Veljesseura.org

Maaria käänsi ajatuksia herättävän kirjoituksen:



Kasvoin äitini, isäni ja sisareni kanssa Jehovan todistajaksi. Isäni oli koko elämäni seurakunnan vanhin ja siskoni äitini tavoin vakituinen tienraivaaja suurimman osan elämästäni. En koskaan unohda, kun olin nelivuotias ja katselin ulkona tähtiä. Isäni nojautui minuun ja sanoi: "Katso, mitä Jehova on tehnyt sinulle." Vastasin: "Kuinka tiedät, että Jumala on todellinen?" Äitini sanoi tietäneensä silloin, että minusta tulisi ongelmia.

Lue lisää täältä.

Tuttua juttua esim mulle. Mä vaan näyttelin uskovaa 32-vuotiaaksi. En tiedä oliko se helpompi tie...

Johanneksen poika kirjoitti: Kasvoin äitini, isäni ja sisareni kanssa Jehovan todistajaksi. Isäni oli koko elämäni seurakunnan vanhin ja siskoni äitini tavoin vakituinen tienraivaaja suurimman osan elämästäni. En koskaan unohda, kun olin nelivuotias ja katselin ulkona tähtiä. Isäni nojautui minuun ja sanoi: "Katso, mitä Jehova on tehnyt sinulle." Vastasin: "Kuinka tiedät, että Jumala on todellinen?" Äitini sanoi tietäneensä silloin, että minusta tulisi ongelmia.

Nelivuotias on luonnostaan utelias eli kysymys on ymmärrettävä ja järkevä. Äidin suhtautuminen ei. Mihin onkaan joutunut "Totuus ei pala tulessakaan". Toisin sanoen ei uskalleta kyseenalaistaa, koska alitajuisesti tiedetään ettei se kestä.