Uusin Herätkää lehti

[hijt]

Kyllä se vaan niin on, että vaikka siellä widebitin megaserverillä onkin niin mukava listiä terroristeja niin kyllä ne pelit valitettavasti meihin vaikuttavat. -- Sehän on vain yksi hiiren klikkaus. Minä voin rehellisesti myöntää, että väkivalta on vaikuttanut minuun pelien/tv-sarjojen/elokuvien myötä negatiivisesti. Väkivaltaan turtuu eikä se ole mitenkään hyvä asia.

Kai se on vähän niin tai näin, jotkut sanoo että ei vaikuta mitenkään ja toisilla on kai oikeasti ongelmia pelien kanssa.

Itse en pysty pelaamaan juuri mitään Viva Pinataa jännittävämpää huonojen hermojen takia mut kun tuo puolisko pelaa aika paljon ja kyllä sen hermot on välillä niin kireellä jos peli ei suju...ainakin siten se vaikuttaa. Tosin ei se minusta johdu nimenomaan väkivaltapeleistä, kyllä se Super Mariokin hermostuttaa ihan yhtä paljon jos aina vaan jää samalle tasolle jumittamaan kun ei onnistu...

Mut nimenomaan toi elokuvaväkivalta on kyllä ihan tosissaan turruttavaa. Siitä 300-leffastahan ainakin joillakin tahoilla kirjoiteltiin, että onko se jo liian väkivaltainen, itse en huomannut mitään tavanomaisesta poikkeavaa väkivaltaisuutta...

[Ninth]

En tiedä peliväkivallasta, mutta oman kokemukseni mukaan elokuvaväkivalta ei ole mitenkään turruttavaa. Olen suuri "tarkoituksellisen fiktiossa esiintyvän väkivallan" ystävä ja lempileffasekametelisopassa väkivaltaelokuvia edustavat mm. Fight Club, American History X ja 300 sekä Hannibal -trilogia.

Oletinkin että olen ihan turtunut väkivallan suhteen, mutta sitten eräänä kauniina päivänä klikkasin kohtalokasta linkkiä ja näin (myöhemmin lukemani mukaan asiantuntijoiden aidoksi olettaman) videon, jossa pari venäläisnatsipaskaa leikkaa väärärotuisen-/taustaisen lähimmäisensä pään irti. En edes katsonut toimitusta loppuun, ja silti koko loppuillan oli ihan pirun huono olo ja tärisytti ja oksetti, ja vieläkin kammottaa muistella pätkää. Siinä teille turtumusta kerrakseen. Muutenkin tekee pahaa katsoa ihan vaan vaikka jossain JIMin sontasarjassa esitettäviä videopätkiä, joissa ihmiset mukiloivat itseään. Toisin sanoen en siedä oikeasti tapahtuvia haavereita tai väkivaltaa.

Voihan toki olla että olen ainutlaatuinen, harvinaisen todellisuudentajuinen persoona (haa haa), mutta fiktiivistä väkivaltaa on mukava seurata juuri sen takia että se on täysin fiktiivistä. Todellisuuden puolelle mentäessä asenteeseen tulee täyskäännös. Fiktiivinen väkivalta kenties edistää turtumusta, jonka alkuperä on jossain muualla, mutta tuskin aiheuttaa sitä.

[PoterO]

Voihan toki olla että olen ainutlaatuinen, harvinaisen todellisuudentajuinen persoona (haa haa), mutta fiktiivistä väkivaltaa on mukava seurata juuri sen takia että se on täysin fiktiivistä. Todellisuuden puolelle mentäessä asenteeseen tulee täyskäännös. Fiktiivinen väkivalta kenties edistää turtumusta, jonka alkuperä on jossain muualla, mutta tuskin aiheuttaa sitä.

Olisikohan yhtenä erona juuri se miten fiktiivinen väkivalta palvelee jotain tarkoitusta (esim. juoni tai kerronta), mutta todelliselle väkivallalle ei kovin helposti löydä tarkoitusta?

[Vieras]

Ihmisen kasvussa voi osansa olla elokuvillakin

Nuori lapsi pelkää pahaa filmiä, mutta oppii sitten että se on vain näytelty, oppii käsittelemään tunteitaan ja rupeaa yleensä nauttimaan ja haluamaan aina ruovimpaa aineistoa todetessaan ja nauttiessaan että pelkonsa hallitsee

Samantapaisia monimutkaisempia asioita voisi aikuinenkin kokea (tuolta saattaisi siis syrjähyppy tuntua, ja noin partneri kokee tiedon siitä saatuaan. Taikka noin kauhistuneelta siis näyttäisi ihminen kun rupeaisin työntämään puukon terää hänen vatsaansa, muuten ehkä kokeilisin itsekin, mutta jos se poliisi ei olekaan niin kehno kuin väitetään)

[am-ha·’a’rets]

Minä en oikeastaan ymmärrä miten joku voi väittää ettei informaatio vaikuta häneen. Ihminenhän omaksuu aistiensa avulla koko elämänsä ajan asioita. Me teemme päätöksiä sen mukaan mitä kuulemma ja näemme. Henkilönhän täytyisi olla jollain tapaa aivokuollut ennenkuin hänen näkemänsä asiat eivät vaikuttaisi häneen...

Miksi kaikenmaailman psykopaatit ovat pääasiassa aina lähtöisin jollain tapaa sairaista lähtökohdista jos ympärillämme tapahtuvat asiat eivät vaikuta meihin? Miksi ruudulta näkyvä väkivalta vaikuttaisi yhtään vähemmän kuin muu väkivalta?

Tietysti jokainen käsittelee näitä asioita eri tavalla alitajuisesti ja tasapainoiset aikuiset pystyvät helposti suodattamaan asioita. Enemmän olen huolissani lapsista. Muistan lukeneeni jonkinmoisen tutkimuksen "television kasvattamista lapsista". Lapset olivat mielikuvituksettomia ja apaattisia verrattuina "normaaleihin" lapsiin. Myöhemmällä iällä osalla ilmeni vakavia tunne-elämän ongelmia. Täytyy katsoa jos se jostain googlen syövereistä löytyisi.

En tiedä peliväkivallasta, mutta oman kokemukseni mukaan elokuvaväkivalta ei ole mitenkään turruttavaa. Olen suuri "tarkoituksellisen fiktiossa esiintyvän väkivallan" ystävä ja lempileffasekametelisopassa väkivaltaelokuvia edustavat mm. Fight Club, American History X ja 300 sekä Hannibal -trilogia.

Tähän kun lisätään tv-sarja Dexter niin ollaan hyvin lähellä täydellistä viihdepakettia. Niin ja eikös noita Hannibaleja ole jo neljä...

Itse en pysty pelaamaan juuri mitään Viva Pinataa jännittävämpää huonojen hermojen takia Wink mut kun tuo puolisko pelaa aika paljon ja kyllä sen hermot on välillä niin kireellä jos peli ei suju...ainakin siten se vaikuttaa. Tosin ei se minusta johdu nimenomaan väkivaltapeleistä, kyllä se Super Mariokin hermostuttaa ihan yhtä paljon jos aina vaan jää samalle tasolle jumittamaan kun ei onnistu... Cool

No tuo on jo vakavaa jos pitää pelaamisesta riehumaan ruveta... minä käytän lähinnä verbaalista väkivaltaa kanssapelaajiin jos ei onnistu.

[Vieras]

Käsitän, että luonnehäiriöisyys johtuu kasvattamattomuudesta, esim. aivan nuori lapsi ei saa diagnoosia toverinsa....tappamisestakaan, koska tappamattomuus on opetettava. No sehän ei tarvitse olla kovinkaan nimenomaista vaan että lapsi saa elää normaalin elämän osana. Jos sen päälle tulee jännittävä elokuva, niin ei se lasta tuhoa. Jos taas normaalius puuttuu, ei elokuvakieltokaan asiaan auttane.

[am-ha·’a’rets]

Ihmisen kasvussa voi osansa olla elokuvillakin

Nuori lapsi pelkää pahaa filmiä, mutta oppii sitten että se on vain näytelty, oppii käsittelemään tunteitaan ja rupeaa yleensä nauttimaan ja haluamaan aina ruovimpaa aineistoa todetessaan ja nauttiessaan että pelkonsa hallitsee

Samantapaisia monimutkaisempia asioita voisi aikuinenkin kokea (tuolta saattaisi siis syrjähyppy tuntua, ja noin partneri kokee tiedon siitä saatuaan. Taikka noin kauhistuneelta siis näyttäisi ihminen kun rupeaisin työntämään puukon terää hänen vatsaansa, muuten ehkä kokeilisin itsekin, mutta jos se poliisi ei olekaan niin kehno kuin väitetään)

Kaverini äiti mietti joskus miten hän voisi kertoa lapselleen hammaslääkäristä... vähän niinkuin totuttaa ajatukseen, että tällaistakin on tehtävä. No äiti osti sellaisen satukirjan missä kerrottiin hammaslääkäristä. Söpö pupuhammaslääkäri tutki lasten hampaita. Kaveri kertoi, että hänellä on vieläkin hirveät traumat siitä miten hän lapsena luuli, että joku jättiläisjänis repii lapsilta hampaita ja arvatkaa oliko vaikeeta hammaslääkärikäyntien kanssa.

Toisaalta taas kuinka monta ipanaa on kivittänyt ikkunoita katsottuaan eemeliä tai tehnyt jotain muuta yhtä hauskaa mitä on juuri nähnyt telkkarista.

[Ninth]

Siis kuka tässä kieltää informaation vaikutuksen itseensä? Eikai meikän tekstiä onnistuttu niin käsittämään?

Tähän kun lisätään tv-sarja Dexter niin ollaan hyvin lähellä täydellistä viihdepakettia. Niin ja eikös noita Hannibaleja ole jo neljä...

Itse asiassa Dexter on lempisarjani parin muun ohella. Ja on neljä, mutta uusin (Nuori Hannibal) oli niin mälsä että kieltäydyn laskemasta sitä aiempien kanssa samaan sarjaan kuuluvaksi.

Poter0, onhan oikeakin väkivalta hyvin usein tarkoituksellista.

On tietysti eri asia, jos mäiskinnän yleisönä toimii pikkulapsi. Itseltänikin pienenä kiellettiin kaikki väkivaltainen viihde, perinteiseen jeppulatyyliin. Ehkä siksi en vanhemmalla iällä tule tylsämieliseksi oikeaa väkivaltaa kohtaan fiktiivistä verenlentoa tapitettuani, enkä käsitä, miten joku muukaan (aikuinen) voisi fiktion seurauksena kokea moisen turtumuksen.

[PoterO]

Poter0, onhan oikeakin väkivalta hyvin usein tarkoituksellista.

Näkisin asian toisin, sillä yleisintä väkivaltaa nimittäin on perheväkivalta. Mies siis hakkaa suutuspäissään naista ja/tai lapsia. Tietynlainen voimakas hormonikoktail (nähtävästi adrenaliini, dopamiini ja testosteroni) saa miehen menemään berserkiksi, eikä väkivalta ole kovinkaan tarkoituksellista. Toiseksi yleisintä on joutua jonkin tuttavansa pahoinpitelemäksi (päihteiden avustuksella tai ilman). Jonkinlainen riita siis purkautuu tuttavien välisenä väkivaltana. Mielenkuohussa toimimista ei mielestäni voi pitää kovinkaan tarkoituksellisena. Vain harkitun teon näkisin tarkoituksellisena.

Tarkoitukselliseksi väkivallaksi luokittelisin esim. poliittisen ja mielihyvän vuoksi suoritetun väkivallan. Suurin osa ihmisistä pitänee mielihyvän vuoksi suoritettua väkivaltaa sairaana tai ainakin vastenmielisenä ajatuksena: se ei nähtävästi myöskään ole kovinkaan yleinen väkivallan motiivi. Meille tuollaisten ihmisten teot joka tapauksessa näyttävät tarkoituksettomilta, koska emme pysty samaistumaan heidän motiiveihinsa. Poliittisen tarkoituksen vuoksi suoritettu väkivalta tapahtuu usein myös sellaisten poliittisten ideologioiden vuoksi joihin me Eurooppalaiset (suurin osa) emme pysty samaistumaan. Koemme siis poliittisen väkivallankin yleensä tarkoituksettomana.

[Ninth]

Siksi sanoinkin hyvin usein, en "aina ja kaikissa tapauksissa".

Lukisin vielä kunniamurhat ja muun siviilien välillä ruodussapitämisen vuoksi suoritetun väkivallan tarkoitukselliseksi väkivallaksi.

[Turhapuro]

Nyt se kävi toteen, pelien vaikutus! Olen pelannut poikieni kanssa kaahaus peliä ja ajoin ylinopeutta poliisin tutkaan. Ilman pelaamista olisin noudattanut nopeusrajoituksia.

[Markku Meilo]

Nyt se kävi toteen, pelien vaikutus! Olen pelannut poikieni kanssa kaahaus peliä ja ajoin ylinopeutta poliisin tutkaan. Ilman pelaamista olisin noudattanut nopeusrajoituksia.

Minä en ole pelannut ensimmäistäkään em. peliä ja silti olen saanut noin 20 ylinopeussakkoa, ensimmäiset jo ennen kuin pelien edellyttämiä laitteita edes oli olemassa. Mikähän olisikaan saldo jos olisi ollut pelejä ja niiden edellyttämää kiinnostusta?

[Witless]

Nyt se kävi toteen, pelien vaikutus! Olen pelannut poikieni kanssa kaahaus peliä ja ajoin ylinopeutta poliisin tutkaan. Ilman pelaamista olisin noudattanut nopeusrajoituksia.

Minä en ole pelannut ensimmäistäkään em. peliä ja silti olen saanut noin 20 ylinopeussakkoa, ensimmäiset jo ennen kuin pelien edellyttämiä laitteita edes oli olemassa. Mikähän olisikaan saldo jos olisi ollut pelejä ja niiden edellyttämää kiinnostusta?

Niin. Itse olen pelannut kaahauspelejä parikymmentä vuotta, tähän mennessä ylinopeussakkoja on kasassa yksi (1) kpl.

(Sekin tuli vahingossa, kun Turunväylältä Kehä I:lle tullessa nopeus vaihtui tyyliin 120 -> 100 -> 80 -> 60 aika nopeasti ja polliisi oli siinä kuudenkympin merkin takana odottelemassa. Nopeus oli 87.)

[Markku Meilo]

Niin. Itse olen pelannut kaahauspelejä parikymmentä vuotta, tähän mennessä ylinopeussakkoja on kasassa yksi (1) kpl.

Kai ajotyyli on eniten kiinni luonteesta. Sakkojen määrä on syytä myös suhteuttaa ajettuun matkaan. Joidenkin minua sakottaneiden poliisien kommenttien mukaan tuota yksi sakko vuodessa ei tarvinnut harmitella kun vuosittainen ajomatka oli välillä 98000-116000 km.

Mieleenpainunein keskustelu oli kerran Hämeenkyrö-Ikaalinen välillä kun poliisi ryhtyi utelemaan iloisen ja asiallisen käyttäytymiseni syytä. Lopuksi poliisi kysyi matkanpäätä ja kerroin olevani matkalla Seinäjoelle, jolloin poliisin kommentti oli: "Voit ajaa levollisella mielellä."

[liabiliteetti]

Heh, niinpä. Itse olen vähiten pelannut nimenomaan autopelejä ja silti olen melkoinen liikenneterroristi jo ihan tilastojenkin valossa. Ketään en ole ikinä satuttanut (ellei siksi lasketa päällekäymistä yrittäneen henkilön väistämistä joka saattoi loukkaantua newtonin ensimmäisen lain vaikutuksesta) vaikka peleissä olen teurastanut kaikkea mahdollista koirista kirkonmiehiin.

Suosikkipelejäni on mm. BioShock, jossa lähes kaikki vastaantulevat henkilöt joko A: kärsivät kroonisesta psykoosista joka johtuu kykenemättömyydestä sopeutua kantasoluilla toteutettujen laajamittaisten nopeutettujen geenimuuntelujen fyysisiin ja psyykkisiin vaikutuksiin tai B: ovat em. geenimuuntelun avulla mutatoituneet joksikin aivan muuksi kuin mitä normaalisti "ihmisellä" käsitetään.

Sekä F.E.A.R. jossa telepatian, tele- ja pyrokineesin, ESP:n, psykopatian ja rajattoman kostonhimon "lahjoin" "siunattu" 15-vuotias tyttö (jolla on jo kaksi aikuista lähes yhtä yliluonnollista poikaa) kloonisotilaspataljoonan avustamana alkaa kylmettää ihmisiä. Selvästi demonien riivaama, siis.

Unohtamatta klassista System Shockia jossa supertekoäly SHODAN vapautuu eettisistä ja moraalisista rajoitteistaan, "ymmärtää" olevansa jumala ja päättää "puhdistaa" maapallon ja kansoittaa sen uudestaan paremmaksi katsomallaan voimakkaasti mutatodulla versiolla ihmiskunnasta. Ikäänkuin 2070-luvun versio Nooan arkista. System Shockissa on myös legendaarinen kohta jossa pitäisi päästä kunnossapidon työnjohdon konttoriin mutta toimiston ovi on lukittu verkkokalvontunnistimella ja työnjohtaja on mestattu, mikäpä avuksi? No ratkaisuhan on yksinkertainen: kerätään työnjohtajan ruumiin vierestä pää talteen ja vapautetaan lukko käyttämällä irtopäätä verkkokalvontunnistimessa.

Kyllähän noista riittää Lahkolle jutun juurta.