Kirjoittaja Tony » 20.11.2014 09:50
"Hyvästelin perheeni ja sanoin isälle hänen olleen hyvä isä"
Joni Valkila erotettiin Jehovan todistajista, kun hän oli 22-vuotias. Sen jälkeen Valkila ei saanut tavata vanhempiaan eikä sisaruksiaan. Nyt hän auttaa muita saman kokeneita.
ELÄMÄ 20.11.2014 8:08
Heidi Väärämäki
HELSINGIN SANOMAT
- -
Ajatus siitä, ettei maailma loppuisikaan, kalvoi Valkilaa. 18-vuotiaana hän ilmoitti perheelleen, että aloittaa iltalukion.
Englannin tunnilla Valkila tapasi tytön – ja rakastui.
"Isä ja veli pitivät puhuttelun, jossa he vaativat, että maailmallisen tytön kanssa seurustelun on loputtava. Kun jatkoimme, alkoi tulla rangaistuksia. Minulta poistettiin tienraivaajan titteli. Jonkin ajan kuluttua seurakuntalaisia kiellettiin tapaamasta minua kokousten ulkopuolella."
Vaihtoehtoja oli kaksi: eroaminen tyttöystävästä tai erottaminen uskosta, johon Valkila ei ollut uskonut enää vuosiin.
Eräänä iltana Valkila meni kotiinsa ja hyvästeli perheensä.
"Sitten isä vei minut autolla omaan kotiini. Halasin ja sanoin, että olit hyvä isä."
Muutaman päivän kuluttua Valkilan ovelle koputtivat seurakunnan vanhimmat.
"Kaikki loppui kuin seinään."
- -
Kahdeksantoista viime vuoden aikana Valkila on puhunut vanhempiensa kanssa kolmesti. Noina vuosina hän on saanut kaksi lasta. Valmistunut valtiotieteiden tohtoriksi. Kulkenut junalla kymmeniä kertoja entisen kotikaupunginosansa ohi.
Lapsuudenkotiin Valkilaa ei kutsuttu enää kertaakaan erottamisen jälkeen.
Onko julkisuudessa puhuminen Valkilan kosto?
"En ole vihainen perheelleni, seurakuntalaisille tai edes minut erottaneille seurakunnan vanhimmille. He ovat aina olleet osa sitä systeemiä ja toistensa ympäröimiä. Ymmärrän, ettei niistä lähtökohdista osaa kritisoida sitä, mitä on opetettu."
- -
"Tarinani ei ole poikkeuksellinen Jehovan todistajista lähteneiden keskuudessa, mutta muista yhteisöistä lähteneillä voi olla samanlaisia kokemuksia. Varsinkin jos kotona on suhtauduttu tiukasti uskontoon."
"Yhteisö saattaa ajatella, että paras tuki, jonka he voivat antaa, on kiristää ihminen takaisin. Mutta ei lähtijä sellaista tarvitse. Hän tarvitsee läheistensä tukea."
Koko juttu:
http://www.hs.fi/elama/a1416373250865[quote]
[size=150]"Hyvästelin perheeni ja sanoin isälle hänen olleen hyvä isä"[/size]
[b]Joni Valkila erotettiin Jehovan todistajista, kun hän oli 22-vuotias. Sen jälkeen Valkila ei saanut tavata vanhempiaan eikä sisaruksiaan. Nyt hän auttaa muita saman kokeneita.[/b]
ELÄMÄ 20.11.2014 8:08
Heidi Väärämäki
HELSINGIN SANOMAT
- -
Ajatus siitä, ettei maailma loppuisikaan, kalvoi Valkilaa. 18-vuotiaana hän ilmoitti perheelleen, että aloittaa iltalukion.
Englannin tunnilla Valkila tapasi tytön – ja rakastui.
"Isä ja veli pitivät puhuttelun, jossa he vaativat, että maailmallisen tytön kanssa seurustelun on loputtava. Kun jatkoimme, alkoi tulla rangaistuksia. Minulta poistettiin tienraivaajan titteli. Jonkin ajan kuluttua seurakuntalaisia kiellettiin tapaamasta minua kokousten ulkopuolella."
Vaihtoehtoja oli kaksi: eroaminen tyttöystävästä tai erottaminen uskosta, johon Valkila ei ollut uskonut enää vuosiin.
Eräänä iltana Valkila meni kotiinsa ja hyvästeli perheensä.
"Sitten isä vei minut autolla omaan kotiini. Halasin ja sanoin, että olit hyvä isä."
Muutaman päivän kuluttua Valkilan ovelle koputtivat seurakunnan vanhimmat.
"Kaikki loppui kuin seinään."
- -
Kahdeksantoista viime vuoden aikana Valkila on puhunut vanhempiensa kanssa kolmesti. Noina vuosina hän on saanut kaksi lasta. Valmistunut valtiotieteiden tohtoriksi. Kulkenut junalla kymmeniä kertoja entisen kotikaupunginosansa ohi.
Lapsuudenkotiin Valkilaa ei kutsuttu enää kertaakaan erottamisen jälkeen.
Onko julkisuudessa puhuminen Valkilan kosto?
"En ole vihainen perheelleni, seurakuntalaisille tai edes minut erottaneille seurakunnan vanhimmille. He ovat aina olleet osa sitä systeemiä ja toistensa ympäröimiä. Ymmärrän, ettei niistä lähtökohdista osaa kritisoida sitä, mitä on opetettu."
- -
"Tarinani ei ole poikkeuksellinen Jehovan todistajista lähteneiden keskuudessa, mutta muista yhteisöistä lähteneillä voi olla samanlaisia kokemuksia. Varsinkin jos kotona on suhtauduttu tiukasti uskontoon."
"Yhteisö saattaa ajatella, että paras tuki, jonka he voivat antaa, on kiristää ihminen takaisin. Mutta ei lähtijä sellaista tarvitse. Hän tarvitsee läheistensä tukea."[/quote]
Koko juttu: http://www.hs.fi/elama/a1416373250865