Veljesseura.org

Presidentinlinna, kuva: Wikipedia

Suomi 100 -sivusto kertoo juhlavuodesta näin:

"Suomen suuri vuosi 2017

Suomesta tuli itsenäinen valtio 6. joulukuuta 1917. Valtio syntyi suomalaisten omasta tahdosta ja pitkäjänteisen työn seurauksena. Vaikeista ajoista huolimatta suomalaiset ovat kohta sata vuotta rakentaneet omaa maataan ja päättäneet asioista yhdessä. Nyt suomalaiset vievät maansa uudelle vuosisadalle sisulla ja sydämellä."

Wikipedia kertoo juhlan vietosta:

"Juhlavuosi huipentuu 6. joulukuuta itsenäisyyspäivän juhlavastaanottoon. Linnan juhliin kutsutaan valtion, kuntien, talouselämän ja järjestökentän edustajia sekä erinäisiä vuoden aikana ansioituneita henkilöitä, kuten taiteilijoita ja urheilijoita. Juhla järjestetään Presidentinlinnassa Helsingissä."


Miten Jehovan todistajat juhlivat Suomen 100-vuotista itsenäisyyttä?

Lue lisää.

Uskonnon pitäminen erillään politiikasta on sinänsä hieno ja tavoiteltava asia, mutta Jehovan todistajat vievät senkin äärimmäisyyksiin. Totta kai uskontokunnan jäsenten pitäisi saada yksityishenkilöinä vapaasti ilmaista isänmaallisuuttaan (tai epäisänmaallisuuttaan), äänestää ja osallistua politiikkaan (kunhat pitävät taikauskoiset käsityksensä erossa yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta).

Suomen satavuotisjuhlassa en itse näe nykytilanteessa hirveästi juhlimista, mutta jos joku muu on juhlatuulella, niin mikäs siinä.

EDIT: näy => näe

Vatsanpuruja ja oksennusta tuli joka vuosi oli kyse tästä tai joulusta.
Kysymys kuuluu: miksi paineistaa lasta kuin Pohjois-Koreassa kun ei kotonakaan ole asiat kunnossa Jehovan takia.
Miksi vanhempien pitää pitää kuria asiasta joka liittyy uskontoon kun perusasiatkaan eivät ole kunnossa kotona.
Miksi perheen sisäinen lämpö unohtuu kun puhutaan Jehovasta?
Missä on anteeksi anto kun on kyse Jehovasta?
Ai niin, kaikki saivat surmansa..

Meillä kotona katsottiin sekä linnanjuhlia että jouluaamun lastenohjelmia ja syötiin jouluruokia, mutta sehän ei ollut minkään viettämistä, koska ei ollut kuusta, kynttilöitä, lahjoja eikä Suomen lippuja. Sukulaisillakin käytiin syömässä vain joulua edeltävänä tai seuraavana päivänä. Uudenvuoden paukkuja sai tietenkin pamautella (tämä oli 80-lukua), mutta ei enää puolenyön aikaan. Silloin vain ihailtiin raketteja ikkunasta.

Monet todistajat osaavat kyllä kehitellä jos jonkinlaista mentaaliakrobatiaa sääntöjen kiertämiseen. Silti ehdoton uskollisuus Jehovan järjestöä kohtaan ja täysi viha luopioita ja luopioajatuksia kohtaan ovat itsestäänselvyyksiä. Doublethink toimii.

EDIT: Tulee mieleen vaarini, joka oli fanaattinen kommari. Hyväksyi täysin joulunvieton kotonaan ja tykkäsi itsekin osallistua kuusen koristeluun sun muihin valmisteluihin, mutta tähden laittaminen kuusen latvaan oli ehdottomasti kielletty.

Entisenä Jehovan todistajana mielestäni Jehovan todistajien käsitys pidättäytyä nationalismista on mielekäs ja tavoiteltaca, vaikkakaan heidän kohdallaan se ei tietenkään tapahdu oikeista syistä.

Muutaman viime kuukaude ja vielä tulevan vuorokauden aikana suomalaiset elävät lahkon jäsenten tapaan joukkopsykoosissa ja hysteriassa, jossa jopa väkivaltainen tappioon päättynyt hyökkäyssota nykyhistorian verisimmän diktaattorin liittolaisena nähdään ihailtavana. Siihen osallistuneita ja siitä päättäneitä glorifioidaan.

Muualla maailmassa kyseinen diktaattori ja hänen hännystelijänsä nähdään eri tavalla mutta Suomessa, kuten lahkossakin, eletään sen omassa "totuudessa". Suomessa, kuten lahkossakin, iloitaan kun tämä heidän historiansa esitetään jossain päin kritiikittömässä valossa.

Suomella ja Jehovan todistajien lahkolla on yllättävän paljon yhteistä.

Vieras kirjoitti:Entisenä Jehovan todistajana mielestäni Jehovan todistajien käsitys pidättäytyä nationalismista on mielekäs ja tavoiteltaca, vaikkakaan heidän kohdallaan se ei tietenkään tapahdu oikeista syistä.

Muutaman viime kuukaude ja vielä tulevan vuorokauden aikana suomalaiset elävät lahkon jäsenten tapaan joukkopsykoosissa ja hysteriassa, jossa jopa väkivaltainen tappioon päättynyt hyökkäyssota nykyhistorian verisimmän diktaattorin liittolaisena nähdään ihailtavana. Siihen osallistuneita ja siitä päättäneitä glorifioidaan.

Muualla maailmassa kyseinen diktaattori ja hänen hännystelijänsä nähdään eri tavalla mutta Suomessa, kuten lahkossakin, eletään sen omassa "totuudessa". Suomessa, kuten lahkossakin, iloitaan kun tämä heidän historiansa esitetään jossain päin kritiikittömässä valossa.

Suomella ja Jehovan todistajien lahkolla on yllättävän paljon yhteistä.

No, on tässä ainakin se olennainen ero, että Suomessa jatkosotaa ja siiihen liittyneitä kuvioita voi vapaasti tutkia, ottaa puheeksi ja kyseenalaistaa. Yritäpäs vastaavaa avointa historian penkomista Jehovan todistajana tai vaikka Venäjän kansalaisena. Oikeassa totalitarismissa historia on juuri niin kuin se on tällä nimenomaisella hetkellä virallisesti kirjoitettu, piste.

Ja Suomessa kaikenlainen Hitlerin ihannointi on kyllä hyvin vähäistä. Jos sellaista kaipaa laajemmassa mitassa, kannattaa matkustaa muslimimaihin.

Weathertop kirjoitti:[
No, on tässä ainakin se olennainen ero, että Suomessa jatkosotaa ja siiihen liittyneitä kuvioita voi vapaasti tutkia, ottaa puheeksi ja kyseenalaistaa. Yritäpäs vastaavaa avointa historian penkomista Jehovan todistajana tai vaikka Venäjän kansalaisena. Oikeassa totalitarismissa historia on juuri niin kuin se on tällä nimenomaisella hetkellä virallisesti kirjoitettu, piste.

Olen kyllä vähän eri mieltä tuosta. Kyllä näiden epämiellyttävien tosiasoiden esille ottaminen yksityishenkilötasolla johtaa sosiaaliseen paheksuntaan ja syrjintään (kuten lahkossakin) ja yhteiskunnallisessa keskustelussa ne johtavat vasemmistolaiseksi leimaamiseen. Tätä voi verrata "erottamiseen" tai mielenvikaiseksi leimaamiseen.

Suomi ei vieläkään valmis näiden asioiden läpikäyntiin, valitettavasti. Tämä asia on toisin esimerkiksi entisissä liittolaismaissa Saksassa ja Japanissa, joissa menneisyyden haamut on käsitelty melkoisen perusteellisesti. Jälkimmäinen maksoi imperalismistaan sellaisen hinnan, että joskus mietin olisiko täällä mikään samoin jos kohtalomme olisi ollut sama?

Jos joku on nähnyt järjestön ulkokultaisuuden ja kaksoisstandardit, hämmästelen sitä miten niitä voi olla näkemättä kansakunnan tasolla?

Vieras kirjoitti:Jos joku on nähnyt järjestön ulkokultaisuuden ja kaksoisstandardit, hämmästelen sitä miten niitä voi olla näkemättä kansakunnan tasolla?

Näen suomalaisessakin yhteiskunnassa tiettyjä huolestuttavia orwellilaisia piirteitä (sanan "vihapuhe" käyttöönotto yhtenä esimerkkinä), mutta mielestäni tässä on nyt kyseessä pieni hutilaukaus. Eri mieltä olevia pyritään aina leimaamaan, se on yleisinhimillistä. Ja jos kuuluu mielipiteineen vähemmistöön, sillä voi olla elämää hankaloittaviakin vaikutuksia. Se ei ole oikein, mutta ei se vielä totalitaristista vallankäyttöäkään ole, ellei ohjeistus tähän tule viralliselta taholta.

Paljon kirjastoduunia tehneenä ihmisenä minulla on aika hyvä käsitys siitä, kuinka paljon Saksan kanssa liittoutumiseen hyvin kriittisesti suhtautuvaa kirjallisuutta tänä päivänä tulee isoilta kustantamoilta. Uutta tuntuu pukkaavan koko ajan.

EDIT: ja ei kai vasemmistolaiseksi leimaaminen nyt ole sen häpeällisempää kuin oikeistolaiseksi leimaaminen? Poliittinen kenttä kuitenkin jakautuu aika tasaisesti. Itse olen poliittisen kompassin perusteella vahva vasemmistoliberaali, enkä näe syytä tuntea siitä minkäänlaista häpeää.

EDIT2: typo

100-vuotiaassa Suomessa eläminen on onnekasta ja toisaalta vaativaa, soputumiskykyä ja onnea siis kaikille, mitäpä muuta.

Pro et contra kirjoitti:100-vuotiaassa Suomessa eläminen vaatii sopeutuvuutta aikakautta leimaavaan vapautuneisuuteen.

Olen elänyt osin aikakautta ja sellaisessa ympäristössä jossa ei paljoa valinnanvapautta tarjottu vaan oli yksi oikea liitto, ja porvareille puolue ja näiden äänestäminen vapaissa vaaleissa kansalaisvelvollisuus , yksi oikea avioliitto, yksi oikea palvelus isänmaan hyväksi ja yksi ainoa oikea usko, vapaan maanrakentajan suurimpana ilona nähdä toteutuvan "ihmisen tahto tähkinä soissa", sunnuntaina ei työtä tehdä, kirkon maallistuminen ja naispappeus kauhistus ja yksi radiokanava; Suomen yleisradio ja STT;n uutiset, aikana jolloin kaupasta ostettiin vain välttämätön eikä turhuutta ja kaikki tehtiin itse ja harvojen vapaahetkien kevein osuus oli kuunnelman seuraaminen ...ja toisaalta yhteisön kaikki jäsenet olivat samassa veneessä eikä keikuttajia katsottu hyvällä.

Ja nyt elän aikakautta jossa maailman merkit viittaavat siihen että "kaiken loppu on tullut lähelle", onnea siis kaikille, mitäpä muuta.

Toit hienosti esille sen, kuinka moni asia on kehittynyt selkeästi paljon parempaan suuntaan huolimatta viimeaikaisista hallituksista, maailmanrauhan murenemisesta ja muusta masentavasta. Kiiitos siitä.

Koska asia on tullut puheeksi, mainitsen yhden esimerkin suomalaisesta totalitarismista, jota ilmeni 90-luvun alkupuolelle asti. Äänekkäimmät seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksien puolustajat oli tapana määrätä pakkohoitoon, diagnoosina "kverulatorinen paranoia" (tuolla tavoin käytettynä puhdas Orwell-termi ilman lääketieteellisiä perusteita). Onneksi sitä termiä ei nykyään pahemmin kuule.

Tasa-arvoisen avioliittolain hyväksymisestä ja lapsellisen vasta-aloitteen kaatumisesta tuli itselleni mukavan lämmin olo, eikä vähiten konservatiivihihhulien kokeman vitutuksen takia. Vähemmälle huomiolle jäi seksifetissien tautiluokitusten poistuminen, mutta sekin oli tärkeä edistysaskel. Ehkä ihmiskunnalla on kuin onkin vielä toivoa.

Toivottavasti seuraavaksi nähdään (törkeän syrjivän translain korjaamisen, aktiivisen eutanasian hyväksymisen ja sasevrlvollisuuden tasa-arvoistamisen jälkeen) yksilön itsemääräämisoikeutta loukkaavien kieltolakien purkaminen. Monessa maassahan se on saatu jo hyvälle alulle.

EDIT: Tarkemmin ajatellen taidan sittenkin nostaa maljan satavuotiaalle Suomelle. Kippis!

Toit hienosti esille sen, kuinka moni asia on kehittynyt selkeästi paljon parempaan suuntaan huolimatta viimeaikaisista hallituksista, maailmanrauhan murenemisesta ja muusta masentavasta.Kiitos siitä.

Kiitellä ei kestä, osuuteni yhteisten asioiden hoidossa on vähäinen.
Jos ja kun niissä asioissa joissa on menty parempaan on ponnisteltu päätöksenteossa yhteiseltä pohjalta ja yhteistä etua katsoen. Heikommin näyttää käyvän niissä hankkeissa joihin ei löydy laajaa arvo ja kannatus -pohjaa kuten sotessa jossa sopassa onkijoita riittää.

Suitsia pitäisi kyllä yleisesti kiristää paljonkin ja palauttaa kaikenlaista säätelyä koska moniarvoinen omatahtoisuus ei toimi kaikkien eduksi vaan itsekkäästi kuten tästä havainnollistaen tienpäällä liikenteessä nähdään jonne todella kaivattaisiin itsekuria ja toisten huomioonottamista vaan kun nämä ominaisuudet ovat ns. väistyviä.

Olet tietysti oikeilla jäljillä siinä etteivät "kieltolait" toimi koska jotkut ihmiset ovat pidemmälle turmeltuneita ja aina löytyy rikollinen mieli joka haluaa näitä(kin) sääntöjä kiertää esim. huumekaupasta hyötymällä jne, jne. mutta ainakin niiden avulla on voitu ja edelleenkin voidaan osoittaa enemmistön ja yhteiskunnan tahtotila sen kaikkien jäsenten hyvinvoinnin ylläpitämiseen ja kehittymiseen.

Pro et contra kirjoitti: Kiitellä ei kestä, osuuteni yhteisten asioiden hoidossa on vähäinen.

Niin minunkin, mutta nostit mielialaani ja lisäsit optimismiani kiinnittämällä ytimekkäästi huomiota useisiin myönteisiin kehityskulkuihin (oli tämä sitten tarkoituksellista tai ei). Kiitos vielä kerran, ja vaikeasta masennuksesta kärsivältä tämä on iso kiitos!

EDIT: Törmäsin tänään entiseen läheiseen, jonka kanssa on yhdessä koettu paljon hienoja asioita, mutta joka ei enää ole edes näkevinään. Vaikka kuinka tietäisi, miten homma menee, moinen masentaa aina, ja jos joku onnistuu sen jälkeen piristämään, kyseessä on ilman muuta iso palvelus.

EDIT2: Tuokin mulkku on ollut mukana, kun on yhdessä syöty jouluruokia ja kuunneltu Loirin joululevyä. Oli myös täysi alkkari kunnes kakkostyypin diabetes lopetti dokaamisen. Jos sattuu jostain syystä lukemaan tätä, niin toivottavasti tunnistaa itsensä.

Minäkään en kannata nationalismia, jos sen ymmärretään olevan oman kansakunnan asettamista muita paremmaksi. Uskoakseni useimmat kristikansaan kuuluvista sanoisivat samoin. Ajattelen kuitenkin, että terve isänmaallisuus ja itsenäisyyden juhliminen ei vielä merkitse nationalistina olemista.

Mikähän mahtaa oikein olla syynä siihen, etteivät todistajat juhli itsenäisyyttä? Raamatusta ei löydy kieltävää lakia, joten syy täytyy löytyä jostakin periaatteesta. Useimmat julistajat todennäköisesti vastaisivat: "Me emme ole osa maailmasta". Taustalla vaikuttaa olevan ajattelumalli, jossa ääni esim. vihreille vaaleissa on kannanotto Jumalan valtakuntaa vastaan, ja jos juhlit Suomea on se osallisuutta maanpuolustukseen - ainakin jossain mielessä.

Itse ymmärrän apostoli Johanneksen käyttämän termin "maailma" lähinnä maailman hengeksi. Todistajien termein: maailmallisuudeksi. Maailmasta erossa oleminen ei siis tarkoita yhteiskunnan ulkopuolelle asettumista niin, ettei kristitty saisi osallistua täysipainoisesti yhteiskunnan erilaisten lohkojen toimintaan. Kiteyttäen: maailmassa mutta ei maailmasta. Politiikkahan on yhteiskunnallisten asioiden hoitamista ja itsessään aivan sopivaa toimintaa kristityllekin. Harjoitetun politiikan yhteensopivuus kristillisten arvojen kanssa on sitten kokonaan toinen asia.

Asian pihvi on siinä, että Suomen kansalaisuus ei ole millään muotoa jotain, joka olisi Jumalan tahdon vastaista, ja siksi sitä voi ihan hyvin juhlia, kuten muitakin normaaliin elämään kuuluvia asioita. Muutama päivä sitten lähikauppani tarjosi synttäreillä kakkukahvit. Vartiotornin logiikan johdonmukainen soveltaminen merkitsisi, etten voisi osallistua kaupan juhlahetkeen, koska tällä tavoin kannattaisin ahnetta kauppamaailmaa, joka vuorostaan on osa Saatanan turmeltunutta maailmaa.

Juhlin siis hyvillä mielin Suomea, koska olen Suomen kansalainen. Jokainen ihminen, oli sitten kristitty tai ateisti tms. on jonkun maan kansalainen. Ymmärtääkseni Raamattu edustaa kantaa, jossa tämä asiantila on Jumalan tahdon mukainen. Eikö se ollut juurikin Jehova, joka sekoitti aikanaan kielet ja käski hajaantua ympäri maailmaa. Ja Paavali toteaa puheessaan pakanoille, kuinka Jumala on määrännyt kansakuntien määräajat ja asuma-alueiden rajat. Voimmeko tästä päätellä Jehovan säätäneen Suomen nykyiset rajat? Jos Jehova piirsi maailman karttaa historian tapahtumissa vanhan testamentin kirjoittamisen aikana, voisi ainakin olettaa samaa tänäänkin. Tässäpä on sellainen näkökulma talvisotaan, jota Tikkurilassakin olisi syytä pohtia. Kiitos sotaveteraanien, Suomen Jehovan todistajat ovat voineet joka tapauksessa kokoontua ja saarnata vapaissa olosuhteissa. Eikö tässä ole syytä juhlaan?

oraaakkeli kirjoitti:Eikö se ollut juurikin Jehova, joka sekoitti aikanaan kielet ja käski hajaantua ympäri maailmaa.

Ei ollut, monoteistinen Jahve kehitettiin vasta pakkosiirtolaisuuden aikoihin.

Ja Paavali toteaa puheessaan pakanoille, kuinka Jumala on määrännyt kansakuntien määräajat ja asuma-alueiden rajat. Voimmeko tästä päätellä Jehovan säätäneen Suomen nykyiset rajat?

Emme voi, Jeesuksen oli määrä palata laittamaan rajansa kaikelle akanlaskumme ensimmäisellä vuosisadalla. Kaikki sen jälkeinen meno on muusta kuin Jahvesta ja Jeesuksesta.

Kiitos sotaveteraanien, Suomen Jehovan todistajat ovat voineet joka tapauksessa kokoontua ja saarnata vapaissa olosuhteissa. Eikö tässä ole syytä juhlaan?

Jehovantodistajuus on vastuun pakoilua ja siivellä elämistä, jos siltä pohjalta vielä juhlii, niin siitä vaan.

Weathertop kirjoitti:Törmäsin tänään entiseen läheiseen, jonka kanssa on yhdessä koettu paljon hienoja asioita, mutta joka ei enää ole edes näkevinään.

Tulimme juuri tämän kaupungin kirkonmäeltä, sankarihaudoilta jossa myös mieheni isä lepää. Tänä vuonna tilaisuus oli erikoisen koskettava, sillä jokaisella haudalla seisoi kaatunutta vastaavan ikäinen mies. Tuossa tilaisuudessa tuli selvästi mieleen se kuinka vapaudella on aina hintansa.

Meillä entisillä Jt:lla omamme ja maamme itsenäisyyden puolustajilla ja heidän omaisillaan omansa.