivät pois. Rahastakaan tuskin on kysymys, koska nämä pakottamalla olevat eivät varmasti laita lantin lanttia lahjalaatikkoon.

Vt-seuralle numerot ovat hyvin merkittäviä. Hyvä esimerkki on Japanin taannoinen joukkopako kun palvelusvuosina1997-2004 Japanissa kastettiin 40420 henkilöä ja julistajahuippu on 3108 henkilöä miinuksella. Vartiotorni 1. tammikuuta 2004 sivu 15 hehkutti palvelusvuoden 2003 lukua ja vertasi sitä vuoteen 1949. Vt-seura näkee jäsenpaon huonompana asiana kuin vaikka kiristämällä mukana roikkumisen.

Pakolla ylläpidetyissä systeemeissä ei kovin paljoa kestä antaa löysää, tai koko rakennelma romahtaa. Mukana roikkujien suhteen Vartiotorniseura noudattaa ajatusta "vihatkoon, kunhan pelkäävät". Ilmapiiri hieman myrkyttyy heidän takiaan, mutta suurempi jäsenmäärä pönkittää paremmin johdon egoa, eikähän se oikeastaan ole edes vaihtoehto, että antaisi todistajien olla tekemisissä entisten jäsenten kanssa.

Markku Meilo kirjoitti: Yksi syy voisi olla mahdollisten poistujien ikäjakauma, jäljelle jäisi entistä ikääntyneempää porukkaa. Nykyään huomaa kommentteja siitä kuinka nuoriso jättää liikkeen.

Jt sanoisi: "No kuinkas näin? Eivätkö nuoret haluakaan elää ikuisesti? Vai eivätkö halua uskoa ikuiseen elämään? Meneväthän he lääkäriinkin, että saisivat elää kauemmin, jos vakavasti sairastuvat."

Ex-jt vastaisi: "Niin. Mutta eiväthän ne nuoret mene lääkäriin siksi että saisivat elää ikuisesti, vaan ihan vain siksi etteivät kuolisi liian nopeasti, jos se vain suinkin on vältettävissä hyvällä lääkärihoidolla."

Itsekin olen ajatellut että Vt-seura voisi parantaa imagoaan huomattavasti lieventämällä karttamista vaikka siten että se ei koskisi perheenjäseniä ja lähisukulaisia. Tähän suuntaan se ei kuitenkaan ainakaan tällä hetkellä ole menossa, päinvastoin.

Eikö muuten käytäntö joskus ollut lievempi muutaman vuoden, jonka jälkeen se tiukentui jälleen? Taisi olla -70-lukua ja liittyi jotenkin Ray Franziin.

Markku Meilo kirjoitti: Yksi syy voisi olla mahdollisten poistujien ikäjakauma, jäljelle jäisi entistä ikääntyneempää porukkaa. Nykyään huomaa kommentteja siitä kuinka nuoriso jättää liikkeen.

Se vain on niin että tuollainen osin vanhan testamentin periaatteisiin perustuva kultti ei yksinkertaisesti anna enää mitään sellaista nykyajan nuorille, mitä ei olisi maailmassa yllinkyllin monipuolisemmin tarjolla ja ilman pakottamista.

Poikanikin sanoi että "En saanut siitä mitään, niin mitäpä siinä sitten roikkumaan", vaikka isovanhempansa yrittivät kovastikin kannustaa poikaani mukaan touhuun. Mun puolelta taas oli viisasta olla kieltämättä poikaa tutustua järjestöön ja kokouksiin. Koska jos olisin kieltänyt niin sehän olisi ollut sitten Saatanan yrittämistä siinä aivopesussa.

Nuoret eivät tykkää pakkopullasta. He tykkäävät valita itse mitä haluavat tehdä jo teini-ikäisinä ja myöhemmin nuorina aikuisina. Ja se onkin oikeastaan elämän tarkoitus. Teini-ikäinen kapinoi päästäkseen isänsä ja äitinsä holhoavasta otteesta. Etsii itselleen puolison ja muodostaa omanlaisensa elämän joka on oma kaikin tavoin.

Jehovantodistajien hallinnossa ei ymmärretä tätä tosiasiaa. Siellä ajatellaan että kaikenlainen kapinointi on ehdottomasti väärin ja johtaa tuhoon.

Mutta ilman kapinointia ei olisi jehovantodistajien järjestöäkään syntynyt. Tarvittiin kapina, että Raamatuntutkijoista pystyi erkaantumaan Jehovantodistajat - niminen uskonlahkohaara.

Oikeastaan kapina on hyvin tärkeä edellytys elämässä, jotta kaikenlaista edistystä voi tapahtua. Kapina pitää edistystä käynnissä. Ilman kapinointia kaikenlainen kehitys pysähtyisi.

Uudet ajatukset ja suuntaukset ovat aina jollain tasolla kapinointia. Maailma muuttuu ja patriarkaalisten uskonlahkojen aika alkaa olla ohi. Ja ei siinä auta kiukuttelut. On vastattava siihen mitä ihmiset nyt haluavat. Se on kaiken markkinoinnin perusedellytys.

Ei hyödytä kaupata sellaista tuotetta mitä ihmiset eivät halua. Jehovantodistajien hallinto ei ymmärrä tätä tärkeintä markkinoinnin perusajatusta. Ihmiset halusivat sitä vielä maailmansotien aikaan, mutta eivät enää. Se on täyttänyt tarkoituksensa, jos sillä nyt sellaista olikaan.

Polyester kirjoitti:Pakolla ylläpidetyissä systeemeissä ei kovin paljoa kestä antaa löysää, tai koko rakennelma romahtaa.

Ankaran kontrollin löysääminen voisi aiheuttaa jäsenistössä monenlaista katkeruutta. Ihmiselämä on verrattain lyhyt. Jos jehovantodistaja heräisi huomaamaan, että on uhrannut leijonanosan elämästään Vartiotornin johtajien vaatimuksille, niin häntä saattaisi suututtaa, mikäli lahkon johtajat yhtäkkiä höllentäisivät noita vaatimuksia.

Moni esimerkiksi on menettänyt läheisensä Vartiotornin johtajien määräämän verensiirtokiellon takia. Jehovantodistaja saattaisi hermostua, mikäli lahkon johtajat yhtäkkiä sallisivatkin verensiirrot. Tästä jehovantodistajasta saattaisi tuntua, että hänen läheisensä kuoli turhaan (niin kuin tietysti kuolikin).

Monet muut jehovantodistajat ovat joutuneet karttamaan ystäviään ja perheenjäseniään jopa kymmeniä vuosia, koska Vartiotornin johtajat ovat niin käskeneet. Jos lahkon johtajat yhtäkkiä poistaisivatkin karttamisvaatimuksen, tämä jehovantodistaja saattaisi hermostua tajutessaan, että lahkon vaatimusten takia hän on joutunut kuolettamaan luonnollisen rakkautensa ja karttamaan jopa omia lapsiaan, sisaruksiaan tai vanhempiaan ihan turhaan (niin kuin tietysti on joutunutkin).

Lähes kaikki jehovantodistajanuoret ovat jättäneet kouluttautumatta, kun Vartiotornin johtajat ovat kertoneet, että korkean koulutuksen hankkiminen on yhtä vaarallista kuin ampuisi itseään aseella päähän. Näiden nuorten ammatilliset haaveet ja taloudelliset unelmat ovat jääneet saavuttamatta. Jos lahkon johtajat yhtäkkiä alkaisivatkin suhtautua korkeaan kouluttautumiseen suopeasti, niin moni entinen nuori jehovantodistaja saattaisi katkeroitua, kun huomaisi eläneensä itseään monipuolisesti toteuttamatta, köyhyydessä ja hanttihommia tehden koko ikänsä ihan turhaan (niin kuin olisi tietysti tehnytkin).

Karttaminen loppuu siihen, kun maailman viimeinen Jehovan todistaja huomaa itsensä karttamisen vaikeaksi.

Eronneiden kanssa hengaileva todistaja saattaisi huomata, että kaikki näistä eivät olekaan epärehellsiä sukupuolitaudeista kärsiviä huumeaddikteja. Joku eronnut saattaisi jopa vaikuttaa tasapainoiselta ihmiseltä. Ja mitä siitä sitten seuraisi?

Vieraas kirjoitti:Eronneiden kanssa hengaileva todistaja saattaisi huomata, että kaikki näistä eivät olekaan epärehellsiä sukupuolitaudeista kärsiviä huumeaddikteja. Joku eronnut saattaisi jopa vaikuttaa tasapainoiselta ihmiseltä. Ja mitä siitä sitten seuraisi?

Tuossapa se asian ydin tuli kivasti. Illuusio eronneiden pahuudesta hälvenisi ja sillon myös heidän ajatuksilleen vois olla helpompi antaa tilaa. Ja tästä sitten lumipallona eteenpäin.

Karttamisen uhka lienee yksi tärkeimmistä mekanismeista, jotka vaikuttavat mielenhallinnan kokonaisvaltaiseen tehokkuuteen. Ilman karttamiseksi tulemisen uhkaa yhä useampi voisi antaa aivoilleen oikeuden ajatella järjestön ylläpitämän ajatuslaatikon ulkopuolelta. Tai ainakin leikitellä ajatuksella siitä. Ja kaikkihan me tiedämme, mihin se lopulta johtaa. Mielen vapautumiseen.

Tony kirjoitti:Karttamisen uhka lienee yksi tärkeimmistä mekanismeista, jotka vaikuttavat mielenhallinnan kokonaisvaltaiseen tehokkuuteen.

Se on TEHOKASTA, muistui mieleeni vuoden 2002 Silminnäkijä dokumentti pedofiilien suojelusta. Tätä ennen olin tietysti huomannut paljon ristiriitaisuuksia järjestössä, ristiriidat mielenhallinta pystyi lakaisemaan maton alle kevyesti pois mielestä.
Mutta kun ensikertaa näin omin silmin Leinosen ja Ted Jaraczin päästelevän puutaheinää suoraan kameraan, niin se oli lopunalku. Se käynnisti tiedostomattoman prosessin - kuinka ja milloin erottaudun moisesta järjestöstä.
Siinä meni siis VUOSIA, ennkuin tein lopullisen päätöksen.

Lothar II kirjoitti: Siinä meni siis VUOSIA, ennkuin tein lopullisen päätöksen.

Tämä siinä onkin hankalinta. Eroaminen järjestöstä vie VUOSIA, vaikka itse huomaa asioita jotka käynnistävät eroamisprosessin.
Jos on 60 vuotias, niin ei ehkä kannata enää. Menee vain täysillä järjestön mukana, ettei tarvitse alkaa ainakaan katumaan menetettyä elämää.

JarkkeParkkeBabylon5 kirjoitti: Tämä siinä onkin hankalinta. Eroaminen järjestöstä vie VUOSIA, vaikka itse huomaa asioita jotka käynnistävät eroamisprosessin.
Jos on 60 vuotias, niin ei ehkä kannata enää. Menee vain täysillä järjestön mukana, ettei tarvitse alkaa ainakaan katumaan menetettyä elämää.

Tämä on asia, mitä ajattelen omista vanhemmistani. Eivät enää ole nuoria, mutta kuitenkin aika onnellisia järjestön mukana, joten olkoot siellä loppuun asti.
En usko myöskään heidän elämänsä sisällön enää kauheasti paranevan, vaikka eroaisivat tuossa iässä... He ovat saaneet elää onnellisen elämän ja nuoruus meni kuitenkin osittain järjestön ulkopuolella. Joten ei kaikki ole hukkaan mennyt heidän kohdallaan.