Milloin/Miten/Missä?

[Lehtiveli]

Tässä ketjussa olisi siis tarkoitus kerrata ja kerätä kokemuksia siitä, millä tavalla ihmiset saavat ensimmäiset "epäilyt" Vt-seuran valheellisuudesta. Milloin, missä ja miten epäilykset saavat alkunsa? Tutkitko esimerkiksi nettiä epäilysten jälkeen, vai yrititkö saada "apua" vanhimmilta? Tapahtuiko nämä epäilyt ennen vai jälkeen erottamisen?

[sirpa-leena]

Asiat, jotka vaikuttivat olivat:

- verikysymys kaikkinensa, ikinä en siihen sopeutunut!

- tietynlainen "kohtalonomaisuus" eli sillä mitä itse oli ei ollut niin paljoa merkitystä kuin sillä miten olosuhteet sattuivat olemaan. Jos isä ei ollut mukana ja KÄSKI lapsen lukioon, niin se oli sitten lukio. JT-isä oli huono isä, jos "käski" oppimaan. Jos oli jostain kolmen sukupolven takaa perinyt rahaa sai olla rikas,niin minkä sille sitten voi. Kaikki oma-aloitteisuus, joka toi mukanaan vaurautta, leimattiin epäilyttäväksi. Olosuhteet olivat myös ainoa hyväksyttävä syy olla olematta kokoajan palveluksessa. Jos hankki 10 lasta ja ne piti elättää, niin se oli hyväksyttävä syy tai sairaus (seurakuntalaisilla oli muuten mitä ihmeellisimpiä sairauksia). Jos olisi kirjoittanut 10 kirjaa, niin se ei ollut hyvksyttävä olosuhde vaan merkki heikosta hengellisydestä/materialismista.

- kaikki ongelmat piti ratkaista: tutkimalla, kentällä, kokouksilla, rukouksella. Jos nämä patenttiratkaisut eivät johtaneet hyvään tulokseen, olit huono.

- avioero kuninkaan ja seurakunnan silmissä. Eli sai ottaa laillisen eron, mutta ero seurakunnan edessä tuli vasta kun oli puolison tekemästä moraalittomuudesta todisteet. Sisaret eivät näitä todisteita hyväksytyiksi saaneet, vaikka ne olivat enemmän kuin ilmeiset. Sisarelta oli mielenterveys mennä ja ulkopuolisten esim. ei-JT sukulaisten silmissä homma oli niin naurettavaa, että naurismaan aidatkin kalpenivat.

- roomalaiskatolinen kirkko opettaa, etttä sen arvosteleminen on itse Jumalan arvostelemista ja palkkana helvetti, en kyllä näe mitän eroa pelätäkö helvettiä paavin arvostelemisesta vai harmagedonia hallintoelimen arvostelemisesta?

- käytännön seurauntaelämä. Kaikki vahtivat kaikkia ja samalla itseään ja kaikki pelkäsivät kaiken aikaa "pukin sorkkansa" paljastumista, joten meininki oli kun menuetin tanssimista Auronkokuninkan hovissa juonitteluineen päivineen.

-ohjelmoidun ja viimeisen päälle tiukkaan vedetyn elämän ja syyllisyyden synnyttämät psykosomaattiset ja psyykkiset sairaudet ja mieletön kaksoiselämä, jolta en itsekään välttynyt, olivat viimeinen niitti naulaan.

Em. asiat alkoivat painaa mieltä vuosi vuodelta enemmän, pikku hiljaa. Voisiko sitä sanoa "järjen" ääneksi, joka voimistumistaan voimistui ja lopulta oli lähteminen.
Minä en vanhimpia huudellut apuun hengellisyyden hiipuessa. Ihan tarpeekseni sain avioerooni liittyen "paimennusta" niin, jos ei nyt ihan henki niin, järki oli mennä. Ratkaisin lähdön sillä kaikkein yleisimmällä ja vähiten selityksiä vaativalla, vanhalla kunnon moraalittomuudella!

Silloin kun kaikki oli hyvin kohdallani, niin todella ihmettelin, että miten ne ihmiset vaihtaa hengellisen paratiisin ja joutuu erotetuksi jonkun ihmisen takia. Mutta en minä enää ihmettele. Se on lyhyin, suorin ja vähiten selittelyjä vaativa reitti ulos seurakunnasta. Ja mitä hurjemmin joko kuvittelee olevansa tai on rakastunut sen helpommaksi lähtö tulee. Eikö?

[Kaarmis]

Tässä ketjussa olisi siis tarkoitus kerrata ja kerätä kokemuksia siitä, millä tavalla ihmiset saavat ensimmäiset "epäilyt" Vt-seuran valheellisuudesta. Milloin, missä ja miten epäilykset saavat alkunsa? Tutkitko esimerkiksi nettiä epäilysten jälkeen, vai yrititkö saada "apua" vanhimmilta? Tapahtuiko nämä epäilyt ennen vai jälkeen erottamisen?

Olikohan se Jesajan kirjan selityskirja, jonka sepustuksia en osannut ottaa tosissaan...

[Vieras]

Elämän varallisuuden komeileva näyttäminen. Lavalta puhuttiin, että ei saisi keskittyä aineelliseen ja kaikki seurakuntalaiset ja varsinkin itse seura näyttivät siihen keskittyvän. Lisäksi omituinen piirre todistajissa, että keskustelut heidän kanssaan eivät tuntuneet luonnollisilta ja että yhteisissäkin tilaisuuksissa kaikki istuivat aina hiljaa. Myös se, että tuntui omituiselta, että kaikki olisivat samaa mieltä tietyistä asioista. Sekä eri punnukset eri henkilöiden toiminnan arvioinnissa.

[Tony]

Jt-tuki ja H2o näyttelivät suurinta osaa havahtumisessani. Tuo tapahtui vuosien 2003 ja 2004 aikoihin. Aaac:n uutispalstaa tuli myös lueskeltua huuli pyöreänä.

Yksittäisistä opeista juuri vuoden 1914 profeetallinen merkitys kertoi minulle jehovantodistajuudessa olevan 'sitä jotain', ja että puheet AOT:sta eivät ole tuulesta temmattuja. Viimeistään tuon opin huuhaaksi osoittautuminen kaatoi kaikki siihen astiset käsitykseni kyseisestä lahkosta.

Havahtumiseni ja luopiomateriaalin tutkiminen tapahtuivat eroni jälkeen. Ennen sitä koin pelissä olevan liikaa, että uskaltautuisin katsomaan totuuttani silmiin. Sitä paitsi, 'tiesinhän', että luopiot eivät tee muuta kuin valehtelevat, joten miksi tutustuisin tuollaiseen ensinkään? Logiikan riemuvoitto

[rippeli]

Minua mätti tuo jt-touhu yleisellä tasolla. Siis se että ollaan jotain ja esitetään toista. Toinen asia oli se kun minusta tuntui että olen ainoa jota väärinteot todella painavat. Eli siis että menin todella vanhinten juttusille tunnustamaan tekoni, mutta vanhimmista lähtien muut sikailivat täyttä päätä ja pitivät asiat "salassa".

Opillisesti minua epäilytti sukupolvi 1914. 1994 usko asiaan sitten romahti kokonaan kun kaikki lupaukset osoittautuivat valheiksi. Toinen epäuskon aihe oli Ilmestyksen suuremmoinen huipentuma-kirja. En voi käsittää miten raamattu ennustaa suuria vitsauksia ja ne voidaan soveltaa joihinkin konventeissa tehtyihin julistuksiin joita kukaan oikeasti merkittävä taho ei oikeasti noteerannut millään tavalla.

Nuo oppiasiat olivat kuitenkin vain mielessä. En uskaltanut puhua niistä edes vaimolle. Vasta näin jälkeenpäin uskallan tunnustaa epäuskoni.

[PoterO]

Joskus ala-asteikäisenä tuumiskelin, että olisinkohan JT jos en olisi saanut JT-kasvatusta. Ajattelin, että tuskinpa vaan. Joku siis mätti jo tuolloin, mutta en oikein tiennyt mikä. Lapsihan kuitenkin luottaa usein niin syvästi aikuisiin.

[Vieras]

Toinen epäuskon aihe oli Ilmestyksen suuremmoinen huipentuma-kirja. En voi käsittää miten raamattu ennustaa suuria vitsauksia ja ne voidaan soveltaa joihinkin konventeissa tehtyihin julistuksiin joita kukaan oikeasti merkittävä taho ei oikeasti noteerannut millään tavalla.

Tuo on kieltämättä suurinta roskaa. Kirjiksessä on välillä tosissaan pokassa pitelemistä, kun luetaan miten milloin mikäkin kohta on toteutunut JT -historiassa.

[Jakke]

Joskus ala-asteikäisenä tuumiskelin, että olisinkohan JT jos en olisi saanut JT-kasvatusta. Ajattelin, että tuskinpa vaan. Joku siis mätti jo tuolloin, mutta en oikein tiennyt mikä. Lapsihan kuitenkin luottaa usein niin syvästi aikuisiin.

Samaa ajattelin minäkin ja samaan tulokseen päädyin. Aloin ajautua pois JT-normien mukaan elämisestä havahduttuani siihen, että olen ateisti. Vaikka olin pienen ikäni elänyt JT-yhteisössä, en ollut nähnyt koko aikana ensimmäistäkään todistetta jumalan olemassaolosta, enkä yhtäkään tapausta jossa jonkun rukoukseen olisi vastattu.


Vähä jännä juttu muuten kun muistelee näitä asioita, niin joka kerta tulee mieleen vähän erilaisia asioita. Ilmeisesti tämä vapautuminen oli ainakin mun kohdalla monien asioiden summa.

[Jaakob]

90-luvun puolella jo tuli netistä lueskeltua Watchtower Observeria, kaipa siitä sitten jokin kipinä jäi. Hyvä niin.

[Kirsieveliina]

Vuoden 1981 pakkastalvena, kun sairastavan mummon nurkat olivat jäässä. Olin tuolloin seitsemän. Se siitä sitten.

[PoterO]

Vähä jännä juttu muuten kun muistelee näitä asioita, niin joka kerta tulee mieleen vähän erilaisia asioita. Ilmeisesti tämä vapautuminen oli ainakin mun kohdalla monien asioiden summa.

En minäkään osaa eritellä mitään ainoaa tekijää irtautumiselleni. Luulen, että huomattavimpana tekijänä oli etten kokenut mitään erikoista yhteenkuuluvuutta niiden ihmisten kanssa, eikä sosiaaliset sanktiotkaan koskeneet minua kastamattomana. Koin myös tietynlaisen tekopyhyyden ja teennäisyyden melko vaivaavana.

[Polyester]

Itse olin niin syvällä mielenhallinnassa, ettei minulla tainnut varsinaisia tiedostettuja epäilyksiä olla lyhyehkön JT-seikkailuni aikana. Jälkeenpäin kyllä tunnistan muutamia asioita, joissa taisi olla hieman nielemistä: Ilmestyskirjan trumpetinpuhallusten tulkinta, maapalloa ympäröinyt vesivaippa ja Koko Raamattu -kirjan pikkutarkat (ja varsin omaperäiset) analyysit Raamatun kirjojen alkuperästä. Mutta kyllä kai sitä monenlaiseen voi uskoa, jos tarpeeksi kovasti haluaa.

Varsinainen irtaantuminen lahkoajattelusta alkoi hieman myöhemmin Internetin kautta ja tässä varsinkin H2O oli erittäin tärkeä. Muistelen törmänneeni palstaan jo 2001, mutta saattoi olla vuosi-pari myöhemminkin. Ensin luin pelonsekaisesti tirkistellen, mutta kohta jo täysin antaumuksella

[AchanBeroean]

Varsinainen irtaantuminen lahkoajattelusta alkoi hieman myöhemmin Internetin kautta ja tässä varsinkin H2O oli erittäin tärkeä. Muistelen törmänneeni palstaan jo 2001, mutta saattoi olla vuosi-pari myöhemminkin. Ensin luin pelonsekaisesti tirkistellen, mutta kohta jo täysin antaumuksella Laughing

Alkuperäinen englanninkielinen H2O oli minullekin tärkeä. Tämäkin palsta on noiden keskustelupalstojen soihdunkantaja.

Itselläni erilaisia epäilyksiä oli matkan varrella tutkistelussa ja sen jälkeen lahkoon käännyttyäni, mutta kyse on siitä, milloin ne saivat valtaa ajattelussani. Annoin lopullisesti vallan luopio-ajattelulle, kun luin keväällä 1999 Raymond Franzin "In Search of Christian Freedom" -kirjan sen miltei kokonaan alleviivaten. Se oli käänne, jonka jälkeen lahkoajattelu oli väistyvä. Varsinaiseen ja lopulliseen eroon lahkosta meni vielä toista vuotta tuon kevään jälkeen.

Ne, jotka eivät koskaan lue mitään, kenties eivät edes lahkon omaa kirjallisuutta, säilyvät helpoimmin mukana lahkossa.

[Tony]

Vähä jännä juttu muuten kun muistelee näitä asioita, niin joka kerta tulee mieleen vähän erilaisia asioita. Ilmeisesti tämä vapautuminen oli ainakin mun kohdalla monien asioiden summa.

Äläpä muuta liverrä. Tätäkin ketjua lukiessa voi yhtyä lähes jokaisen syihin omasta havahtumisestaan.

Epäkohtien ja tekopyhyyden ihmettelyä esiintyi jo ala-aste ikäisenä. Ihmettelyn aiheita kerääntyi tasaiseen tahtiin niin kauan kunnes lopullinen havahtuminen tapahtui. Uskon jokaisen jehovantodistajan kohtaavan hämmennystä herättäviä epäkohtia siinä missä entisetkin jehovantodistajat niitä kohtasivat. Kognitiivinen dissonanssi auttaa tässä kohtaa henkilöä sivuuttamaan epämiellyttävät asiat niin halutessaan, niin etteivät ne liiemmin edes häiritse.

Olisimmehan mekin voineet jokainen voittaa nuo epäilykset ja kummastelua herättävät epäkohdat lisäämällä kenttää ja kokoontumisissa läsnäoloa. Mutta eihän meistä raukoista ollut siihen, sydämentilamme oli väärä. Se ei suodattanut kusetusta.