Nyt menee aloituksesta kauas, mutta aloittaja palauttakoon siihen. Jäin miettimään tätä seikkaa, enkä löytänyt muuta selitystä, kuin sen, ettei Paavali ollut filosofi, eikä ollut saanut opetusta siihen. Paavali oli juutalainen ja saanut alkeiskoulutuksensa synagogakoulussa. Täydentänyt sitä Jerusalemissa Gamalielin oppilaana ja tullut oppineeksi fariseukseksi. Tuo filosofiassa haparointi selittynee sillä, mitä Paavali matkoillaan oli siitä omaksunut pyrkiessään jäljittelemään omaksumaansa filosofista retoriikkaa ja siteeraamalla sitä, mitä siitä muisti (pyrkimys olla kreikkalaisille kreikkalainen, juutalaisille juutalainen).Ariadna kirjoitti:Paavalin kovin ristiriitainen suhtautuminen filosofiaan kummastuttaa, koska hänen sanomaansa voidaan yhdistää useampaan filosofisiin koulukuntiin ja joita hän suoranaisesti lainaa.mm. esivaltaopetuksessaan stoalaisen koulukunnaan mukaisesti.
Roomalaiskirjeen alussa hän hyökkää pakanallista maailmaa vastaan filosofisin kääntein, sitten 1. Kor. hän hyödyntää filosofiasta peräisin olevia ajatuksia, mutta irtisanoutuu filosofiasta?
Paavalin kirjeitä (niitä seitsemää) lukiessa ilmenee myös se ongelma, että Paavali käytti kirjuria, eikä kokonaista kirjettä saanut valmiiksi päivässä eikä edes viikossa. Ajatuskatkot näkyvät tekstianalyyseissa, eikä niitä voinut korjata muutoin kuin kirjoittamalla selventävä teksti jo kirjoitetun alle. Myös ajatus katkeaa ja aloitetaan uudesta aiheesta. Tekstejä koottaessa vanhempi aineisto on saatettu liittää myöhemmin kirjoitetun jälkeen, kuten 2. Kor. 10-13 (ns. kyynelkirje) tai tekstiä on sen sisällä järjestelty uudelleen kopiontivaiheissa, etc.