Vedenpaisumuksen aikaiset jättiläiset vahvistettu?

Yleistä keskustelua Jehovan todistajista.

Valvoja: Moderaattorit

Syväkurkku
Viestit: 517
Liittynyt: 06.04.2018 16:42

Vedenpaisumuksen aikaiset jättiläiset vahvistettu?

Viesti Kirjoittaja Syväkurkku »

Kultainen Aika-lehdelle mikään inhimillinen huuhaa ei ollut vierasta. Lehtihän oli Herätkään edeltäjä ja sisälsi ”uskollisen ja ymmärtäväisen orjan” välittämää ohjausta ja hengellistä ravintoa itseltään Jeesukselta. Tai siis näin ainakin väitetään.

Eräs sadoista esimerkeistä totaalisesta huuhaasta löytyy elokuun 1924 numerosta, joka koko lehti oli otsikoitu ”muinaislöytöjen numeroksi”. Eräs nelisivuinen artikkeli oli otsikoitu ”Raamatun kertomus vedenpaisumuksen aikuisista jättiläisistä vahvistettu”. Artikkeli on erikoisnumeron ykkösjuttu, ensimmäinen ja isoin tuossa muinaislöytöjen numerossa. Artikkeli on myös hyvin perinpohjainen, sisältäen esimerkiksi kirjeenvaihdon Seuran päätoimiston ja jutussa esiintyvän Samuel Hubbardin välillä. Sinänsä tuo kirjeenvaihto on hauskaa luettavaa. Siinä esimerkiksi Hubbard kinuaa Seuralta rahaa uuden retkikunnan lähettämiseksi löytöpaikalle. Arvata saattaa, höllensikö Rutherford Seuran kukkaron nyörejä.

Alle on lainattu ainoastaan pieni osa artikkelista.

Artikkeli alkaa:
Muutamia kuukausia sitten huomasimme uutisen siitä, että hra Hubbard oli Arizonassa löytänyt kivettyneen ihmisolennon ruumiin, joka oli yksitoista jalkaa eli kolme metriä 35 cm. pitkä. Heti huomasimme tässä olevan yhden niistä jättiläisistä, joista on mainittu 1 Mooseksen 6:4:nnessä, joiden monet lukijoistamme tietävät olleen inhimillisten äitien ja langenneiden enkelien lapsia.

Kirjoitimme herra Hubbartille mielenkiinnostamme hänen löytöönsä ja pyysimme täydellisiä tietoja yksityiskohdista. Samalla lähetimme hänelle tuomari Rutherfordin kirjan ”Voivatko elävät puhua kuolleiden kanssa?”, jossa Raamatun kertomus näiden enkelien rikoksesta ja heidän nykyisestä olostaan maamme ilmapiirissä selostetaan.
Myöhemmin jutussa Hubbard kertoo löydöstään:
Löysin suunnattoman ihmisolennon, kuten luulen - kivettyneen ruumiin. Tämä ruumis makasi kasvot alaspäin ja oikea käsi ojennettuna. Se on muuttunut kiveksi, samoinkuin puukin kivettyy. Sen mitat ovat päästä selkärangan alapäähän 1.676 mm. (5 jalkaa), koko pituus noin 3.350 mm. (11 jalkaa). Intiaanit, jotka asuvat tässä rotkossa (kuuluu Grand rotkoon), väittävät tämän naisen ruumiiksi, eikä heillä ole pienintäkään epäilystä siitä, etteikö se olisi kerran ollut ihmisolento. Tässä rotkossa on myös eräs toinen ruumis, jonka löysi ja minulle tarkasti selosti äskettäin kuollut W. F. Hull. Tämä kivettymä makaa myös kasvot alaspäin ja oikea käsi ojennettuna. Se on myöskin suurempi kuin minun mittaamani ja valokuvaamani ruumis. Hull sanoo sen olevan miehen ruumiin. Tämä ruumis oli peittynyt vuorisoralla sen jälkeen kuin Hull sen näki ja ennen kuin hän yritti sitä minulle näyttää, mutta minä tiedän paikan, ja se voidaan helposti kaivaa esiin.
Lopulta artikkeli päättyy Kultaisen Ajan toimituksen yhteenvetoon:
Tuhannet lukijoistamme lukenevat ylläolevan henkeään pidättäen. Käsityksemme mukaan on Herra tuova asteettain esiin valaisevia todistuksia, jotka vahvistavat Raamatun totuudet. Tähän asti ovat monet tiedemiehet hyväksyneet kaiken, mikä on näyttänyt halventavan ihmisen ainoata luotettavaa opasta, joka selostaa sekä menneisyyden että tulevaisuuden. Aika on tuleva, jolloin jokainen todellinen tiedemies ensi sijassa tarkastaa Luojan aikakirjat. Me otaksumme, että löydetyt ruumiit ovat miespuoleisia. Väitteemme on, perustuen Raamatun kertomukseen, että tämän jättiläisrodun äidit olivat ihmisiä, ja että nämä heidän lapsensa olivat kaikki sekasikiöitä, epätäydellisiä, kirotuita.
Kirjailija Jason Colavito kertoi blogissaan taustaa Hubbardin ”löydöille”.

Samuel Hubbard oli todellisuudessa itseoppinut, jonkinlainen pankkimies, ilman minkäänlaista tieteellistä koulutusta. Museon esimiehenä hän oli lähinnä talousasioista vastaamassa.

Hubbard oli ”löytänyt” kivettyneeksi väittämänsä ”ruumiit” jo 1895. Hän oli yrittänyt saada geologeja ja muita tieteen edustajia käymään löytöpaikalla, siinä onnistumatta. Syynä oli tietysti se, että nämä aivan oikein pitivät löytöjä täytenä hölynpölynä. Vuonna 1924 paleontologi Charles Gilmore kävi paikan päällä. Ensimmäiseksi hän totesi, etteivät löydöt olisi edes teoreettisesti mahdollisia, koska liha ei kivety. Hän onnistui kuitenkin löytämään Hubbardin ”ruumiit”. Kaukaa katsottuna, ja oikeasta kulmasta tarkasteltuna, kaksi vierekkäistä kumpumaista, osittain maan sisällä ollutta kiveä oli tosiaankin muistuttanut hyvin etäisesti ihmisen takapuolta. Lähemmäksi mentyä illuusio kuitenkin haihtui. Gilmore totesi kivimuodostelmat ja kivet täysin luonnollisiksi. Samoin Hubbardin löytämät ”jalanjäljet” olivat eroosion tuottamia kulumia.

Hubbardin löytöpaikan läheisyydestä väitettiin löytyneen myös jäänteitä egyptiläis-tiibetiläisestä asutuksesta. Tästä huijauksesta (1909 Grand Canyon Newspaper Hoax) löytyy enemmän tietoa tämän linkin takaa.

Miten oli mahdollista, että Jeesus välitti ”uskollisen ja ymmärtäväisen orjan” välityksellä kansalleen hengellisenä ravintona tällaista täydellistä potaskaa?

Kirjoituksesta jää oikeastaan käteen vain yksi kysymys: mahtoikohan Samuel Hubbard olla sukua L. Ron Hubbardille, skientologian perustajalle?