Veljesseura.org

Olen monesti ihmetellyt miten helppoa jt-vaimo oli saada aikoinaan. Vaikka minulla oli add-tarkkaavaisuus- ja kehityshäiriö niin siltikin sain helposti vaimon jt-piireistä.

Mutta kun olin jotenkin kasvanut kieroon lapsesta asti niin en tietenkään voinut hankkia sellaista jt-vaimoa johon olisin ihastunut. Sen sijaan vastasin vain jt-naisen kutsuun. Tuo jt-nainen oli minuun ihastunut ja myöhemmin rakastikin minua. Minä sen sijaan aina valehtelin hänelle rakastavani häntä, koska en rakastanut.

Rakastaminen oli asia jota en ollut koskaan oppinut lapsuusvuosinani. Sen sijaan selviytymistä epävakaissa hullujen ympäröimissä olosuhteissa ja viinan sairastuttamien vanhempieni kanssa opin kyllä.

Jt-tyttöystäväni oli suht turvallisesta jt-perheestä joten maailmankuvamme olivat aivan erilaiset. Mutta jt-tyttöystäväni ei ollut tullut vanhin-isänsä kanssa toimeen enää murkkuikänsä jälkeen ja tietysti kapinoi vanhin-isäänsä vastaan joissakin pikkuasioissa kuten kunnon murkku tekee.

Jt-tyttöystäväni oli huonoissa väleissä isänsä kanssa ja halusi pois kotoa. Odotin että hän täytti 18v. jolloin menimme naimisiin.

Oli helppo saada tuo vaimoksi kun hän halusi pois kotoa niin voimakkaasti. Mutta onneton avioliittohan siitä tuli koska en oikeasti rakastanut häntä. Kuusi vuotta kuitenkin sinnittelimme ja rakkaus loppui vaimoltanikin jolloin lähdin pois kotoa.

Onko teillä muilla ollut sellainen tunne että jt-puolison saaminen oli jotenkin liian helppoa? Meinaan kun olen verrannut sitä maailmallisen naisen saamiseen kumppaniksi niin ollaan aivan eri vaikeustasolla.
Maailmallista naista ei niin vain oteta, varsinkin kun on pikkasen sairas päästä(eikä ihan pikkasenkaan).

Itse olin siitä onnellisessa asemassa, etten jt-vaimoa ehtinyt hankkimaan. Ehdokkaita oli, mutta olin ratkaisevilla hetkillä jo maailmaan kallellaan, joten asiat ei edenny pitkälle.

Mutta mitä kaveripiiriäni seurasin, niin kyllähän kiire kaikilla oli saada se sormus sormeen... Ja yks kiireen syy oli varmasti halu saada kettu koloon.

JarkkeParkkeBabylon5 kirjoitti:Onko teillä muilla ollut sellainen tunne että jt-puolison saaminen oli jotenkin liian helppoa? Meinaan kun olen verrannut sitä maailmallisen naisen saamiseen kumppaniksi niin ollaan aivan eri vaikeustasolla.
Maailmallista naista ei niin vain oteta, varsinkin kun on pikkasen sairas päästä(eikä ihan pikkasenkaan).

18-vuotiaana Jehovan todistajana tuli vastaan elämän toiseksi suurin ihastus. Esitti vaikeasti tavoiteltavaa puolisen vuotta, mutta jo 10 kk ensitapaamisesta oltiin naimisissa. Moraaliton maailmallinen nainen olisi tosiaan saattanut harjoittaa haureutta parikin vuotta ennen sitoutumista.

Itse en naispuolisena tuohon vaimon saamiseen osaa kommentoida (olemisesta kylläkin mutta se onkin oma aiheensa) mutta tartun tuohon " saada kettu koloon"

Tästäkin varmaan oma keskustelu löytyy mutta totean vain että näinhän se useimmiten on.
Ei kukaan muuten niin nuorena naimisiin menisi jos seksi olisi luvallista muutenkin.
Mieheni totesikin tästä asiasta ytimekkäästi " että sen takia on naimisiin menty että saa luvan kanssa nussia"
Ei mulla muuta .

No entä ihastuminen ja rakkaus. Tuliko kellään sellaista tunnetta että pian avioitumisen jälkeen huomasikin ettei rakastakaan puolisoaan? Että syy avioitua olikin jokin muu kuin voimakas ihastuminen?

Jotkut vanhemmat jehovantodistajamiehet kertoivat minulle että jos purkaa kihlauksen niin annettiin ymmärtää että se olisi vakavakin asia, koska Jehovan mukamas vihaa hylkäämistä. Toisista jehovantodistajista kihlauksen purkaminen oli ihan ok.

Harmi että kuuntelin niitä vanhoja todistajia enemmän. Tämä sekoitti minua jonkin verran. Olisin voinut perua kihlauksen, kun tajusin että ihastumiseni ei taida olla aitoa vaan vain jotenkin enemmän velvollisuuden tunnetta sitä kohtaan että oli kihloissa ja sitä ei saisi purkaa. Ettei tuleva vaimoni pahoittaisi mieltään.

Mutta kuitenkin sitten avioliitossamme pahoitti mielensä monta kertaa.

Skitso-jt-tädilläni oli hyvä ohje, että pitää vain rukoilla Jehovaa että Hän antaisi sen rakkauden jos sitä ei ole. Mahtava ohje ei toiminut mulla.


Moni muukin asia tuntui olevan vanhoista todistajista väärin, mutta nuoremmista ihan ok. Esim monet nuoremmat hyväksyivät suutelemisen, mutta vanhemmista todistajista se oli väärin, jopa niin väärin että olivat vihaisia.

Muistan kun tuleva appeni ja anoppini joutuivat palaamaan takaisin Lanzarotesta seuraavalla lennolla kotiin, kun olin suudellut tulevaa vaimoani. Hänen pikkusiskonsa käräytti meidät soittamalla isälleen Lanzaroteen.

Myöhemmin kuulin että appeni oli ollut Lanzarotessa niin kännissä että oli mukamas vahingossa mennyt bordelliin kun olisi pitänyt mennä kauppaan.Vaikka vanhin oli seurakunnassa Kaupat ja bordellit olivat kuulemma ulkoapäin niin samannäköisiä.

Ja se ainainen esiliina vaatimus. Ei siinä tosiaan päässyt perille että voiko ihastua toiseen vai eikö.

Kyllä olen sitä mieltä nykyään että tie hyvään avioliittoon voi käydä vain seksin kautta. Täytyy sitä tietää miltä toinen näyttää alasti ja miten ne sänkyhommat onnistuvat ennenkuin noin tärkeän ratkaisun voi tehdä.

JarkkeParkkeBabylon5 kirjoitti:Kyllä olen sitä mieltä nykyään että tie hyvään avioliittoon voi käydä vain seksin kautta. Täytyy sitä tietää miltä toinen näyttää alasti ja miten ne sänkyhommat onnistuvat ennenkuin noin tärkeän ratkaisun voi tehdä.

Aika harva ostaa auton suorittamatta ensin ainakin yhden koeajon ?

Lothar II kirjoitti:Aika harva ostaa auton suorittamatta ensin ainakin yhden koeajon ?

Joku sitten suorittaa vastaavasti pitempään pelkkiä koeajoja ennen kuin saa päätöksen tehtyä.

Ja mitä ajoneuvoihin tulee, niin ensimmäisen neljästä petroolisaabistani ostin aikoinaan ihan hyvällä syyllä ilman ajoneuvoa näkemättä. Mulla oli luottomyyjä, jolta sitä ennen ostin lukuisia kajakkikaksikoita (joiden valmistus loppui) joka tammikuu kun kilsoja tuli vuosikausia +/- 100 000. Seuraavaksi ostin 245 farkun myyjän pöydän äärellä ja nykyisen pakettiautoni mallikappaleen kuskinpuoleisen etuoven kyllä avasin, mutta kun kaikki näytti hillityltä, niin suljin oven. Uutta autoa ostaessa on hieman eri tilanne kun niillä on takuuta ja jos mitäkin lisäturvaa jos auto hylkää maantielle.

Minusta taas jt-vaimon saaminen oli todella vaikeata koska kaikki olivat jo naimisissa lapsiavioliitoissaan. Jäljellä olevat naiset olivat yleensä sellaisia, joista kukaan ei ollut kiinnostunut. Siinä mielessä jt-vaimon saaminen kyllä varmaan saattaa olla helppoa että jt-naiset tiedostavat että jt-miehiä on vähemmän, joten he laskevat vaatimustasoaan etteivät nyt ainakaan yksin jäisi.

Itse en niinkään kaipaisi vaimoa, vaan tasapainoista suhdetta jossa molemmilla olisi riittävästi tilaa. En välttämättä haluaisi edes asua saman katon alla. Aika moni tulkitsee tämän sitoutumiskammona, mutta menneestä oppineena uskoisin olevani paljon parempi kumppani näillä säännöillä. Kiirettä ei kyllä ole. Tuntuu, että tässä vasta reilu kolmekymppisenä opetellaan aikuiseksi.

Toki jos tältä palstalta löytyy vapaita naisia, joiden miesmaku on hapan ja vittumainen, keskenkasvuinen äpärä, pistäkää rohkeasti viestiä. Edellytetään henkistä tasapainoa koska minulla sitä ei ole (reilua, eikö?). Ai juu! Must love French cinema.

Noin yhtälaisesti ja yleensä, uskontokunnasta tai suuntauksesta riippumatta ihmisen seksuaalisuuden kieltäminen on pikemminkin sääntö kuin poikkeus. Pikemmin on niin, että sellainen "kuin enkelit taivaassa"-asenne pitää asenteissa tiukasti kiinni lafkasta riippumatta, ylen uskovaisten keskuudessa tietenkin.

Jos avioliittoon menemisen ainoa tavoite on "nyt sitä saa", on peruste kovin heppoinen ja muistuttaa lähinnä tonttujen jouluyötä. Mitään kestävyyttä liitolle ei tuolla periaatteella rakenneta. Kihlausaika on nimen omaan koeaika, jonka aikana voidaan katsoa, miten henkilökemiat kohtaavat ja elleivät kohtaa, voidaan avioliittoaikomus varsin helposti ja pahempia vammoja jättämättä purkaa. Tämä on molempien osapuolten etu. Tätä eivät kaikki "wanhan liiton miehet" jehovantodistajuudessaan liene ymmärtäneet, mutta älkäämme tätä heille kovin suureksi paheeksi katsoko, samoin ovat monet muutkin "wanhan liiton hurskaat" menetelleet omissa firmoissaan.

Kirkon virallisessa piirissä tilanne on hieman toinen. Kuten Jehovan todistajat, myöskään kirkko satelliitteineen ei hyväksy avoliittoja, mutta koska se ei koko laajaan jäsenistöönsä voi puuttua, se keskitty viranhaltijoihinsa ja työntekijöihinsä. Ensin tulee huomautus ja ellei siippaansa alttarille vie, heilahtaa mono. Mitään kovin suurta eroa ei itse asiassa ole ja yksittäinen lafka, kuten lestadiolaiset, käyttelevät omaa kuriaan. Huhut tapaavat kiertää hyvin hurskaitten keskuudessa, muuntua, kasvaa ja kaikin tavoin lisääntyä niin, että jos joku kuulumisiasi kysyy, voit sanoa olevan parempi tiedustella niitä naapureilta. Tietävät paremmin.

Ei siis mitään uutta auringon alla tässäkään asiassa.

Jaakko Ahvenainen kirjoitti: Kirkon virallisessa piirissä tilanne on hieman toinen. Kuten Jehovan todistajat, myöskään kirkko satelliitteineen ei hyväksy avoliittoja, mutta koska se ei koko laajaan jäsenistöönsä voi puuttua, se keskitty viranhaltijoihinsa ja työntekijöihinsä. Ensin tulee huomautus ja ellei siippaansa alttarille vie, heilahtaa mono.

Asiasta mitään tietämättömälle voitko tarkentaa, että tarkoittaako monon heilahtataminen tässä siis sitä, että esimerkiksi pappi menettää duuninsa. Ei kai luterilainen kirkko sentään näissä tapauksissa ekskommunikaatiota harjoita?!

Riippumatta siitä kuinka pillun kiilto tai kullin hohto silmissä sitä on naimisiin rynnätty, niin parikymppisten tyttöjen ja poikien itsetuntemus on kyllä yleensä sitä luokkaa, että avioliitto on aivan väärä paikka sitä opetella.

Tosi-tv:n puolustus: ensitreffit alttarilla ja teen mom pitäisi olla pakollista katsottava kaikille todistajanuorille.

Voiko jt-nainen mennä naimisiin "kiinnostuneen" kanssa tai edes seurustella?

Kiinnostunut 2 kirjoitti:Voiko jt-nainen mennä naimisiin "kiinnostuneen" kanssa tai edes seurustella?

Voi mennä naimisiin kiinnostuneen tai vaikka täysin "maailmallisen" kanssa, mutta menettää sen seurauksena "etunsa", eli ei voi jatkossa esimerkiksi toimia tienraivaajana.

J Hepatiitti kirjoitti:Asiasta mitään tietämättömälle voitko tarkentaa, että tarkoittaako monon heilahtataminen tässä siis sitä, että esimerkiksi pappi menettää duuninsa. Ei kai luterilainen kirkko sentään näissä tapauksissa ekskommunikaatiota harjoita?!

Virka- tai työsuhde irtisanotaan, etenkin hengellisessä työssä (pappi, kanttori, diakoniatyöntekijä, nuorisonohjaaja, suntio, seurakuntamestari, lapsityöntekijä, talouspäällikkö, kansliahenkilökunta, jne, jäsenyys ei lakkaa, ellei itse eroa, mutta onhan toki työsuhteita, mihin ei tarvita kirkon jäsenyyttä, kuten esmes hautausmaan kesätyöntekijä, mihin ei mitään hengellistä liity.