Camilla Nissinen Helsingin kirjamessuilla

Yleistä keskustelua Jehovan todistajista.

Valvoja: Moderaattorit

Avatar
Johanneksen poika
Viestit: 3700
Liittynyt: 29.04.2007 13:49
Paikkakunta: Espoo
Viesti:

Camilla Nissinen Helsingin kirjamessuilla

Viesti Kirjoittaja Johanneksen poika »

Kuva

Kuva
Vasemmalla Camilla Nissinen, oikealla Aino Hautala. Kuva: JP

Camilla Nissisen esikoisromaani Meitä vastaan rikkoneet julkaistiin elokuussa 2022. Kirja on saanut hyvän vastaanoton. Lukijat ovat pitäneet kirjasta, joka on kirjoitettu tunteella.

Kirjan tarina on fiktiivinen, mutta perustuu Camillan omakohtaisiin kokemuksiin Jehovan todistajien yhteisöstä ja syömishäiriöstä.

Camilla Nissistä haastateltiin Helsingin kirjamessuilla perjantaina 28.10.2022.

Lue lisää täältä.
Syväkurkku
Viestit: 517
Liittynyt: 06.04.2018 16:42

Re: Camilla Nissinen Helsingin kirjamessuilla

Viesti Kirjoittaja Syväkurkku »

Luin Camilla Nissisen kirjan viime viikolla. Osui ja upposi, melkoinen lukukokemus. Kirja herätti paljon ajatuksia. Olisi banaalia yrittää luonnehtia kirjaa muutamalla adjektiivilla, niin monitasoinen se on. Kielikuvat ovat vahvoja ja paikoitellen niitä maustaa itäsuomalainen murre. Kaksi aikasäiettä yhdistyvät hienosti kirjan loppusivuilla. Kerronnasta tulevat mieleen klassikot Väinö Linnasta lähtien, mutta modernina versiona. Mielettömän hieno kirja!

Kirja kertoo esimerkiksi siitä, mikä on lahjakkaan ihmisen kohtalo autoritaarisessa järjestelmässä. Neuvostoliiton autoritaarisessa järjestelmässä pärjäsivät parhaiten sokeasti tottelevat, matalaotsaiset, vähillä lahjoilla varustetut nahkatakkiset miehet, jotka eivät kyseenalaistaneet mitään. Eivätkä vaivanneet päätään turhalla ajattelemisella. Kuvauksen näistä miehistä löytää vaikkapa Sofi Oksasen Viron miehitysajan kuvauksista. Nämä miehet olivat "valmiita tottelemaan mitä tahansa saamiaan ohjeita, vaikka ne eivät kenties näyttäisikään inhimilliseltä kannalta katsottuna tai strategisesti järkeviltä". He olivat valmiita ilmiantamaan läheisiään, vaikka tiesivät näiden joutuvan ilmiannon vuoksi kärsimään suuresti. Eikä näitä ihmisiä koskaan kiinnostanut itsensä henkinen kehittäminen tai sivistäminen. Lohdutusta - jos sellaista sattui tarvitsemaan - tarjosi viina. Samanlaisia henkilöitä tarvitaan myös autoritaarisissa uskonnollisissa järjestelmissä. Nekin vaativat sokeaa uskoa ja tottelemista. Sekä matalaotsaisia miehiä ja joskus alkoholin suomaa lohdutusta.

Autoritaarisissa järjestelmissä lahjakkaiden ihmisten osa on ongelmallinen. Jotkut heistä pyrkivät hyödyntämään järjestelmää ja kiipeämään asemaan, jossa heillä on valtaa. Näin he saavat osakseen kunnioitusta sekä suoranaista palvontaa. Tämä edellyttää kuitenkin älyllistä epärehellisyyttä, tietynlaista luonnevikaa ja vahvaa vallanhimoa. Nämä ominaisuudet on helppoa havaita myös teokraattisen uran tavoittelijoissa. Betelissä työskenteleviä, kierrosvalvojia ja seurakuntien vanhimpia hivelee se kohtelu, jota he kotiseurakunnissaan ja sukulaistensa osalta saavat osakseen. Oli todellisuus Betelissä, kierrostyössä ja vanhimpana sitten miten kurjaa tahansa. Valta on makeaa.

Uskonnollisissa autoritaarisissa järjestelmissä olevien lahjakkaiden naisten osa on erityisen ongelmallinen. Edes vallan tavoittelu ei ole mahdollista.

Autoritaarissa järjestelmissä olevien lahjakkaiden tulee sulkea tietoisesti ajatuksensa todellisuudelta. Neuvostoliitossa talous ei toiminut, ihmisiä sorrettiin ja tapettiin. Mutta ei näistä auttanut puhua ja parempi oli olla päästämättä kriittisiä ajatuksia edes mieleensä. Pelko ajatuspoliisista oli todellinen. Jehovan todistajien pitää kieltää tosiasioita, esimerkiksi evoluutio. Myös vuoteen 1914 liittyvät, moneen kertaan paikkaansa pitämättömiksi osoitetut lopunajan laskelmat pitää uskoa. Uskonsa jättäneitä pitää karttaa, vaikka sen tiedetään aiheuttavan suuria mielenterveydellisiä ongelmia karttamisen kohteille. Oman lapsen pitää mieluummin antaa kuolla kuin sallia elämän pelastava verensiirto. Tämä ajatusten sulkeminen aiheuttaa kognitiivista dissonanssia, ahdistusta. Ahdistusta voi lieventää alkoholinhuuruisilla saunailloilla, kuten Nissinen kuvaa seurakunnan veljien tehneen. Näistä saunailloista ja "veljien retkistä" on myös minulla omakohtaisia kokemuksia.

Autoritaarinen järjestelmä vaatii jäseniltään jatkuvasti uhrauksia. Koskaan ei tee tarpeeksi järjestelmän hyväksi. Ylenmääräiset vaatimukset aiheuttavat osaltaan ahdistusta.

Lahjakas ihminen, kuten vaikkapa kirjan päähenkilö, ajautuu lopulta henkisiin vaikeuksiin. Kukin reagoi näihin vaikeuksiin tavallaan, joku masennuksella, toinen syömishäiriöllä, kolmas fibromyalgialla ja yleisemmin monenlaisilla mielenterveyden ongelmilla. Camillan kirjan päähenkilö reagoi syömishäiriöllä. Mielenkiintoista oli huomata, että myös päähenkilön vahvasti asiassa mukana ollut äiti kärsi selvästi syömishäiriöstä. Äidin luonnekuva on muutenkin osuva. Päähenkilön ja tämän äidin välinen dynamiikka on yksi kirjan tärkeistä teemoista. Äiti uskoi omituisiin dieetteihin ja terveyshuuhaaseen, hänen korrekti käytöksensä rapisi nopeasti ja johti usein vaikkapa kiroiluun. Äidin sisällä oli valtava viha anoppia ja muitakin "maailmallisia" kohtaan. Tuota vihan määrää Jehovan todistajissa, erityisesti vanhemmissa sisarissa, olen usein ihmetellyt. Kirjassa kuvataan osuvasti äidin omaavan kaksi minää: toisen seurakuntaa varten, toisen kotia ja muuta elämää varten. Jekyll ja Hyde. Oman kokemukseni mukaan tämä on hyvin yleistä.

Ensimmäisen kerran tulin myös ajatelleeksi, että osa tästä Jehovan todistajien keskuudessa yleisestä käytöshäiriöstä, syömishäiriöstä, johtuu osaltaan siitä epäterveestä ihmiskuvasta, jonka Seura on luonut julkaisujensa kautta. Miten monta kertaa olet nähnyt Jehovan todistajien julkaisuissa lihavan tai edes vähän pullukan ihmisen? Kuvissa korkeintaan joku ahne "maailmallinen" voi olla lihava. Tai miksi vanhinten ohjekirja Paimentakaa Jumalan laumaa määrää oikeuskomitean muodostamisperiaatteeksi väärät ruokailutavat: "Äärimmäisellä ylensyömisellä tarkoitetaan sitä, että henkilö ei pysty hillitsemään syömistään, vaan hän voi ahmia ruokaa jopa niin paljon, että hänelle tulee erittäin huono olo tai hän tulee sairaaksi. Olennaista ei siis ole se, minkä kokoinen henkilö on, vaan se, miten han suhtautuu ruokaan." Pieni varastelu on ok, mutta väärät syömistavat ovat erottamisperuste. Asenne on omiaan johtamaan syömishäiriöihinkin.

Suuri kunnia Nissisen romaanissa kuuluu sille mielenterveyden alan ammattilaiselle, joka kertoi, ettei ruoka ollut päähenkilön ongelma. Taustalla olevat ongelmat olivat muualla. Vaikkei ammattilainen sitä sanonut, päähenkilö lopulta tajusi itse häirion johtuvan kuulumisesta kulttiin, jonka oppeihin ja käytäntöihin hän ei enää voinut sitoutua. Jäseneksi häntä kuitenkin yritettiin vangita uhkaamalla kaikkien läheistensä ja ystäviensä menettämisellä, jos lähtisi pois. Näitä vankeja on Suomessa paljon. Eikä Seura voi luopua karttamisesta, salit tyhjenisivät nopeasti.

Nissisen kirja on kaikkea muuta kuin katkera tilitys. Päähenkilön erokirje seurakunnalleen on suorastaan kaunis. Kirja on hyvin todentuntuinen ja välttää maalaamasta maailmaa mustavalkoiseksi. Eivät ihmiset ole joko hyviä tai pahoja. Nissinen ei toisaalta säästä kohteitaan. Kierrosvalvoja joka huolehtii vähän liiallisesti omista ja yksinhuoltajaäitien fyysisistä tarpeista, on vain yksi esimerkki. Onhan näitäkin nähty.

Ennen Nissisen kirjaa satuin lukemaan norjalaisen Unni Wenche Tandbergin ruotsiksi käännetyn teoksen Då gråter änglarna - En sann historia. Kirjan asetelma on lähes täysin Nissisen kirjaa vastaava. Se kertoo nuoren naisen lapsuudesta Jehovan todistajana ja vaikeasta irtautumisesta. Unnin kohdalla ahdistus ei kuitenkaan johtanut syömishäiriöön ja mielisairaalaan. Sen sijaan Unni tuhosi itseään alkoholilla, juhlimisella ja itsetuhoisilla parisuhteilla. Kummallakin tarinalla on kuitenkin positiivinen lopputulos: itsenäinen, tasapainoinen, henkisesti rikas elämä kultin ulkopuolella. Kummatkin pelasti opiskelu. Juuri tätä hallintoelin pelkääkin kuin ruttoa - "korkeampaa" koulutusta.

Nissisen kirja kannattaa ehdottomasti lukea.
Avatar
Johanneksen poika
Viestit: 3700
Liittynyt: 29.04.2007 13:49
Paikkakunta: Espoo
Viesti:

Re: Camilla Nissinen Helsingin kirjamessuilla

Viesti Kirjoittaja Johanneksen poika »

Syväkurkku kirjoitti: 04.01.2023 19:49 Luin Camilla Nissisen kirjan viime viikolla. Osui ja upposi, melkoinen lukukokemus. Kirja herätti paljon ajatuksia.
Tosi hieno analyysi sekä Camillan kirjasta että JT-järjestöstä. Kiitos!
Vastaa Viestiin