Pitäisikö mennä muistonviettoon?

[Vieras]

Mua ehkä ihan vähän vois kiinnostaa mennä katsastamaan moista tilaisuutta. Mutta on kyllä huonoa mainontaa Jehovan todistajien osalta, en heidän sivuiltakaan löytänyt minkäänlaista mainintaa asiasta. Kun en tiedä edes, minne minun täällä Vantaalla pitäisi mennä, jos haluaisin moiseen osallistua. Tikkurilassa ainakin on hirveän iso Jehovan todistajien laitos (jossa on kirjapainokin). Mutta voisin jopa vannoa, että yhden mainoksen pistäminen internetiin tuottaisi tulosta äärettömän paljon enemmän, kuin vaikka miten iso tahansa joukko matkamiehiä kulkemassa ovelta ovelle jakelemassa lappuja.

Mutta voisiko olettaa, että siellä Tikkurilan linnoituksessa olisi tämmöinen muistonvietto? Suomi24:sta lukiessa on käynyt vaan selville, että "täällä pohjoisessa se on 18:30", niin koskeeko toi nyt koko Suomea siis?

Edit: Tai okei, ehkä joku, jolle semmonen lappu tuodaan ovelle asti, tuntee itsensä jotenkin tärkeäksi, ja se voi olla innoittajana saada hänet lähtemään. Mutta tämmöiset, jotka eivät niitä kutsuja saa, eikä netistäkään löydä mitään mainoksia, niin tulee vähän orpo olo. Ei siitä nettimainoksesta ainakaan haittaa olis, tai jonkinlainen info edes.

Ota puhelinluettelosta paikallinen todistajien numero, netistäkin varmasti löytyy esim. enirosta. Soita ja kysy missä on muistonvietto ja mihin aikaan

Se voi olla vantaalla päin joskus 19.30 tietämillä, arvelisin. Joka paikassa missä vaan sali löytyy tämä muistonvietto kyllä illalla auringonlaskun jälkeen pidetään, monilla saleilla niitä voi olla kaksikin samana iltana kun useampi seurakunta kokoontuu peräkkäin samassa rakennuksessa (kaikki ei mahtuis kerralla).

[pääsiäinen]

Olen vähän pettynyt siihen mistä näkökulmasta alkuperäiseen viestiini on vastailtu... Toki pari ihan mukavaa ja ystävällistä kommenttia tuli, muttei oikein keskustelua siitä mikä oli se pääasia.
Sen sijaan on jutuistani poimittu lauseita jotka ei mitenkään liity tähän mun akuuttiin ongelmaan, vaan yleisesti seuraan ja sen opetuksiin. Sama mulle, halusin puhua siitä mitä tunnen ja mitä mulle on tapahtunut, en mistään oppiasioista. Eikö niille ole foorumissa tuo oma osiokin?

Ajattelin että kukaan ei voi ymmärtää miltä musta tuntuu (tilanteessa jonka ihan hyvin kuvasin), kuin toinen joka on kokenut samantapaista elämässään...

Mietittekö tyypit niin paljon näitä teorioita kaiken maailman harhaopeista ettei teitä kiinnosta jonkun ihmisen elämä? Tai se miten lasten kanssa voisi tällaisesta tilanteesta jatkaa eteenpäin, jollain toisella palstalla olis voitu paljonkin kommentoida lasten tilannetta. Siellä vaan on ihan sattuman kauppaa löytyykö ketään joka tietää todella mistä puhuu tai olis kokenut samaa...

Siirrynkin muualle juttelemaan, enemmän inhimillisestä näkökulmasta toivottavasti.

Taitaa tosiaan olla tän foorumin tavoite vaan syöttää tuota luopiopropagandaa oppeihin liittyen, ihme saivartelua Anteeksi vaan, oli pakko sanoa suoraan. Haukkuisitte edes niitä ikäviä psykologisia ja sosiaalisia vaikutuksia joita asiaan voi liittyä, nuo oppiväittelyt ja tuollainen ylimielinen varmuus omasta oikeassa olemisesta ei ole oikein uskottavaa.

Itse aivopesette pahemmin kuin järjestö

[AchanBeroean]

Mietittekö tyypit niin paljon näitä teorioita kaiken maailman harhaopeista ettei teitä kiinnosta jonkun ihmisen elämä? Tai se miten lasten kanssa voisi tällaisesta tilanteesta jatkaa eteenpäin, jollain toisella palstalla olis voitu paljonkin kommentoida lasten tilannetta. Siellä vaan on ihan sattuman kauppaa löytyykö ketään joka tietää todella mistä puhuu tai olis kokenut samaa...

Siirrynkin muualle juttelemaan, enemmän inhimillisestä näkökulmasta toivottavasti.

Taitaa tosiaan olla tän foorumin tavoite vaan syöttää tuota luopiopropagandaa oppeihin liittyen, ihme saivartelua Smile Anteeksi vaan, oli pakko sanoa suoraan. Haukkuisitte edes niitä ikäviä psykologisia ja sosiaalisia vaikutuksia joita asiaan voi liittyä, nuo oppiväittelyt ja tuollainen ylimielinen varmuus omasta oikeassa olemisesta ei ole oikein uskottavaa.

Itse aivopesette pahemmin kuin järjestö Smile

Jos kysytään "Pitäisikö mennä muistonviettoon?", niin ei kai ole ihme, jos entiset jehovantodistajat eivät sitä suosittele ja vielä perustelevat näkemystään. Koska lahkon tapahtumassa kyse on lahkon tulkinnasta keskeiseen kristilliseen oppiin, niin ei liene yllätys, että asiaa tarkastellaan oppinäkökulmalta. Oppia ja normaalia elämää ei voi kokonaan eristää toisistaan, jos lahkoa halutaan tarkastelle yhteisönä, jonka toiminta perustuu joihinkin oppeihin, eikä se ole ainoastaan joidenkin perheiden totunnaista tapakulttuuria.

Kuka onkaan inhimillinen, kun kyse on lahkolaisten auttamisesta on peruskysymys, jota sopii pohtia. Ehkä asiaan saa selvyyttä mutkan kautta. Jos alkoholisoitunut rapajuoppo, joka on saanut ryyppäämisensä loppumaan ja on raitistumassa, kokee taas halua lähteä kapakkaan ja kysyy: "Pitäisikö sitä lähteä oluttuopposelle?", niin asiaan voi suhtautua monella tavalla.

Yksi sanoo: "Mene vaan kapakkaan, siellähän olet aina viihtynyt ja siellä on tuttujasikin ja olethan aina rakastanut viinaa".

Toinen sanoo: "Juoppohullu kusipää, etkö Saatana ole mitään oppinut juopottelun kiroista, vaan olet taas menossa, vaikka olet ollut jo raitistumaan päin!"

Kumpi noista kahdesta oli "inhimillinen" ja kumman halu auttaa henkilöä suurempi?

[pääsiäinen]

Mietittekö tyypit niin paljon näitä teorioita kaiken maailman harhaopeista ettei teitä kiinnosta jonkun ihmisen elämä? Tai se miten lasten kanssa voisi tällaisesta tilanteesta jatkaa eteenpäin, jollain toisella palstalla olis voitu paljonkin kommentoida lasten tilannetta. Siellä vaan on ihan sattuman kauppaa löytyykö ketään joka tietää todella mistä puhuu tai olis kokenut samaa...

Siirrynkin muualle juttelemaan, enemmän inhimillisestä näkökulmasta toivottavasti.

Taitaa tosiaan olla tän foorumin tavoite vaan syöttää tuota luopiopropagandaa oppeihin liittyen, ihme saivartelua Smile Anteeksi vaan, oli pakko sanoa suoraan. Haukkuisitte edes niitä ikäviä psykologisia ja sosiaalisia vaikutuksia joita asiaan voi liittyä, nuo oppiväittelyt ja tuollainen ylimielinen varmuus omasta oikeassa olemisesta ei ole oikein uskottavaa.

Itse aivopesette pahemmin kuin järjestö Smile

Jos kysytään "Pitäisikö mennä muistonviettoon?", niin ei kai ole ihme, jos entiset jehovantodistajat eivät sitä suosittele ja vielä perustelevat näkemystään. Koska lahkon tapahtumassa kyse on lahkon tulkinnasta keskeiseen kristilliseen oppiin, niin ei liene yllätys, että asiaa tarkastellaan oppinäkökulmalta. Oppia ja normaalia elämää ei voi kokonaan eristää toisistaan, jos lahkoa halutaan tarkastelle yhteisönä, jonka toiminta perustuu joihinkin oppeihin, eikä se ole ainoastaan joidenkin perheiden totunnaista tapakulttuuria.

Kuka onkaan inhimillinen, kun kyse on lahkolaisten auttamisesta on peruskysymys, jota sopii pohtia. Ehkä asiaan saa selvyyttä mutkan kautta. Jos alkoholisoitunut rapajuoppo, joka on saanut ryyppäämisensä loppumaan ja on raitistumassa, kokee taas halua lähteä kapakkaan ja kysyy: "Pitäisikö sitä lähteä oluttuopposelle?", niin asiaan voi suhtautua monella tavalla.

Yksi sanoo: "Mene vaan kapakkaan, siellähän olet aina viihtynyt ja siellä on tuttujasikin ja olethan aina rakastanut viinaa".

Toinen sanoo: "Juoppohullu kusipää, etkö Saatana ole mitään oppinut juopottelun kiroista, vaan olet taas menossa, vaikka olet ollut jo raitistumaan päin!"

Kumpi noista kahdesta oli "inhimillinen" ja kumman halu auttaa henkilöä suurempi?

No kiitos tästä, sai minut ajattelemaan asiaa... Huomaan että mielestäni on törkeää verrata totuutta alkoholismiin ja näin ollen minusta ei kai luopiota saa tekemälläkään.

Vaikken ujostelekaan kirjoittaa tälle palstalle koska pidän ihan ihmisinä kaikkiin uskontoihin kuuluvia tai kuulumattomia, en silti ymmärrä tuollaista raivokasta kielteisyyttä.

Jospa vielä pääsen takaisin seurakuntaan jonakin päivänä ja olen taas onnellisempi, koska olin siellä ihan onnellinen Muodostui vaan ongelmaksi pettymykset parisuhteessa ja omat tunneperäiset (ehkä fyysisetkin) tarpeet.

Sinä ilmeisesti ajattelet että olisin onnellisempi jos pysyn erossa todistajista ja rakennan itselleni muihin arvoihin ja tapoihin perustuvan elämän? En sitten tiedä onko minun tapauksessani asia niin. Voihan se ollakin, en tällä hetkellä tiedä. Kaikki on niin tyhjää.

[rippeli]

Minut on erotettu, mutta en voi viettää pääsiäistä koska lapset ei halua. Ne kokee sen vääräksi, vaikken ole puhunut juhlien vietosta vähään aikaan suuntaan enkä toiseen.
Lapsi oli jopa päiväkodissa kieltäytynyt kaverin tarjoamasta pääsiäismunasta ja sanonut syyksi "ei kiitos, en vietä pääsiäistä!"

Tässä on kuitenkin monta päivää näitä pyhiä, ajattelin että menisinkö sitten huomenna muistonviettoon? Uskon Jumalaan ja tuntuu että olisi tärkeää muistaa Jeesuksen kuolemaa.

Eikä ole mitään muutakaan pääsiäisohjelmaa josta tulisi hyvä mieli.

Ahdistaa tämä kun ei ole enää ketään eikä mitään elämää, eikä mitään vuodenaikoihin ja juhliin liittyviä tapoja, vaikka rakastan sellaisia. Oli ne sitten konventteja tai kaverisynttäreitä, kun olisi edes jotakin...
En vaan voi yhtäkkiä pakottaa lapsia osallistumaan maailman juhlapyhiin kun ne on niille niin vastenmielisiä. En tiedä sitten nauttisinko itse niistä vai olisiko huono omatunto...


Voi kuulostaa ihmeelliseltä, mutta saa kommentoida Tässä oli siis syy miksi haluaisin mennä edes muistonviettoon kun tiedän että se on oikein ja siitä tulisi hyvä mieli ja lasten kanssa jollain tavalla silloin voisin juhlistaa pääsiäistä.

Tuo kuulostaa oikeastaan aika tutulta. Minuakin harmitti kun en osannut tai edes halunnut viettää mitään juhlia silloin kun olin juuri erotettu ja vasta opettelin elämään normaalien ihmisten elämää. Poikani joka saa äidiltään aika vankkaa lahkokasvatusta ei myöskään halunnut tai vieläkään halua viettää "maailmallisia" juhlia, joskin hän on pikkuhiljaa huomaamassa esin joulunvieton hauskuuden.

Olen kuitenkin sitä mieltä, että ulkopuolisuuden tunne jota nyt joudut kokemaan laimenee ajanmittaan. Se vaatii kuitenkin sen että päästät oikeasti irti lahkosta, etkä pompi enää ollenkaan sen pillin mukaan. Siis jos haluat viettää pääsiäistä niin sitten vietät. Lapset tulee mukana kun huomaavat ettei siinä ole mitään pahaa. Jos eivät tule niin oppivat ainakin sietämään. Ajan kuluessa varmaan innostuvatkin asiasta.

Suurin muutos jonka me kaikki lahkon hyljänneet joudumme tekemään, on ajattelun muutos. Jokaisen pitää opetella ajattelemaan asiat omalta kannalta eikä lahkon kannalta. Itsekin inhosin "periaatteesta" synttäreitä ja joulua tms, kunnes tajusin että inhoni johtuu lahko-opetuksesta ja periaatteeni olivat perseestä (vartiotornista). Kun sen tajusin ja päätin ajatella asian alusta saakka itse niin huomasin miten mukavaa on viettää merkkipäiviä ja antaa lahjoja. Tosin tämän huomaamiseen tarvitsin aika paljon rankkaakin potkimista välittävien ihmisten taholta.

Muistonviettoon meno on juuri päinvastaista toimintaa. Silloin pitää kynsin ja hampain kiinni niistä ehkä mukavistakin muistoista joita joskus sai lahkossa, vaikka tajuaa ettei paluuta valheeseen ole. Toisaalta on hyvin ymmärrettävää pitää kiinni tutusta ja "turvallisesta". Eihän väkivaltaisesta puolisostakaan ole helppoa erota. Muista kuitenkin että annat kaikissa toimissasi esimerkin lapsillesi. Haluatko että lapsesi pitävät sinua päättämättömänä wanna be - todistajana? Sellaisen viestin annat jos toimit lahkon sääntöjen mukaan välttämällä "maailmallisia" juhlapäiviä ja vieläpä käymällä muistonvietossa.

Joka tapauksessa toivon sinulle hyvää pääsiäistä ja sitä että saat asiat järjestymään. Toivon kuitenkin että tajuat miten paljon pitkität lopullista tervehtymistä sillä että palaat takaisin vanhoihin tekoihin, joihin liittyy muistonvietto.

[madgyver]

Olen vähän pettynyt siihen mistä näkökulmasta alkuperäiseen viestiini on vastailtu...

No mistä näkökulmasta sitten tarkalleen ottaen tästä olis pitäny keskustella ? Joko menet tai et mene sinne muistonviettoon, se on ihan sun itsesi päätettävissä. Tietenkään me eksät emme suosittele sinne menoa, koska pidämme lahkoa haitallisena ihmisille.

Sama mulle, halusin puhua siitä mitä tunnen ja mitä mulle on tapahtunut, en mistään oppiasioista.

Jos et halua puhua mistään oppiasioista, ni miksi sitten hehkutat että kyllä jehovantodistajuus on se oikea tosi uskonto [tm] kun he noudattavat niin hyvin raamattuakin ja blaablaablaa. Jos haluat hehkuttaa jehovantodistajalahkon ihanuutta niin ehkä tää on sulle väärä paikka. Nimittäin suurin osa meistä existä ei jaksa niin hirveästi ihastella lahkon touhuja.

Mietittekö tyypit niin paljon näitä teorioita kaiken maailman harhaopeista ettei teitä kiinnosta jonkun ihmisen elämä?

Ilman muuta kiinnostaa. Siksihän sulle juuri yritetään perustella, miksi lahkon opetuksiin ei kannata uskoa enää sen jälkeen kun on sieltä lähtenyt tai pois potkittu. Kai ymmärrät itsekin, että sä et voi aloittaa sitä uutta elämää ulkopuolella, niin kauan kuin pidät kiinni lahkon opetuksista ja ihannoit niitä. Itseäsi kiusaat vaan. Toki, kokeillahan sitä aina saa. Suoraan sanottuna en yhtään ihmettele että lapsesi kieltäytyvät edelleen juhlapyhistä kunnon JT-tyyliin, jos sä ihannoit VT-seuran opetuksia erottamisesi jälkeenkin. Valheellisista opetuksista irtipäästäminen on ensimmäisiä asioita, jotka teidän on tehtävä, jos meinaatte aloittaa elämän ulkopuolella.

Haukkuisitte edes niitä ikäviä psykologisia ja sosiaalisia vaikutuksia joita asiaan voi liittyä, nuo oppiväittelyt ja tuollainen ylimielinen varmuus omasta oikeassa olemisesta ei ole oikein uskottavaa.

Lueppas tätä foorumia vähän enemmän, noita vaikutuksia on puitu kymmenissä topikeissa tällä foorumilla. Ehkä jopa enemmän kuin oppiasioita. Luonnollisestikin jehovantodistajuuteen ja siitä irrottautumiseen liittyy muutakin kuin oppikysymykset. Ja kukahan on parhain esimerkki ylimielisestä "me olemme oikeassa, muut väärässä"-asenteessa ? Eiköhän se ole jehovantodistajat ja VT-seura, joka ei edes osaa myöntää menneitä hölmöilyjään, vaan selittelee niitä parhain päin milloin mitenkin. Jos sinusta joskus tulee taas todistaja, niin kyllä sinä päihität meidät kaikki luopiot tossa "minä olen oikeassa"-ajattelussa, saarnaamalla ihmisten ovilla oppeja, jotka on jo ihan maalaisjärjen avulla todettavissa huuhaaksi.

Suosittelen ottamaan nuo vaaleanpunaiset VT-lasit pois silmiltä, jos tosiaan haluat aloittaa uuden elämän lahkon ulkopuolella. Juuri sinunkaltaisesi ihmiset seilaavat ees taas lahkon ja maailman välillä.

[wolframium]

Yksi sanoo: "Mene vaan kapakkaan, siellähän olet aina viihtynyt ja siellä on tuttujasikin ja olethan aina rakastanut viinaa".

Toinen sanoo: "Juoppohullu kusipää, etkö Saatana ole mitään oppinut juopottelun kiroista, vaan olet taas menossa, vaikka olet ollut jo raitistumaan päin!"

Kumpi noista kahdesta oli "inhimillinen" ja kumman halu auttaa henkilöä suurempi?

Ohhoh, nyt pistit pahan... sovitaanko vaikka niin, että tämä viikonloppu toteutetaan ensimmäistä, ja katsotaan sitten ensi viikolla tuota toista...

[rippeli]

Yksi sanoo: "Mene vaan kapakkaan, siellähän olet aina viihtynyt ja siellä on tuttujasikin ja olethan aina rakastanut viinaa".

Toinen sanoo: "Juoppohullu kusipää, etkö Saatana ole mitään oppinut juopottelun kiroista, vaan olet taas menossa, vaikka olet ollut jo raitistumaan päin!"

Kumpi noista kahdesta oli "inhimillinen" ja kumman halu auttaa henkilöä suurempi?

Ohhoh, nyt pistit pahan... sovitaanko vaikka niin, että tämä viikonloppu toteutetaan ensimmäistä, ja katsotaan sitten ensi viikolla tuota toista...

Jos olet toteuttamassa ensimmäistä niin laita viestiä. Lauantaina voisi onnistua jos rouva laskee tai innostuu mukaan. Voitaisiin puhua lisää jeesuksen kuolemasta ja ylösnousemuksesta kolmantena päivänä.

[pääsiäinen]

Minut on erotettu, mutta en voi viettää pääsiäistä koska lapset ei halua. Ne kokee sen vääräksi, vaikken ole puhunut juhlien vietosta vähään aikaan suuntaan enkä toiseen.
Lapsi oli jopa päiväkodissa kieltäytynyt kaverin tarjoamasta pääsiäismunasta ja sanonut syyksi "ei kiitos, en vietä pääsiäistä!"

Tässä on kuitenkin monta päivää näitä pyhiä, ajattelin että menisinkö sitten huomenna muistonviettoon? Uskon Jumalaan ja tuntuu että olisi tärkeää muistaa Jeesuksen kuolemaa.

Eikä ole mitään muutakaan pääsiäisohjelmaa josta tulisi hyvä mieli.

Ahdistaa tämä kun ei ole enää ketään eikä mitään elämää, eikä mitään vuodenaikoihin ja juhliin liittyviä tapoja, vaikka rakastan sellaisia. Oli ne sitten konventteja tai kaverisynttäreitä, kun olisi edes jotakin...
En vaan voi yhtäkkiä pakottaa lapsia osallistumaan maailman juhlapyhiin kun ne on niille niin vastenmielisiä. En tiedä sitten nauttisinko itse niistä vai olisiko huono omatunto...


Voi kuulostaa ihmeelliseltä, mutta saa kommentoida Tässä oli siis syy miksi haluaisin mennä edes muistonviettoon kun tiedän että se on oikein ja siitä tulisi hyvä mieli ja lasten kanssa jollain tavalla silloin voisin juhlistaa pääsiäistä.

Tuo kuulostaa oikeastaan aika tutulta. Minuakin harmitti kun en osannut tai edes halunnut viettää mitään juhlia silloin kun olin juuri erotettu ja vasta opettelin elämään normaalien ihmisten elämää. Poikani joka saa äidiltään aika vankkaa lahkokasvatusta ei myöskään halunnut tai vieläkään halua viettää "maailmallisia" juhlia, joskin hän on pikkuhiljaa huomaamassa esin joulunvieton hauskuuden.

Olen kuitenkin sitä mieltä, että ulkopuolisuuden tunne jota nyt joudut kokemaan laimenee ajanmittaan. Se vaatii kuitenkin sen että päästät oikeasti irti lahkosta, etkä pompi enää ollenkaan sen pillin mukaan. Siis jos haluat viettää pääsiäistä niin sitten vietät. Lapset tulee mukana kun huomaavat ettei siinä ole mitään pahaa. Jos eivät tule niin oppivat ainakin sietämään. Ajan kuluessa varmaan innostuvatkin asiasta.

Suurin muutos jonka me kaikki lahkon hyljänneet joudumme tekemään, on ajattelun muutos. Jokaisen pitää opetella ajattelemaan asiat omalta kannalta eikä lahkon kannalta. Itsekin inhosin "periaatteesta" synttäreitä ja joulua tms, kunnes tajusin että inhoni johtuu lahko-opetuksesta ja periaatteeni olivat perseestä (vartiotornista). Kun sen tajusin ja päätin ajatella asian alusta saakka itse niin huomasin miten mukavaa on viettää merkkipäiviä ja antaa lahjoja. Tosin tämän huomaamiseen tarvitsin aika paljon rankkaakin potkimista välittävien ihmisten taholta.

Muistonviettoon meno on juuri päinvastaista toimintaa. Silloin pitää kynsin ja hampain kiinni niistä ehkä mukavistakin muistoista joita joskus sai lahkossa, vaikka tajuaa ettei paluuta valheeseen ole. Toisaalta on hyvin ymmärrettävää pitää kiinni tutusta ja "turvallisesta". Eihän väkivaltaisesta puolisostakaan ole helppoa erota. Muista kuitenkin että annat kaikissa toimissasi esimerkin lapsillesi. Haluatko että lapsesi pitävät sinua päättämättömänä wanna be - todistajana? Sellaisen viestin annat jos toimit lahkon sääntöjen mukaan välttämällä "maailmallisia" juhlapäiviä ja vieläpä käymällä muistonvietossa.

Joka tapauksessa toivon sinulle hyvää pääsiäistä ja sitä että saat asiat järjestymään. Toivon kuitenkin että tajuat miten paljon pitkität lopullista tervehtymistä sillä että palaat takaisin vanhoihin tekoihin, joihin liittyy muistonvietto.

Kiitos!!! Sinulta sain ymmärrystäkin... Tervehtyminen, niin. Täysin selvää on että sellaista tarvitsen, kun vaan löytyisi oikea suunta josta aidosti sen löytäisin.

Kamalalta kuulostaa tuo päättämätön wanna be... Ei apua! EN halua sellainen olla, vaikka juuri sitä olen vuosikaudet ollut. Uskonut ja toivonut mutta silti aina eksynyt ja mokannut.

Mutta ei tämä maailmakaan terve ole. Onko se tervettä että teen oman pääni mukaan enkä kuuntele mitään auktoriteetteja, vaan päätän itse mikä on hyvää ja mikä pahaa? Mitä vietän ja mitä en?
Jumala on olemassa, ihmisellä on todellakin myös hengellisiä tarpeita, ei niitä voi kieltää enkä siksi mitenkään voi pitää ihanteena täydellistä riippumattomuutta.
Sama jos lapseni haluaisivat kieltää olemassaoloni ja sen että synnytin heidät eivätkä kunnioittaisi tai tottelisi minua lainkaan, pilkkaisivat vaan. Olisihan se ikävää.

Haluan vain olla rehellinen itselleni, kaikessa on tietysti hyvät ja huonot puolensa. Jos jätän todistajat, olen joidenkin "maailman ihmisten" silmissä terveempi, mutten välttämättä omasta mielestäni. Jos menen muistonviettoon, olen todistajien silmissä sentään oikeassa paikassa oikeaan aikaan vaikka paha olenkin

Nyt pitäisi kyllä olla jo nukkumassa!

[pääsiäinen]

Juuri sinunkaltaisesi ihmiset seilaavat ees taas lahkon ja maailman välillä.

Juu niin mä oon tehnytkin. Näkyykö se tosiaan noin selvästi

Kiitos, hyvin mielestäni vastasit. Sanoinkin jo et oon väliinputoaja ja orpo piru, mulla ei oikein oo mitään eikä ketään. Auttakaa vaan lisää

Ei ollut tarkoitus hehkuttaa todistajien oppeja, kai se tuli vaan automaattisesti kun niin näköjään edelleen ajattelen. Ei voi mitään. Kaipa olen turhan ristiriitainen.

[madgyver]

Mutta miksi sanot joulusta noin? Miksi et voi nykyään sitä viettää???

Tokihan minä voin, mutta näin sinkkuna sitä on hieman vaikea viettää, kun kaverit on kaikki joulun aikaan omien vanhempiensa ja sukulaistensa tykönä, enkä halua sinne alkaa tuppautumaan. Ja kun omat vanhempani ja iso osa suvusta on lahkossa ni hieman nihkeät tahtoo olla nuo joulufiilikset

[wolframium]

Voitaisiin puhua lisää jeesuksen kuolemasta ja ylösnousemuksesta kolmantena päivänä.

Oh, Jeesus saa minut aina org.. öö huipentuman partaalle... Kyllä kiitos, riippuu tietenkin miten saan krapulan parannettua (samalla keinoin kuin se tulikin tietysti...)

Että näin meillä täällä iloisessa Etelä-Karjalassa...

[Markku Meilo]

Huomaan että mielestäni on törkeää verrata totuutta alkoholismiin...

Minä näen paljon yhteistä noissa kahdessa. Molemmat ovat kokonaisvaltainen elämäntapa, jossa elämä pyörii yhden asian ympärillä, eikä asian ulkopuolista lähipiiriä juuri huomioida. Entinen juoppo on nykyiselle juopolle jonkin sortin luuseri. Juoppous päättyy ainoastaan omalla päätöksellä ja omilla ponnistuksilla.

... ja näin ollen minusta ei kai luopiota saa tekemälläkään.

Se lähtee nimenomaan itsestä, ulkopuolelta sitä ei voi sanella, korkeintaan auttaa, juuri kuten alkoholismissakin.

Jospa vielä pääsen takaisin seurakuntaan jonakin päivänä ja olen taas onnellisempi, koska olin siellä ihan onnellinen :) Muodostui vaan ongelmaksi pettymykset parisuhteessa ja omat tunneperäiset (ehkä fyysisetkin) tarpeet.

Sitä vähemmän sinulla on vaikeuksia, mitä vähemmän tiedät Vartiotorniseuran mädännäisyydestä ja valehtelusta. Kaikki täältä lukemasi ja käsittämäsi tekee paluun askel askeleelta hankalammaksi.

[rippeli]

Minut on erotettu, mutta en voi viettää pääsiäistä koska lapset ei halua. Ne kokee sen vääräksi, vaikken ole puhunut juhlien vietosta vähään aikaan suuntaan enkä toiseen.
Lapsi oli jopa päiväkodissa kieltäytynyt kaverin tarjoamasta pääsiäismunasta ja sanonut syyksi "ei kiitos, en vietä pääsiäistä!"

Tässä on kuitenkin monta päivää näitä pyhiä, ajattelin että menisinkö sitten huomenna muistonviettoon? Uskon Jumalaan ja tuntuu että olisi tärkeää muistaa Jeesuksen kuolemaa.

Eikä ole mitään muutakaan pääsiäisohjelmaa josta tulisi hyvä mieli.

Ahdistaa tämä kun ei ole enää ketään eikä mitään elämää, eikä mitään vuodenaikoihin ja juhliin liittyviä tapoja, vaikka rakastan sellaisia. Oli ne sitten konventteja tai kaverisynttäreitä, kun olisi edes jotakin...
En vaan voi yhtäkkiä pakottaa lapsia osallistumaan maailman juhlapyhiin kun ne on niille niin vastenmielisiä. En tiedä sitten nauttisinko itse niistä vai olisiko huono omatunto...


Voi kuulostaa ihmeelliseltä, mutta saa kommentoida Tässä oli siis syy miksi haluaisin mennä edes muistonviettoon kun tiedän että se on oikein ja siitä tulisi hyvä mieli ja lasten kanssa jollain tavalla silloin voisin juhlistaa pääsiäistä.

Tuo kuulostaa oikeastaan aika tutulta. Minuakin harmitti kun en osannut tai edes halunnut viettää mitään juhlia silloin kun olin juuri erotettu ja vasta opettelin elämään normaalien ihmisten elämää. Poikani joka saa äidiltään aika vankkaa lahkokasvatusta ei myöskään halunnut tai vieläkään halua viettää "maailmallisia" juhlia, joskin hän on pikkuhiljaa huomaamassa esin joulunvieton hauskuuden.

Olen kuitenkin sitä mieltä, että ulkopuolisuuden tunne jota nyt joudut kokemaan laimenee ajanmittaan. Se vaatii kuitenkin sen että päästät oikeasti irti lahkosta, etkä pompi enää ollenkaan sen pillin mukaan. Siis jos haluat viettää pääsiäistä niin sitten vietät. Lapset tulee mukana kun huomaavat ettei siinä ole mitään pahaa. Jos eivät tule niin oppivat ainakin sietämään. Ajan kuluessa varmaan innostuvatkin asiasta.

Suurin muutos jonka me kaikki lahkon hyljänneet joudumme tekemään, on ajattelun muutos. Jokaisen pitää opetella ajattelemaan asiat omalta kannalta eikä lahkon kannalta. Itsekin inhosin "periaatteesta" synttäreitä ja joulua tms, kunnes tajusin että inhoni johtuu lahko-opetuksesta ja periaatteeni olivat perseestä (vartiotornista). Kun sen tajusin ja päätin ajatella asian alusta saakka itse niin huomasin miten mukavaa on viettää merkkipäiviä ja antaa lahjoja. Tosin tämän huomaamiseen tarvitsin aika paljon rankkaakin potkimista välittävien ihmisten taholta.

Muistonviettoon meno on juuri päinvastaista toimintaa. Silloin pitää kynsin ja hampain kiinni niistä ehkä mukavistakin muistoista joita joskus sai lahkossa, vaikka tajuaa ettei paluuta valheeseen ole. Toisaalta on hyvin ymmärrettävää pitää kiinni tutusta ja "turvallisesta". Eihän väkivaltaisesta puolisostakaan ole helppoa erota. Muista kuitenkin että annat kaikissa toimissasi esimerkin lapsillesi. Haluatko että lapsesi pitävät sinua päättämättömänä wanna be - todistajana? Sellaisen viestin annat jos toimit lahkon sääntöjen mukaan välttämällä "maailmallisia" juhlapäiviä ja vieläpä käymällä muistonvietossa.

Joka tapauksessa toivon sinulle hyvää pääsiäistä ja sitä että saat asiat järjestymään. Toivon kuitenkin että tajuat miten paljon pitkität lopullista tervehtymistä sillä että palaat takaisin vanhoihin tekoihin, joihin liittyy muistonvietto.

Kiitos!!! Sinulta sain ymmärrystäkin... Tervehtyminen, niin. Täysin selvää on että sellaista tarvitsen, kun vaan löytyisi oikea suunta josta aidosti sen löytäisin.

Kamalalta kuulostaa tuo päättämätön wanna be... Ei apua! EN halua sellainen olla, vaikka juuri sitä olen vuosikaudet ollut. Uskonut ja toivonut mutta silti aina eksynyt ja mokannut.

Mutta ei tämä maailmakaan terve ole. Onko se tervettä että teen oman pääni mukaan enkä kuuntele mitään auktoriteetteja, vaan päätän itse mikä on hyvää ja mikä pahaa? Mitä vietän ja mitä en?
Jumala on olemassa, ihmisellä on todellakin myös hengellisiä tarpeita, ei niitä voi kieltää enkä siksi mitenkään voi pitää ihanteena täydellistä riippumattomuutta.
Sama jos lapseni haluaisivat kieltää olemassaoloni ja sen että synnytin heidät eivätkä kunnioittaisi tai tottelisi minua lainkaan, pilkkaisivat vaan. Olisihan se ikävää.

Haluan vain olla rehellinen itselleni, kaikessa on tietysti hyvät ja huonot puolensa. Jos jätän todistajat, olen joidenkin "maailman ihmisten" silmissä terveempi, mutten välttämättä omasta mielestäni. Jos menen muistonviettoon, olen todistajien silmissä sentään oikeassa paikassa oikeaan aikaan vaikka paha olenkin

Nyt pitäisi kyllä olla jo nukkumassa!

Juu. Tosiaan pitäisi jo nukkua, mutta vielä muutama sana, koska on tosiaan mielenkiintoista kirjoittaa henkilölle, jolla on samanlaisia ajatuksia kuin minullakin on ollut.

Tuo auktoriteettien oleminen tai olemattomuus on asia joka itsellenikin tuli vastaan uuden elämäni myötä. Koska koko 30v elämäni ajan suurin auktoriteetti oli ollut vt-seura (tai raamattu ja sen kirjoituttaja niinkuin luulin) en osannut ajatella minkään voivan korvata sitä. Lopulta huomasin ettei sitä tarvitse korvata. Oikeastaan koko yhteiskunta perustuu siihen että me luotamme ja kunnioitamme joitakin asioita, joita voi kutsua auktoriteeteiksi. Ne auktoriteetit ovat joka tapauksessa olemassa ajattelimmepa mitä tahansa.

Jt-oppi pitää ajattelunvapautta pahana asiana. Se onkin paha asia niiden mielestä jotka pyrkivät hallitsemaan ajatteluamme. Yksinkertaisin keino uskonnon suunnalta kieltää ajattelu on se, että siitä tehdään synti. Silti minusta suurin ja paras asia jonka olen nykyiseen elämääni saanut on se, että voin sanoa EI, jos jokin asia on minusta väärin. Siihen ei tarvitse lopulta lupaa muilta kun itseltään.

Maailma ei ole terve, mutta suurin osa ihmisitä pyrkii siihen että se olisi parempi paikka. Jotenkin vain pitäisi oppia huomaamaan se, että maailmalliset ihmiset ihan oikeasti tekevät valtavan paljon sen eteen, että meillä kaikilla olisi parempi olla ja elää. Jt-oppi perustuu siihen ettei koiteta parantaa mitään vaan jätetään kaikki vastuu jumalalle. Onko se sinusta järkevä tapa elää?

Jokatapauksessa on tosiaan mielenkiintoista lukea ajatuksiasi, koska itselläni samat asiat pyörivät aikoinaan päässäni hyvinkin kokonaisvaltaisesti.

[madgyver]

Juuri sinunkaltaisesi ihmiset seilaavat ees taas lahkon ja maailman välillä.

Juu niin mä oon tehnytkin. Näkyykö se tosiaan noin selvästi

Heh, no kieltämättä se kyllä paistoi tuolta rivien välistä

Sanoinkin jo et oon väliinputoaja ja orpo piru, mulla ei oikein oo mitään eikä ketään.

Pitkälti samanlaiset fiilikset mullakin, ei noita lahkon ulkopuolisia kavereita ole kuin pari hassua. Onneksi parin jeppuaikaisen ystävän kanssa ollaan vielä frendejä ja ihme kyllä vanhempien kanssakin ollaan vielä suht hyvissäkin väleissä. Mutta silti, kyllä olo tuntuu niin hemmetin ulkopuoliselle tässä maailmassa, siitäkin huolimatta että en enää usko lahkon opetuksiin enkä elättele minkäänlaisia paluuhaluja, päinvastoin, pidän sitä vastenmielisenä ajatuksena. Usein mietin että näinköhän minusta tulee ikinä ns. normaalia. Tuskinpa. Ja sen kanssa vaan täytyy oppia elämään. Itselleni on poisjäämisen myötä tullut jatkuvia itsemurha-ajatuksia, elämänhaluttomuutta ja henkistä uupumusta, jotka on jatkuneet jo vuosia. Joten ei se poislähtö ihan helposti mullakaan sujunut. Ja en todellakaan varmasti ole ainoa joka tälläisesta kärsii lahkon takia.

Mä sydämestäni toivon sinulle ja perheellesi menestystä ja hyviä aikoja elämässä. Sinun eroprosessisi on kaikesta päätellen vasta alussa, ja toivon että saat tehtyä elämässäsi ratkaisuja, jotka ovat teidän kaikkien parhaaksi. JT-asiat ovat isoja päätöksiä elämässä, ja ne kannattaa hoitaa sellaiseen malliin, että ei sitten vuosien päästä tarvitse katua sitä, mihin on vuotensa ja elämänsä käyttänyt. Toivottavasti saat itsellesi selvyyden siitä, mitä haluat, ja sitten alat toimimaan sen eteen, oli se sitten elämää jehovantodistajana tai vapaana tässä maailmassa. Molemmat vaihtoehdot vaativat paljon työtä ja ponnisteluja. Ei liene epäselvää kumpaa minä suosittelen