Veljesseura.org

Mua loukattiin usein ihan sanallisesti arvostelemalla, suoranaista pilkkaamista ja pahinta silloin kun lapsena kävin kokouksissa niin aikuinen todistaja arvosteli ja haukkui mua äidilleni mitä pahimmilla nimityksillä ja kyllähän sitä sai myös omat vanhemmat haukkuja koska olivat "tietyssä" [b]alemmassa[/b] asemassa ja näinhän sitten perin heiltä sen saman aseman hierarkia tasossa. Eli ei todellakaan jäänyt epäselväksi mikä mätäpaise paska olin siellä seurakunnassa.

Joskus jos otti asian puheeksi niin se kuitattiin vain, että [i]Jehova katsoo sydämeen ja rakastaa meitä vioista huolimatta[/i] (sillä tarkoitettiin lähinnä vain omia vikojani) tai [i] me ollaan epätäydellisiä ihmisiä Aadamilta perityn synnin vuoksi[/i] (silläkin tarkoitettiin selvästi mua tai ainakin, että mussa se synti vaikuttaa heitä selvästi enemmän) ja käskettiin rukoilla ja tutkia ahkerasti, että ne mun ajatukset häviäisivät. Sitähän mä tein silloin, mutta ei ne ajatukset miksikään muuttuneet kun todistajien käytös jatkui sellaisena kuin jatkui eikä niiden käytös mua kohtaan koskaan muuttunu paremmaksi, vaikka rukoilin ja tutkin pää höyryssä.

Onneksi sieltä seurakunnasta lähdin enkä mene koskaan takas enkä halua nähdä ainoatakaan sen seurakunnan ihmistä enää koskaan.

Tuo kokonaisuuteen vetoaminen on sarjaa "et vaan osaa", tuollaiset voi jättää omaan arvoonsa.

Joskus olen miettinyt, mitä JT:t ajattelisivat fyysikosta, joka takertuu Newtonin teoriaan ja julistaa, että tämä on totuus, koska minä tiedän että tämä on totuus, enkä edes halua kuulla mitään muuta. Hän tuntee hyvin Newtonin teoriat, mutta esim. suhteellisuusteoriasta tai kvanttimekaniikasta hänellä on vain jotain tiedon sirpaleita ja nekin usein vääristyneitä.

Toinen fyysikko tuntee Newtonin teoriat yhtä hyvin, mutta lisäksi tietää paljon suhteellisuusteoriasta ja kvanttimekaniikasta. Kummallakohan on parempi kokonaiskuva fysiikasta? Ja onko johonkin tiettyyn (olkoon se mikä tahansa) fysiikan teoriaan takertuva fyysikko JT:n mielestä fiksu, ammattitaitoinen ja totuutta etsivä? Mitenkäs sitten JT-uskoon takertuminen, eikö se ole vähän sama asia? Alkaisikohan jo raksuttaa.

Hehheh vai kokonaisuudesta puhuu jt, jonka kaikki katsomukset x5 on edelleenkin hyvin suppeat.
Mitä todistajat tietää kokonaisuudesta kun tietävät vain sen mitä vtseura haluaa heidän tietävän?

Merkillistä! Kukaan Jehovan todistaja ei ole tullut minulle sanomaan, että minun tulisi ymmärtää kokonaisuus. Mikäli näin tapahtuisi, saattaisin pitää parituntisen esitelmän siitä. :D

En ole koskaan ollut todistaja, enkä tule todennäköisesti olemaankaan, mutta itseäni loukkaa se valtava vähätteleminen. Joka kerta, kun haastan JT:n jossakin asiassa, niin jossain vaiheessa nurkkaan ajettuna hän sanoo, että "pitää ymmärtää kokonaisuus". Vituttaa suunnattomasti tuollainen. Mielestäni ymmärrän asioista kokonaisuuden, jos niistä olen itse alkanut puhumaan. Jos en ymmärrä, niin se voidaan minulle kyllä osoittaa, mutta sellaista vittuilua en kuuntele, että en ymmärrä kokonaisuutta joten siksi minulla on väärät lopputulokset.

[quote="Arja Parka"]No se loukkasi, että minulle valehdeltiin. Että minut marinoitiin valheessa ihan pikkuisesta saakka. Ja kasvoin pitämään valhetta totuutena. Ja opetettiin kertomaan suomalaisille tätä valhetta. Se loukkasi.[/quote]
Eikä se ainakaan helpota, että puolustuskyvytöntä ovat valheeseen marinoimassa olleet omat vanhemmat, tai riittää kun toinenkin heistä,

[quote]Siinä hetkessä kaikki elämäni tärkeimmät ihmiset pesivät kätensä, käänsivät selkänsä, peittivät kauhistuneet suunsa kämmenillään, ja olivat kuin minua ei olisi olemassakaan[/quote]

Niin, silloin kun heitä eniten tarvitsisi..
Se on sitä lähimmäisen rakkautta, siitä mistä heidät tunnetaan.

No se loukkasi, että minulle valehdeltiin. Että minut marinoitiin valheessa ihan pikkuisesta saakka. Ja kasvoin pitämään valhetta totuutena. Ja opetettiin kertomaan suomalaisille tätä valhetta. Se loukkasi.

Eikä se putoaminen, vaan se äkkipysähdys. Varsinainen loukkaantuminen tapahtui siinä kohtaa kun tajusin, että olin perustanut kaiken valheelle. Kun törmäsin totuuteen totuudesta. Siinä hetkessä kaikki elämäni tärkeimmät ihmiset pesivät kätensä, käänsivät selkänsä, peittivät kauhistuneet suunsa kämmenillään, ja olivat kuin minua ei olisi olemassakaan.

Se loukkasi.

Nykypäivänä, kun ajelen valtakunnan salin ohi, en nyt sanoisi loukkaantuvani mutta tulen ainakin surulliseksi.
Suru tulee siitä , kun muistelee kuinka paljon mielipahaa tuo touhu on elämässäni aikaan saanut.

Jos minä tunsin mielipahaa, tunsi joku muukin. Ja jos muukin tunsi , niin myös moni muu tuntee tälläkin hetkellä.

No, olen ilmeisesti hieman loukkaantunut tuon lahkon takia ja onnun jollakin tasolla lopun elämästäni.

[quote="Kivikko"]Menee vähän ohi sen mitä JarkkeParkke on ajatellut, mutta oikeasti minua on eniten loukannut se, etten ollut riittävä. Lapsena en ollut tarpeeksi. Ei kai sitä voi kiteyttää sen enempää. Yritin ja tein kaikkeni, mutten kelvannut.[/quote]

Veit sanat suusta. Juuri näin.

Menee vähän ohi sen mitä JarkkeParkke on ajatellut, mutta oikeasti minua on eniten loukannut se, etten ollut riittävä. Lapsena en ollut tarpeeksi. Ei kai sitä voi kiteyttää sen enempää. Yritin ja tein kaikkeni, mutten kelvannut.

Itselleni on muodostunut rakkaaksi ilmaisu "voi jeesuksen kristuksen viimeinen peräreiän valkaisu", en tiiä miks.

Ja itse topicin kysymykseen, mikään ei loukannu. Musta oli luonnollista jos joku nimitti mua jehovaks. lähinnä olisin halunnu tunnustaa etten uskonu tuohon satuolentoon, mutku moisesta tunnustuksesta olis voinu jäädä kii...

Minua ottaa edelleen päähän jehoviksi nimittely.

Mä en niin paljon välittänyt kuulemistani asioista, mitä nyt joskus vedin herneen nenään kun joku jehovaksi nimitteli. No minähän sitten esimerkillisesti käänsin vain poskeni ja jatkoin toiseen suuntaan enkä käynyt tinttaamassa. (tietenkään :))
No se siitä , mutta jos nykypäivää ajattelee niin todistaja aikana minua loukkasi paljon joidenkin vanhimpien ylimielinen asenne ja esimerkiksi minun aliarviointi muiden joukossa. Se oli yksi syistä minä laittoi etomaan ja vauhditti kovaa kyytiä kohti eroprosessia.


Suurimmat mielipahat ja loukkaamiset elämässä on kyllä tullut lahkon sisäpuolelta, ei ulkopuolelta.
Se kyllä tämäkin lause jää nyt mietityttämään miksi ja miten se näin voi olla.

Muistan kun olin ammattikoulussa jt:nä, niin siellä eräs mies sanoi aina että "Voi Jeesuksen Perse!", suureen ääneen, kun tapahtui jotain kenkkua.

Ja minua se loukkasi niin kauheasti että oli aivan paha olla ja suututti tehdä töitä sen kanssa.

Ja nuo sanat soivat päässäni illallakin kotona ja tuntui pahalta.