Jeesus lupasi palata pian - erehtyikö hän?
Lähetetty: 11.08.2018 21:34
Kristillisen seurakunnan varhaisista ajoista lähtien on ilmaantunut ihmisiä, jotka vastustavat ja pilkkaavat ajatusta Kristuksen paluusta. Jo 2.Pietarin kirje 3:4 mainitsee pilkkapuhujat, joille Jeesuksen parousia oli ivan aihe. Syytöksen kärki oli sama kuin tänään: Jeesus lupasi palata takaisin, mutta kaikki on ennallaan. Missä on se luvattu paluu? Missä viipyy uusi luomakunta?
Erehtyikö Jeesus? Käsittelen joitakin Jeesuksen lausumia, joiden pohjalta jotkut ovat tällaisen hätäisen johtopäätöksen tehneet. Heti alkuun on tehtävä selväksi, että kysymykseen ei ole aivan simppeliä vastausta. Jos olisi, se olisi jo kerrottu tälläkin foorumilla. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö kristityllä olisi hyviä perusteita uskoa Jeesuksen luotettavuuteen - ja pian tapahtuvaan paluuseen. Se, missä määrin asia kenellekin aukeaa liittyy pitkälti Raamatun pelastushistorian ja Uuden Testamentin jännitteisen luonteen ymmärtämiseen. Ja koska kysymys on paradoksista tarjoaa se oivan tilaisuuden niille, jotka eivät kaipaa Kristusta, torjua parousia ja yhtyä pilkkaparteen.
Jo nyt - ei vielä. Vaikuttaako ristiriitaiselta? Valtaosa Uuden Testamentin tutkijoista sanoo kuitenkin kyseisen ambivalentin asetelman olevan UT:n ymmärtämisen kannalta aivan olennaisen. Uskova on jo nyt vanhurskautettu, vaikka häntä ei vielä ole tehty täydellisen vanhurskaaksi. Olemme jo nyt osallisia iankaikkisesta elämästä, vaikka iankaikkinen pelastus ei vielä ole toteutunut. Tulee aika - ja se on jo nyt -, jolloin kuolleet nousevat eloon ja silti ruumiit lepäävät vielä haudoissaan. Jeesuksella on jo nyt kaikki valta maan päällä, ja kuitenkaan vielä emme näe kaikkea hänen valtansa alle asetettuna.
Mikä yhdistää edellä mainittuja UT:n tuttuja, eskatologisia tekstejä? Asetelma: Jo nyt - ei vielä. Elämme Raamatun mukaan jännitteistä aikaa, jossa uusi maailmanaika on jo nyt murtautunut vanhaan maailmaan mutta ei vielä koko voimassaan. Pelastuksen kannalta tämä merkitsee sitä, että vihollinen on jo lyöty, vaikka se rimpuilee vielä vastaan. Kristitty taistelee voitosta käsin.
Miten Jeesuksen paluu liittyy tähän asetelmaan? Yksinkertaisesti siten, että Kristus puhui paluustaan tavalla, jota voi luonnehtia kaksitasoiseksi. Kaksitasoisuus tyylinä voidaan nähdä jo Vanhan Testamentin profetioissa. Profeetan tuomiojulistus yksittäistä kansakuntaa vastaan laajenee luontevasti koskemaan koko maailman tuomiopäivää. Jeesus liittyy tähän traditioon. Vastatessaan kysymykseen temppelin hävityksestä hän siirtyy myöhemmin samassa puheessa koko tämän maailmanajan lopun merkkeihin osoittaen sanansa opetuslapsia suuremmalle kuulijakunnalle. Kun otamme huomioon sekä harkitun kaksitasoisuuden että pelastuksen jo nyt - ei vielä - jännitteen, antaa se edellytykset eskatologisten tekstien oikeaan tulkintaan.
Havainnollistan asiaa ehtoollisen avulla. Aina siellä missä ehtoollista vietetään, Kristus palaa ennakoivasti. Alkuseurakunnan ehtoollisliturgian yhteydessä käytetty arameankielinen ilmaus marana tha voidaan kääntää kahdella tavalla: Herramme tulee, tai: Herramme, tule! Ilmauksen kaksimerkityksellisyys ilmentää ehtoollisen olemusta. Viettämällä ehtoollista kristitty pyytää Jeesusta tulemaan sekä seurakunnan yhteiselle aterialle että tulevaisuudessa kirkkaudessaan.
Tämä antaa tulkinta-avaimen tekstijaksoon, jossa Jeesus sanoo "Totisesti: tässä joukossa on muutamia, jotka eivät kohtaa kuolemaa ennen kuin näkevät, että Jumalan valtakunta on tullut voimassaan". (Mark.9:1). Jeesuksen sanat toteutuivat kuusi päivää myöhemmin kirkastusvuorella. Pietari - tapahtumien silminnäkijä - kirjoittaa kokemuksestaan myöhemmin ja toteaa: "Siksi me voimme entistä lujemmin luottaa profeetalliseen sanaan". ( 2.Piet.1:16-19). Samassa kirjeessään Pietari puhuu myöhemmin niistä, jotka pilkkasivat ajatusta Kristuksen parousiasta, joka auttaa meitä antamaan vuoren tapahtumille oikean merkityksen. Pietari torjuu pilkkaajat puhumalla tulevaisuudesta menneisyydestä käsin. Tätä kirkastusvuori merkitsi hänelle teologisesti.
Jumalan valtakunta, joka tarkoittaa Jeesusta omassa persoonassaan, kirkkaudessaan ja kunniassaan, tuli ennakoivasti kirkastusnäyssä. Se oli hetki, jolloin Kristuksen paluu kirkkaudessa välähdyksenomaisesti aktualisoitui toviksi. Samalla tavalla Kristus tulee ehtoolliselle reaalisesti, ennakoiden lopullista paluutaan. Sama eskatologinen sävy sisältyy myös kehotukseen kokoontua säännöllisesti seurakunnan kokoukseen, jotta Herran päivänä kristityt voisivat joukolla kokoontua Kristuksen kanssa "tuuliin ja pilviin" - laskeutuakseen Jerusalemiin.(Hepr.10:24,25). Kaikissa näissä esimerkeissä - joita voisi mainita muitakin - ilmentyy pelastuksen uusitestamentillinen jo nyt - ei vielä - jännite.
Toinen tutkijoita askarruttanut kohta on Matt.24:34. Jae puhuu sukupolvesta, joka ei katoa ennen kuin "kaikki nämä", lopun ajan merkit, tapahtuvat. Vartiotornin oppihistoriassa jae on yksi kaikkien aikojen epäonnistuneimmista raamatuntulkinnoista. Yhdessä asiassa Vartiotorni on silti jäljillä. Jerusalemin temppelin hävitys on pienoiskuva tämän maailman lopusta. Se ennakoi tämän maailman loppua ja siksi siinä täyttyvät viimeisen päivän tunnusmerkit. Kaikki se, mitä Jeesus puhui Jerusalemin tuhosta toteutui tuon sukupolven aikana. (Raamatullisen sukupolven ikä on 40 vuotta).
Keille Jeesuksen oletettu paluun viivästyminen on ongelma? Tutkijoita on hämmästyttänyt, että kristikunnan historiassa ei ole koskaan ollut kriisiä asian johdosta. Tämä ei tarkoita, etteikö yksittäisillä kristityillä olisi ollut Kristuksen paluun suhteen kysymyksiä tai epäilyksiä. Tosiasia on kuitenkin, että mitään laajamittaista kriisiä kirkkohistoria ei tässä asiassa tunne.
Havainto selittynee sillä, että kirkko jo alusta alkaen ymmärsi Jeesuksen sanoihin sisältyneen syvällisemmän tulkintahorisontin, jota monet tutkijat eivät halua myöntää. Ne tutkijat, jotka eivät pidä Raamattua Jumalan Sanana, eivätkä tunnusta Jeesusta muuksi kuin tavalliseksi juutalaiseksi maalaissaarnamieheksi eivät pysty tekemään oikeutta Jeesuksen sanojen pelastusluonteeseen liittyvälle syvyydelle. Nämä tutkijat helposti tulkitsevat Jeesuksen osoittaneen sanansa ainoastaan lähimmille kuulijoilleen, ja siksi ymmärtävät hänen puhetapansa liian yksinkertaisesti. Jos sen sijaan uskomme Jeesuksen jumaluuteen, voidaan tältä pohjalta ajatella Kristuksen sommitelleen sanansa tasapainoisesti niin, että kaikkien aikojen kristityt voivat hyötyä niistä parhaiten.
Tarkastelemalla nykyisyyden näkökulmasta aikaa taaksepäin, voidaan havaita jokaisen sukupolven eläneen Jeesuksen pikaisen paluun odotuksessa. On verrattain helppoa huomata Kristuksen sanoihin sisältyvän viisauden. Hän ei kertonut paluunsa tarkkaa ajankohtaa, mutta valitsi huolellisesti sanansa niin, että seurakunta on aina elänyt odottaen häntä kohta palaavaksi. Kontrastin takia voisimme kuvitella minkälainen vaikutus sillä olisi ollut kristittyihin, jos Jeesus olisi puhunut paluunsa ajankohdasta "suomalaisen rehellisesti", kuten vaikkapa näin: " Palaan kyllä, mutta en pian, en ainakaan pariin tuhanteen vuoteen. Olkaa valppaat ja ahkeroikaa evankelioimisessa!"
Raamatun lukijan täytyy näinollen ottaa näiden eskatologisten tekstien äärellä huomioon Raamatun kielenkäyttö, joka poikkeaa suomenkielen ilmaisutavasta. Muistettakoon lisäksi, että Jumalan "pian" ei ole lapsen, eikä aikuisenkaan "pian". Ikuisuuden Herran perspektiivi aikaan on luonnollisesti erilainen. (2.Piet.3:8.)
Alussa viittaamani Pietarin kirjeen kohta kiinnittääkin huomiota epäilijöiden asenteeseen ja haluihin: Apostolin mukaan he "vaeltavat omien halujensa mukaan". Tässä ilmenee se ihmisyyteen liittyvä tosiasia, että me uskomme hyvin pitkälle sitä, mitä haluamme uskoa. Jeesuksen tapa puhua paluustaan antaa (teko)syyn torjua parousia niille, jotka eivät halua hänen palaavan. Ne, jotka kaipaavat Kristusta eivät ole kokeneet koskaan asiaa ylitsepääsemättömäksi ongelmaksi. Kuten sanoin, Kristuksen ruumis ei koskaan ole tästä asiasta kriisiytynyt, vaan se on aina uskonut Herransa palaavan "pian". Ravintoa uskolleen seurakunta saa jumalanpalveluksesta, jonne Kristus palaa ennakoivasti Herran illalliselle joka sunnuntai.
Erehtyikö Jeesus? Käsittelen joitakin Jeesuksen lausumia, joiden pohjalta jotkut ovat tällaisen hätäisen johtopäätöksen tehneet. Heti alkuun on tehtävä selväksi, että kysymykseen ei ole aivan simppeliä vastausta. Jos olisi, se olisi jo kerrottu tälläkin foorumilla. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö kristityllä olisi hyviä perusteita uskoa Jeesuksen luotettavuuteen - ja pian tapahtuvaan paluuseen. Se, missä määrin asia kenellekin aukeaa liittyy pitkälti Raamatun pelastushistorian ja Uuden Testamentin jännitteisen luonteen ymmärtämiseen. Ja koska kysymys on paradoksista tarjoaa se oivan tilaisuuden niille, jotka eivät kaipaa Kristusta, torjua parousia ja yhtyä pilkkaparteen.
Jo nyt - ei vielä. Vaikuttaako ristiriitaiselta? Valtaosa Uuden Testamentin tutkijoista sanoo kuitenkin kyseisen ambivalentin asetelman olevan UT:n ymmärtämisen kannalta aivan olennaisen. Uskova on jo nyt vanhurskautettu, vaikka häntä ei vielä ole tehty täydellisen vanhurskaaksi. Olemme jo nyt osallisia iankaikkisesta elämästä, vaikka iankaikkinen pelastus ei vielä ole toteutunut. Tulee aika - ja se on jo nyt -, jolloin kuolleet nousevat eloon ja silti ruumiit lepäävät vielä haudoissaan. Jeesuksella on jo nyt kaikki valta maan päällä, ja kuitenkaan vielä emme näe kaikkea hänen valtansa alle asetettuna.
Mikä yhdistää edellä mainittuja UT:n tuttuja, eskatologisia tekstejä? Asetelma: Jo nyt - ei vielä. Elämme Raamatun mukaan jännitteistä aikaa, jossa uusi maailmanaika on jo nyt murtautunut vanhaan maailmaan mutta ei vielä koko voimassaan. Pelastuksen kannalta tämä merkitsee sitä, että vihollinen on jo lyöty, vaikka se rimpuilee vielä vastaan. Kristitty taistelee voitosta käsin.
Miten Jeesuksen paluu liittyy tähän asetelmaan? Yksinkertaisesti siten, että Kristus puhui paluustaan tavalla, jota voi luonnehtia kaksitasoiseksi. Kaksitasoisuus tyylinä voidaan nähdä jo Vanhan Testamentin profetioissa. Profeetan tuomiojulistus yksittäistä kansakuntaa vastaan laajenee luontevasti koskemaan koko maailman tuomiopäivää. Jeesus liittyy tähän traditioon. Vastatessaan kysymykseen temppelin hävityksestä hän siirtyy myöhemmin samassa puheessa koko tämän maailmanajan lopun merkkeihin osoittaen sanansa opetuslapsia suuremmalle kuulijakunnalle. Kun otamme huomioon sekä harkitun kaksitasoisuuden että pelastuksen jo nyt - ei vielä - jännitteen, antaa se edellytykset eskatologisten tekstien oikeaan tulkintaan.
Havainnollistan asiaa ehtoollisen avulla. Aina siellä missä ehtoollista vietetään, Kristus palaa ennakoivasti. Alkuseurakunnan ehtoollisliturgian yhteydessä käytetty arameankielinen ilmaus marana tha voidaan kääntää kahdella tavalla: Herramme tulee, tai: Herramme, tule! Ilmauksen kaksimerkityksellisyys ilmentää ehtoollisen olemusta. Viettämällä ehtoollista kristitty pyytää Jeesusta tulemaan sekä seurakunnan yhteiselle aterialle että tulevaisuudessa kirkkaudessaan.
Tämä antaa tulkinta-avaimen tekstijaksoon, jossa Jeesus sanoo "Totisesti: tässä joukossa on muutamia, jotka eivät kohtaa kuolemaa ennen kuin näkevät, että Jumalan valtakunta on tullut voimassaan". (Mark.9:1). Jeesuksen sanat toteutuivat kuusi päivää myöhemmin kirkastusvuorella. Pietari - tapahtumien silminnäkijä - kirjoittaa kokemuksestaan myöhemmin ja toteaa: "Siksi me voimme entistä lujemmin luottaa profeetalliseen sanaan". ( 2.Piet.1:16-19). Samassa kirjeessään Pietari puhuu myöhemmin niistä, jotka pilkkasivat ajatusta Kristuksen parousiasta, joka auttaa meitä antamaan vuoren tapahtumille oikean merkityksen. Pietari torjuu pilkkaajat puhumalla tulevaisuudesta menneisyydestä käsin. Tätä kirkastusvuori merkitsi hänelle teologisesti.
Jumalan valtakunta, joka tarkoittaa Jeesusta omassa persoonassaan, kirkkaudessaan ja kunniassaan, tuli ennakoivasti kirkastusnäyssä. Se oli hetki, jolloin Kristuksen paluu kirkkaudessa välähdyksenomaisesti aktualisoitui toviksi. Samalla tavalla Kristus tulee ehtoolliselle reaalisesti, ennakoiden lopullista paluutaan. Sama eskatologinen sävy sisältyy myös kehotukseen kokoontua säännöllisesti seurakunnan kokoukseen, jotta Herran päivänä kristityt voisivat joukolla kokoontua Kristuksen kanssa "tuuliin ja pilviin" - laskeutuakseen Jerusalemiin.(Hepr.10:24,25). Kaikissa näissä esimerkeissä - joita voisi mainita muitakin - ilmentyy pelastuksen uusitestamentillinen jo nyt - ei vielä - jännite.
Toinen tutkijoita askarruttanut kohta on Matt.24:34. Jae puhuu sukupolvesta, joka ei katoa ennen kuin "kaikki nämä", lopun ajan merkit, tapahtuvat. Vartiotornin oppihistoriassa jae on yksi kaikkien aikojen epäonnistuneimmista raamatuntulkinnoista. Yhdessä asiassa Vartiotorni on silti jäljillä. Jerusalemin temppelin hävitys on pienoiskuva tämän maailman lopusta. Se ennakoi tämän maailman loppua ja siksi siinä täyttyvät viimeisen päivän tunnusmerkit. Kaikki se, mitä Jeesus puhui Jerusalemin tuhosta toteutui tuon sukupolven aikana. (Raamatullisen sukupolven ikä on 40 vuotta).
Keille Jeesuksen oletettu paluun viivästyminen on ongelma? Tutkijoita on hämmästyttänyt, että kristikunnan historiassa ei ole koskaan ollut kriisiä asian johdosta. Tämä ei tarkoita, etteikö yksittäisillä kristityillä olisi ollut Kristuksen paluun suhteen kysymyksiä tai epäilyksiä. Tosiasia on kuitenkin, että mitään laajamittaista kriisiä kirkkohistoria ei tässä asiassa tunne.
Havainto selittynee sillä, että kirkko jo alusta alkaen ymmärsi Jeesuksen sanoihin sisältyneen syvällisemmän tulkintahorisontin, jota monet tutkijat eivät halua myöntää. Ne tutkijat, jotka eivät pidä Raamattua Jumalan Sanana, eivätkä tunnusta Jeesusta muuksi kuin tavalliseksi juutalaiseksi maalaissaarnamieheksi eivät pysty tekemään oikeutta Jeesuksen sanojen pelastusluonteeseen liittyvälle syvyydelle. Nämä tutkijat helposti tulkitsevat Jeesuksen osoittaneen sanansa ainoastaan lähimmille kuulijoilleen, ja siksi ymmärtävät hänen puhetapansa liian yksinkertaisesti. Jos sen sijaan uskomme Jeesuksen jumaluuteen, voidaan tältä pohjalta ajatella Kristuksen sommitelleen sanansa tasapainoisesti niin, että kaikkien aikojen kristityt voivat hyötyä niistä parhaiten.
Tarkastelemalla nykyisyyden näkökulmasta aikaa taaksepäin, voidaan havaita jokaisen sukupolven eläneen Jeesuksen pikaisen paluun odotuksessa. On verrattain helppoa huomata Kristuksen sanoihin sisältyvän viisauden. Hän ei kertonut paluunsa tarkkaa ajankohtaa, mutta valitsi huolellisesti sanansa niin, että seurakunta on aina elänyt odottaen häntä kohta palaavaksi. Kontrastin takia voisimme kuvitella minkälainen vaikutus sillä olisi ollut kristittyihin, jos Jeesus olisi puhunut paluunsa ajankohdasta "suomalaisen rehellisesti", kuten vaikkapa näin: " Palaan kyllä, mutta en pian, en ainakaan pariin tuhanteen vuoteen. Olkaa valppaat ja ahkeroikaa evankelioimisessa!"
Raamatun lukijan täytyy näinollen ottaa näiden eskatologisten tekstien äärellä huomioon Raamatun kielenkäyttö, joka poikkeaa suomenkielen ilmaisutavasta. Muistettakoon lisäksi, että Jumalan "pian" ei ole lapsen, eikä aikuisenkaan "pian". Ikuisuuden Herran perspektiivi aikaan on luonnollisesti erilainen. (2.Piet.3:8.)
Alussa viittaamani Pietarin kirjeen kohta kiinnittääkin huomiota epäilijöiden asenteeseen ja haluihin: Apostolin mukaan he "vaeltavat omien halujensa mukaan". Tässä ilmenee se ihmisyyteen liittyvä tosiasia, että me uskomme hyvin pitkälle sitä, mitä haluamme uskoa. Jeesuksen tapa puhua paluustaan antaa (teko)syyn torjua parousia niille, jotka eivät halua hänen palaavan. Ne, jotka kaipaavat Kristusta eivät ole kokeneet koskaan asiaa ylitsepääsemättömäksi ongelmaksi. Kuten sanoin, Kristuksen ruumis ei koskaan ole tästä asiasta kriisiytynyt, vaan se on aina uskonut Herransa palaavan "pian". Ravintoa uskolleen seurakunta saa jumalanpalveluksesta, jonne Kristus palaa ennakoivasti Herran illalliselle joka sunnuntai.