Veljesseura.org

Sen jälkeen kun olitte eronnut, tuliko kavereilta\sukulaisilta paljon yhteydenottoja et, mitä sä nyt touhuat tai jotain vastaavia?

Mä aion pitää mun uudenvuodenlupauksen ja erota kevaalla ja ois vaan kiva tietää, mitä saa odottaa.

Kavereilta ei minkäänlaisia yhteydenottoja, sukulaisiltakaan ei. Vanhemmat ottivat asian kovasti, ja yhteydenottoja oli puolisenvuotta jonka jälkeen tilanne rauhoittui.

Vanhempiin välit vielä on, sukulaisiin tai kavereihin ei. Toisaalta, parempi ettei ole välejä ollenkaan, kuin että on huonot välit. Se rassaisi paljon enemmän.

Eräs positiivinen puoli on se, että JT-ajan jälkeiset kaverit ovat niitä ns. oikeita kavereita, toisin kuin JT-kaverit jotka ovat kavereita ainoastaan silloin, kun ajattelet samalla tavalla.

Kyllä muutama yhteydenotto tuli eron jälkeen. Sellaisia "palaa pian"-tyyppisiä juttuja ja yks tr-sisar pyyteli jopa oluella käymään

Sinne jäivät kaikki. Minä tosin olen aikuisena mukaan tullut, joten ei ole suurta eikä pientä sukua mukana. Joitakin ihmisiä on ikävä vieläkin, vaikka lähtö tapahtui puolenkymmentä vuotta sitten. Toisaalta on huojentunut olo, että pääsi eroon ja on ihan uudet kuviot.

Sellainen käsitys minulla kuitenkin on, että vaikka ei olla tekemisissä, niin kummasti ovat selvillä mitä erotettu tekee ja missä on? Jos vaikka menisi avioon Balilla marsilaisen kanssa, niin eikös kohta tulis yhteydenotto, että mitäs kuuluu, olisko takaisin tulohaluja? Siis jos erottamisen syy on moraalittomuus. Avoliittolaiset saanevat olla suht rauhassa??? ja moraalittomuudesta erotetut sinkutkin kaiketi myös, koska moraalittomuus heidän silmissään ei loppune ennen kuin on sen avioliiton solminut.

Että tavallaan isoveli valvoo vai valvooko?

Lehtiveli kirjoitti:Eräs positiivinen puoli on se, että JT-ajan jälkeiset kaverit ovat niitä ns. oikeita kavereita, toisin kuin JT-kaverit jotka ovat kavereita ainoastaan silloin, kun ajattelet samalla tavalla.

Sinäpä sen sanoit, noin se on minun kohdallanikin. Tosin mulla on edelleen myös paljon JT-kavereita, jotka uskaltavat pitää minuun yhteyttä samalla tavalla kuin aina ennenkin. Ja uusia on tullut toinen mokoma lisää.

Kun on seurakunnan ulkopuolella, ei ole enää "ehdollisia" kavereita, vaan kaikki hyväksyvät sellaisena kuin olen. Kiitos kaverit, kun olette olemassa.

sirpa-leena kirjoitti: Että tavallaan isoveli valvoo vai valvooko?

Mä luulen, että valvoo. Mutta mulle ei ole paluulippua tarjottu, vaikka lopetinkin tupakoinnin, joka siis oli erottamiseni syy. En mä kyllä palaisikaan, mutta ihan aukoton ei siis isoveljen valvonta-alue ole.

mana kirjoitti:Mä aion pitää mun uudenvuodenlupauksen ja erota kevaalla ja ois vaan kiva tietää, mitä saa odottaa.

Tuo on kovin perhekohtaista. Jos pitää yleistää, niin mitä teokraattisempi perhe, sitä enemmän yhteydenottoja ja 'saarnoja'.

Itse soitin vanhemmille ja infosin lähipiiriä asiasta. Hyvin ottivat. Joku taisi kehua jopa rehelliseksi vedoksi. Toki eroaminen on tuonut kaikenlaisia epätodellisia tilanteita eteen lähipiirissä, jossa vt-seuran touhuiluista puhuminen on haluttu torpata alkuunsa. Epätodelliselta se tuntuu siksi kun lähipiiristä ei enää jehovantodistajina voi puhua, enemmänkin ****fiilistelijöitä ovat.

Minäpä kokeilin tuossa juuri kepillä jäätä ja laitoin tekstarin yhdelle JT-aikojen tutulle. Ihan vaan kyselin kuulumisia. Saapas nähdä tuleeko vastausta...

Kiehtova "tieteellinen" koe Raportoihan tulokset

Onneksi erosin öö tai siis erotettiin..Faijalle tais käydä niin että väliaikainen passitus pois vanhimmistosta. Totaali eristys tuli päälle ja faijaa en ole tavannut kauhean usein (noin 3 vuoden välein)..näin 80-luvun lopulla, mutta.....

Nyt on vaimo ja kaksi lasta...hyvä duuni ja opiskelut suoritettu...oikeita YSTÄVIÄ!!

Silloin tällöin tulee sähköpostia seurakunnan johtavalta vanhimmalta.

Minä jäin pois hivuttamalla. Oli vain pari sisarta jotka kävivät moikkamassa minua, hekin lähinnä yleisjutustelua. Olin pyytänyt et luonani ei käydä saarnaamassa minulle. Eroni jälkeen eivät ole käyneet moikkaamassa. Toinen meni miehensä kanssa pihan läheltä tyttäremme taloon, kummatkin käänsivät päänsä poispäin.

Kun menen toimittamaan asiaa tyttärelle, hän seisoo ovella ja kuuntelee, mutta vastaa hyvin lyhyesti, ilme kertoo että hän kärsii. Hän on suoraan sanonut ettei aio olla tekemisissä kanssani. Vävy avaa oven reilusti ja pyytää sisälle.

Meillä on kaksi teini-ikäistä poikaa. Ja kaksi aikuista tytärtä, kummatkin hoitavat asiat isän kanssa ja käyvät vain kun minä olen pois kotoa. Enään ei ole kylläkään minun koti. Ositus on jo tehty, saavat kohta aivan rauhassa toimia keskenään, pahis poistuu kuviosta.

Muu suku ei onnekseni sitten olekaan mukana VT touhussa. Nyt kun suvunkin tietoon on kaapinovia avattu, ovat aivan kauhuissaan näistä kuvioista.

Loppuvuodesta laiton avioeron vireille ja nyt rakentelen uuden elämän alkua. Työskentelen hoitoalalla ja olen toiveikas että saan työtä Keski-Suomesta tai Etelä-Pohjanmaalta. Ehkä onnekseni, jouduin leikkausjonoon, edessä jopa puolen vuoden sairasloma. Istun nyt juuri mökilläni, kannettava ja netti, radiosta kaunista musiikkia. Päivällä hiihtelin metsässä, eilen sukulaisten luona ja tanssimassa. Ei hassumpaa.

En ole kirjoittanut tänne pitkään aikaan, meni fiilis kun mieheni etsi täältä nimimerkkini ja kaikki tekstini printattiin ja viivattiin. Mut jos nyt vielä haluaa lukea niin siitä vaan.

paula kirjoitti:En ole kirjoittanut tänne pitkään aikaan, meni fiilis kun mieheni etsi täältä nimimerkkini ja kaikki tekstini printattiin ja viivattiin. Mut jos nyt vielä haluaa lukea niin siitä vaan.

Vanhat kunnon viivajaiset ilman vartiotornia. Tsemppiä vaan tilanteeseesi. Teillä näyttää olevan uskonnon- ja mielipiteenvapaus hepreaa siinä missä vähän jokaisessa perheessä, jossa jehovantodistajuus näyttelee jonkinlaista osaa.

Kukaan ei ottanut yhteyttä eikä kukaan ole kaivannut. Vanhinten kanssa on ollut sen verran puhelinkeskustelua että pyysin heitä lähettämään kaikki minua koskevat tiedot seurakunnan arkistosta. Ei ole kuulunut mitään eikä asia oikein jaksa enää edes kiinnostaa.

Paulalle vielä erikseen tsemppiä. Elät varmaan raskasta aikaa, mutta paistaa se aurinko (uusi valo ) vielä sakeampaankin risukasaan, ja silloin tuntuu että kannatti kestää, koska voi jatkaa elämää entistä vahvempana. Kerrothan jatkossakin kuulumisia.

Laitapa Paula kun sisuunnut niin selväkielinen kirje, että v. 607 on tietoista valehtelua, että lahko valehtelee oman historiansa jne

ja siten oma käytöksenne on edustamanne lahkon moraalittpmuuden itsesuojelukeino, joka voikin tehota muserrettuun ja mielenhallintamenetelmien vallassa olevaan tyttöön, mutta tämä tyttö sanoo niinkuin asia on ja esittää teille faktat, mitä normaalimoraalinen ihminen häpeäisi, mutta lahkojäsen ei osaa hävetä...

Tsemppiä ja sisuuntumista