Veljesseura.org

Alexandra James 9.2.2018 (Käännös: Maaria)

15.7.2011 Vartiotornissa on tutkittava artikkeli otsikolla: “Noudatatko Jehovan selviä varoituksia?” Tämä artikkeli on surullisenkuuluisa siitä, että se sanoo Jehovan todistajien uskonnon jättäneitä ihmisiä "henkisesti sairaiksi" luopioiksi ja syyttää heitä siitä, että "he yrittävät tartuttaa väärät opetuksensa toisiinkin".

Kun jokin aika sitten tarkastelin tätä kirjoitusta, huomasin alaviitteessä luopumuksen määritelmän: “Luopumus merkitsee tosi palvontaa vastaan kapinoimista ja sen hylkäämistä¨.

Mielenkiintoinen väite, koska luopumus ei merkitse sitä.

Lue lisää täältä.

Luopioistahan ei liene kenelläkään minkäänlaista havaintoa, koska Tapio Saarenojan kuulustelupöytäkirjan mukaan sana ei kohdistu mihinkään yksilöön tai ryhmään. Kun tällaiset "väärät opettajat" eivät siis selvästikään ole muuta kuin mielikuvitusolentoja, miten niiden karttaminen mahtaa käytännössä tapahtua?

Johanneksen poika kirjoitti:Mielenkiintoinen väite, koska luopumus ei merkitse sitä.

Kuinkahan moni Vt-seuran omimaan tosi-etulliitteeseen sidoksissa olevista määrityksistä pitää paikkansa? Lähtien siitä, että tuo etuliite tuli käyttöön siinä vaiheessa kun Vt-seura otti lusikan kauniiseen käteen ja myönsi edustavansa uskontoa. Tällöin oli erottava jollain tavalla muista ja väitettävä perusteettomasti edustavansa tosi uskontoa.

"LUOPIO aatteestaan, puolueestaan tms. (eettisesti tuomittavalla tavalla) luopunut ihminen. Uskonl. Poliittinen l." (Suomen kielen perussanakirja, Osa L-R, s 109; Helsinki 1992; ISBN 951-861-433-4)

Luopio = luopio Henkilö joka jättää veljeskunnan uskollisuudenvalan jälkeen. Yleisesti valastaan tai puolueestaan? luopunut, petturi, esim. uskonluopio. (Suomen kielen perussanakirja. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus 1990. ISBN 951-861-433-4)

Aikuisten oikealla suomenkielellä ilmaistuna seurakunnissa on lukuisia aiemman kirkkokuntansa jättäneitä, mutta jt-kannalta saliuskottavia luopioita, ihan vanhimmistoa myöten. Ja näin on ollut Russelista alkaen, eikä hallintoelinkään tee poikkeusta.

Yksi totalitarismin tunnusmerkeistä on sanojen määritteleminen uudestaan vallanpitäjien etuja parhaiten edistävillä tavoilla. Tämä on myös yksi kultin tunnusmerkeistä, ja kulttihan onkin yleensä totalitaristinen yhteisö.

Markku Meilo kirjoitti:Aikuisten oikealla suomenkielellä ilmaistuna seurakunnissa on lukuisia aiemman kirkkokuntansa jättäneitä, mutta jt-kannalta saliuskottavia luopioita, ihan vanhimmistoa myöten. Ja näin on ollut Russelista alkaen, eikä hallintoelinkään tee poikkeusta.

RAmen, kuten tapaamme kuitata. Sanoo luopio Jahve Nainen.

Tosi palvonta on Jehovan järjestön tottelemista.
Luopumus on tosi palvonnan hylkäämistä.
Luopumus on siis sitä, että lakkaa tottelemasta Jehovan järjestöä.

Jehovan todistajissa on tavallaan helppoa olla, kun kaikki mietitään valmiiksi ja tarvitsee vain tehdä mitä käsketään, jos kaikkea muuta siinä ohessa sietää. Jotkut sanovat samaa armeijasta.

Polyester kirjoitti:...
Luopumus on siis sitä, että lakkaa tottelemasta Jehovan järjestöä.

Itse sanoisin tarkemmin: "lakkaa tottelemasta niitä, jotka sanovat olevansa Jehovan järjestö".

SonOfJesus kirjoitti:Itse sanoisin tarkemmin: "lakkaa tottelemasta niitä, jotka sanovat olevansa Jehovan järjestö".

Noinhan se tarkalleen ottaen menee, kun he eivät ole todistaneet, että järjestö olisi Jehovan omistuksessa. Jehovan todistajien järjestö on paljon parempi kuin "Jehovan järjestö", jossa kaikkein suorimmin vedetään kytkös järjestön ja Jehovan välillä. Jehovan todistajien järjestö voidaan ymmärtää viittauksena Jehovan todistajien uskonnon keskusjohtoon (+ haaratoimistot ja paikallistaso), jossa karusellia käytännössä pyörittää Amerikan Pennsylvaniassa rekisteröity Vartiotorni-seura.

Halusin kuitenkin katsoa asiaa Jehovan todistajien näkökulmasta, missä järjestö on Jehovan ja opetus on Jehovalta - paitsi silloin, kun se ei olekaan sitä, mutta tämänkin näkee vasta jälkeenpäin. Vaikka uskollinen Jehovan todistaja periaatteessa tajuaakin, että järjestö voi erehtyä, luottamus järjestön ylivertaiseen tietämykseen ja pyhän hengen ohjaukseen on niin naiivi, että hänelle on suorastaan absurdi ajatus, että joku löytäisi järjestön opetuksesta jotain oikeasti merkittävää väärää. Sellaisen puheeksi ottamisestakin voi oikopäätä lyödä epäluotettavan yksilön leiman. Järjestö korjaa oppinsa tarpeen mukaan omana aikanaan, ja siihen asti uskollinen järjestön todistaja ei halua osoittaa epäkiitollisuutta "kaivelemalla virheitä". Useimmat kun eivät oikein keksi edes pikkuasioihin parannusehdotuksia, ainakaan ääneen.

Olen muutaman kerran Helluntaiseurakunnan tilaisuudessa kuullut kun He Rukoilevat Että Luopiot Palaisivat.