Vieras kirjoitti:Itte laittaisin vastauskirjeen aloittaen, kiitos kirjeestä. Jehovaa en hala loukata vaan palvella.
Minulle on nyt oikeastaan ihan sama, mikä suhtautuminen vanhemmillani on minuun jatkossa.
Minulla on ainoana tavoitteena, että tilanne ei vaikuttaisi poikaani mitenkään. Hän on vanhempieni ainoa lapsen lapsi ja tärkeä heille, kuten he myös pojalle. Kirjoitinkin tuolla jo aiemmin ketjussa, että he ovat jo vanhoja ihmisiä ja elämää heillä tuskin on enää mahdottomia jäljellä. Kirjoitin heille ao. vastauksen kieli keskellä suuta, jotta saisin tilanteen muutettua. Luulen, että yksikin viittaus oppeihin tai kirjallisuuden lainaaminen tai muu vatsaava laittaisi heidät heti viittaamaan luopiohin.
Eli ensin nyt tällainen lempeä lähestyminen asiaan. Katson mitä he ovat ehdotuksestani mieltä ja sen perusteella voi miettiä jatkoa.
Hei,
Ikäviä uutisia tosiaan.
Kuulosti jäähyväisiltä ja sitä ne taisikin olla.
Itse en voi tulevaa suhtautumistanne käsittää, ajattelen asiaa miltä kantilta tahansa.
Ymmärtäisin, jos olisin aiheuttanut tilanteen esimerkiksi arvostelemalla teitä, Jehovan todistajia tai olisin muuten esittänyt kriittisiä ajatuksia edellä mainituista.
Näin en ole kuitenkaan tehnyt ja se johtuu siitä, että kunnioitan Teitä ja vakaumustanne.
Jos karttamiseni tarkoitus on se, että minut halutaan takaisin järjestöön niin kohdallani asia on mennyt täysin toisin jo kauan aikaa sitten. En voi unohtaa elämäni suurinta pitkään kestänyttä myllerrystä, johtuen mielestäni hyvin julmasta tavasta, katkaista välit hyvin läheiseen ihmiseen. Tarkoitan nyt lähinnä sisaruksiani ja muita entisiä ystäviä. Toimintamallilla pystytään pudottamaan ihminen täysin tyhjän päälle ja tuskin sitä tunnetta ja seurauksia kukaan ymmärtää, joka sitä ei ole itse kokenut. En ole ollut kenenkään kanssa riidoissa ja muutenkin olen hyväsydämminen ihminen. Ymmärrän sen, että kanssakäyminen voi vähentyä paljonkin mutta, että näin ehdoton tapa toimia. Minua ihmetyttää se, että minua kohdellaan kuin "pahinta ihmistä", vaikka yritän joka päiväisessä elämässä olla kaikille ystävällinen ja huomioida muut.
Itse olen hyvin seurallinen ja sosiaalinen ihminen ja pidän siitä, kun saan olla muiden kanssa tekemisissä. Ei ole yksi tai kaksi kertaa, kun olen haikeana seurannut muiden läheisiä välejään perheisiinsä, vanhempiinsa ja sisaruksiinsa. Pojastani olen havainnut myös, että hänestä tulee hyvin sosiaalinen ihminen. Minulla on toive, että kun Pojasta tulee aikuinen, niin hän olisi minulle paras ystävä ja samoin minä hänelle. Ei tule mitään asiaa, mikä muuttaisi minun suhtautumista Poikaani. Haluan myös, että Poika tämän tietää nyt ja vanhempana. Jo se, että Poika tämän tietää, lähentää meidän suhdetta ja pojalla ei ole koskaan pelkoa keskustella asiasta kuin asiasta kanssani.
Edelliseen liittyen. Poikani on vielä lapsi ja kokee ympärillään tapahtuvat asiat normaalina toimintana. Varsinkin miten vanhemmat ja sukulaiset toimivat, antavat lapselle mallia omaan käytökseensä ja vaikuttaa ajatteluun. Elämästä ei pysty lapselle antamaan mitään kiiltokuvamaista kuvaa ja aina tulee joitakin takaiskuja kohdattavaksi, valitettavaa mutta kuitenkin elämää . Tämä toisen ihmisen, varsinkin hyvin läheisen, karttaminen on mielestäni ihmiselle täysin luonnotonta toimintaa. Se on toimintaa joka satuttaa ja vahingoittaa ihmistä hyvin vakavalla tavalla, kaikkia osapuolia ja aivan turhaan. En halua, että Poika kokee asiaa millään tavalla normaaliksi. En halua, että Pojalle tulee edes ajatustasolla koskaan mieleen, että olisiko mahdollista, että esim. oma isä tai äiti alkaisi karttamaan häntä ja katkaisisi välit. Poika on yhden kerran nähnyt siskoni ja vielä suhteellisen nuorena. Poika muistaa kuitenkin tapauksen hyvin ja säännöllisin väliajoin kyselee ihmetellen siskoni suhtautumista minuun.
Se mitä Te nyt minulle kirjoititte, ei tule menemään tässä vaiheessa Poikani tietoon. Mielestäni asian perustelin edellisessä. En tiedä kauanko menee aikaa, että asia pitää Pojan kanssa käydä jollain tasolla läpi.
Teillä pitäisi myös olla tiedossa, että minulla tai kenelläkään muulla ei ole mitään sitä vastaan, että tapaatte Poikaamme. En kuitenkaan halua, että tarvitaan joitain erikoisjärjestelyjä tapaamisen mahdollistamiseen. Pojan äiti allekirjoittaa ajatukseni täysin.
Mielestäni voisitte ajatella asiaa uudelleen. Tilanne ei saisi vaikuttaa negatiivisesti Poikaan, toimintamalli voisi olla se, että käyn sovitusti silloin tällöin Pojan kanssa luonanne. Tai Poika voi tulla joskus omineenkin Teille, kuten tähänkin asti. Voidaan sopia, että otatte itse yhteyttä. Mutta haluan kontrollin itselle Pojan suhteen. Eihän meidän muuten tarvi olla tekemisissä millään tavalla, jos niin haluatte.
Toivon, että tässä ei ole kyseessä nyt se, että koette tähän astisella toiminnallanne saaneen aikaan sen, etten ole palannut Jehovan todistajaksi. Se ei johdu siitä. Ja se, että minua satutetaan lisää ja vielä enemmän jatkossa, ei tule vaikuttamaan millään tavalla positiivisesti tilanteeseen.
Tarkoitukseni ei ollut tekstilläni loukata Teitä. Asioita tuli varmasti sanottua suoremmin mutta sitä mieltä asioista olen. En teitä isänä ja äitinä syytä mistään, en vain hyväksy ilmoittamaanne toimintamallia jatkon suhteen. Joten jos olette valmiita edes vähän joustamaan ja ajattelemaan asiaa järkevästi, niin kanssani on kyllä helppo neuvotella asiasta.
Toivon, että vielä palaisitte asiaan.
T. Poikanne
