Hei,
Löysin vasta äskettäin tämän keskustelu foorumin
Moro
Valvoja: Moderaattorit
Alueen säännöt
Vertaistuki-alueen tarkoitus on tarjota mahdollisuus vertaistuelle, sanomisen, kuuntelemisen ja parhaimmillaan ymmärtämisen muodossa. Alueella voit avautua jehovantodistajuuden aiheuttamista haasteista ja saada tukea tilanteeseesi.
Vertaistuki-alueella ei suvaita minkään sortin väittelyitä, tinkaamisia, eikä opillisia debatteja. Niitä varten on omat, kyseiseen tarkoitukseen paremmin sopivat alueensa.
Vertaistuen eräs määritelmä.
Vertaistuki-alueen tarkoitus on tarjota mahdollisuus vertaistuelle, sanomisen, kuuntelemisen ja parhaimmillaan ymmärtämisen muodossa. Alueella voit avautua jehovantodistajuuden aiheuttamista haasteista ja saada tukea tilanteeseesi.
Vertaistuki-alueella ei suvaita minkään sortin väittelyitä, tinkaamisia, eikä opillisia debatteja. Niitä varten on omat, kyseiseen tarkoitukseen paremmin sopivat alueensa.
Vertaistuen eräs määritelmä.
Re: Mun elämä nyt
Hyvä että etsit apua ajatusten selkeyttämiseen! Et ole todellakaan yksin näiden asioiden kanssa.
Itsemurhan harkitseminen ei ole "paha asia" tai "väärin" kuten todistajat sen mieltävät. Lyhyesti sanottuna itse koen että se on viimeinen 'oljenkorsi' löytää tie pois erittäin syvästä ja pitkään jatkuneesta ahdistuksesta tilanteessa jossa yksilö kokee olevansa täysin yksin umpikujassa. Olen itse myös aikanaan kesän konventin aikaan seisoskellut (taisi olla lauantai-ilta ja sunnuntain konventtipäivä jäikin sitten kokonaan välistä) katon harjanteella ja katsonut kuolemaa silmästä silmään mutta päätin silloin tehdä toisin ja tässä sitä ollaan n. vuosikymmen myöhemmin.
Oma neuvoni on että foorumikirjoittelun lisäksi kannattaa ottaa reilusti yhteyttä paikalliseen tai lähimpään 'Uskontojen Uhrien tuki (UUT)' -vertaistukiryhmään, jossa pääsisit purkamaan omia tuntemuksia ihan kasvokkain. Itse jo ensimmäisen vertaistukitapaamisen jälkeen huomasin että se mitä todistajien yksityiselämässä sekä itse uskonnossa tapahtuu ei todellakaan ole ainutlaatuista, niin hyvässä kuin pahassa. Monissa muissa uskonnoissa on ihan täysin samat asiat, suurimpana erona vain se millä nimellä niitä kutsutaan. Muistan edelleen kuinka minua jännitti, ehkä jopa pelotti, suuresti mennä ryhmään ensimmäistä kertaa mutta se oli hyvin vapauttavaa ja silmiä avaava kokemus että vihdoin minua ensimmäistä kertaa todella ymmärrettiin ihan vain minuna itsenäni, ihmisenä, yksilönä.
Lisätietoa ryhmistä löydät osoitteesta https://www.uskontojenuhrientuki.fi/loy ... ukiryhmat/ .
Itsemurhan harkitseminen ei ole "paha asia" tai "väärin" kuten todistajat sen mieltävät. Lyhyesti sanottuna itse koen että se on viimeinen 'oljenkorsi' löytää tie pois erittäin syvästä ja pitkään jatkuneesta ahdistuksesta tilanteessa jossa yksilö kokee olevansa täysin yksin umpikujassa. Olen itse myös aikanaan kesän konventin aikaan seisoskellut (taisi olla lauantai-ilta ja sunnuntain konventtipäivä jäikin sitten kokonaan välistä) katon harjanteella ja katsonut kuolemaa silmästä silmään mutta päätin silloin tehdä toisin ja tässä sitä ollaan n. vuosikymmen myöhemmin.
Oma neuvoni on että foorumikirjoittelun lisäksi kannattaa ottaa reilusti yhteyttä paikalliseen tai lähimpään 'Uskontojen Uhrien tuki (UUT)' -vertaistukiryhmään, jossa pääsisit purkamaan omia tuntemuksia ihan kasvokkain. Itse jo ensimmäisen vertaistukitapaamisen jälkeen huomasin että se mitä todistajien yksityiselämässä sekä itse uskonnossa tapahtuu ei todellakaan ole ainutlaatuista, niin hyvässä kuin pahassa. Monissa muissa uskonnoissa on ihan täysin samat asiat, suurimpana erona vain se millä nimellä niitä kutsutaan. Muistan edelleen kuinka minua jännitti, ehkä jopa pelotti, suuresti mennä ryhmään ensimmäistä kertaa mutta se oli hyvin vapauttavaa ja silmiä avaava kokemus että vihdoin minua ensimmäistä kertaa todella ymmärrettiin ihan vain minuna itsenäni, ihmisenä, yksilönä.
Lisätietoa ryhmistä löydät osoitteesta https://www.uskontojenuhrientuki.fi/loy ... ukiryhmat/ .