Kirjoittaja Polyester » 18.03.2015 20:33
Kokeilemallahan tuo selviäisi, mutta verensiirtojen salliminen kertarysäyksellä olisi Jehovan todistajienkin mittapuulla melkoinen muutos, jonka seuraukset voisivat olla arvaamattomia. Pitäisin todennäköisempänä, että verioppia hämärretään jatkossa entisestään, kuten ns. fraktioiden kohdalla JT saakin jo itse päättää, ovatko ne verta vai ei. Odotettavissa lienee jatkossa entistä epämääräisempää pyörittelyä siitä, mitkä veren osat "edustavat elämää" ja millä tavalla niitä on sopivaa elimistöönsä ottaa. Samalla pidetään peukkuja sille, että keinoveri saadaan kehitettyä.
Toisaalta Jehovan todistajien uskonto on ovelasti rakennettu järjestön ja hallintoelimen ympärille. Uskon ydin ei ole missään yksittäisissä, suurissakaan oppikysymyksissä, vaan siinä ajatuksessa, että hallintoelimen raamatuntulkinta on täysin ylivertainen "valo", jonka kaltaista ei ole saatavissa mistään muualta. Mikä tahansa oppimuutos voidaan siis ottaa vastaan valon kirkastumisena ja entistä syvempänä ymmärryksenä Raamatun Totuudesta, joka ei sinänsä koskaan muutu, mutta jonka ymmärrys tarkentuu hallintoelimen kautta. Tältä pohjalta kaikki on mahdollista.
Muistelen, että kesän 1995 konventissa ensi kertaa kuulin uudesta, nyt jo vanhentuneesta sukupolviopista. Saattaa olla, että muistikuvani sekoittuvat saman vuoden syksyyn, jolloin sukupolvioppi tutkittiin Vartiotornista, mutta muistan selvästi, kuinka ehkäpä teokraattisin ja innokkain koskaan tuntemani nuori veli totesi sukupolviopista, että "kyllä siinä on sulattelemista". Ymmärrän hänen kommenttinsa niin, että hän oli pettynyt oppimuutokseen, joka siirsi aivan pian tulevaksi odotetun Harmagedonin epämääräiseen tulevaisuuteen, mutta hänelle ei tullut silti mieleenkään se ajatus, että uuden opin voisi jättää nielemättä, jolloin sulattelemisessakaan ei olisi ongelmaa.
Jos verensiirrot sallittaisiin, mihin en siis varsinaisesti usko, eniten sulattelemista olisi epäilemättä niillä, jotka tavalla tai toisella ovat henkilökohtaisesti joutuneet kärsimään järjestön veriopista. Heidän olisi "sulateltava" asiaa ja väännettävä se mielessään niin, että kaikki Jehovan palvelijat ovat yhdessä erehtyneet Raamatun tulkitsemisessa, ja nekin, jotka ovat sairastuneet tai kuolleet veriopin takia, ovat kärsineet sen viime kädessä oman erehdyksensä takia. Nimittäin jos Jehovan todistaja alkaa mielessään syytellä järjestöä tai hallintoelintä, se on lopun alkua.
Kokeilemallahan tuo selviäisi, mutta verensiirtojen salliminen kertarysäyksellä olisi Jehovan todistajienkin mittapuulla melkoinen muutos, jonka seuraukset voisivat olla arvaamattomia. Pitäisin todennäköisempänä, että verioppia hämärretään jatkossa entisestään, kuten ns. fraktioiden kohdalla JT saakin jo itse päättää, ovatko ne verta vai ei. Odotettavissa lienee jatkossa entistä epämääräisempää pyörittelyä siitä, mitkä veren osat "edustavat elämää" ja millä tavalla niitä on sopivaa elimistöönsä ottaa. Samalla pidetään peukkuja sille, että keinoveri saadaan kehitettyä.
Toisaalta Jehovan todistajien uskonto on ovelasti rakennettu järjestön ja hallintoelimen ympärille. Uskon ydin ei ole missään yksittäisissä, suurissakaan oppikysymyksissä, vaan siinä ajatuksessa, että hallintoelimen raamatuntulkinta on täysin ylivertainen "valo", jonka kaltaista ei ole saatavissa mistään muualta. Mikä tahansa oppimuutos voidaan siis ottaa vastaan valon kirkastumisena ja entistä syvempänä ymmärryksenä Raamatun Totuudesta, joka ei sinänsä koskaan muutu, mutta jonka ymmärrys tarkentuu hallintoelimen kautta. Tältä pohjalta kaikki on mahdollista.
Muistelen, että kesän 1995 konventissa ensi kertaa kuulin uudesta, nyt jo vanhentuneesta sukupolviopista. Saattaa olla, että muistikuvani sekoittuvat saman vuoden syksyyn, jolloin sukupolvioppi tutkittiin Vartiotornista, mutta muistan selvästi, kuinka ehkäpä teokraattisin ja innokkain koskaan tuntemani nuori veli totesi sukupolviopista, että "kyllä siinä on sulattelemista". Ymmärrän hänen kommenttinsa niin, että hän oli pettynyt oppimuutokseen, joka siirsi aivan pian tulevaksi odotetun Harmagedonin epämääräiseen tulevaisuuteen, mutta hänelle ei tullut silti mieleenkään se ajatus, että uuden opin voisi jättää nielemättä, jolloin sulattelemisessakaan ei olisi ongelmaa.
Jos verensiirrot sallittaisiin, mihin en siis varsinaisesti usko, eniten sulattelemista olisi epäilemättä niillä, jotka tavalla tai toisella ovat henkilökohtaisesti joutuneet kärsimään järjestön veriopista. Heidän olisi "sulateltava" asiaa ja väännettävä se mielessään niin, että kaikki Jehovan palvelijat ovat yhdessä erehtyneet Raamatun tulkitsemisessa, ja nekin, jotka ovat sairastuneet tai kuolleet veriopin takia, ovat kärsineet sen viime kädessä oman erehdyksensä takia. Nimittäin jos Jehovan todistaja alkaa mielessään syytellä järjestöä tai hallintoelintä, se on lopun alkua.