Veljesseura.org

Kysyisin onko tullut historiassa tilanteita, että konventista lähdettäessä ei ole varma mitä pitäisi ajatella yksin tai puolison kanssa, kun oli niin tunteisiin- että omaantuntoon vetovia, johdattelevia puheita.

Eräs puhe jäi mieleeni jonka Veli postinkantaja piti joka "koulutti" sivutyönä tienraivaajia.
Teema oli tyyliin: "maistakaa ja nähdää, että Jehova on hyvä". (tienraivaus kyynel rekrypuhe)

Kysymykset ohjelman puolessa välissä:
"jos haluatte perheenä illalla rukouksen hengessä pohtia näitä yhdessä, ole ystävällinen ja kirjoita ylös seuraavat kysymykset: (Ja sisarilla sauhusi kynä ainakin..)"

1. Uskotko todella, että Saatanan maailma tullaan tuhoamaan todella pian? (Minulle se tarkoittaisi että toinen jää töistä pois).

2. Uskotko todella, että Jehova siunaa, kun heittäydyt ja näet kuinka hyvä Jehova on?. (Minulle se olisi tarkoittanut sitä, että muija saa päivittäin ruoat ja kahvit mutta käyttää autoani eikä enään osallistu talolainalyhennykseen).

3. Uskotko todella, että kun perheenä ponnistelette yhdessä, että edes toinen olisi tienraivaaja, teitä siunataan moninkertaisesti perheenä? (En löytänyt yhtään perustelua vaan alkoi vituttamaan enemmän koska vasta sain töitä niin paine kasvaa eikä siunaukset)

Tällainen jäi mieleen.

Sitten loppuun kevennys: Eräs nuori veli joka ajatteli aika värikkäästi, kysyi kerran: kumpi on pahempaa? Mennä Ibizalle 3 viikoksi ennen vai jälkeen kesäkonventin?

uskollinenidiootti kirjoitti:
2. Uskotko todella, että Jehova siunaa, kun heittäydyt ja näet kuinka hyvä Jehova on?

Tää on hyvä esimerkki jehovantodistajien kaksoisajattelusta. Nuoria kannustetaan heittäytymään ja laiminlyömään riittävä koulutus ja työuran hankinta. Jehova kuulemma huolehtii sinusta sitten kun vain heittäydyt Hänen käsivarsilleen makaamaan ja hoidettavaksi.

Minullekin tätä hoettiin silloin kun en ollut vielä käynyt kasteella, että kun vain menet kasteelle niin Jehova huolehtii kaikesta että asiat menevät aina hyvin ja siunauksia tulee.

No kuinkas kävi. Kun olin kasteella käynyt ja toimin juuri näin, heittäydyin Jehovan huollettavaksi, keskeytin ammattikoulunkin ja aloin vakituiseksi osa-ajan tienraivaajaksi. Ja kun kaikki menikin pieleen niin se olikin oma vikani, ei Jehovan eikä järjestön vika. Niin minua kuitenkin ennen kastetta opetettiin.

No - vajaan vuoden jaksoin vakituisena osa-aikaisena(siitä minut lopulta vapautettiin kun en jaksanut saada tunteja enää kasaan).

Sitten menin uudelleen ammattikouluun. Opin läksyni. Jehova ei todellakaan auta missään asiassa, eikä pidä huolta mistään.

Kyllä se on itse pidettävä itsestä huoli vaikka olisi kuinka paljon korkeimman palvelija.

Aikaa sen sijaan meni hukkaan paljon ja aivan turhaan. Tienraivauksesta kun ei eläke kerry. Ja ammattikoulun käymätön henkilö kun ei saa työtä.

Sitäkin hoettiin minulle että kyllä Jehova huolehtii että saa töitä kun vaan alkaa tienraivaajaksi - no minä en saanut.

Samaan aikaan saatoin kuulla kokouksissa mitä ihmeellisimpiä tienraivaajien kokemuksia Jehovan avusta. Minulle sellaista Jehovan apua ei koskaan tapahtunut. Tosin olin vain vakituinen osa-aikainen tienraivaaja. Olisko se Jehovan apu ja ihmeet sitten varattu vain vakituisille koko-ajan tienraivaajille.

Mutta minä kokeilin ja totesin henkilökohtaisesti että ei kannata heittäytyä Jehovan varaan. Kyllä siinä äkkiä ihan oikeasti elämä kärsii ja pahasti.

Toinen jännä huomio on että tienraivaajat ovat aina köyhiä lehdenjakajia tai siivoojia. Mitäs elämää se sellainen on?

Vanhimmat suosittelevat sitä tienraivauselämää nuorille, mutta itsellä heillä on hienot autot ja omakotitalot.

Miksi he eivät itse valinneet tienraivausta nuorina?

Koska he halusivat itselleen turvallisen elämän ja vaimon ja lapsiakin ja talon ja auton. Jos he olisivat oikeasti uskoneet että Jehova antaa sen kaiken kun vain heittäytyy ja alkaa tienraivaajaksi, niin he olisivat alkaneet tienraivaajiksi ja menettäneet sen turvallisen elämän mahdollisuuden. He olisivat nyt köyhiä, vaimottomia,autottomia,talottomia,lapsettomia. Heillä ei olisi varaa ostaa edes uutta pukua konventtiin. Ystävät lahjoittaisivat heille vanhoja ja kuluneita pukujaan ja kenkiään.

uskollinenidiootti kirjoitti:Kysyisin onko tullut historiassa tilanteita, että konventista lähdettäessä ei ole varma mitä pitäisi ajatella yksin tai puolison kanssa, kun oli niin tunteisiin- että omaantuntoon vetovia, johdattelevia puheita.

Mulle on jonkinlaisena ykkösajatuksena jäänyt se loppusanojen ainainen "jos Jehova suo" vielä uuden konventin. Oli vaikea päätellä mitä se tarkoittaa kokonaisuuden kannalta, puuduttavan tilaisuuden vastapaino oli vastakkainen sukupuoli.

Yksittäisiä tilanteita oli sitten erikseen se Stadikalta himaan dallailu kun piti zoomailla onko räkänokan näkö heikentynyt. En ole ihan varma siitä etteikö se olisi ollut Knorrin puhetilaisuus, eikä vaelluskokous, veikkaan edelleen edellistä. Joka tapauksessa Jeh... eikun WTBTS halusi viestittää, että runkkaaminen vie näkökyvyn ennenaikaisesti. Toki jossain sunnuntaiesitelmässä todisteltiin, että runkkaaminen mädättää selkärangankin, känsän tai karvojen kasvamista kämmeneen eivät kai koskaan mun kuullen markkinoineet sivuvaikutuksina.

Muistuu kyllä erittäin hyvin mieleen konva-tunnelma aloitusviestistä.
Muistan kuinka itsekin jopa harkitsin tienraivausta noiden "rekry-puheiden" jälkeen.
Ja miksi en harkitsisi;
Tienraivaajia tuodaan lavalle ja he vakuuttavat tienraivauksen olevan maailman paras tapa, ja kun heiltä kysytään katuvatko he mitään, vastaus on aina sama: "sitä, etteivät aloittaneet ravausta aiemmin"

Huh, onneksi en koskaan aloittanut tienraivausta, ehkä en olisi tällä foorumilla tällä hetkellä kirjoittelemassa

"2. Uskotko todella, että Jehova siunaa, kun heittäydyt ja näet kuinka hyvä Jehova on?"

En. Ainoa joka siunaa on Suomen valtio ja sen veronmaksajat.

Vertaisin heittäytymistä toisen ison J:n, eli junan alle heittäytymiseen. Ei kannata kokeilla.

Yhdessä konventissa haastateltiin pitkäaikaistyötöntä, joka oli Jehovaan luottaen jättänyt työnsä löytääkseen duunin, joka jättäisi enemmän aikaa "hengellisiin" asioihin. "Niin, eihän sitä uutta työtä ole vielä löytynyt, mutta..."

No, eiköhän joku onnistunut pitämään tuotakin kannustavana kokemuksena.

Vanhimmat suosittelevat sitä tienraivauselämää nuorille, mutta itsellä heillä on hienot autot ja omakotitalot.

Miksi he eivät itse valinneet tienraivausta nuorina?

Koska he halusivat itselleen turvallisen elämän ja vaimon ja lapsiakin ja talon ja auton. Jos he olisivat oikeasti uskoneet että Jehova antaa sen kaiken kun vain heittäytyy ja alkaa tienraivaajaksi, niin he olisivat alkaneet tienraivaajiksi ja menettäneet sen turvallisen elämän mahdollisuuden. He olisivat nyt köyhiä, vaimottomia,autottomia,talottomia,lapsettomia. Heillä ei olisi varaa ostaa edes uutta pukua konventtiin. Ystävät lahjoittaisivat heille vanhoja ja kuluneita pukujaan ja kenkiään.

Osa on saattanut ollakkin nuoruusvuosinaan vakituinen osa- tai kokoaikainenkin tr. mutta kuten kuvasit "turvallinen elämä" ja perheenperustaminen ovat tulleet josssakin vaiheessa tilalle. Perheen elatus vaatii ainakin toisen vanhemman osallistumista mahdollisimman täysipäväisesti työelämään.
Kyllä jotkut perheelliset yrittävät sitten toimia osaaikaisena tr ainakin niinä kuukausina jolloin tavoite on 30h kuussa.

Nykyeläkeläiset ja ne joiden lapset ovat jo aikuistuneet saattavat olla hyvin vireitä ja heissä seura onkin nähnyt potentiaalia ja kannustaa näitä yksinkertaistamaan elämäänsä esim. eri kieli- ja tarvealueelle muuttamisen avulla.

Misled kirjoitti:"2. Uskotko todella, että Jehova siunaa, kun heittäydyt ja näet kuinka hyvä Jehova on?"

En. Ainoa joka siunaa on Suomen valtio ja sen veronmaksajat.

Vertaisin heittäytymistä toisen ison J:n, eli junan alle heittäytymiseen. Ei kannata kokeilla.

"Uskotko todella, että Jehova siunaa, kun heittäydyt kaivoon ja näet, kuinka syvä kaivo on?"

Suomessa on sentään sosiaaliturva, joten nälkään ei kuole, mutta samaa "hyvää opetusta" annetaan kautta maailman.