Jehovan asuinpaikan sijainti.
Lähetetty: 02.08.2018 22:54
Kuten tunnettua, pastori Charles Russellille kysymys ei tuottanut suurempaa päänvaivaa: Jehova Jumalan, Kaikkeuden Luojan, osoite on Seulasten tähtijoukon kirkkain Alcyon-niminen tähti!
Järjestö on ymmärrettävästi jo kauan sitten hylännyt Russellin höpötykset, mutta se ei ole luopunut tähän päivään mennessä opetuksestaan Jehovan erityisestä asuinpaikasta. Vartiotorni yhä valistaa lukijoitaan, ettei Jehova pysty olemaan samaan aikaan kahdessa eri paikassa. Tämä on minusta järjestön teologian kannalta rohkea ja samalla vaarallinen väite. Useimmat todistajat eivät kokemukseni mukaan kunnolla ymmärrä, että näkemys on räikeästi ristiriidassa perinteisen kristinuskon kanssa, joka sanoo Jumalan olevan läsnä kaikkialla.
Ajatus asuinpaikasta linkittyy Jehovan väitettyyn ruumiillisuuteen. Jehovalla on henkiruumis, joka muodostaa Jumalan "ääret". Jehova on siispä äärellinen. Väistämätön johtopäätös on: Vartiotornin Jumala on pienempi kuin kristinuskon Kolmiyhteinen ääretön Jumala!
Russellin oppi tuntuu hämmästyttävältä. En tiedä uskoiko Russsell luomiseen ex nihilo, mutta ajatus Luojasta asumassa luomassaan avaruudessa ei tietenkään toimi. Nykyään järjestö opettaakin, että Jehova asuu henkimaailmassa aineellisen maailman ulkopuolella.
Vartiotornin oppi ei silti aukea minulle, vaikka ajattelisimme Jehovan ikuisen asuinpaikan olevan aineellisen luomakunnan ulkopuolella. Jos tila/paikka on luotua, mitä mieltä on puhua avaruuden ulkopuolella olevasta "paikasta"? Onko luodun aika- avaruuden ulkopuolella jotakin sellaista, mitä voisimme kutsua käsitteellä "paikka"? Mitä merkitsee "aika" ennen aikaa tai "paikka" ennen paikkaa? Miten hallintoelin voi asettaa rajoitteita Kaikkivaltiaalle sanomalla, ettei Jumala voi olla läsnä kaikkialla? Mikä intressi sillä edes olisi?
Oletan, että hallintoelimen näkemyksen taustalla vaikuttaa tarve vastustaa kolminaisuutta. Jos Jumala olisi näet ruumiillinen, asuinpaikassaan oleva olento, olisi kolminaisuuden hahmottaminen hyvin vaikeaa; Jumalasta tulisi helposti sellainen kolmipäinen hirviö, jollaisena Vartiotorni haluaa kolminaisuuden kuvata. Tällä tavalla on helpompi myös rakentaa keinotekoinen yhteys kolminaisuuden ja joidenkin pakanallisten jumalten kolmikoiden välille.
Toisaalta, jos ymmärrämme Jumalan olevan kaikkialla läsnä oleva, ei-ruumiillinen, ääretön Henki, tulee puhe yhdestä olemuksesta ja kolmesta persoonasta enemmän ymmärrettäväksi.
Hallintoelimen ajatussysteemissä Jumalaa verrataan sähkölaitokseen ( Jehova, asuinpaikassaan ), josta lähtee sähköä ( toimivaa voimaa ) kaikkeuden joka kolkkaan. Tällä tavalla, Vartiotorni-seuran insinöörien mielestä, Jehova voi operoida kaikkialla, vaikkei pysty olemaan olemuksensa puolesta yhtä aikaa joka paikassa.
Mietitäänpä edellä kuvattua mallia klassisesta kristillisestä ymmärryksestä käsin. Jos Jumala on kaikkialla läsnä oleva Henki, mihin tarvitaan pyhää henkeä jonkinlaisena työkaluna? Jumala ei tarvitse apuvälineitä toimiakseen jossakin, koska Hän on jo siellä, niin kuin muuallakin - olemukseltaan.
Mielestäni todistajien jumalakäsitys edistää myös omalta osaltaan oppia Jehovan maanpäällisestä järjestöstä. Järjestöstä tulee apukeino saada kaukana asuva Jehova "lähemmäksi". Kun Jumala tarvitsee apunaan pyhää henkeä voidakseen toimia kaikkialla, ja Jeesus, Sana, on Jumalan tärkein Viestinviejä, on luotu maaperää opille Jehovan järjestöstä, jossa kaikilla on oma tarkkaan määrätty paikkansa vallan ja viestinnän hierarkiassa, taivaassa ja maan päällä.
Tämä tarkoittaa, että kun Jehova haluaa puhua kansalleen hän käyttää siinä pitkää viestintäketjua. Sana lähtee ikuisesta Jehovan asuinpaikasta ja kulkee Pojan, Sanan kautta enkeleille, jonka jälkeen viesti siirtyy järjestön maanpäälliselle osalle, ensin hallintoelimelle, edelleen vyöhykevalvojille, haaratoimistokomiteoille, piirivalvojille, kierrosvalvojille ja lopulta, vihdoin viimein vanhimmille, jotka kertovat uutisen paikallisen seurakunnan julistajille.
Täytyy huomioida, ettei järjestöissä tai organisaatioissa itsessään ole mitään pahaa. Organisointi on hyvä asia, myös hengellisessä elämässä. Ongelma muodostuukin, kun välikäsiä Jumalan ja ihmisen välillä on niin paljon, että näistä toimijoista tulee liian tärkeitä. Ihmisellä on luontainen voimakas tarve pienentää Jumalaa ja suurentaa itseään. Seurakunnan tehtävä on kertoa pelastuksesta, mutta liian usein kirkosta itsestään tulee pelastuksen arkki.
Vartiotorni iloitsee kuinka mahtavaa se on, kun mitätön ihminen voi puhua Jumalalle suoraan rukouksessa - ilman turhaa byrokratiaa. Arvelen, että monista todistajista tuntuisi salaa yhtä ihanalta, jos viestintä Jumalan asuinpaikasta ihmisen suuntaan olisi yhtä vaivatonta.
Järjestö on ymmärrettävästi jo kauan sitten hylännyt Russellin höpötykset, mutta se ei ole luopunut tähän päivään mennessä opetuksestaan Jehovan erityisestä asuinpaikasta. Vartiotorni yhä valistaa lukijoitaan, ettei Jehova pysty olemaan samaan aikaan kahdessa eri paikassa. Tämä on minusta järjestön teologian kannalta rohkea ja samalla vaarallinen väite. Useimmat todistajat eivät kokemukseni mukaan kunnolla ymmärrä, että näkemys on räikeästi ristiriidassa perinteisen kristinuskon kanssa, joka sanoo Jumalan olevan läsnä kaikkialla.
Ajatus asuinpaikasta linkittyy Jehovan väitettyyn ruumiillisuuteen. Jehovalla on henkiruumis, joka muodostaa Jumalan "ääret". Jehova on siispä äärellinen. Väistämätön johtopäätös on: Vartiotornin Jumala on pienempi kuin kristinuskon Kolmiyhteinen ääretön Jumala!
Russellin oppi tuntuu hämmästyttävältä. En tiedä uskoiko Russsell luomiseen ex nihilo, mutta ajatus Luojasta asumassa luomassaan avaruudessa ei tietenkään toimi. Nykyään järjestö opettaakin, että Jehova asuu henkimaailmassa aineellisen maailman ulkopuolella.
Vartiotornin oppi ei silti aukea minulle, vaikka ajattelisimme Jehovan ikuisen asuinpaikan olevan aineellisen luomakunnan ulkopuolella. Jos tila/paikka on luotua, mitä mieltä on puhua avaruuden ulkopuolella olevasta "paikasta"? Onko luodun aika- avaruuden ulkopuolella jotakin sellaista, mitä voisimme kutsua käsitteellä "paikka"? Mitä merkitsee "aika" ennen aikaa tai "paikka" ennen paikkaa? Miten hallintoelin voi asettaa rajoitteita Kaikkivaltiaalle sanomalla, ettei Jumala voi olla läsnä kaikkialla? Mikä intressi sillä edes olisi?
Oletan, että hallintoelimen näkemyksen taustalla vaikuttaa tarve vastustaa kolminaisuutta. Jos Jumala olisi näet ruumiillinen, asuinpaikassaan oleva olento, olisi kolminaisuuden hahmottaminen hyvin vaikeaa; Jumalasta tulisi helposti sellainen kolmipäinen hirviö, jollaisena Vartiotorni haluaa kolminaisuuden kuvata. Tällä tavalla on helpompi myös rakentaa keinotekoinen yhteys kolminaisuuden ja joidenkin pakanallisten jumalten kolmikoiden välille.
Toisaalta, jos ymmärrämme Jumalan olevan kaikkialla läsnä oleva, ei-ruumiillinen, ääretön Henki, tulee puhe yhdestä olemuksesta ja kolmesta persoonasta enemmän ymmärrettäväksi.
Hallintoelimen ajatussysteemissä Jumalaa verrataan sähkölaitokseen ( Jehova, asuinpaikassaan ), josta lähtee sähköä ( toimivaa voimaa ) kaikkeuden joka kolkkaan. Tällä tavalla, Vartiotorni-seuran insinöörien mielestä, Jehova voi operoida kaikkialla, vaikkei pysty olemaan olemuksensa puolesta yhtä aikaa joka paikassa.
Mietitäänpä edellä kuvattua mallia klassisesta kristillisestä ymmärryksestä käsin. Jos Jumala on kaikkialla läsnä oleva Henki, mihin tarvitaan pyhää henkeä jonkinlaisena työkaluna? Jumala ei tarvitse apuvälineitä toimiakseen jossakin, koska Hän on jo siellä, niin kuin muuallakin - olemukseltaan.
Mielestäni todistajien jumalakäsitys edistää myös omalta osaltaan oppia Jehovan maanpäällisestä järjestöstä. Järjestöstä tulee apukeino saada kaukana asuva Jehova "lähemmäksi". Kun Jumala tarvitsee apunaan pyhää henkeä voidakseen toimia kaikkialla, ja Jeesus, Sana, on Jumalan tärkein Viestinviejä, on luotu maaperää opille Jehovan järjestöstä, jossa kaikilla on oma tarkkaan määrätty paikkansa vallan ja viestinnän hierarkiassa, taivaassa ja maan päällä.
Tämä tarkoittaa, että kun Jehova haluaa puhua kansalleen hän käyttää siinä pitkää viestintäketjua. Sana lähtee ikuisesta Jehovan asuinpaikasta ja kulkee Pojan, Sanan kautta enkeleille, jonka jälkeen viesti siirtyy järjestön maanpäälliselle osalle, ensin hallintoelimelle, edelleen vyöhykevalvojille, haaratoimistokomiteoille, piirivalvojille, kierrosvalvojille ja lopulta, vihdoin viimein vanhimmille, jotka kertovat uutisen paikallisen seurakunnan julistajille.
Täytyy huomioida, ettei järjestöissä tai organisaatioissa itsessään ole mitään pahaa. Organisointi on hyvä asia, myös hengellisessä elämässä. Ongelma muodostuukin, kun välikäsiä Jumalan ja ihmisen välillä on niin paljon, että näistä toimijoista tulee liian tärkeitä. Ihmisellä on luontainen voimakas tarve pienentää Jumalaa ja suurentaa itseään. Seurakunnan tehtävä on kertoa pelastuksesta, mutta liian usein kirkosta itsestään tulee pelastuksen arkki.
Vartiotorni iloitsee kuinka mahtavaa se on, kun mitätön ihminen voi puhua Jumalalle suoraan rukouksessa - ilman turhaa byrokratiaa. Arvelen, että monista todistajista tuntuisi salaa yhtä ihanalta, jos viestintä Jumalan asuinpaikasta ihmisen suuntaan olisi yhtä vaivatonta.