Veljesseura.org

Weathertop kirjoitti:Itselleni kaikkein läheisimpiä ihmisiä ei eronnut eikä erotettu, mutta karttamiseen kyllä osallistuin. Se on eniten katumusta aiheuttaneita asioita noissa jehovahommissa.

Epäilemättä, mutta eiköhän tuo ole ollut sittenkin anteeksiannettavissa oleva teko. Yhteisöpaineen alaisena on tehty hirveämpääkin.

Jos vaikka paras kaveri tai joku perheenjäsen olisi erotettu, en olisi kyennyt karttamaan. Uskoin muutenkin perheiden rikkomisen olevan väärin ja hallintoelimen tehneen siinä erehdyksen. Ääneen en tätä tietenkään uskaltanut kenellekään sanoa.

Jo pelkkä ennalta ajateltu toimintatapa on arvokas, mutta kukapa uskaltaisi avoimesti uhmata hengellistä fasismia, vain rohkeimmat ehkä, ne, jotka ovat valmiit panemaan kaikkensa alttiiksi. Sellaiset oman vakaumuksensa ihmiset, kuten Dietrich Bonhoeffer. Heitä on harvassa. On kuitenkin muistettava, että vähäinen tippa on alku suurelle merelle.

Ei pidä unohtaa, miten pienestä moni iso asia on saanut alkunsa, kuten esimerkiksi tämä sivusto, Johanneksen pojan kotisivut, ja moni muu näitäkin suurempi.

Jaakko Ahvenainen kirjoitti:...
Jo pelkkä ennalta ajateltu toimintatapa on arvokas, mutta kukapa uskaltaisi avoimesti uhmata hengellistä fasismia, vain rohkeimmat ehkä, ne, jotka ovat valmiit panemaan kaikkensa alttiiksi. Sellaiset oman vakaumuksensa ihmiset, kuten Dietrich Bonhoeffer. Heitä on harvassa. On kuitenkin muistettava, että vähäinen tippa on alku suurelle merelle.

Mielenkiintoinen linkki Bonhoefferista. Wikin tekstistä tosiaan assosioin natseista Jehovan todistajien toimintatapoihin. Hengellinen fasismi on hyvä termi sille. Kun oma valta muuttuu kaikkea muuta tärkeämmäksi, tapahtuu sellaista. Jos olisi aito usko, niin sitä ei tapahtuisi.

Weathertop kirjoitti: Niinpä. Kuka tahansa, jolla jonkin uskonlahkot säännöt menevät esimerkiksi perhesiteiden edelle, on yksinkertaisesti paska ihminen. Se, että joku on indoktrinoitu paskaksi, on ehkä selitys, muttei missään tapauksessa oikeutus eikä puolustus. Ja itsekin olin kyllä Jehovan todistajana monella tapaa paska ihminen, mutta lähisukulaisia tai hyviä ystäviä en olisi kyennyt karttamaan. Vaikka uskoinkin aidosti, tiesin, että raja menee kohdallani siinä.

Olen päättänyt ihan oman hyvinvointini takia hankkiutua tavalla tai toisella eroon kaikista myönteisistä tunteista, joita minulla vielä on joitakin lahkoon jääneitä kusipäitä kohtaan. Niin ikään olen päättänyt, etten anna karttamista kenellekään anteeksi, vaikka vielä joskus pyydettäisiin. En edes enkä varsinkaan siskolleni, joka on asettanut sairaan pedofiliakultin vaatimukset ainoan elossa olevan perheenjäsenen edelle. Yhdessä viimeisistä puheluista sanoinkin: "Muista sitten, että tämä on sinun valintasi eikä minkään järjestön."

Hm, tulikohan tässä oltua vähän epäreilu? Toisaalta, tällä hetkellä suon itselleni satunnaisen epäreiluuden todistajia kohtaan. Joskus saattaa hieman lähteä lapasesta, enkä pyytele sitä anteeksi, koska jehovatkaan eivät pyytele omaa toimintaansa anteeksi.

Karttamisessa on kaksi puolta ja minusta on väärin, että osapuoli, joka ei ole syyllistynyt mihinkään, kärsii. Vartiotorni tietysti usuttaa kartettavan kimppuun, katso, minkä teit ihmisille, jotka sinusta välittävät, mutta oikeastihan vika on Seurassa ja sen karttamiskäytännössä.

Jehovan todistajat ja Raamattu muutenkin harrastelee kollektiivisia rankaisuja, samoin tämä paska maailma. Jos nyt ajattelee ihmisiä, jotka pistetään vankeuteen, niin se on samalla rangaistus niille sen syyttömille omaisille.

Herännyt masentunut kirjoitti:Hyvä ystäväni, joka tuntee myös jonkun verran Jehovan todistajia, on sitä mieltä, että ”vain erotettuja kartetaan” mutta ”ei itse eronneita tai pois jättäytyneitä”.

Itse erosin maistraatin kautta. Sen jälkeen tuli vanhimmalta puhelu, jossa yritti kosiskella minua tapaamiseen ja/tai kirjoittamaan heitä miellyttävän eropaperin. Kieltäydyin molemmista. En tosin tiedä hyväksyivätkö vanhimmat maistraattieroni (joka tapauksessa täysin laillinen ja yhtä virallinen ja ainakin koen että erosin itse, olivat he asiasta sitten mitä mieltä tahansa), vai erottivatko he minut puhelun perusteella luopumukseen vedoten...

Oli miten oli, omat vanhemmat ja entiset tutut karttavat. Näin jopa entisen parhaan ystäväni kaupan parkkipaikalla ja hän oli kuin en olisi ollutkaan. Koin kuitenkin että hän oli minut nähnyt ettei kyse ollut vain siitä että ei tiennyt läsnäolostani, sen verta lähellä kuitenkin oltiin. Jostain syystä oletin että hän sentään tervehtisi, mutta ei. Käveltiin vain toistemme ohitse. Olisihan se pitänyt tietää. Täytyy myöntää että satutti.

Shamaani kirjoitti: Itse erosin maistraatin kautta. Sen jälkeen tuli vanhimmalta puhelu, jossa yritti kosiskella minua tapaamiseen ja/tai kirjoittamaan heitä miellyttävän eropaperin. Kieltäydyin molemmista. En tosin tiedä hyväksyivätkö vanhimmat maistraattieroni (joka tapauksessa täysin laillinen ja yhtä virallinen ja ainakin koen että erosin itse, olivat he asiasta sitten mitä mieltä tahansa), vai erottivatko he minut puhelun perusteella luopumukseen vedoten...

Itsekin erosin maistraatin kautta. Vähään aikaan ei kuulunut mitään, sitten vanhimmat yrittivät puhelimitse kahden todistajan temppua (soittamalla ensin toisen vanhimman ja sitten tämän lapsen numerosta). Ei huvittanut tehdä mitään helpoksi moisille uskonnolla alistajille, joten katkaisin puhelut. Parin viikon päästä tästä tuli WhatsApp-viestillä ilmoitus eron hyväksymisestä.

Joillekkin voi helpottaa niinkin jos kysymyksen esittää koskien muita asioita mihin ei ole niin aikaisempaa sidettä:

Eroaisinko mormoneista jos tietäisin että se on huuhaata? Helluntalaisista? Pahoinpitelevästä miehestä?
Kirjakerhosta joka laskuttaa kuukausittain ilman että saa mitään?

Mitä muuta tähän nyt keksisi, näitähän riittäisi..


Se nyt on ainakin selvinnyt että ei oo tarvetta erota ellei halua ja suhteet sukulaisiin säilyy.

Juuri tästä hetki sitten turisin veli vanhimman kanssa perustellessani väitettäni Leinosen valehtelusta tai vähintäänkin siitä, ettei kerro koko totuutta karttamisesta. Vasta-argumentit olivat tutut: Lasta ei karteta, vaikka hengellinen yhteys katkeaa. Ei karteta, ei, kunnest tulee täysi-ikäiseksi. Silloin mono vilahtaa. Tähän ei ollut vastaväitettä sanoa.

Toinen veljen argumentti koski iäkkäitä vanhempia, joita lasten tulee auttaa. Ei siis karteta, vaan käydään huolehtimassa. Tämä argumentti jäi hieman epäselväksi. Saattahan olla niin, että iäkkäät vanhemmat ovat todistajia tai he eivät ole koskaan todistajia olleetkaan. Voi olla myös niin, että toinen heistä on todistaja, mutta jos he molemmat ovat eronneet tai tulleet erotetuiksi? Keskustelu asiasta päättyi hieman kesken. Vahdin vaihdon vuoro.

Loppujen lopuksi tapasin kaikkiaan kuusi todistajaa, joista neljä jo iällisiksi tulleita, kas kun heillä on aikataulunsa, mutta minulla on vain aikaa. Veljien puhuessa vaimot vaikenivat, kuten sopiikin. Kun vanhin puhuu, nuorempi veli on vaiti, kuten kuuluu ollakin. Leppoisasti jutustelu lopulta sujui, mitä sitä kaupan aulassa rähisemään. Seitsemännelle veljelle pyysin laittamaan terveiset, kun katsomassa käyvät.

Näitten ikääntyneitten veljien kanssa emme jehovantodistajuuden aiheisiin puuttuneet, oli mukavampaa muistella menneitä ja nykyistä vointia. Tekisinköhän kotikäynnin.

"Toinen veljen argumentti koski iäkkäitä vanhempia, joita lasten tulee auttaa. Ei siis karteta, vaan käydään huolehtimassa. Tämä argumentti jäi hieman epäselväksi."

Minusta tämä veljen argumentti on paksumpaa kuin isoäidin kaurapuuro.
Miten taas tämä voi kääntyä niin että JT organisaatio saa kaiken hyödyn ja muut ovat paskoja?

1. Ensiksikin, ollaan seurakunnassa niin julmia, että kun oma lapsi eroaa tai erotetaan, se tarkoittaa myös todella henkistä koettelemusta lapselle koska kaikki hylkäävät, kuten omat vanhemmat.( kuten konventtivideo sen osoitti toissavuonna muistaakseni).

Eli oma äiti ei vastaa puheluihin kuten opetetaan. Fine. Tähän asti hyvin.
Kuten kaikki muistavat, rakkaus keskuudessa ajaa kaiken edelle eli seurakuntalaiset pitää huolta omistaan paitsi kun: kaikki tutut vanhenevat ja nuoremmat eivät olekaan "vieraalle sisarelle" omaishoitajia.

Miten käy?

2. "joita lasta tulee autaa"? Wtf? Yhtäkkiä kun se joka on karttanut sinua kuin ruttoa 30vuotta, saat luvat velivanhimman lämpimän käden ojennuksen kautta syöttämään puuroa kuolevalle vanhemmillesi, mutta tätä ennen ei puhelimeen vastattu??

Joku tässä logiikassa ei täsmää? Tosin tätä ilmeni pienemmässä mittakaavassa varmaan useammassakin seurakunnassa että vanhinten säännöt ovat niitä jotka joustavat heidän omien "paikallisten tarpeiden" sekä näkemysten mukaan.

En ole ennen tajunnut, mitä on olla näkymätön, mutta tänään sain sen tuntea.
Joskus aikanaan, kun minut erotettiin ensimmäisen kerran, en sentään ollut ihan haamu, mutta nyt
nähtävästi olen.
Käytiin tänään läheisessä kauppakeskuksessa, ja vastaan tuli sisar, jonka kanssa aikaisemmin oltiin juteltu niitä näitä salilla sinä aikana, kun tuota comebackia yritin.

Kyseinen sisar ehdotti minulle useamman kerran kentälle lähtöä. En kokenut olevani siihen valmis , koska en tuntenut omasta mielestäni riittävästi oppikysymyksiä. Tuskin olisin osannut vastata mihinkään vähänkään vaikeampaan kysymykseen, joten välttelin asiaa kaikennäköisillä tekosyillä.
Nyt voin sanoa, että onneksi.

Tänään, kun tultiin vastaan, hyvä etten varpaille astunut, hän oli kuin me mieheni kanssa olisimme olleet läpinäkyviä.
Olimme täysin asiallisesti pukeutuneet, minulla alle polven ulottuva kesämekko, ja puolisollani lyhythihainen kauluspaita, sukat, kengät, ja siistit shortsit.
Kuljimme käsi kädessä, kuten meillä on tapana.

Olimme siis kuten ennenkin. Ei mitään dramaattista muutosta.
Onko kenties vanhuudenhöperyys iskenyt minuun, vai mikä on vikana, kun muista näin tiukkaa olleen
ennen ?

Ei tämä nyt niin hirveästi järkytä henkilökohtaisesti, kun on aina ollut toinen jalka "maailmassa", mutta säälittää ne ihmiset, jotka ovat tulleet mukaan myöhemmin.

Onko tosiaan karttamista kiristetty ?
Kammottavalta tuntuu !
.

P.S. Toivon totisesti, että Ml-V:n seurakuntalaiset ajattelevat, mitä tekevät ihmisille !
Minulle on tasan tarkkaan yksi lysti, mitä minusta ovat mieltä !

Minä olen itse eronnut myös jehovantodistajista ja sanoisin, että ystäväsi väite ei pidä paikkaansa. Itse eronnut on lahkon näkökulmasta katsottuna vaarallisin. Kun itse omasta tahdostaan hylkää Jehovan, jos siis on ollut kastettu jt, niin sitä katsotaan pahalla. Näin minullekin jt-lähipiirini on sanonut. Myös pois hiipujaa pidetään huonona seurana ja erotettua. Itse eronnut on kuitenkin kaikista pahin.

mymmeli kirjoitti:Minä olen itse eronnut myös jehovantodistajista ja sanoisin, että ystäväsi väite ei pidä paikkaansa. Itse eronnut on lahkon näkökulmasta katsottuna vaarallisin. Kun itse omasta tahdostaan hylkää Jehovan, jos siis on ollut kastettu jt, niin sitä katsotaan pahalla. Näin minullekin jt-lähipiirini on sanonut. Myös pois hiipujaa pidetään huonona seurana ja erotettua. Itse eronnut on kuitenkin kaikista pahin.

Näinhän se menee. Itse eronnutta pidetään uskosta luopuneena, kun taas jonkin "synnin" takia erotettu ei ole mitenkään välttämättä hylännyt kultin opetuksia.

Tässä tullaankin asian ytimeen mikä oikeasti on aika mielenkiintoinen näkökulma: Jos eroat "ongelmien takia", masennus, alkoholi jne. saat ymmärrystä tavalla tai toisella ja kaikki uskoo että kun "parannut" palaat järjestöön.
Jos eroat ääneen niin että et enään usko, olet kuollut kaikille. Eli tavallaan jos haluat pitää ja muut haluavat pitää sinut jotenkin väleissä, pitää "sairastua" eikä luopua uskosta. Tämä on uskomatonta mutta totta.

Vaikka pidetään uskosta luopuneena, vaara lahkolle on siinä, että hän pystyy kertomaan sillä tavoin ymmärrettävästi eroamisen syitä, että saa muita samaan ratkaisuun