Veljesseura.org

Kuva: Pixabay

Nykyisin rahasta puhutaan melkein kaikissa kirjeissä, joita Suomen haaratoimisto lähettää seurakuntiin. Näin tapahtui myös uusimmassa kirjeessä. Tekstistä noin kolmasosa sisälsi lahjoitusohjeita.

Uusimmassa kirjeessä oli kaksi aihetta: "Ovien avaaminen yleisölle konventeissa" ja "Vuoden 2019 kansainväliset konventit". Miten näihin aiheisiin saatiin mahdutettua taas rahan kerjääminen?

Lue lisää.

Tähänkin saakka kokoaikaisia erikoispalvelijoita on tuettu vapaaehtoisilla lahjoituksilla, lähetystyöntekijät, matkavalvojat, Beteliläiset...kaikki he ovat tämän avun varassa.
En tiedä millaisilla sopimuksilla lähetystyöntekijät ja matkavalvojat ovat mutta Beteliläiset ovat jopa velvollisia luovuttamaaan osan henkilökohtaisista tuloistaan yhteiseen käyttöön jos sellaista on, niinpä myöskin nämä ulkomaitten Beteleissä palvelevat ovat tähänkin saakka matkustaneet mm. kotimaittensa konventteihin mitenpä muutenkaan kuin lahjoitusvaroin joita Beteli hallinnoi ja jakaa.
Nyt sitten seurakunnan tarkoituksiin kerätyistä ( kertyneet varat on jo luovutettu ) varoista "korvamerkitään" tarkoitukseen tietty summa kohteena mainitut erikoispalvelijat jotka muutenkin ovat tämän järjestelyn piirissä.

Hölmöläisten täkki ei pidentynyt kun aina leikkasivat jatkopalan toisesta päästä, saa nähdä kuinka tässä käy jos varakkaampien vanhinten kukkarolle joudutaan enemmälti menemään että sali pysyy pystyssä...

Pro et contra kirjoitti:Tähänkin saakka kokoaikaisia erikoispalvelijoita on tuettu vapaaehtoisilla lahjoituksilla, lähetystyöntekijät, matkavalvojat, Beteliläiset...kaikki he ovat tämän avun varassa.

En nyt tietenkään enää saa esille sitä JWD-vitjaa, jossa oli ihan nimellä maininta kierros- tai piiripaavalista, joka ihan ruskeista kirjekuorista säästämällä klaarasi jaloilleen normaalielämään. Ei kun odottamaan hallintoelimen ohjetta kuinka ko. kirjekuoret on maailmanlaajuisesti kierrätettävä hallintoelimen tai lakio... eikun sittenkin hallintoelimen kautta.

Pro et contra kirjoitti:Hölmöläisten täkki ei pidentynyt kun aina leikkasivat jatkopalan toisesta päästä, saa nähdä kuinka tässä käy jos varakkaampien vanhinten kukkarolle joudutaan enemmälti menemään että sali pysyy pystyssä...

Tästä tulee mieleen tapahtuma menneisyydessä.
Isoisäni - joka ei ollut mikään äveriäs vaan tavallinen eläkeläinen - kuoli aikoinaan. Siis vuosia sitten. Hän kuitenkin arvosti "totuutta" ja tuki mm. valtakunnan salia ilmeisen hyvin, sillä hänen kuolinpäivänään seurakunnan esivalvoja soitti enolleni, joka oli samassa seurakunnassa isänsä eli siis isoisäni kanssa. Veli esivalvoja esitti pahoittelut kuten asiaan kuuluu, mutta alkoi sen jälkeen pohtimaan enolleni sitä, kuinka salin talouden käy, kun tämä herra lahjoittaja eli isoisäni on siirtynyt ihmiskunnan yhteiseen hautaan.
Enoni vastasi "Isäni on juuri kuollut". Veli esivalvoja jatkoi vinkumistaan. Enoni toisti vastauksensa, mutta esivalvoja vain jatkoi....sen jälkeen enoni löi luurin korvaan.
Homma jatkui niin, että enoni vaimo soitti ja pyysi anteeksi esivalvojalta!
Ehkä myös esivalvoja esitteli pahoitteluja että oli hiukan tahditon, mutta omassa maailmassani anteeksipyyntvelvollisuus olisi enemmän esivalvojalla. Voidaan tietysti pohtia esivalvojan uskoa kaikkivaltiaan tukeen, itse vain mietin että olipa tumpeloi ja kömpelö mies.
Pyhän hengen nimittämä esivalvoja? Vai vaan jonkun hyvä veli seuran edustajan...
Jos vertaa esim. työelämään ja yleisiin tapoihin toimia kyseisessä tilanteessa niin ne ovat pääsääntöisesti hiukan erilaiset...

10 Joroisissa asusti eräs apteekkari, joka näki eron vanhan asianjärjestelmän ja
uuden asianjärjestelmän välillä, ja hänestä tuli Jehovan todistaja. Innostuneesti hän
saarnasi kaikille kylän ihmisille, ja kun hänellä vielä oli voimia ja autokin
käytettävissään, niin hän ulotti saarnaretkensä kauas ympäristöön. Innoissaan hän
meni niin pitkälle, että kerran kun paikkakunnan lehden päätoimittaja oli poissa, hän
sai konventtiuutiset lehteen selittämällä että päätoimittaja oli antanut siihen luvan,
mikä ei ollenkaan pitänyt paikkaansa. Sitten apteekkarin elinvoimat alkoivat
heikentyä, ja kun hän ymmärsi että loppu alkoi lähetä ja ettei hänen ruumiinsa kestäisi
uuteen asianjärjestelmään asti, hän alkoi miettiä, kenelle antaisi omaisuutensa. Silloin
astuivat saarnaajaveljet, kierrospalvelijat esiin ja antoivat oivan neuvon hänelle: »Jos
et muuta keinoa tiedä, niin ainahan on mahdollisuus antaa varansa 'asian puolesta'
edistämään uuden maailman etuja. Eiväthän sukulaiset kuitenkaan ehtisi hyötyä
varoistasi, sillä pian tulee Harmagedonin sota, ja heistä tulee joka tapauksessa maan
lantaa. Ei ole jalompaa asiaa kuin totuus.» No niin, apteekkari joka oli jo hyvin sairas
ja lääkkeiden huumaama, kutsui muutaman ystävänsä paikalle, jotka sitten todistivat
hänen täydessä järjessä ja omasta vapaasta tahdostaan haluavan tehdä testamentin.
Testamentti tehtiin Seuran hyväksi, ja Seura sai siitä kopion kassakaappiinsa. Sama
Seura, joka kaikkialla ilmoittaa olevansa ei-kaupallinen ja rahaa kerjäämätön järjestö.
Aika kului, ja apteekkari huononi eikä enää halvaantuneena voinut liikkua, ja niin
hänestä tuli vaiva lähimmäisilleen. Silloin rakkaat saarnaajatoveritkin lähtivät, ja ystävät
hävisivät. Minulle he halusivat jättää hänet suojatiksi ja kävinkin häntä joskus
katsomassa. Säälin häntä, mutta en saanut häneen minkäänlaista kosketusta, koska
järjen valo oli pimentynyt. Ainoastaan yksi tuntemani perhe Varkauden seurakunnasta
kävi häntä joskus tapaamassa. Sitten apteekkari joutui sairaalaan, ja vähän sen jälkeen
lehteen ilmestyi hyvänjoulun toivotus hänen apteekkinsa puolesta. Silloinkos
lähetettiin kierrosvalvoja torumaan häntä ja nuhtelemaan häntä uskottomuuden takia.
Eihän sopinut ilmoittaa lehtilöissä hyvänjoulun toivotuksia, koska joulunvietto oli
pakanallinen tapa. Joku toinen olisi ehkä erotettukin moisen teon johdosta, mutta
apteekkarilla oli testamentti turvanaan. Kun hän sitten vielä viimeisillä voimillaan sai
halvaantuneesta suustaan yhden ainoan sanan — Jehovan — niin tästä pääteltiin, että
hän oli totuudessa ja pahoitteli menettelyään. Sitten apteekkari kuoli ja peitettiin maan
multiin.

11 Testamenttiasia tuli esille jälkeen päin melko pahan makuisella tavalla. Olin
kutsunut vieraakseni rehtori X:n, joka nautti arvovaltaisen henkilön mainetta. Sovimme,
että ajan hänet kotiini yhdessä erään toisen veljen kanssa. Samalla kuitenkin
saimme vieraaksemme Seuran toimistosta Tikkurilasta asiantuntijan, joka hoiti Seuran
oikeudellisia asioita. Hän tuli samana iltana kotiini, joten lähdimme neljästään
liikkeelle autollani. Olin selostanut rehtorille, ettei Seuramme ole kaupallinen järjestö
eikä kukaan siinä hyödy rahallisesti. Rehtori puolestaan oli kertonut käyneensä
Intiassa ja tavanneensa Dalai Laman, joka oli tehnyt häneen suuren vaikutuksen.
Ystäväni ja minä olimme koettaneet saattaa Dalai Laman huonoon valoon kertomalla kauhutarinoita buddhismista. Sanomamme ei kuitenkaan mennyt perille, ja muistan
itsekin hiukan paheksuneeni puheitamme, jotka olivat täysin liioiteltuja. Mutta vauhdissa
oli oltava ja mainostettava oman oppinsa paremmuutta.

12 Sitten Tikkurilan ystävämme alkoi kertoa oikeudenkäynnistä, joka Seuralla oli
edesmenneen apteekkarin jäämistöstä. Sukulaiset aikoivat kumota testamentin oikeusteitse
väittäen, että vähäjärkistä apteekkaria oli yllytetty muuttamaan
testamenttinsa Seuran eduksi. Veli oli nyt matkalla etsimässä henkilöitä, jotka voisivat
tulla oikeuteen todistamaan asian puolesta. Niin sitten saimme kuunnella
kuuntelemistamme, miten ja millä tavalla tämä oikeudenkäynti voitaisiin voittaa.
Vieraamme kuunteli hiljaisena. Rahaa, rahaa ja siihen liittyviä ajatuksia tuli yhtenä
ryöppynä, vaikka yritimme kuinka vaihtaa puheenaihetta — olihan rehtori kutsuttu
vieraaksemme hengellisten asioiden vuoksi. Hän halusi tietää, mikä on totuus ja oli
tullut meille, koska olimme väittäneet omistavamme totuuden. Halusimme jättää
hänelle edes yhden hengellisen lahjan, mutta hän saikin vain koko ajan kuunnella
miten testamenttiasiat voidaan voittaa oikeudessa. Häpesin syvästi ystäväni kanssa
toimistoedustajan puolesta, mutta keskeyttämisyrityksistämme huolimatta tämä ei
vaiennut, vaan jatkoi jatkamistaan mieliaiheestaan.

13 Pidimme rehtori X:ää jalona ihmisenä, mutta kadotimme kosketuksen häneen,
emmekä koskaan kuulleet hänestä enää sen jälkeen. Sen sijaan kuulimme apteekkarin
testamentista vielä moneen otteeseen, ja viimeinen riemullinen toteamus oli, että
Vartiotorni-seura oli voittanut taas yhden testamenttikiistansa, koska todistajien
lausunto apteekkarin järjestä oli pitänyt paikkansa.

14 Yksinäisiä ihmisiä tulee mukaan järjestöön kautta maailman, ja heitä voi olla
satoja tuhansia. Jos 100.000 ihmistä lahjoittaa koko elämänsä säästöistä seuralle keskimäärin
10.000 mk, niin tästä summasta koostuu 1.000.000.000 markkaa. Se on
puolet Suomen Valtion vuotuisesta öljymaksusta Neuvostoliitolle. Laskelmassa on
mukana vain 100.000 ihmistä Seuran kaksimiljoonaisesta julistajamäärästä. Ehkäpä
laskutapa on ylimalkainen, mutta tarkoitukseni on vain osoittaa, että kysymyksessä ei
ole mikään pikku bisnes, kun testamenttilahjoitukset otetaan huomioon Vartiotorniseuran
maallisissa aarrearkuissa.

Ote kirjasta Åberg Henrik: Nykyajan Baabelin orjat, Pieksämäki 1987, ss.38,39

Eiväthän sukulaiset kuitenkaan ehtisi hyötyä
varoistasi, sillä pian tulee Harmagedonin sota, ja heistä tulee joka tapauksessa maan
lantaa.

Tämä todistajien suhtautuminen testamentteihin oli yksi niistä asiosta, joka sai uskoni murtumaan aikoinaan. En voinut mitenkään hyväksyä että testamentteja tuolla tavalla ovelasti juonitaan sukulaisten ohi.

Ja vaikka miten olen asiaa ajatellut niin aina päädyn samaan päätelmään, että tuollainen ahneus on väärin ja todella tuomittavaa. En voi hyväksyä testamenttien kerjäämistä ja sukulaisten ohittamista asiassa.

Tuohon pitäisi tehdä jokin lakipykälä että sukulaisten on oltava ainakin tietoisia asiasta silloin jos joku haluaa testamentata omaisuutensa sukulaisten ohi ja ennenkuin nimet kirjoitetaan sopimuksiin.

Kyllähän tommonen vanhuksen hyväksikäyttö hänen viimeisillä elinpäivillään pistää vihaksi... Moraaliton kultti, ei mitään muuta.

Nukahtanut kirjoitti:Kyllähän tommonen vanhuksen hyväksikäyttö hänen viimeisillä elinpäivillään pistää vihaksi...

Pistää kyllä, ja silti se on todistajien epäeettisistä käytännöistä vähäisimpiä.