Olin taannoin eräässä tilaisuudessa jossa oli jehovantodistajia. Kiinnitin huomiota isän ja tyttären väleihin. Mielestäni isä piti aikuista tytärtään lähellään ja halaili tätä sellaisella tyylillä joka minun mielestäni oli epäsopivaa, etenkin vieraiden läsnä ollessa.
Onhan tietysti mahdollista että heillä vain on hyvin läheiset välit, mutta jostain syystä tuo vaikutti minusta kummalliselta ja ainakin jos oma isäni halailisi minua samalla tavalla kokisin sen outona.
Miten on, onko tyttäret jehovantodistajaperheissä jotenkin erilaisessa asemassa kuin normiperheessä, kohtelevatko isät tyttäriään jotenkin eri tavalla? Onko sellainen yletön vieraiden ihmisten läsnäollessa halailu mielestänne normaalia isän käytöstä?
Jostain syystä tuosta miehestä tuli mieleen sellainen amerikkalainen lahkonjohtaja... pelottavaa.
Mielestäni on normaalia jos vanhemmat halaavat lapsiaan ja suotavaakin, varsinkin jos se tapahtuu avoimesti, kuten tässä tapauksessa.
Minua ei juuri halattu lapsena ja olen koittanut olla tässä asiassa erilainen kuin omat vahempani ja halunnut halata omia lapsia, kylläkin poikiani ja vähemmän tytärtäni, joka ei asukkaan enää kotona.
Tietenkin nykyaikana on paljon kirjoiteltu pedofileistä, joita vaanii kaikkialla ja meistä tulee epäileväisiä kaikkien terveidenkin tunteen näyttämisiin ja luonnollisiin asioihin, joihin mielestäni halaaminenkin kuuluu, kune se ei ole ylenpalttista.
Tässä tapauksessa halaamisten julkisuus tuo minusta esille toisenkin piirteen; halutaan näyttää, kuinka hyvin meidän perheessä kaikki on...
Tietenkin olet pannut merkille asian omilla silmilläsi ja koet asia erikoiseksi...Loppujen lopuksi emme tiedä ja syytä varmasti onkin suhtautua asioihin varauksella, kun halailulla saattaa olla jokin muukin merkitys. Lapseni eivät ole ainakaan pokani välttämättä tykänneet halaamisista ja ymmärrän sen, mutta ne jostain syystä tuntuvat vieläkin välillä pieniltä vaikka ovat 15 ja 18.
Tietenkin minuunkin on vaikuttanut se, että vaikka perheemme oli jt perhe, niin kaikenlainen tunteiden näyttö oli olematonta paitsi viha ja raivoaminen, kun oli jotain tehty väärin.
Omassa perheessäni on aina oltu aika pidättyväisiä fyysisten hellyydenosoitusten suhteen, joten ehkä juuri siksi olen kiinnittänyt huomiota henkilöihin jotka halailevat yms. julkisesti. Eihän siinä mitään pahaa ole, mutta olen ollut huomaavinani vähän samaa kuin ihmettelijä; jt-isät vaikuttavat usein kohtelevan tyttäriään hyvin "amerikkalaisesti", samoin esim. sisarukset keskenään halailevat ja suukottelevat paljon, poski-, otsa- yms. pusuttelevat siis (suukottelu jos mikä ei minusta ole oikein suomalaisen kulttuurin piirre). Olen havainnoinut myös sellaista että mitä vanhempi aviopari on kyseessä, sitä näkyvämmin kiintymystä saa osoittaa julkisesti. Esim. kokouksessa laulun ja rukouksen aikana ollaan käsikkäin tai kainaloittain, myös ohjelman aikana mies saattaa näyttävästi lepuuttaa kättään vaimon harteilla. Tämä siis ihan neutraalina observointina, mistään perverssistä ei mielestäni ole kyse. Monen meistä jäyhiksistä tekisi ehkä mieli olla yhtä avoimia. En tosin osaa sanoa, onko osa näistä rituaaleista seuran lehdistä kopioituja mainostempauksia, "näin onnellisia me olemme kun noudatamme Raamatun normeja". Osa varmasti aitoakin.
"On olemassa eräs kirous. Siinä toivotetaan:
Toivottavasti saat elää kiintoisia aikoja."
(Terry Pratchett)
Et edes kuvaile noita isän tyttärelleen suomia hellyydenosoituksia muuten kuin että ne olivat mielestäsi epäsopivia, joten paha tuosta on lähteä mitään sanomaan.
Olet oikeassa siinä, että etenkin suomessa on epänormaalia ilmaista kiintymystään vuolaasti etenkään fyysisin keinoin, mutta ymmärrä toki että epänormaali ei ole yhtä kuin vahingollinen tai paha.
Jopa Suomen sisällä on tuon fyysisen kanssakäymisen vuolauden suhteen huomattavia vaihteluita. Kun muutin pääkaupunkiseudulta Savoon, yllätyin ja usein myös vaivauduin siitä halauksien määrästä, joita kokouksissa sain osakseni.
Ja kyllä, olen nähnyt monia isiä halailemassa ja suukottelemassa tyttäriään, samoin kuin äitejä samassa touhussa, sekä halailevia ja poskelle suukottelevia ystävyksiä ja muita sukulaisia. Myös oma äitini ja hänen isänsä (ei-JT) olivat aikoinaan sekä henkisesti että fyysisesti hyvin läheisiä, eikä siinä ollut mitään hirveää tai epäilyttävää - kyse oli kahdesta ihmisestä, joiden luonteeseen kuuluu ilmaista kiintymystään fyysisen kontaktin avulla.
Oliko mainitsemasi tyttären reaktio huomionosoituksiin sitten jotenkin epäilyksiä herättävä? Oliko kasvoilla vaivautunut ilme, yrittikö hän torjua fyysisen kontaktin, eikö hän vastannut eleisiin mitenkään?
En ole myöskään huomannut, että Jehovan todistajien keskuudessa perheen tyttärillä olisi jokin "maailmalliseen kulttuuriin" nähden erikoinen asema. Nämä ovat perhe- ja ihmiskohtaisia juttuja.
Onko sinulla itselläsi jotain ongelmia fyysisen kanssakäymisen kanssa? Spekulointisi on välillä turhan innokasta. (Esim. "Osoittaa huomiota halauksin ja suukoin = ei usko siihen että kiintymys olisi olemassa ilman fyysisiä huomionosoituksia", mitä helvettiä?)
Halailussa ei sinänsä ole mitään vikaa, on kyse vilpittömistä Jehovan Todistajista tai ihmisistä yleensä !!
Jos asiaan liittyisi kokonaisuudessaan jotain muuta, esim. hyväksikäyttöä, olisi asia kokonaisuudessaan erittäin arveluttavaa. Mm. vilpittömien Jehovan Todistajien osalta on julkisuudessa ollut esillä lasten hyväksikäyttötapauksia ja mikä pahinta, Seurakunnan osalta Seuran ohjeiden mukaisesti asian peittelyä Seurakunnan yhteneväisyyskuvan/julkikuvan suojelemiseksi.
Jehovan Todistajien tilaisuuksissa halailu on mielestäni eräänlainen tm tosi halailu -tavaramerkki. Ja tämän halailun osatekijät mielestäni ovat Seuran asentama kuvainnollinen aivopultti sekä pavlovin koirien tavoin opitut asiat tapahtumista ja mallista.
Tätä halailua konventeissa,salilla jne voisi verrata osaltaan kielilläpuhumiseen. Opittu, havaittu ja "kaikki muutkin tekevät" malli. Me-yhteishenki=meidän lahkoyhteishenki vaikuttanee myäs voimakkaasti taustalla.
Surkuhupaisinta on ollut seurata (kuulemma/nähtyjä)kulissiavioliittolaisia. Halailut toimii konventeissa, salilla.
Tähän mahdolliseen näytelmään kuuluu tietysti se, että jotkut seurakuntalaiset puhuvat keskenään :"Näittekö ne konventissa, kyllä niillä lähtee hyvin menemään...". Tavallaan havaitun halailun perusteella herätellään kerta toisensa jälkeen seurakuntalaisten sisällä toivoa siitä että "kyllä ne siitä...". Vaikka toki muutkin (aiheellisemmat) juorut ja faktat jatkavat kiertämistä.
Kotona sitten pariskunnalla,perheellä, ehkä ihan jotain muuta.
Mutta antaa kulissiavioliittolaistenkin nauttia niistä pienistä hetkistä ryhmähengen ympäröimänä. Ehkä sen pienen hetken ajan pieni toivonkipinä saattaa jommassa kummassa tai kummassakin jopa roihuta. Sallitaan se heille.
Ääritapauksissa kipinät sitten kotona voivatkin taas sinkoilla jostakin ihan muualta.
Kiinnostuneet saattavat varomattomuuttaan astua Seuran järjestämään kuvainnolliseen rakkaus-pommitus -ansaan. Hymyilevät kasvot, tuntemattomat lapset juoksevat tervetulotoivotuksin, Seurakunnan johtohahmot puvuissaan kättelemässä, sisaret ja veljet ympärillä, täyttä hymyä ilmassa jne. Kiinnostunut on tavallaan huomion keskipisteenä.
Sivumainintana myös se, että taustalla huomion keskipisteenä voi olla myös henkilö, joka kiinnostuneen on "värvännyt" salille. Kiinnostunut on pyörällä päästään, voiko tälläistä aitoa (muah muah, siis Seuran opettamaa) ystävällisyyttä olla...ei kirkossa tälläistä jumalanpalveluksessa. Ja ansa on lauennut.
No kiinnostunutkin huomaa (mutta myöhemmin ei tajua) kyllä myöhemmin todellisemman totuuden. Mutta kuvainnollinen aivopultti on saattanut silloin kaivautua liian syvälle.
Ulkomaalaiset jotka rikastuttavat Suomen kulttuuria vastoin Suomen Lakeja, pitää palauttaa kotimaahan. Jos palauttamisen jälkeen uhkaa kuolema niin ei ole meidän ongelma.
Oma maa mansikka, muu maa must(a)ikka. Suomi Suomena.
Tällä isällä tulisi elämänkumppani, jota käpälöidä, siis osoittaa myös hellyyttä, ja tyttö näkisi sen toimivana mallina, tuostahan ei ilmene, vetäiseekö isä tytön legopalikkanukkekodilta käpälöitäväkseen, vai nykäiseekö tämän käden irti poikaystävän karvaisesta kourasta.
Mistä tasosta sitten on kyse, itse en näe, vaikka jos vieras tulee kahvilla käymään ja 2 kupposen aikana joutuu näkemään sanotaan 6 toimitettua halaamis, taputtelu sekä hivelylepertelyä, välttämättä kuin erikoisena, jos siitä välittyy epäseksuaalisuus ja myös tyttären osalta mielihyvä.
En kuitenkaan usko, että jos asiat on normaalisti kunnossa, että oikein minkään ikäinen tytär semmoisesta nauttisi.
Varhaislapsuuden kasvattamisoppaiden vallitseva kanta käsittääkseni tässä suhteessa on, että lapsella tulisi leikkiessään olla vanhemman syli käytettävissä, siis tavallaan vanhempi jätetään lapsen arvostelukyvyn armoille tässä halaustarpeen tyydyttämisessä.
Ortodoksisessa kirkossa ihmiset tervehtivät toisiaan kolminkertaisella poskisuudelmalla etenkin pääsiäisenä ja sanovat samalla "Kristus nousi kuolleista! Totisesti nousi!"
Samoin jotkut oikein innokkaat tervehtivät ehtoollisella käynnin jälkeen toisiaan poskisuudelmilla.
Eli näin vain tiedoksi ulkopuolisen (ortodoksin) näkökulmasta!
