Kirjoittaja nabander » 28.11.2014 03:22
Tuota tuota, OT varsinaiseen otsikkoon, mutta en voi olla kantamatta korttani kekoon tämän sukututkijan ja hänen kavereidensa keskustelun osalta.
Tapahtuuko karttamista muutenkin kuin uskonnollisten ohjeistusten johdosta? Voivatko ihmiset päättää haluavansa olla tekemisissä jonkun kanssa ja vältellä toista? Saako tällainen päätös johtua siitä että joku muu on henkilön johdatellut tekemään tällaisen päätöksen? Pitääkö meidän ihmisinä hyväksyä tällainen henkilökohtainen valinnanvapaus?
Minä ilmaisen henkilökohtaisena mielipiteenäni (toteutan tässä henkilökohtaista valinnanvapauttani) vastaavani kyllä kaikkiin yllämainittuihin kysymyksiin. Onko sillä merkitystä jos minun oman piirini ulkopuolelle sysäämäni henkilö ahdistuu tästä? Ei ole mielestäni niin kauan kuin kyseessä on täysivaltaiset osapuolet eikä henkilöiden välillä ole huolto- tai muuta riippuvuussuhdetta. Arvostan henkilökohtaisen vapauden kaiken muun yläpuolelle, minulla on vapaus noudattaa lakeja tai olla noudattamatta niitä (seurauksia tästä voi tulla). Minulla on vapaus määrittää oma moraalini ja eettinen koodistoni riippumatta siitä mitä ympärilläni oleva yhteiskunta siitä kollektiivisesti ajattelee, riski jonka valitsen on se, että minua katsotaan kieroon jos olen kovasti poikkeava. Valintakysymys tämäkin.
Mitä sitten jos jokin ulkopuolinen taho kehottaa minua välttämään toisia ihmisiä? Minulla on vapaus totella heitä tai olla tottelematta. Entä jos he uhkaavat minua sanktioilla? Vapauteni toimia haluamallani tavalla on edelleen olemassa, jos rikon lakia tai sääntöä koska haluan niin tehdä, niin minun on vain varauduttava siihen että jotain ikävää voi tapahtua. Riippumatta siitä mikä on virallinen tai epävirallinen kanta JT järjestön merkitsemis- ja karttamistoimista niin yksittäiset ihmiset nuo toimenpiteet kuitenkin suorittavat. Ehkä he tekevät niin koska heidän omatunto ajaa heitä siihen tai sitten he pelkäävät menettävänsä etuja tai jopa itsekin joutuvansa erotetuksi ja kartetuksi, mutta he tekevät sen koska loppupelissä itse haluavat näin toimia.
Yksilölle tuo uskonnonvapaus ei missään nimessä tarkoita sitä että hänellä on ehdoton oikeus tulla tai pysyä jonkun uskonnon jäsenenä tai yhteydessä. Uskonnonvapaus on puhtaasti ajatuksen vapautta. Saan uskoa täsmälleen kuten JT järjestö uskoo, riippumatta siitä olenko heidän yhteydessään tai en. Saan myös olla uskomatta siihen, saan vaikka uskoa spagettilävikköjumalaan jos siltä tuntuu, siihenkään ei liity mitenkään se kuulunko johonkin näkyvään organisaatioon. Jos JT järjestössä tosiaan se, että ei karta eronneita/erotettuja, johtaa henkilön erottamiseen, tämä ei liity mitenkään uskonnonvapauteen. Erottaminenhan tarkoittaa sitä ettei ole kyseisen yhteisön jäsen mutta sinulla on edelleen täysi lupa erottamisesta huolimatta uskoa ja toteuttaa uskoasi vaikkapa täsmälleen sillä tavalla kuin JT järjestö opettaa, jos niin haluat.
Siksipä niin kauan kuin laissa, EU-ihmisoikeusartikloissa tai vaikka YK:n ihmisoikeusjulistetuksessa ei ilmaista sanallakaan että minun on ihan pakko olla kaikkien ihmisten kanssa kaveri, koen tuon varsinaisen karttamiskeskustelun laillisuuden näkökulmasta hedelmättömäksi. Emme voi vaatia todistajilta sellaista mitä ei vaadita sitten kaikilta muiltakin ihmisiltä. Sallin heille mieluusti vapauden karttaa tai olla karttamatta ihan ketä haluavat, minulla eikä toivottavasti kenelläkään muulla ole ehdotonta valtaa vaikuttaa siihen. On sitten vastapainoisesti hienoa että on tuollaisia apua tarjoavia järjestöjä niille jotka kokevat tällaisen toimenpiteen kohteeksi joutumisen rankkana tai ahdistavana. Sekin on osa ihan samaa yksilön vapautta.
Kunnioittavasti teidän
Nabander
Tuota tuota, OT varsinaiseen otsikkoon, mutta en voi olla kantamatta korttani kekoon tämän sukututkijan ja hänen kavereidensa keskustelun osalta.
Tapahtuuko karttamista muutenkin kuin uskonnollisten ohjeistusten johdosta? Voivatko ihmiset päättää haluavansa olla tekemisissä jonkun kanssa ja vältellä toista? Saako tällainen päätös johtua siitä että joku muu on henkilön johdatellut tekemään tällaisen päätöksen? Pitääkö meidän ihmisinä hyväksyä tällainen henkilökohtainen valinnanvapaus?
Minä ilmaisen henkilökohtaisena mielipiteenäni (toteutan tässä henkilökohtaista valinnanvapauttani) vastaavani kyllä kaikkiin yllämainittuihin kysymyksiin. Onko sillä merkitystä jos minun oman piirini ulkopuolelle sysäämäni henkilö ahdistuu tästä? Ei ole mielestäni niin kauan kuin kyseessä on täysivaltaiset osapuolet eikä henkilöiden välillä ole huolto- tai muuta riippuvuussuhdetta. Arvostan henkilökohtaisen vapauden kaiken muun yläpuolelle, minulla on vapaus noudattaa lakeja tai olla noudattamatta niitä (seurauksia tästä voi tulla). Minulla on vapaus määrittää oma moraalini ja eettinen koodistoni riippumatta siitä mitä ympärilläni oleva yhteiskunta siitä kollektiivisesti ajattelee, riski jonka valitsen on se, että minua katsotaan kieroon jos olen kovasti poikkeava. Valintakysymys tämäkin.
Mitä sitten jos jokin ulkopuolinen taho kehottaa minua välttämään toisia ihmisiä? Minulla on vapaus totella heitä tai olla tottelematta. Entä jos he uhkaavat minua sanktioilla? Vapauteni toimia haluamallani tavalla on edelleen olemassa, jos rikon lakia tai sääntöä koska haluan niin tehdä, niin minun on vain varauduttava siihen että jotain ikävää voi tapahtua. Riippumatta siitä mikä on virallinen tai epävirallinen kanta JT järjestön merkitsemis- ja karttamistoimista niin yksittäiset ihmiset nuo toimenpiteet kuitenkin suorittavat. Ehkä he tekevät niin koska heidän omatunto ajaa heitä siihen tai sitten he pelkäävät menettävänsä etuja tai jopa itsekin joutuvansa erotetuksi ja kartetuksi, mutta he tekevät sen koska loppupelissä itse haluavat näin toimia.
Yksilölle tuo uskonnonvapaus ei missään nimessä tarkoita sitä että hänellä on ehdoton oikeus tulla tai pysyä jonkun uskonnon jäsenenä tai yhteydessä. Uskonnonvapaus on puhtaasti ajatuksen vapautta. Saan uskoa täsmälleen kuten JT järjestö uskoo, riippumatta siitä olenko heidän yhteydessään tai en. Saan myös olla uskomatta siihen, saan vaikka uskoa spagettilävikköjumalaan jos siltä tuntuu, siihenkään ei liity mitenkään se kuulunko johonkin näkyvään organisaatioon. Jos JT järjestössä tosiaan se, että ei karta eronneita/erotettuja, johtaa henkilön erottamiseen, tämä ei liity mitenkään uskonnonvapauteen. Erottaminenhan tarkoittaa sitä ettei ole kyseisen yhteisön jäsen mutta sinulla on edelleen täysi lupa erottamisesta huolimatta uskoa ja toteuttaa uskoasi vaikkapa täsmälleen sillä tavalla kuin JT järjestö opettaa, jos niin haluat.
Siksipä niin kauan kuin laissa, EU-ihmisoikeusartikloissa tai vaikka YK:n ihmisoikeusjulistetuksessa ei ilmaista sanallakaan että minun on ihan pakko olla kaikkien ihmisten kanssa kaveri, koen tuon varsinaisen karttamiskeskustelun laillisuuden näkökulmasta hedelmättömäksi. Emme voi vaatia todistajilta sellaista mitä ei vaadita sitten kaikilta muiltakin ihmisiltä. Sallin heille mieluusti vapauden karttaa tai olla karttamatta ihan ketä haluavat, minulla eikä toivottavasti kenelläkään muulla ole ehdotonta valtaa vaikuttaa siihen. On sitten vastapainoisesti hienoa että on tuollaisia apua tarjoavia järjestöjä niille jotka kokevat tällaisen toimenpiteen kohteeksi joutumisen rankkana tai ahdistavana. Sekin on osa ihan samaa yksilön vapautta.
Kunnioittavasti teidän
Nabander