Jehovan todistajien opillinen tausta

Jehovan todistajien oppien lähempää tarkastelua

Valvoja: Moderaattorit

Syväkurkku
Viestit: 455
Liittynyt: 06.04.2018 16:42

Jehovan todistajien opillinen tausta

Viesti Kirjoittaja Syväkurkku »

Englanninkielinen Wikipedia sisältää luokittelun Jehovan todistajien uskonnollisesta liikkeestä. Sen mukaan Jehovan todistajat ovat (esi)millennialistinen, restorationistinen uskontokunta, jonka erottaa muista kristillisperäisistä kirkkokunnista selvimmin antitrinitianismi [1].

Jehovan todistajien opilliset juuret löytyvät kaukaa menneisyydestä, josta ne ovat välittyneet muotoonsa erityisesti millerismin ja adventismin kautta. Jehovan todistajien opissa ei ole mitään uutta, se eroaa muista kristillisperäisistä uskontokunnista ainoastaan uudenlaisen kombinaationsa kautta. Useimmat Jehovan todistajat eivät ole tästä tietoisia.

Alla on oma näkemykseni Jehovan todistajien opin luokittelusta ja ajatusten lähteistä.

1. Millennialismi

Kristillinen millennialismi eli kiliasmi on uskoa siihen, että Jeesus palaa aikojen lopulla perustamaan tuhatvuotisen valtakunnan maan päälle [2]. Tapahtumien järjestys ja sisältö saattavat vaihdella millennialismin eri muodoissa. Yleensä millennialismiin liittyvät ajatukset kultaisesta ajasta tai paratiisista sekä kuolleiden herättämisestä ja lopullisesta tuomiosta. Joihinkin millennialismin muotoihin liittyvät myös ajatukset Saatanan sitomisesta tuhanneksi vuodeksi sekä tuhatvuotiskauden lopussa käytävä lopullinen taistelu. Lopullisen taistelun jälkeen ihmisillä on mahdollisuus ikuiseen elämään.

Millennialismin juuret ovat zarathustralaisuudessa. Ajatus tuhatvuotisesta valtakunnasta syntyi Persiassa satoja vuosia ennen Jeesusta, n. 600 eaa. Tuhatvuotiseen valtakuntaan liitetty sana ”paratiisi” on peräisin avestan kielestä, joka on zarathustralaisten pyhän kirjan alkuperäinen kieli [3]. Zarathustralaiset uskoivat peräkkäisiin tuhatvuotisiin jaksoihin, jotka päättyisivät aina hävitykseen, kunnes paha hävitettäisiin lopullisen tuhatvuotiskauden jälkeen. Tällöin rauhan kuningas alkaisi hallita ja kuolleet herätettäisiin henkiin [4]. Zarathustralaisuudesta millennialismi siirtyi varhaisille kristityille ja myöhemmin Jehovan todistajille. Harva Jehovan todistaja ymmärtää opettavansa "pakanallisia" zarathustralaisia opetuksia puhuessaan tulevasta tuhatvuotisesta valtakunnasta ja paratiisista!

Ajatus tuhatvuotisesta valtakunnasta ei ole Raamatussa kovinkaan vahvasti esillä. Ainoa kohta Raamatussa, jossa puhutaan tuhannen vuoden jaksosta, löytyy Ilmestyskirjan lopusta (Ilmestyskirja 20:1–21:4 KR92):
Minä näin, kuinka taivaasta tuli alas enkeli, jolla oli kädessään syvyyden avain ja isot kahleet. Hän otti kiinni lohikäärmeen, tuon muinaisaikojen käärmeen, jonka nimet ovat Paholainen ja Saatana, ja pani sen kahleisiin tuhanneksi vuodeksi, syöksi sen syvyyteen ja lukitsi ja sinetöi sen jäljestä syvyyden oven. Enää ei käärme saa johtaa kansoja harhaan, ennen kuin tuhat vuotta on tullut täyteen. Sitten se on päästettävä irti vähäksi aikaa.

Minä näin valtaistuimia, ja niille, jotka asettuivat istuimille, annettiin tuomiovalta. Minä näin niiden sielut, jotka oli mestattu Jeesuksen todistuksen ja Jumalan sanan tähden, niiden, jotka eivät olleet kumartaneet petoa eivätkä sen kuvaa eivätkä olleet ottaneet sen merkkiä otsaansa eivätkä käteensä. He heräsivät eloon ja hallitsivat yhdessä Kristuksen kanssa tuhat vuotta. Muut kuolleet eivät heränneet eloon, ennen kuin tuhat vuotta oli täyttynyt.

Tämä on ensimmäinen ylösnousemus. Autuaita ja pyhiä ovat ne, jotka pääsevät osallisiksi ensimmäisestä ylösnousemuksesta! Heihin ei toisella kuolemalla ole valtaa, vaan he ovat Jumalan ja Kristuksen pappeja ja hallitsevat Kristuksen kanssa tuhat vuotta.

Kun tuhat vuotta tulee täyteen, päästetään Saatana vankilastaan, ja se lähtee liikkeelle, kiertää maan neljä kolkkaa ja johtaa kansat harhaan. Se eksyttää niin Gogin kuin Magogin ja kokoaa kansat sotaan, ja joukkoja on kuin meren rannalla hiekkaa. Ne nousevat maan tasangolle ja saartavat pyhien leirin ja rakastetun kaupungin. Mutta taivaasta iskee tuli, ja se tuhoaa ne kaikki. Saatana, noiden kansojen eksyttäjä, heitetään samaan rikinkatkuiseen, tuliseen järveen kuin peto ja väärä profeetta, ja siellä niitä kidutetaan yötä päivää, aina ja ikuisesti.

Minä näin suuren valkean valtaistuimen ja sen, joka sillä istuu. Hänen kasvojensa edestä pakenivat maa ja taivas, eikä niistä jäänyt jälkeäkään. Näin myös kuolleet, suuret ja pienet, seisomassa valtaistuimen edessä. Kirjat avattiin, avattiin myös elämän kirja, ja kuolleet tuomittiin sen perusteella, mitä kirjoihin oli merkitty, kukin tekojensa mukaan. Meri antoi kuolleensa, Kuolema ja Tuonela antoivat kuolleensa, ja kaikki heidät tuomittiin tekojensa mukaan. Kuolema ja Tuonela heitettiin tuliseen järveen. Tämä on toinen kuolema: tulinen järvi. Jokainen, jonka nimeä ei löytynyt elämän kirjasta, heitettiin tuohon tuliseen järveen.

Minä näin uuden taivaan ja uuden maan. Ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa olivat kadonneet, eikä merta ollut enää. Näin, kuinka pyhä kaupunki, uusi Jerusalem, laskeutui taivaasta Jumalan luota juhla-asuisena, niin kuin morsian, joka on kaunistettu sulhasta varten. Ja minä kuulin valtaistuimen luota voimakkaan äänen, joka sanoi: »Katso, Jumalan asuinsija ihmisten keskellä! Hän asuu heidän luonaan, ja heistä tulee hänen kansansa. Jumala itse on heidän luonaan, ja hän pyyhkii heidän silmistään joka ainoan kyyneleen. Kuolemaa ei enää ole, ei murhetta, valitusta eikä vaivaa, sillä kaikki entinen on kadonnut.
Saadakseen Raamatun tekstin sopimaan omaan tulkintaansa Jehovan todistajat ovat joutuneet turvautumaan epäloogisiin selityksiin sekä saattamaan osan Raamatun tekstistä epäilyttäväksi. Esimerkiksi jae 20:5 toteaa: ”Muut kuolleet eivät heränneet eloon, ennen kuin tuhat vuotta oli täyttynyt.” Tämän mukaan yleinen ylösnousemus tapahtuisi vasta tuhatvuotiskauden jälkeen. Jehovan todistajien selitykset tälle kohdalle ovat vaihdelleet vuosien mittaan. Heidän oma Raamatunkäännöksensä laittaa jakeen sulkuihin, yrittäen antaa mielikuvan siitä, että se olisi myöhempi lisäys tai muuten epäluotettava jae. Tämä on vain yksi esimerkki niistä kymmenistä kohdista, joissa Jehovan todistajat ovat joutuneet peukaloimaan Raamatun tekstiä omaan käännökseensä saadakseen Raamatun sopimaan omaan oppiinsa.

Varhaisten kristittyjen keskuudessa millennialismi oli yleistä, kuten esimerkiksi Eusebios todistaa [5]. Monet varhaiset kristilliset kirjoittajat opettivat millennialismia, kuten Justinos Marttyyri, Irenaeus ja Tertullianus. Kirkkoisä Hippolytos Roomalainen (n. 170–235) oli ensimmäisiä millennialistisia kirjoittajia, joka yritti myös ajoittaa tuhatvuotisen valtakunnan. Hänen mukaansa täytyisi kulua 6 000 vuotta luomisesta, kunnes tuhatvuotinen sapatti ja valtakunta alkaisivat [6]. Jehovan todistajien mukaan nuo 6 000 vuotta täyttyivät vuonna 1975. Tosin tästä asiasta ei viime vuosina ole juurikaan kirjoitettu.

Syyrian piispa Apollinaris Laodekialainen (kuoli 382) opetti esimillennialistista oppia, jonka mukaan Jeesus palaa fyysisesti maapallolle ennen tuhatvuotista valtakuntaa. Oppia kutsutaan esimillennialistiseksi, koska sen mukaan Jeesus palaa maan päälle ennen tuhatvuotista valtakuntaa [7]. Oppiin sisältyi myös ajatus uskollisten ylöstempauksesta taivaaseen joko ennen tai jälkeen suuren ahdistuksen, joka edeltää tuhatvuotista valtakuntaa. Jälkimillennialistit puolestaan uskoivat, että Jeesuksen toinen tuleminen tapahtuu tuhatvuotisen valtakunnan jälkeen.

Vuosisatojen kuluessa millennialismi koki myös vahvaa vastustusta, mm. Augustinus (354–430) vastusti ajatusta. Yksikään kirkolliskokous ei varsinaisesti ottanut asiaan kantaa puolesta tai vastaan.

Uskonpuhdistus 1500-luvulla toi uusia vivahteita millennialismiin. Painoa asetettiin sille, että Jeesus palaisi tuomitsemaan eläviä ja kuolleita sekä sille, että Saatana lukittaisiin tuhanneksi vuodeksi, mutta vapautettaisiin tämän jälkeen lopulliseen taisteluun Jumalaa ja hänen pyhiään vastaan. [4]

Englannin sisällissodan (1642–1651) aikaan Jeesuksen odotettiin perustavan tuhatvuotisen valtakunnan maan päälle vuonna 1666.

1700-luvulla monet yksittäiset ajattelijat tukivat ajatuksia tuhatvuotisesta valtakunnasta. Näihin kuuluivat mm. John Milton, Sir Isaac Newton, William Whiston sekä John Locke.

Katolinen kirkko tuomitsee millennialismin. Millennialismi onkin saavuttanut enemmän jalansijaa protestanttien keskuudessa.

Uskonnollisten liikkeiden ohella myös Hitler tavoitteli tuhatvuotista valtakuntaa. Nimellä ”Tuhatvuotinen Valtakunta” natsit viittasivat melkein tuhat vuotta kestäneeseen Pyhään saksalaisroomalaiseen keisarikuntaan (843–1806) sekä edellä kuvattuun oppiin maailman viimeisistä tapahtumista. Uuden kansallissosialistisen hallinnon uskottiin kestävän tuhat vuotta.

Jehovan todistajilla usko Jeesuksen tuhatvuotiseen hallituskauteen on uskon keskiössä.

2. Restorationismi

Restorationismi on kristinuskon opintulkinta, jonka mukaan alkukristillisyys on vääristynyt historian aikana ja alkuperäinen opetus pitäisi palauttaa, ja tämä tapahtuisi nimenomaan restorationistisen liikkeen kautta [9].

Esimerkkejä restorationistisistä liikkeistä olivat mm. hussilaiset 1300- ja 1400-luvuilla [10] sekä anababtistit 1500-luvulla [11]. Anababtistit eivät hyväksyneet pienten lasten kastamista. Restorationistisia ajatuksia omasivat myös John Wycliff [12], John Calvin [13], John Locke [14] sekä englantilaiset puritaanit [15].

Yhdysvaltojen ensimmäisen suuren herätyksen aikoihin (1730–1755) syntyi baptistisia restorationistisia ryhmiä. Toinen suuri herääminen (1790–1840) synnytti laajan restorationistisen liikkeen 1800-luvun alussa [16]. Tälle liikkeelle oli ominaista esimerkiksi aikuisten vesikaste. Muita päämääriä olivat yksi ainoa uskonto, ainoastaan Raamattuun tukeutuminen, alkukirkon tapojen noudattaminen sekä Raamattuun perustuvan nimen käyttö uskonnon nimenä. Nämä kaikki ajatukset ovat hyvin tuttuja Jehovan todistajille.

Restorationismi synnytti useita kokonaan uusia uskonnollisia liikkeitä. Tällainen oli mm. Stone-Campbell liike, jonka tavoitteena oli paitsi palauttaa varhaisten kristittyjen uskomukset ja tavat, myös yhdistää kaikki kristilliset uskonnot. Liike kasvoi 1800-luvulla varsin mittavaksi ja 1900-luvulle tultaessa sillä oli yli miljoona jäsentä Yhdysvalloissa. Liike on myöhemmin hajonnut useiksi kirkkokunniksi.

3. Antitrinitianismi

Antitrinitianismi on kristinuskosta erottautunut liike, joka hylkää kristinuskon valtavirran opin kolminaisuudesta sekä opetuksen, jonka mukaan Jumala on kolme erillistä persoonaa, jotka ovat yhdistyneet yhdessä olennossa. Kolminaisuus julistettiin kristilliseksi doktiiriniksi 300-luvun ekumeenisten neuvostojen toimesta. Näitä edustivat Nikean kirkolliskokous vuonna 325, joka julisti Jeesuksen jumaluuden sekä Konstantinopolin kirkolliskokous vuonna 381, joka julisti pyhän hengen jumaluuden [17].

Jehovan todistajien lisäksi antitrinitianistisia ryhmiä ovat mm. Myöhempien aikojen pyhien liike (mormonit) sekä kristadelfialaiset.

Antitrinitianismilla on oma historiansa. 300-luvulla eläneiden areiolaisten mukaan Kristus, eli kolminaisuuden toinen persoona Poika, ei ollut samaa olemusta kuin Isä [18]. 900-luvulla kehittynyt kataarilaisuus oli pääosin antitrinitianistinen [19]. Uskonpuhdistuksen yhteydessä esiintyi useita kolminaisuutta vastustaneita henkilöitä ja ryhmiä, kuten John Assheton (1548), italialaiset anababtistit ja espanjalainen Miguel Serveto (1511–1553).

Jehovan todistajien lisäksi nykyään toimii muitakin kolminaisuuden kieltäviä unitaarisia liikkeitä, myös Suomessa [20].

4. Juutalaiset oppineet

Zarathustralaisuuden lisäksi Jehovan todistajat ovat saaneet vaikutteita muualtakin kristillisten uskontojen ulkopuolelta, esimerkiksi juutalaisilta oppineilta.

Juutalaiset oppineet eivät niinkään ole odottaneet tuhatvuotista valtakuntaa ja Jeesuksen toista tulemista, vaan messiaan saapumista sekä vuoden 70 jälkeen Jerusalemin palautusta juutalaiseen hallintoon.

Rabbit ovat tehneet heprealaiseen Raamattuun perustuvia laskelmia ensimmäiseltä vuosisadalta lähtien [21]. Näitä laskelmia on tehty vuosisatojen kuluessa kymmeniä. Useimmissa on käytetty "päivä vuodeksi" periaatetta, soveltaen sitä eri kohtiin Raamatussa. Messiaan tulon ennustettuja vuosia ovat olleet mm. 80, 130, 135, 140, 242, 435, 440, 470, 490, 650, 750, 926, 940, 968, 1058, 1068, 1136, 1216, 1218, 1230, 1240, 1284, 1300, 1306, 1329, 1345, 1352, 1358, 1403, 1430, 1448, 1478, 1383, 1400, 1403, 1503, 1530, 1540, 1575, 1591, 1594, 1598, 1633, 1648, 1665, 1673, 1713, 1714, 1725, 1850, 1868 ja 1931 [22].

Jehovan todistajat ovat erityisesti aiempina vuosina olleet innostuneita eskatologisiin laskelmiin ja ovat esimerkiksi omaksuneet "päivä vuodeksi" periaatteen juutalaisilta oppineilta.

5. Manuel Lacunza y Díaz

Manuel Lacunza y Díaz (1731–1801) oli chileläinen jesuiittapappi. Lacunza joutui lähtemään maanpakoon vuonna 1767, kun jesuiittajärjestö kiellettiin Espanjassa ja sen alusmaissa. Lacunza asettui Italiaan missä erakoitui ja alkoi tutkia Raamattua. Vuonna 1791 hän julkaisu teoksen La venida del Mesías en gloria y majestad (Messiaan tuleminen kirkkaudessa ja majesteettisuudessa). [23]

Kirjassaan Lacunza puolusti tulevaa kirjaimellista tuhatvuotiskautta, kutsui katolista papistoa antikristukseksi ja esitti ajatuksen juutalaisten käännyttämisestä sekä Jumalan valtakunnan ennallistamisesta. Hän esitti ensimmäisenä ajatuksen kaksivaiheisesta Jeesuksen paluusta. Ajatuksen mukaan Jeesus saapuu ensin kuolleista herätettyjen uskollisten kanssa. Tämän jälkeen seuraa pitkähkö aika, jonka jälkeen tapahtuu yleinen kuolleiden ylösnousemus sekä lopullinen tuomio.

6. Uskonnollisen herätyksen aallot 1800-luvun alussa

1700-luvulla maailmaa muutti valistuksen aika. Valistusajattelijat asettivat järjen mystiikan edelle, tieteen ja edistyksen uskomusten ja vanhaan takertumisen edelle, markkinatalouden merkantilismin edelle ja ihmisoikeudet valtion mielivallan edelle. [24]

Yhdysvaltojen itsenäistyminen vuonna 1776 ja siirtolaisvirrat loivat kokonaan uudenlaisen yhteiskunnan. Väestö harjoitti useita uskontoja, jolloin valtio ja uskonto alkoivat selkeästi erota. Teollinen vallankumous alkoi luoda uudenlaista varallisuutta ja antoi toivoa paljon paremmasta tulevaisuudesta.

Ranskan vallankumouksella vuosina 1789–1799 oli suuri vaikutus kaikkialle maailmaan. Historioitsija R.R.Palmer kirjoitti [25]:
Vielä tänäänkin kahdennellakymmenennellä vuosisadalla, huolimatta kaikesta siitä mitä on tapahtunut… Ranskan vallankumous 1700-luvun lopussa oli nykyisen sivilisaation käännepiste.
1800-luvulle tultaessa elettiin suurten muutosten aikaa, joka toisaalta loi uutta uskoa ihmisiin mutta toisaalta aiheutti pelkoa ja ahdistusta. Muutosten aiheuttamaa ahdistusta ja pelkoa lievitettiin erityisesti uskonnon keinoin. Euroopassa uskonnollinen herätys esiintyi Saksassa pietismin muodossa [26]. Englannissa herätysliike sai evankelikalismin muodon [27]. Yhdysvalloissa puhutaan neljästä suuresta herätysaallosta: ensimmäinen (1730–1755), toinen (1790–1840), kolmas (1855–1930) ja neljäs (1960–1980). Herätysaalloista toinen osui 1800-luvun alkuun.

Yhdysvaltain toinen suuri herätys oli ennen kaikkea protestanttisen herätyksen aikaa. Se synnytti useita uskonnollisia liikkeitä, joiden toiminta keskittyi uudestisyntymiseen sekä tunteikkaaseen saarnaamiseen [28]. Tavallisia ihmisiä kannustettiin henkilökohtaiseen yhteyteen Jumalan kanssa, sen sijaan että luottaisivat pelkästään pappeihinsa. Metodistikirkon saarnaajat kiersivät ratsain uudisasukkaiden keskuudessa. Herätys levisi myös presbyteerien ja baptistien keskuuteen.

Amerikkalaista protestanttisuutta hallitsi 1800-luvun alussa jälkimillennialismi, jonka mukaan tuhatvuotinen valtakunta edeltää Jeesuksen toista tulemista. Kristityt kokivat velvollisuudekseen kehittää ja puhdistaa yhteiskuntaa valmistellakseen Jeesuksen toista tulemista. Herätysliikkeillä oli positiivinen vaikutus yhteiskunnan kehitykseen. Niiden ansiosta Yhdysvaltoihin perustettiin useita yliopistoja, seminaareja ja lähetyskouluja. Toinen suuri herätys loi pohjaa orjuuden vastustamiselle sekä raittiustyölle. Perustettiin myös pieniä utopistisia yhteiskuntia, kuten esimerkiksi shakerit. [29]

Toinen suuri herätys johti uudempien uskontokuntien, kuten metodistien ja baptistien määrän nopeaan kasvuun. 1800-luvun alussa Yhdysvalloissa syntyi myös kokonaan uusia uskontoja. Mormonismi on Joseph Smithin 1820–1830-luvuilla Yhdysvalloissa perustama uskonto. [30]

Aikakautta leimasivat myös eskatologiset laskelmat. Eskatologia on uskontoihin liittyvä oppi maailman viimeisistä tapahtumista [31]. Eskatologisia laskelmia oli tehty vuosisatojen ajan, mutta 1800-luvun alussa niiden määrä suorastaan räjähti. Entinen Jehovan todistaja Carl Olof Jonsson on käsitellyt varsin laajasti näitä ennustuksia kirjassaan The Gentile Times Reconsidered.

Eskatologisten laskelmien perusajatus toistuu samana: Raamatusta etsitään jokin luku, määrätään alkuvuosi ja lisätään luvun osoittama aikaväli alkuvuoteen, jolloin päästään ennustettuun ajankohtaan. Esimerkiksi Danielin kirjassa sekä Ilmestyskirjassa tällaisia lukuja on pienellä tulkinnalla tarjolla runsaasti, mm. 1290, 1335, 2300, 2520.

Esimerkki tällaisesta eskatologisesta laskelmasta koskee Danielin kirjan jaetta 7:25 (KR92):
Uhmaten hän puhuu Korkeinta vastaan,
tuhoaa Korkeimman pyhiä
ja pyrkii muuttamaan juhla-ajat ja lain.
Korkeimman pyhät annetaan hänen armoilleen
ajaksi, kahdeksi ajaksi ja puoleksi ajaksi.
Useat eskatologit tulkitsivat jakeen tarkoittavan paavin valtaa. ”Aika, kaksi aikaa ja puoli aikaa” tulkittiin ensin vuosiksi, eli 3 ja puoli vuotta. Tämä kerrottiin päivien likimääräisellä lukumäärällä vuodessa, eli 360:lla ja lopputulos muutettiin uudelleen vuosiksi. Näin saatiin 3,5 * 360 = 1 260 vuotta. Kun ranskalaiset joukot vuonna 1798 pakottivat paavin lähtemään Vatikaanista, ajateltiin jakeen olleen ennustus, joka päättyi vuoteen 1798. Ennustusta pidettiin suurenmoisena ja täyttyneenä, vaikka ajanjakson alkupäässä ei ollutkaan tapahtunut mitään kummempaa. Sekä milleristit että myöhemmin Raamatuntutkijat ja sitä kautta Jehovan todistajat uskoivat tosissaan tähän tulkintaan. [32] Adventistit uskovat siihen vieläkin.

1260 vuotta tulkittiin monilla muillakin tavoilla. Carl Olof Jonsson luettelee kirjassaan 38 erilaista tulkintaa [33]. Tämän lisäksi tulevat kaikkiin muihin numeroihin liittyvät ennustukset. Yleensä ennustukset menivät pieleen eikä mitään tapahtunut. Joskus satojen ennustusten joukosta jokunen saattoi osua kohdalleen siten, että edes jotakin poikkeavaa tapahtui, vaikkakaan ei ennustettua asiaa.

Uskonnollisen herätyksen aallot 1800-luvun alussa loivat pohjan millerismin, adventismin ja myöhemmin Raamatuntutkijoiden ja Jehovan todistajien muodostumisille.

7. John Aquila Brown

Englantilainen John Aquila Brown (1781–1842) julkaisi Lontoossa vuonna 1823 kirjan Even-Tide. Siinä hän esitti, että Juudean valtakunta oli joutunut pakanoiden hallitsemaksi vuonna 604 eaa. Sen jälkeen hallitsisi neljä suurta valtakuntaa, Babylonia, Meedo-Persia, Makedonia ja Rooma. Tietyn aikavälin jälkeen Jeesus alkaisi hallita taas Jerusalemissa.

Miten pitkä aikaväli olisi? Brown uskoi ratkaisun löytyvän Danielin kirjan neljännestä luvusta. Siellä kerrotaan Babylonian kuninkaan Nebukadnessarin unessa näkemästään suuresta puusta. Puu katkaistiin, eikä se saanut kasvaa ennen kuin ”seitsemän aikaa” olivat kuluneet.

Brown tulkitsi katkaistun puun kuvaavan maailmaa ilman Jumalan hallintoa. Täten Jeesus palaisi hallitsemaan, kun ”seitsemän aikaa” olivat kuluneet. Brown käytti tuttua eskatologista menetelmää ja muunsi ajat vuosiksi, vuoden päiviksi ja vielä lopuksi päivät vuosiksi. Näin Brown päätyi vuoteen 1917 (= -604 + 7 * 360 + 1).

Brown oli myös soveltanut Danielin kirjassa olevaa 2 300 päivää ja todennut aikavälin osoittavan vuoteen 1843 (myöhemmin 1844). Daniel 7:14 KR92:
Toinen vastasi: ”Niin kauan, että kaksituhatta kolmesataa iltaa ja aamua on kulunut; sitten nousee pyhäkkö taas kunniaan.”
8. Alburyn konferenssit

Ajatukset lähestyvästä tuhatvuotisesta valtakunnasta heräsivät 1800-luvun alussa Englannissa. Vuosina 1826–1830 järjestettiin Englannissa Surreyssä joukko konferensseja, joista käytettiin nimitystä Alburyn konferenssit. Päinvastoin kuin Yhdysvalloissa, Englannissa tuhatvuotisen valtakunnan tuloon eivät uskoneet niinkään kouluttamattomat maallikkosaarnaajat, vaan hyvän koulutuksen saaneita henkilöitä. Konferenssit järjesti Henry Drummond, joka oli entinen parlamentin jäsen ja varakas pankkiiri. Osanottajissa oli ministereitä ja korkeaa papistoa. [34]

Vuoden 1829 konferenssin päätöslauselmassa on lueteltuna keskeisimmät asiat, joista konferensseissa oli päästy yksimielisyyteen:
  • ”Hajaantumisen aika” loppuu mullistukseen, tuomioon ja kirkkojen hävitykseen
  • Juutalainen valtio ennallistetaan Palestiinaan tuomion aikana
  • Tuomio kohdistuu ennen kaikkea kristikuntaan
  • Kun tuomio on ohi, tuhatvuotiskausi alkaa
  • Jeesuksen toinen tuleminen tapahtuu ennen tuhatvuotiskauden alkua
  • Danielin seitsemännessä ja Ilmestyskirjan kolmannessatoista luvussa mainitut 1 260 vuotta lasketaan keisari Justinianuksen ajasta Ranskan vallankumoukseen ja erityisesti vuoteen 1798
Päätelmät perustuivat osittain Manuel Lacunza y Díazin kirjoituksiin. Drummond myös uskoi, että Jeesuksen toinen tuleminen oli näkymätön muille paitsi ylösnousseille uskollisille. Tämän ajatuksen Drummond oli saanut pastori Robert Govettilta. Govett vetosi siihen, että kreikan kielen sana parousia pitäisi kääntää läsnäoloksi eikä tulemiseksi.

9. Millerismi

Jehovan todistajien opin kannalta millerismi on avainasemassa. Jehovan todistajien nykyinen omaa historiaansa käsittelevä kirja Valtakunnan julistajia kirjoittaa otsikon Vähäistä valpastumista alla Milleristä (ja muutamasta muusta) näin [35]:
1800-luvun uskonnollinen ilmapiiri johti kuitenkin siihen, että muutamat kristityt alkoivat valpastua… Yhdysvalloissa William Miller ennusti, että Kristus palaisi näkyvässä muodossa vuonna 1843 tai 1844. Saksalainen teologi J. A. Bengel asetti ajankohdaksi vuoden 1836, Edward Irvingin seuraajat odottivat Englannissa ensin vuotta 1835 ja sitten vuosia 1838, 1864 ja 1866. Venäjällä oli mennoniittojen ryhmä, joka odotti ensin vuotta 1889 ja sitten vuotta 1891.
Kirjassa on suuresti vähätelty Millerin merkitystä ja asetettu hänet joidenkin muiden eskatologien kanssa samalle viivalle. Todellisuudessa tässä on haluttu ottaa etäisyyttä Milleriin tietäen, että Raamatuntutkijat (Jehovan todistajien aikaisempi nimitys) ottivat kaikki oppinsa Millerin seuraajilta. Nykyisin Jehovan todistajat haluavat aktiivisesti peittää yhteydet Milleriin.

Nykyisestä Jehovan todistajien kirjallisuudesta ei löydy kovinkaan montaa mainintaa Milleristä. Tuskin monikaan Jehovan todistaja on edes kuullut Milleristä. Näin ei kuitenkaan ole ollut aina. Esimerkiksi vuonna 1918 julkaistussa kirjassa The Finished Mystery on useita viittauksia Milleriin. Sivulla 60 Charles Taze Russell antaa tunnustuksen Millerin eskatologisille laskelmille [36]:
William Miller, in the year 1829, was privileged to see (approximately) the correct date for the setting up of the abomination of desolation (539 A. D.), and for the beginning of the Time of the End (1799 A. D.)
Raamatuntutkijat uskoivat tuohon aikaan, että lopun aika oli alkanut 1799 paavin vangitsemisesta. Postuumisti julkaistussa kirjassa Charles Taze Russell kertoo, mistä hän oli saanut ajatuksensa. Myöhemmin kirjassa on useita viittauksia Milleriin. Russell mm. kertoo usean sivun verran Millerin näkemästä unesta. Russell tulkitsee olleensa tuon unen profeetallinen täyttymys [37].

Raamatuntutkijat ja sitä kautta Jehovan todistajat saivat suuren osan oppeistansa Milleriltä ja tämän seuraajilta. Mutta kuka oli William Miller?

William Miller oli amerikkalainen baptistisaarnaaja, jälkimillennialisti, joka ennusti Jeesuksen saapuvan maan päälle vuosina 1843–1844 [38].

Miller syntyi 1782 Massachusettsin osavaltiossa, Yhdysvaltain itärannikolla. Ollessaan nelivuotias Millerin vanhemmat muuttivat New Yorkin osavaltion puolelle. Juuri Yhdysvaltain itärannikon koillisissa osavaltioissa toinen suuri herätys sai aikaan uskonnollista aktiivisuutta. Miller kasvoi tuon uskollisen aktiivisuuden keskellä.

Miller kävi äitinsä järjestämää kotikoulua 9-vuotiaaksi ja sen jälkeen muutaman vuoden varsinaista koulua. Mitään teologista tai muutakaan korkeampaa koulutusta Millerillä ei ollut. 1803 Miller meni naimisiin ja asettui viljelemään maata lähelle Poultneyn kaupunkia, Vermontin osavaltiossa. Miller valittiin kotikaupunkinsa apulaisseriffiksi ja myöhemmin rauhantuomariksi. Rauhantuomari on nimitys maallikkoalituomarista, ei välttämättä lainoppineesta henkilöstä, joka voi arvostettuna kansalaisena yhteisössä nauttimansa luottamuksen ansiosta toimia välittäjänä vähäisempien lainopillisten kiistojen yhteydessä. Miller myös palveli paikallisen kansalliskaartin edeltäjän, miliisivoimien, palveluksessa. Vuonna 1810 Millerillä oli kaikki elämässä kohdallaan: hän omisti maatalon, maata, muutaman hevosen, hän toimi rauhantuomarina ja oli kaiken lisäksi sotilasarvoltaan luutnantti.

Mentyään naimisiin ja asetuttuaan Vermontiin Miller hylkäsi baptistisen uskonsa ja hänestä tuli deisti. Deismi on käsitys, jonka mukaan kaikkeuden järjestelmällisistä piirteistä on vastuussa Jumala, joka ei kuitenkaan vaikuta kaikkeuden tapahtumien kulkuun luomisen jälkeen.

Vuonna 1812, kun Miller oli 30-vuotias, Yhdysvaltain ja Englannin välille puhkesi sota, jota käytiin vuoteen 1815 saakka. Miller liittyi Yhdysvaltain asevoimiin, toimien lähinnä värvääjänä. Hän kohosi kapteeniksi ja osallistui ensimmäisen kerran varsinaisiin sotatoimiin Plattsburghin taistelussa 6.-11.9.1814. Taistelussa amerikkalaiset joukot voittivat huomattavasti suuremman englantilaisen armeijan. Millerille taistelusta muodostui uskonnollinen käännekohta. Hän koki Jumalan puuttuneen asioiden kulkuun ja johdattaneen amerikkalaiset voittoon. Tämä oli syvässä ristiriidassa hänen deistisen näkemyksensä kanssa.

Sodan jälkeen Miller muutti takaisin New Yorkin osavaltioon Low Hamptoniin. Millerin talo Low Hamptonissa on nykyään historiallinen kohde, jonka ylläpidosta vastaa adventistinen järjestö Adventist Heritage Ministry.

Miller kiinnostui syvemmin Raamatusta. Hän hylkäsi jälkimillennialistisen opin epäraamatullisena. Sen sijaan hän uskoi esimillennialistiseen oppiin, jonka mukaan Jeesus saapuisi maapallolle ennen tuhatvuotista valtakuntaa. Hän lisäksi uskoi, että toisen tulemisen ajankohta oli paljastettu Raamatussa. Hän perusti laskelmansa Danielin 8:14 jakeeseen (KR92):
Toinen vastasi: ”Niin kauan, että kaksituhatta kolmesataa iltaa ja aamua on kulunut; sitten nousee pyhäkkö taas kunniaan.”
Miller tulkitsi, että pyhäkön saattaminen kunniaan tarkoitti Jeesuksen toista tulemista. Hän sovelsi muiden eskatologien tapaan periaatetta, jonka mukaan Raamatun päivät on muutettava vuosiksi. Aikavälin ajankohdaksi hän asetti vuoden 457 eaa., jolloin Persian kuningas Artakserkses I määräsi pappi Esran rakentamaan Jerusalemin uudelleen.

Millerin aikalaskelma on yhtä ongelmallinen kuin muutkin Raamattuun perustuvat eskatologiset laskelmat. Millerin laskelmien osalta jo ajanjakson alkuhetki on ongelmallinen. Ei edes tiedetä, elikö Esra Artakserkses ensimmäisen vai toisen aikaan.

Millerin laskelmat asettivat Jeesuksen paluun vuoteen 1843 (=-457+2300). Kapealla koulusivistyksellä ollut Miller ei laskelmissaan edes huomannut, että vuotta nolla ei ole olemassa. Tämä virhe on toistunut myöhemmin useilla eskatologeilla, kuten Russellilla.

Alkuperäisen laskelmansa Miller teki vuonna 1818. Hän julkaisi laskelmansa vuonna 1822 ja aloitti julkisesti esitelmöidä aiheesta 1831. Vuonna 1834 hänet vihittiin baptistipastoriksi ja hän sai tavallaan virallisen aseman kirkossa.

Ennustetun määräajan 1843 lähestyessä Millerin ajatukset saivat ilmaa siipiensä alle. Kustantaja ja myöhempi adventistijohtaja Joshua Himes [39] perusti lehden Signs of the Times ajaakseen Millerin ajatuksia. Millerin laskelmia julkaistiin myös muissa lehdissä. Jossakin vaiheessa jopa 48 säännöllisesti ilmestyvää lehteä julkaisi Millerin materiaalia. Vuoteen 1844 mennessä viisi miljoonaa julkaisua oli ilmestynyt. Himesin mukana millerismiin tuli uusia ajatuksia. Himes mm. kannatti ehdollista kuolemattomuutta sekä kielsi kolminaisuusopin. Nämä opit ovat siirtyneet myöhemmin muutaman adventistisaarnaajan kautta Raamatuntutkijoille ja Jehovan todistajille.

Julkaisutoiminta sytytti valtavan uskonnollisen liikkeen, millerismin. Millerismi levisi jossakin määrin myös Yhdysvaltojen ulkopuolelle, esimerkiksi Englantiin, Kanadaan, Australiaan, Norjaan ja Chileen. Varsinkaan alussa milleristit eivät olleet tiukasti organisoitu, erillinen kirkkokunta. Milleriin uskoneet saattoivat pysyä alkuperäisten uskontokuntiensa jäseninä. Tämän vuoksi Milleriin uskoneiden määrää on vaikea arvioida. Arviot liikkuvat sadantuhannen ja miljoonan kannattajan välillä. Ylärajan arvio merkitsisi sitä, että ehkä jopa joka seitsemästoista amerikkalainen uskoi Milleriin. Suhteutettuna nykypäivään se tarkoittaisi noin 20 miljoonaa kannattajaa. Yhdysvalloissa on nykyään noin 1,2 miljoonaa Jehovan todistajaa, joten millerismi oli aikoinaan kertaluokkaa suurempi ilmiö Yhdysvalloissa verrattuna nykypäivän Jehovan todistajiin.Kyseessä ei todellakaan ollut mikään ”vähäinen valpastuminen” miksi Jehovan todistajat harhaanjohtavasti historiateoksessaan liikkeen leimaavat.

Milleristit eivät olleet homogeeninen ryhmä. Eri ryhmillä oli kuitenkin joitakin yhteisiä teemoja. Näitä olivat [40]:
  • Keskittyminen Jeesuksen toiseen tulemiseen
  • Areiolaisuus (Jeesus ei ole Jumala)
  • Ehdollinen kuolemattomuus
  • Pasifismi (aseista kieltäytyminen)
  • Pako Babylonista (väärästä uskonnosta)
  • Muiden organisoitujen uskontojen vastustaminen
  • Julkaisutoiminta
  • "Kuvat" ja "vastakuvat"
Nämä kaikki ovat keskeisiä teemoja myös Jehovan todistajilla.

Vuoden 1843 lähestyessä Miller pelasi jonkin verran lisäaikaa asettamalla ennustukselleen aikahaarukan 21.3.1843-21.3.1844. Tuona välinä Jeesuksen piti ilmaantua. Miller myös uskoi, että Jeesuksen paluun hetkellä uskolliset tempaistaisiin ylös taivaaseen ja maapallo muuten hävitettäisiin tulella.

21.3.1844 tuli ja meni eikä mitään tapahtunut. Virheen ajateltiin johtuvan siitä, että oli käytetty väärää juutalaista kalenteria sekä ettei ollut huomioitu Raamatussa ollut vihjettä seitsemännestä kuusta ja kymmenennestä päivästä. Uusi päivä asetettiin olevaksi 22.10.1844.

Myös 22.10.1844 tuli ja meni eikä mitään tapahtunut. Suuri pettymys johto milleriläisen liikkeen hajoamiseen. William Miller katosi julkisuudesta, mutta uskoi edelleen Jeesuksen toiseen tulemiseen.

10. Adventismi

Millerin epäonnistuneet ennustukset johtivat adventismin syntyyn. Vuonna 1844 Albanyssä järjestettiin milleriläisen liikkeen viimeinen suuri konferenssi. Sen tarkoitus oli löytää liikkeelle uusi suunta. Osoittautui, ettei yhteistä uutta suuntaa löytynyt, vaan liike hajosi useiksi adventistisiksi liikkeiksi.

Osa adventisteista löysi uusia eskatologisia profetioita Raamatusta. Näiden mukaan Jeesuksen toiselle tulemiselle asetettiin uusia aikoja, esimerkiksi 1850, 1852, 1853, 1854, 1855, 1862, 1864, 1865, 1867, 18698, 1869, 1870, 1874, 1875, 1877, 1880, 1883, 1889, 1890–91 ja 1898–99. [41]

Omille teilleen lähtivät esimerkiksi kristadelfialaiset [42]. Liike muodostettiin jo 1846, vaikkakin rekisteröitiin vasta 1864. Liikkeellä on nykyään noin 50 000 kannattajaa. Liike hylkää kolminaisuusopin, vastustaa sielun kuolemattomuutta eikä usko helvetin olemassaoloon. Liikkeellä on käytössä aikuiskaste ja Pyhä Henki on Jumalan toimiva voima. Oppi on hyvin lähellä Jehovan todistajien oppia. Suurin ero liittyy Saatanaan, jonka ei uskota olevan erillinen persoona, vaan pahuuden symboli. Miksi kristadelfialaiset jäivät Jehovan todistajia pienemmäksi liikkeeksi? Todennäköisesti ainoastaan siksi, että Jehovan todistajat Raamatuntutkijat pystyivät käyttämään huomattavasti enemmän rahaa painotoimintaan. Kristadelfialaisista on puolestaan eronnut uusia ryhmiä.

1855 syntyi Advent Christian Church. Poikkeuksena useista muista syntyneistä liikkeistä, liike uskoo kolminaisuuteen. Sillä on nykyään noin 25 000 kannattajaa. [43]

Suurin millerismin raunioille syntyneistä adventistisista liikkeistä on Seitsemännen päivän adventismi [44]. Sillä on nykyään yli 20 miljoonaa jäsentä ja on täten Jehovan todistajia lähes kolme kertaa suurempi. Seitsemännen päivän adventistit odottavat edelleen Jeesuksen toista tulemista, mutta eivät enää aseta tarkkaa päivää. Nimi ”seitsemännen päivän” tulee heidän tavastaan viettää sapattia viikon seitsemäntenä päivänä, lauantaina. Liikkeen perustajana pidetään Ellen Whitea [45]. Whiten kerrotaan saaneen elämänsä aikana satoja näkyjä, joiden perusteella hän kirjoitti kirjoja. Neurologian professori Gregory Holmes on väittänyt, että Whitelle kehittyi iskun seurauksena ohimolohkoepilepsia, joka selittäisi näyt.

Seitsemännen päivän adventisteista erosi vuona 1930 ryhmä nimeltä Davidian Seventh-day Adventists. Näistä puolestaan erosi 1959 ryhmä Branch Davidian Seventh-day Adventists. Suomenkieliseltä nimeltään ryhmä tunnetaan nimellä Daavidin oksa. 1983 ryhmän jäsen David Koresh (oikealta nimeltään Vernon Wayne Howell) julistautui ryhmän profeetaksi [46]. Ryhmän tuolloin 70-vuotias naispuoleinen johtaja rakastui 25-vuotiaaseen profeettaan. Davis väitti, että Jumala on valinnut Koreshin isäksi heidän lapselleen, josta tulisi Valittu. Koresh oli jo aiemmin saattanut 16-vuotiaan tytön raskaaksi ja jättänyt tämän. Ryhmän sisällä nousi valtataistelu, jonka seurauksena Koresh muutti kannattajineen Teksasiin maatilalle. Hän värväsi uusia jäseniä. Koresh sai ihmiset pakotetuiksi olemaan riippuvaisia yksin hänestä. Kaikki aikaisemmat perhe- ja muut siteet eivät merkinneet mitään. Hänen taktiikkansa oli se, että jos heillä ei ollut ketään, josta olla riippuvaisia, heidän täytyi luottaa häneen. Tämä teki kannattajista hyvin haavoittuvia. Vuonna 1986 Koresh ilmoitti, että moniavioisuus oli hänelle sallittua. Maaliskuussa 1986 Koresh makasi ensimmäisen kerran 14-vuotiaan Karen Doylen kanssa. Elokuussa 1986 Koresh alkoi salaa maata Michele Jonesin, vaimonsa 12-vuotiaan pikkusiskon, kanssa. Syyskuussa hän alkoi saarnata oikeudestaan 140:een vaimoon. Ryhmän kaikki naiset oli varattu ainoastaan Koreshille. Koreshin teologiaa kutsuttiin Uudeksi valoksi (!). Yhdysvaltain viranomaiset saivat tietää lasten hyväksikäytöstä ja vuonna 1993 Koreshin johtamalle maatilalle Wacossa tehtiin isku. Iskun yhteydessä kuoli yhteensä 86 ihmistä.

Muita syntyneitä adventistia liikkeitä olivat mm. The Evangelical Adventists, The Life and Advent Union ja Advent Christian Church järjestöt. The Life and Advent Union järjestön perusti 1863 George Storrs. Storrs oli mies, jolla oli suuri vaikutus Russelliin.

Jehovan todistajien oma historia kertoo adventismin vaikutuksesta Charles Taze Russellin ajatuksiin seuraavasti [47]:
Russell viittasi aivan avoimesti apuun, jota hän oli saanut toisilta Raamatun tutkimisessa. Sen lisäksi että hän tunnusti olevansa kiitollisuudenvelassa adventistien Jonas Wendellille, hän puhui lämpimästi kahdesta muusta, jotka olivat auttaneet häntä tutkimaan Raamattua… Toinen heistä, George W. Stetson, oli innokas Raamatun tutkija ja adventtikristillisen kirkon pastori Edinborossa Pennsylvaniassa. Toinen, George Storrs, oli Bible Examiner (Raamatun tutkija) -lehden julkaisija Brooklynissa New Yorkissa.
Charles Taze Russell sai ajatuksensa neljältä adventistisaarnaajalta, jotka olivat Jonas Wendell, George Stetson, George Storrs ja Nelson Barbour. Millaisia miehiä he olivat?

11. Jonas Wendell

Jonas Wendell syntyi vuonna 1815 ja oli innokas milleriläinen saarnaaja. Suuren pettymyksen aikaan vuonna 1844 Wendell oli 29-vuotias. Kun Jeesus ei saapunutkaan vuonna 1844, Wendell menetti hetkeksi uskonsa. Hän alkoi kuitenkin melko nopeasti uudelleen etsiä Raamatusta päivämääriä. [48]

Wendell julkaisi yhdessä Bywater nimisen saarnaajan kanssa lehteä Watchman, jossa Jeesuksen toiselle tulolle asetettiin ajankohdaksi 1850. Jeesus ei kuitenkaan saapunut vuona 1850 ja yhteistyö kariutui. [49]

Joitakin vuosia myöhemmin Wendell asetti uudeksi ajankohdaksi vuoden 1868 ja myöhemmin vuoden 1873. Wendell sai päättymään tuohon vuoteen peräti kolme profeetallista ajanjaksoa: 2 300 vuotta, 1 335 vuotta ja 6 000 vuotta! Wendellin ennustukseen sisältyi myös ajatus siitä, että Jeesuksen toisen tulemisen yhteydessä kaikki ihmiset adventisteja lukuun ottamatta tultaisiin tuhoamaan.

Charles Taze Russell kävi kuuntelemassa Wendellin esityksiä vuonna 1869 ja aikalaskelmat tekivät Russelliin pysyvän vaikutuksen.

Wendell julkaisi ajatuksensa 1870 kirjasessa The Present Truth; or, Meat in Due Season. Jollakin tavalla ironista on, että Wendell puhuu jo silloin ”nykyisestä totuudesta”. Totuus tuntui jo silloin olevan muuttuvaa lajia.

1871 Wendell pidätettiin sopimattomasta käyttäytymisestä nuorta, 16-vuotiasta tyttöä kohtaan. [50]

Wendell kuoli 14.8.1873, juuri kun Jeesuksen piti hänen mukaansa saapua toisen kerran.

12. George Stetson

George Stetson syntyi 1815, samana vuonna kuin Jonas Wendell [51]. Stetson olikin paljon yhteydessä Jonas Wendelliin. Stetson jopa piti Wendellin hautajaispuheen.

Useimmista adventistisista saarnaajista poiketen Stetsonilla oli muodollinen koulutus. Hän oli paitsi pastori, myös opettaja ja toimi jopa lääkärinä. Hän oli jäsenenä adventistisessa kirkossa Advent Christian Church [52]. Stetson kirjoitti ahkerasti adventistisiin lehtiin.

Vuosina 1871–1873 Stetson toimi pastorina Pittsburghissa, missä tapasi Charles Taze Russellin. Lopun elämäänsä hän toimi oman kirkkonsa pastorina Edinborossa, Pennsylvaniassa. Stetson kuoli 1879 ja hänen hautajaispuheensa piti Charles Taze Russell.

Stetsoninille olivat ominaisia seuraavat ajatukset:
  • kolminaisuusoppi ei pidä paikkaansa
  • Jeesuksen suorittama lunastus
  • seurakuntien itsenäisyys
13. George Storrs

George Storrs oli jonkin verran Wendelliä ja Stetsonia vanhempi. Hän syntyi vuonna 1796 New Hampshiressä. George Storrs liittyi vuonna 1842 milleristeihin. Vuoden 1844 mentyä ilman odotettua Jeesuksen toista tulemista, Storrs toimi protestanttisena pastorina seurakunnallisessa kirkossa, jonka seurakunnat olivat itsenäisiä. Myöhemmin Storrs toimi metodistipastorina, kunnes liittyi milleristeihin ja myöhemmin adventisteihin. [53]

George Storrsin vaikutus Russelliin oli suuri. Storrsilta Russellille siirtyneitä ajatuksia olivat mm.:
  • ehdollinen kuolemattomuus
  • muistonvietto tulisi järjestää kerran vuodessa pääsiäisen aikaan
  • Jeesuksen lunastusuhri mahdollistaa ikuisen elämän maan päällä paratiisissa
  • Egyptin suuret pyramidit täydentävät Raamatun sisältöä [40]
Suuri osa Storrsin ajatuksista oli puolestaan peräisin Henry Grewilta [54].

Storrs julkaisi ajatuksiaan lehdessään Bible Examiner alkaen vuodesta 1843. Storrs vaikutti Life and Advent Union nimisen kirkon syntyyn, josta kuitenkin lähti vuonna 1871. Storrs kuitenkin pysyi adventistina kuolemaansa asti vuonna 1879.

14. Nelson Barbour

Nelson Barbour oli adventistinen kirjoittaja ja julkaisija. Hän syntyi New Yorkissa vuonna 1824 ja oli nuorin Russelliin vaikuttaneista adventisteista. [55] Barbourin sukuun kuului mm. lääketieteellisiä huijareita, kuten homeopatiastaan tunnettu Diocletian Lewis [56]. Raamatuntutkijoiden ja myöhemmin Jehovan todistajien viehtymys homeopatiaan saattaa olla peräisin näin kaukaa.

Barbour opiskeli neljä vuotta Temple Hill Academyssä sekä jonkin aikaa metodistipapiksi. Vuonna 1842 Barbour liittyi milleristeihin ja odotti Jeesuksen toisen tulemisen tapahtuvan 1843. Barbour alkoi kirjoittaa adventistisiin lehtiin.

Vuoden 1843/44 suuren pettymyksen jälkeen Barbourin kiinnostus uskontoon lopahti hetkeksi. Ilman sen kummempaa lääketieteellistä koulutusta hän avasi vastaanoton, jolla annettiin hoitona sähköiskuja potilaille. Sähköiskujen oli tarkoitus parantaa sairauksia. Sähköiskujen antaminen ei nähtävästi lyönyt toivotusti leiville ja Barbour lähti kullankaivajaksi Australiaan.

Barbour palasi Yhdysvaltoihin Englannin kautta vuonna 1859. Hän "löysi" eskatologisen laskelman, jonka mukaan Jeesus palaisikin vuonna 1873. Kymmenien muiden eskatologisten laskelmien joukossa jotkut muutkin olivat päättyneet jo 1820-luvulla samaan vuoteen. Yhdysvalloissa Barbour jatkoi puoskarin uraansa ja teki myös joitakin keksintöjä puoskarointiinsa liittyen.

Barbour kirjoitti vuodesta 1873 lähtien omia julkaisujaan sekä artikkeleita adventistisiin lehtiin. Barbour mm. kirjoitti kirjan Evidences for the Coming of the Lord in 1873, or The Midnight Cry.

Myös Jonas Wendell oli ennustanut Jeesuksen paluun tapahtuvan 1873. Kummatkin ryhmät pettyivät. Paluuta siirrettiin vuodella, mutta sekin osoittautui pettymykseksi.

Nelson Barbour käytti jo aiemmin keksittyä nerokasta selitystä. Jeesus olikin palannut näkymättömänä vuonna 1874! Barbour alkoi vuonna 1873 julkaista lehteä The Midnight Cry. Seuraavana vuonna hän muutti lehden nimeksi Herald of the Morning.

Barbourin ennustusten aikataulu oli seuraava:
  • ”aika, kaksi aikaa ja puoli aikaa” täyttyivät vuonna 1798
  • Danielin kirjan 8:14:ssa mainitut 2 300 päivää (vuotta) olivat täyttyneet 1843
  • 1873 tulee kuluneeksi 6 000 vuotta Aadamin luomisesta
  • 1844–1874 sulhanen (Jeesus) viipyy
  • 1874–1878 Jeesus saapui näkymättömänä, 3 ½ vuoden elonkorjuuaika
  • 1875 6. huhtikuuta täyttyi joka 50. vuosi vietettävä riemuvuosi
  • 1878 uskolliset (morsian) temmataan ylös taivaaseen
Alun perin Barbourin ennustusten kiinnekohta oli 1873, mutta monien muiden tavoin hän siirsi ennustustaan vuodella eteenpäin, kun mitään ei tapahtunut vuonna 1873. Barbour uskoi myös paratiisin ennallistamiseen maan päälle.

Vuonna 1875 Charles Taze Russell luki Barbourin lehden numeron. Hän innostui Barbourin aikalaskelmista ja kirjoitti itsekin Barbourin lehteen artikkeleita. Vuonna 1879 Russell kuitenkin riitaantui Barbourin kanssa ja erosi lehden palveluksesta.

Vuonna 1883 Barbour hylkäsi ajatuksen Jeesuksen näkymättömästä paluusta vuonna 1874 ja palasi valtavirtaisemman adventismin piiriin. Barbour kuoli vuonna 1905

Lähteet:

1. Wikipedia: Jehovah's Witnesses
2. Wikipedia: Millennialismi
3. Wikipedia: Zarathustralaisuus
4. Wikipedia: Millennialism
5. Eusebius, The History of the Church, Book 3:39:11-13
6. Hippolytus: On the HexaËmeron, Or Six Days' Work. From Fragments from Commentaries on Various Books of Scripture
7. Wikipedia: Premillennialism
8. Wikipedia: Natsi-Saksa
9. Wikipedia: Restorationismi
10. Wikipedia: Hussites
11. Wikipedia: Anababtism
12. Wikipedia: John Wycliffe
13. Wikipedia: John Calvin
14. Wikipedia: John Locke
15. Wikipedia: Puritaanit
16. Wikipedia: Restoration Movement
17. Wikipedia: Antitrinitianismi
18. Wikipedia: Areiolaisuus
19. Wikipedia: Catharism
20. Wikipedia: Unitarism
21. Abba Hillel Silver: A History of Messianic Speculation in Israel (From the First through the Seventeenth Centuries), (Boston: Beacon Hill Press, 1959).
22. Hewrew Streams: Paul Summer: Predictions of Messiah’s Coming in Jewish Literature
23. Wikipedia: Manuel Lacunza
24. Wikipedia: Valistus
25. R. R. Palmer esipuheessaan Georges Lefebvren kirjaan The Coming of the French Revolution (New York: Vintage, 1947), (sivu 39)
26. Wikipedia: Pietismi
27. Wikipedia: Evankelikalismi
28. Wikipedia: Second Great Awakening
29. Wikipedia: Shakerit (uskonlahko)
30. Wikipedia: Mormonismi
31. Wikipedia: Eskatologia
32. Charles Taze Russell: Milennial Dawn, sivu 58
33. Carl Olof Jonsson: The Gentile Times Reconsidered, sivu 41
34. Wikipedia: Prophetic conference
35. Jehovan todistajat: Jehovan todistajat – Jumalan valtakunnan julistajia, s. 40-41
36. Charles Taze Russell: The Finished Mystery, s. 60
37. Charles Taze Russell: The Finished Mystery, s. 327–329
38. Wikipedia: William Miller
39. Wikipedia: Joshua V. Himes
40. Youtube: Tim Martin: The Watchtower: Roots, Shoots, and Those in Cahoots
41. Carl Olof Jonsson ja Wolfgang Herbst: The Sign of the Last Days… When? sivu 133
42. Wikipedia: Kristadelfialaiset
43. Wikipedia: Advent Christian Church
44. Wikipedia: Seitsemännen päivän adventismi
45. Wikipedia: Ellen G. White
46. Wikipedia: David Koresh
47. Jehovan todistajat: Jehovan todistajat – Jumalan valtakunnan julistajia, s.45–46
48. Wikipedia: Jonas Wendell
49. Edmond C. Gruss: Jehovah’s Witnesses: Their Claims Doctrinal Changes and Prophetic Speculation. What does the Record Show? s. 27
50. Utica Daily Observer, May 30, 1871, s. 3
51. Wikipedia: George Stetson
52. Wikipedia: Advent Christian Church
53. Wikipedia: George Storrs
54. Wikipedia: Henry Grew
55. Wikipedia: Nelson H. Barbour
56. Wikipedia: Diocletian Lewis