Veljesseura.org

Uusimmassa Herätkää!-lehdessä on nuorisolle suunnattu juttu kiroilusta. Tietty voimasanat tuomitaan osana maailmallisten sanavarastoa, ja jutun ohessa on taulukkokin jonka avulla nuori voi opetella kiroilusta pois.

Itse en JT-aikoinani koskaan kiroillut. Itse asiassa minua jopa kiusattiin sen vuoksi koulussa. En nykyäänkään ole yhtä paha suustani kuin jotkut teinit (vttu se meni vttu sinne sen vtn tyypin kanssa vttu), mutta "tilanteeseen sopien" kyllä sadattelen ja olen tunnistanut sen melko tärkeänä osana vapautumisprosessia.

Muistan, että minulle ei ainoastaan opetettu tavan olevan maailmallinen, vaan tiettyjen kirosanojen (saatana* ja perkele) kerrottiin manaavan paikalle itse Panettelijan, tai ainakin nostavan sitä riskiä että pahat henget tulevat sotkemaan elämää. Usein pelotti jo silloin jos kaverit sattuivat päästämään suistaan moisia letkautuksia. Vielä pitkään hiipumisen jälkeenkin vältin noita Kaikkein Pahimpia kirosanoja, vähän samalla tapaa kuin vältin ostamasta unensieppaajia ja muita pakanalliselta haiskahtavia esineitä kirpputoreilta - en edes ajatellut asiaa sen kummemmin, kunhan kammoksuin automaattisesti vaikken enää uskonutkaan Jehovan todistajien hömpötyksiin.

Toinen juttuhan, joka seisoo kymmenessä käskyssäkin, on se ettei Jumalan nimeä saisi sanoa turhan päiten, joten kaiken maailman jumalautoja ja herranjumala-tyylisiä päivittelyjä tuli välttää. Nyttemmin tuo tuntuu vähän kummalliselta, koska Jehovan todistajathan nimenomaan mainostavat sitä, että Jumala ei ole luojamme erisnimi. Jumala-pohjaisia kirosanoja ja taivasteluja rupesin käyttämään vapaasti melko pian lopullisen hiipumisen jälkeen. Siinä oli mukana jonkinlaista kesyä kapinahenkeä.

No, itse olin kuuliainen kakara, mutta kaikista JT-penskoista ei voinut eikä vieläkään voi sanoa samaa. Erityisesti teini-iän kynnyksellä olevat pojat kuuluvat kiroilevan erityisen paljon - siis tietysti silloin kun kukaan JT-aikuinen ei ole kuulemassa. Ehkäpä näillä on enemmän toivoa loikata joskus lahkon kyydistä pois? Jotenkin tuntuu siltä että vilpittömät todistajat (sellainenhan olin itsekin) karttavat kirosanoja parhaansa mukaan ihan siviilissäkin. Vai onko teillä muunlaisia kokemuksia?

Kiroilitteko itse JT-aikoina, vai tupsahtivatko maailmalliset ilmaisut sanavarastoonne vasta lähdön yhteydessä tai sen jälkeen?

*Ilmoittakaa, jos pitää sensuroida.

Ninth kirjoitti:Uusimmassa Herätkää!-lehdessä on nuorisolle suunnattu juttu kiroilusta. Tietty voimasanat tuomitaan osana maailmallisten sanavarastoa, ja jutun ohessa on taulukkokin jonka avulla nuori voi opetella kiroilusta pois.

Itse aikoinaan äimistelin, kun muistaakseni VT:ssä kirjoitettiin, ettei Pietari oikeasti alkanut kiroilla, kun raamatussa sanotaan: "Niin Pietari alkoi sadatalle ja sanoa, en tunne sitä miestä." Niin kiroilufobiaisia he olivat. Tämä muistaakseni 80 -luvulla.

Nykyään monet psykologit esittävät, että kiroilu on pelon ilmaus. Nyt seura siis opettaa, että pelkää pitää - mieluusti heitä, mutta sitä ei saa mitenkään ilmaista esimerkiksi kiroilemalla! Tunteita tukahduttamalla saadaan lisää ahdistusta ja siten vapautuksen tarvetta. Vallassa olijoille erinomaisen tervetullutta, sillä ilmeisesti heidän valtansa on voimakkaasti rapistumassa.

Itse en aikoinani kiroillut, paitsi 7-vuotiaana minulla oli kausi, jota myöhemmin häpesin kovasti. Erottamiseni jälkeen oli taas kausi, jolloin kiroilin kuin rantapiru. Nykyisin kiroilu on taas jäänyt tilanteisiin, joissa sitä oikeasti tarvitaan. Ne tilanteet ovatkin jo melko harvinaisia. Tosin nykyään minulle ei tule kiroilusta huonoa omaatuntoa, koska ymmärrän kiroilemisen todellisen luonteen.

Ninth kirjoitti:*Ilmoittakaa, jos pitää sensuroida.

Ristusperkele*, että kirjootit hyvin.

*Lainasana pohojalaaselta ammattiveljeltä, itse en noin osuvaa tekstiä voisi keksiä.

Kyllä tää perinteinen suomalainen ärräpää "perkele!" putkahtaa ihan automaattisesti suusta jos jotain erityisen epämieluisaa tapahtuu. Ei sen parempaa kirosanaa olekaan.

VT:ssä kirjoitettiin, ettei Pietari oikeasti alkanut kiroilla, kun raamatussa sanotaan: "Niin Pietari alkoi sadatalle ja sanoa, en tunne sitä miestä."

Huudahduksen "Herrani ja Jumalani" Vartsikka taas tulkitsee sadatteluksi

Legendaarisessa Kyläkäräjät-sketsissä loinehditaan varsin tyylikkäästi ja voipa kyläyhteisön sisäisestä tuomio- ja täytäntöönpanoelimestä halukkaat koittaa luoda analogioita vt-seuraankin.

http://dagobah.biz/flash/vittu_vs_saatana.swf vs

Itse kuulen joka päivä yhtä ja pelkkää sadatusta koska olen puuseppä ja vieläpä koristeveistäjäksi erikoistunut. Normaali puusepät vetäköön händyyn koska he eivät pr*hana voi tietää minkälainen on veistäjän työ kaikkine haaveineen ja täyttymättömine unelmineen. Hän on jo unohtanut, minkä laista on olla todellisessa työn vauhdissa ja elämän rutiinissa koska hän ei tunne mitään muuta ympärillään kuin seuraavan viillon jonka näkee hyvin tarkasti kohdistetulla katseellaan. Mutta kun hän pääsee tästä oravanpyörästä, Hän ei muista koko päivästä yhtään mitään. Onko tosiaan näin, että ihmisen elämän kuuluisi olla olla tällaista? Minä kiroilen ja minä jopa kiroan jos se on siitä kiinni, ja olen joskus jopa harkinnut rumaa hyvin julmaa jehovan todistajan murhaamista. Onneksi veljesseura on ollut minulle suurena apuna, ja tunnen itseni monen vuoden jälkeen todella ihmiseksi, vaikka en olekaan mikään himolukija. Mutta olen hyvin kiitollinen että tällainen palsta on olemassa. Elämään puhtia vain perskutarallaa!

Kiroilin JT-aikana yhtä paljon kuin nykyäänkin. Sillä kyllä tienasi negatiivista huomiota hengellismielisissä illanvietoissa.

Ninth kirjoitti:vältin ostamasta unensieppaajia ja muita pakanalliselta haiskahtavia esineitä kirpputoreilta - en edes ajatellut asiaa sen kummemmin, kunhan kammoksuin automaattisesti vaikken enää uskonutkaan Jehovan todistajien hömpötyksiin.

Minulla on vähän samanlainen kammo edelleen, vaikka en mielestäni tietoisesti uskokaan, että aakkoslaudoissa tms. voisi olla oikeasti ytyä.

En silti katso kammon olevan JT-aikojen perua, vaan se on jotenkin ollut minulla aina. Toki JT-fobiaistutus oli omiaan kammoa vahvistamaan, ainakin väliaikaisesti.

Kiroilen kyllä häpeämättä, sekä sukupuolirivoa että uskonnollista tabusanastoa käyttäen.

Itsellänikään kiroilu ei ole vähentynyt todistajista irtautumisen jälkeen. Eli kiroilen silloin kun koen sen tarpeelliseksi.

ex-jehu kirjoitti:Itsellänikään kiroilu ei ole vähentynyt todistajista irtautumisen jälkeen. Eli kiroilen silloin kun koen sen tarpeelliseksi.

Minulle ei kukaan koskaan vielä toistaiseksi ole yhtä pitkään ja perusteellisesti vuodatellut perkeleitään, kuin eräs veli, joka tosin sittemmin, kun satuin salilla poikkeamaan, vaivihkaa anteeksi pyysi, joten olkoon se siitä.

Omasta puolestani päästelen näitä ärräpäitä tilanteen ja tarpeen mukaan - valitettavasti

Käsitän, että yksi olennainen aspekti suomalaisen kiroamisessa on ilmaisu voimasta, jota kirous ikäänkuin julkituo.

Kun taas japanissa ei kuulema kiroilla, siellä mahdollisesti kiroilu mielletään itsekontrollin pettämiseksi ja kasvojen menetykseksi. Japanilainen torilla kiroaja olisi kuin suomalaisella torilla mies jolta on tipahtanut housut kinttuihin.

Anonymous kirjoitti:Kun taas japanissa ei kuulema kiroilla, siellä mahdollisesti kiroilu mielletään itsekontrollin pettämiseksi ja kasvojen menetykseksi. Japanilainen torilla kiroaja olisi kuin suomalaisella torilla mies jolta on tipahtanut housut kinttuihin.

Siellä kun ei ole varsinaisia kirosanoja. Pahimmasta päästä on eräs ulostetta merkitsevä sana, muut taas ovat voimakkuudeltaan verrattavissa siihen TV-mainokseen missä nahkaliivimotoristi toteaa, "Voi hitsin pimpulat".