Tunnetko olevasi tarpeellinen?
Lähetetty: 07.11.2018 21:31
Tämä kysymys heräsi usein ollessani todistaja.
Miten? Sain lapsesta asti luonnollista huomiota johtuen perheeni tilanteesta jossa isä ei ollut läsnä.
Nuorena kannustettiin ja "leikin varjolla" vietiin kentälle joka oli vaikeaa ja vastenmielistä. Se hyväksyttiin hiljaa seurakunnan sisällä.
Kun tuli aika tehdä päätöksiä oli pakko mennä kasteelle vaikka usko perustui muiden miellyttämiseen, esimerkiksi äidin sekä tulevan puolison ja srk:n takia.
Alkuvuodet meni avioliitossa hyvin ja sitten se alkoi.
Mikä? Painostus tulla avustavaksi palvelijaksi. Se tunne kun alkaa tulemaan piilovihjeitä jokasuunnasta mistä milloinkin varsinkin kun puoliso on tienraivaaja. Se vuosien paine johti lopulta siihen että annoin periksi ja valehtelin suoraan sanoen kaikki "mittarit" että meistä "tulee täydellinen perhe",eli kun vihdoinkin tuo mies edistyy "hymyssä suin".
Miksi: Pääsin helpommalla pari kolme vuotta kunnes alkoi taas tapahtua. Esitelmä oli väännettävä väkisin koska olemme "hyvännäköinen esimerkillinen pari" muille seurakunnille eli piti tehdä esitelmä jota sitten voi pariskuntana mennä esittämään muualle kuinka siunauksia täynnä tämä nuoruuden avioliitto on.
Paine kasvoi ja puoliso lopetti ravauksen terveyssyistä. Itse lopetin AP:n hommat koska paine oli liian kova, jatkuva prässäys tiettyjen vahvojen Vanhimpien johdosta oli petollisen nerokasta. Oli todella tappavan tehokasta nähdä sivusta miten hommia lisättiin vähän kun firmassa missä on alotteleva tehokas työntekijä joka ei kaihda näyttää mihin osaa.
Lopputulema: Molemmat masennuimme alituiseen "piikittelyyn" seurakunnassa kun vanhat Vanhimmat tekevät kaiken ja nuoret nauttivat vain tulla kokouksiin. Emme osallistuneet enään ohjelmiin joten kuorma kasvoi Vanhimmille vielä enemmän kun puheluihin ei vastattu koska tuurata ketäkin. Tähän tehtiin järjestely että "nuori avustavapalvelija" soittelee tuurauksia. Paloin loppuun puolessa vuodessa.
Kiitokset oli kiellettyjä koska se ei edistänyt edistymistä.
Miten nykyään? Lainaan seuraavaa vartiotornia: Syyskuu 2018. Iäkkäät veljet, Jehova arvostaa uskollisuuttanne
Auta nuorempia veljiä käyttämään kykyjään täysin määrin?
- "Kannusta heitä asettamaan itselleen nimenomaisia hengellisiä tavoitteita ja auta heitä saavuttamaan ne". Kiitos tästä nyt kun on liian myöhäistä.
- "Kiitä heitä koska hyväksynnän saaminen, erityisesti joltain kypsältä kristityltä, vahvistaa heidän itseluottamustaan." Kiitos tästä valon kirkastumisesta. Kuulin että kuuntele vakavaa ja kokenutta vanhinta eikä ketään "helppoa vanhinta", niin edistyt nopeammin kun ei kokoajan kiitä.
Näistä kaikista ohjeista kasvaa kirjoituksen mukainen mies:
-VAATIMATON JA REALISTINEN MIES ( Business Vanhin jolla on Elimen valta näyttää ja napsauttaa sormea?)
Siksi emme tunteneet olevamme tarpeellisia vaan toisinaan kyyneleet valu ohjelmissa koska riittämättömyyden tunne oli kokoajan esillä. Nyt ymmärrän kuinka tyhmiä olimme kun uskoimme tuohon "alistumiseen" jolla luultiin että ihmismieli kestää kuten talvisodan jälkeen opetuksen että: "tottele tai kuole".
Kuolimme henkisesti.
Kiitos siitä vartiotorniseuralle niin karusta kohtelusta että oppi ajattelemaan itsenäisesti lopulta joka johti vapauteen mistä miljoonat ihmiset nauttivat jo nykyaikana.
Miten? Sain lapsesta asti luonnollista huomiota johtuen perheeni tilanteesta jossa isä ei ollut läsnä.
Nuorena kannustettiin ja "leikin varjolla" vietiin kentälle joka oli vaikeaa ja vastenmielistä. Se hyväksyttiin hiljaa seurakunnan sisällä.
Kun tuli aika tehdä päätöksiä oli pakko mennä kasteelle vaikka usko perustui muiden miellyttämiseen, esimerkiksi äidin sekä tulevan puolison ja srk:n takia.
Alkuvuodet meni avioliitossa hyvin ja sitten se alkoi.
Mikä? Painostus tulla avustavaksi palvelijaksi. Se tunne kun alkaa tulemaan piilovihjeitä jokasuunnasta mistä milloinkin varsinkin kun puoliso on tienraivaaja. Se vuosien paine johti lopulta siihen että annoin periksi ja valehtelin suoraan sanoen kaikki "mittarit" että meistä "tulee täydellinen perhe",eli kun vihdoinkin tuo mies edistyy "hymyssä suin".
Miksi: Pääsin helpommalla pari kolme vuotta kunnes alkoi taas tapahtua. Esitelmä oli väännettävä väkisin koska olemme "hyvännäköinen esimerkillinen pari" muille seurakunnille eli piti tehdä esitelmä jota sitten voi pariskuntana mennä esittämään muualle kuinka siunauksia täynnä tämä nuoruuden avioliitto on.
Paine kasvoi ja puoliso lopetti ravauksen terveyssyistä. Itse lopetin AP:n hommat koska paine oli liian kova, jatkuva prässäys tiettyjen vahvojen Vanhimpien johdosta oli petollisen nerokasta. Oli todella tappavan tehokasta nähdä sivusta miten hommia lisättiin vähän kun firmassa missä on alotteleva tehokas työntekijä joka ei kaihda näyttää mihin osaa.
Lopputulema: Molemmat masennuimme alituiseen "piikittelyyn" seurakunnassa kun vanhat Vanhimmat tekevät kaiken ja nuoret nauttivat vain tulla kokouksiin. Emme osallistuneet enään ohjelmiin joten kuorma kasvoi Vanhimmille vielä enemmän kun puheluihin ei vastattu koska tuurata ketäkin. Tähän tehtiin järjestely että "nuori avustavapalvelija" soittelee tuurauksia. Paloin loppuun puolessa vuodessa.
Kiitokset oli kiellettyjä koska se ei edistänyt edistymistä.
Miten nykyään? Lainaan seuraavaa vartiotornia: Syyskuu 2018. Iäkkäät veljet, Jehova arvostaa uskollisuuttanne
Auta nuorempia veljiä käyttämään kykyjään täysin määrin?
- "Kannusta heitä asettamaan itselleen nimenomaisia hengellisiä tavoitteita ja auta heitä saavuttamaan ne". Kiitos tästä nyt kun on liian myöhäistä.
- "Kiitä heitä koska hyväksynnän saaminen, erityisesti joltain kypsältä kristityltä, vahvistaa heidän itseluottamustaan." Kiitos tästä valon kirkastumisesta. Kuulin että kuuntele vakavaa ja kokenutta vanhinta eikä ketään "helppoa vanhinta", niin edistyt nopeammin kun ei kokoajan kiitä.
Näistä kaikista ohjeista kasvaa kirjoituksen mukainen mies:
-VAATIMATON JA REALISTINEN MIES ( Business Vanhin jolla on Elimen valta näyttää ja napsauttaa sormea?)
Siksi emme tunteneet olevamme tarpeellisia vaan toisinaan kyyneleet valu ohjelmissa koska riittämättömyyden tunne oli kokoajan esillä. Nyt ymmärrän kuinka tyhmiä olimme kun uskoimme tuohon "alistumiseen" jolla luultiin että ihmismieli kestää kuten talvisodan jälkeen opetuksen että: "tottele tai kuole".
Kuolimme henkisesti.
Kiitos siitä vartiotorniseuralle niin karusta kohtelusta että oppi ajattelemaan itsenäisesti lopulta joka johti vapauteen mistä miljoonat ihmiset nauttivat jo nykyaikana.