Voiko olla todistaja, jos tietää liikaa?
Lähetetty: 13.06.2019 08:38
Olen jo pitkään seuraillut tätä palstaa, mutta vasta nyt uskaltauduin kirjoittamaan, koska näistä on niin paljon varoiteltu. Olen siis Jehovan todistaja, kasvanutkin todistajaperheessä ja uskonut aina, että tämä todellakin on se ainoa ja oikea Totuus. Viimeisten kuukausien aikana on kuitenkin tapahtunut herääminen ja koska erinäisten syiden takia on ollut aikaa tutkia asioita perusteellisesti, niin olen tullut siihen tulokseen, että aika moni Vt-seuran opetuksista ei kestä kriittistä tarkastelua. Osa näistä vääristä opetuksista on sinänsä harmittomia, mutta silloin kun nämä opetukset ovat vastoin Raamattua ja vaarantavat jopa ihmiselämän, niin asiaa ei enää voi ohittaa olankohautuksella.
Kyllä minäkin ennen uskoin vilpittömästi, että entisiä jäseniä pitää karttaa, eikä heitä saa edes tervehtiä, mutta tarkempi tutkiminen osoitti, ettei Raamattu missään kohtaa vaadi näin toimimaan,vaan kyseessä on rakkaudeton menettelytapa ja vastoin kaikkea sitä, mitä Jeesus opetti. Sama koskee verensiirtokieltoa. Ei sillekään löydy Raamatullisia perusteita, mutta mahdotonta siitä on enää luopua, kun niin moni on jo kuollut. Sitten on vielä nämä pedofiliaoikeudenkäynnit ja miljoonakorvaukset, joista tietenkään ei mitään puhuta seurakunnissa.
Tuntuu jotenkin hölmöltä, että Seura varoittaa yksilöitä toimimasta niin, etteivät he tuota häpeää Jehovan nimelle, mutta miten on heidän itsensä laita. En oikein usko, että se tuottaa Jehovalle kunniaa, että jatkuvasti uutisista saa lukea jotain negatiivista Jehovan todistajista ja kaikki sen vuoksi, että Seura tulkitsee Raamattua mielivaltaisesti. Jokatapauksessa rivijäsen joutuu aina kärsimään, kuten esim. Venäjän tilanne osoittaa, kun taas oikeat syylliset eivät ota mitään vastuuta siitä, millaisia kärsimyksiä heidän opetuksensa ja käskynsä ovat aiheuttaneet.
Oma tilanteeni on siis se, että en ole menettänyt uskoani Raamattuun, vaan pikemminkin se on vain vahvistunut kun on tullut tutkittua sitä muutenkin kun Vt-seuran materiaalin välityksellä. Moni asia on avautunut ihan uudella tavalla ja olo helpottunut ainakin suhteen, ettei enää tarvitse tarvitse tehdä tekoja pelastuakseen, vaan sen voi ottaa vastaan uskon välityksellä. Sen sijaan olen menettänyt uskoni siihen, että vain Jehovan todistajat voivat pelastua, vaan uskon satojen miljoonien ja miksei jopa miljardienkin pelastuvan ja että ennen loppua jokainen tulee saamaan tasapuolisen mahdollisuuden kuulla hyvä uutinen ja ottaa se vastaan.
Ongelmani on siis se, että tiedän liikaa ikäviä asioita Vt-seurasta, mutta toisaalta eroaminen on ainakin tässä elämäntilanteessa täysin mahdotonta. Silti tunnen tuskaa kaikesta siitä pahasta, mitä Vt-seura aiheuttaa ja olo aika voimaton, kun en itse pysty muuttamaan asioita tai edes sanomaan mielipidettään vapaasti. Tavoitteenani on vähitellen hiipua toimettomaksi, ovelta ovelle kiertämisen ja rahan lahjoittamisen olen jo lopettanut ja seuraava askel on kaikkien palvelustehtävien lopettaminen. Tämä onnistuu aika helposti kun olen vaihtamassa seurakuntaa enkä ole edes avustava palvelija. Kokouksissa kyllä tykkään käydä ja todennäköisesti jatkan sitä edelleen, vaikka kenttäpalveluksen lopetankin. En myöskään halua luopua perheestäni ja niistä muutamista ystävistä, joita minulla todistajissa on.
Ehkä eroaminen tai erottaminen tulee eteen jossain vaiheessa, mutta sitä ennen toivon, että ongelma ratkeaisi itsestään sillä, että järjestö hajoaisi. Se lienee ainakin todennäköisempi vaihtoehto kuin se, että Vt-seura muuttaisi toimintatapojaan. Onko muita jotka ovat samantyyppisessä tilanteessa ja kipuilevat näiden asioiden kanssa?
Tekipä hyvää hieman avautua. Kiitos jos jaksoit lukea ja pahoittelut jos tuli väärään paikkaan. Ei minusta tänne vakikirjoittajaa taida tulla, mutta toki vastailen tähän ketjuun, jos tulee esiin kysymyksiä tai muita mielenkiintoisia asioita.
Kyllä minäkin ennen uskoin vilpittömästi, että entisiä jäseniä pitää karttaa, eikä heitä saa edes tervehtiä, mutta tarkempi tutkiminen osoitti, ettei Raamattu missään kohtaa vaadi näin toimimaan,vaan kyseessä on rakkaudeton menettelytapa ja vastoin kaikkea sitä, mitä Jeesus opetti. Sama koskee verensiirtokieltoa. Ei sillekään löydy Raamatullisia perusteita, mutta mahdotonta siitä on enää luopua, kun niin moni on jo kuollut. Sitten on vielä nämä pedofiliaoikeudenkäynnit ja miljoonakorvaukset, joista tietenkään ei mitään puhuta seurakunnissa.
Tuntuu jotenkin hölmöltä, että Seura varoittaa yksilöitä toimimasta niin, etteivät he tuota häpeää Jehovan nimelle, mutta miten on heidän itsensä laita. En oikein usko, että se tuottaa Jehovalle kunniaa, että jatkuvasti uutisista saa lukea jotain negatiivista Jehovan todistajista ja kaikki sen vuoksi, että Seura tulkitsee Raamattua mielivaltaisesti. Jokatapauksessa rivijäsen joutuu aina kärsimään, kuten esim. Venäjän tilanne osoittaa, kun taas oikeat syylliset eivät ota mitään vastuuta siitä, millaisia kärsimyksiä heidän opetuksensa ja käskynsä ovat aiheuttaneet.
Oma tilanteeni on siis se, että en ole menettänyt uskoani Raamattuun, vaan pikemminkin se on vain vahvistunut kun on tullut tutkittua sitä muutenkin kun Vt-seuran materiaalin välityksellä. Moni asia on avautunut ihan uudella tavalla ja olo helpottunut ainakin suhteen, ettei enää tarvitse tarvitse tehdä tekoja pelastuakseen, vaan sen voi ottaa vastaan uskon välityksellä. Sen sijaan olen menettänyt uskoni siihen, että vain Jehovan todistajat voivat pelastua, vaan uskon satojen miljoonien ja miksei jopa miljardienkin pelastuvan ja että ennen loppua jokainen tulee saamaan tasapuolisen mahdollisuuden kuulla hyvä uutinen ja ottaa se vastaan.
Ongelmani on siis se, että tiedän liikaa ikäviä asioita Vt-seurasta, mutta toisaalta eroaminen on ainakin tässä elämäntilanteessa täysin mahdotonta. Silti tunnen tuskaa kaikesta siitä pahasta, mitä Vt-seura aiheuttaa ja olo aika voimaton, kun en itse pysty muuttamaan asioita tai edes sanomaan mielipidettään vapaasti. Tavoitteenani on vähitellen hiipua toimettomaksi, ovelta ovelle kiertämisen ja rahan lahjoittamisen olen jo lopettanut ja seuraava askel on kaikkien palvelustehtävien lopettaminen. Tämä onnistuu aika helposti kun olen vaihtamassa seurakuntaa enkä ole edes avustava palvelija. Kokouksissa kyllä tykkään käydä ja todennäköisesti jatkan sitä edelleen, vaikka kenttäpalveluksen lopetankin. En myöskään halua luopua perheestäni ja niistä muutamista ystävistä, joita minulla todistajissa on.
Ehkä eroaminen tai erottaminen tulee eteen jossain vaiheessa, mutta sitä ennen toivon, että ongelma ratkeaisi itsestään sillä, että järjestö hajoaisi. Se lienee ainakin todennäköisempi vaihtoehto kuin se, että Vt-seura muuttaisi toimintatapojaan. Onko muita jotka ovat samantyyppisessä tilanteessa ja kipuilevat näiden asioiden kanssa?
Tekipä hyvää hieman avautua. Kiitos jos jaksoit lukea ja pahoittelut jos tuli väärään paikkaan. Ei minusta tänne vakikirjoittajaa taida tulla, mutta toki vastailen tähän ketjuun, jos tulee esiin kysymyksiä tai muita mielenkiintoisia asioita.