mirjam123 kirjoitti:Miten kukaan voi loukata jos ei anna siihen lupaa? En minä koskaan loukkaantunut, sehän oli sitäpaitsi merkki oikeasta uskosta, että muut pilkkaavat, jopa vainoavat. Sama pätee tänä päivänä, kaikki ei tykkää, who cares.
Tässähän se astian ydin taitaa ollakin. Sinulla oli aito usko. Et ollut käynyt kasteella harmagedonin pelosta tai muusta väärästä syystä.
Tämä onkin minulle jäänyt tajunnan hämärään, että miten jotkut voivat käydä kasteella oikeasta syystä?
Itse en siihen pystynyt. Kun olin pieni poika niin minulla oli vain ainoastaan pelko harmagedonia kohtaan, ei minulla ollut rakkautta yhtään Jehovaa kohtaan. Miten satuolentoa edes voi rakastaa, vaikka uskoisikin. Onko se naisille helpompaa tuo rakastaminen ja kyky tuntea rakkautta?
Ja minä olin sellaisten jehovantodistajien ympäröimä jotka korostivat aina Jehovan vihaa ja tuomioita ja rankaisemista, rakkaudesta harvemmin puhuttiin. Vaikutti siltä että oikein vedin ympärilleni sellaisia jehovantodistajia, he olivat usein maailmasta mukaan tulleita käännynnäisiä.
Syntymä-jt populaatioon oli vaikea saada yhteyttä, he olivat niin erilaisia kuin minä. Jopa saattoivat kenttäreissulla kuunnella kajarit täysillä heviä ja nuortenillassa leikkiä laiva on lastattua - kauheaa.
Sitä oli vaikea sulattaa ja veljeni kompastui siihen ja alkoi uudestaan tupakoida ja ei päässytkään kasteelle, sitten jonkin ajan päästä tappoi itsensä.
Natsi-jt-täti oli hirveä "linnut nokkii silmät päästä jutuillaan". Minut oikeastaa kasvatettiin vihaamaan ja inhoamaan Jehovaa, eipä ihme kun sitten vihasin ja inhosin ja erotutin itseni tahallaan ja poistuin typerästä kultista.
Se oli oikeastaa jänskättävä juttu, kun lopulta tulin siihen tulokseen että en haluakaan edes elää ikuisesti, niin siihen se koko homma sitten kuihtui ja ajattelin sitten että eipä ne ehkä kukaan muukaan jt ikuisesti elä, kun ovat tähänkin asti kuolleet kuka mihinkin.
Eiks oo kiva!
[quote="mirjam123"]Miten kukaan voi loukata jos ei anna siihen lupaa? En minä koskaan loukkaantunut, sehän oli sitäpaitsi merkki oikeasta uskosta, että muut pilkkaavat, jopa vainoavat. Sama pätee tänä päivänä, kaikki ei tykkää, who cares.[/quote]
Tässähän se astian ydin taitaa ollakin. Sinulla oli aito usko. Et ollut käynyt kasteella harmagedonin pelosta tai muusta väärästä syystä.
Tämä onkin minulle jäänyt tajunnan hämärään, että miten jotkut voivat käydä kasteella oikeasta syystä?
Itse en siihen pystynyt. Kun olin pieni poika niin minulla oli vain ainoastaan pelko harmagedonia kohtaan, ei minulla ollut rakkautta yhtään Jehovaa kohtaan. Miten satuolentoa edes voi rakastaa, vaikka uskoisikin. Onko se naisille helpompaa tuo rakastaminen ja kyky tuntea rakkautta?
Ja minä olin sellaisten jehovantodistajien ympäröimä jotka korostivat aina Jehovan vihaa ja tuomioita ja rankaisemista, rakkaudesta harvemmin puhuttiin. Vaikutti siltä että oikein vedin ympärilleni sellaisia jehovantodistajia, he olivat usein maailmasta mukaan tulleita käännynnäisiä.
Syntymä-jt populaatioon oli vaikea saada yhteyttä, he olivat niin erilaisia kuin minä. Jopa saattoivat kenttäreissulla kuunnella kajarit täysillä heviä ja nuortenillassa leikkiä laiva on lastattua - kauheaa.
Sitä oli vaikea sulattaa ja veljeni kompastui siihen ja alkoi uudestaan tupakoida ja ei päässytkään kasteelle, sitten jonkin ajan päästä tappoi itsensä.
Natsi-jt-täti oli hirveä "linnut nokkii silmät päästä jutuillaan". Minut oikeastaa kasvatettiin vihaamaan ja inhoamaan Jehovaa, eipä ihme kun sitten vihasin ja inhosin ja erotutin itseni tahallaan ja poistuin typerästä kultista.
Se oli oikeastaa jänskättävä juttu, kun lopulta tulin siihen tulokseen että en haluakaan edes elää ikuisesti, niin siihen se koko homma sitten kuihtui ja ajattelin sitten että eipä ne ehkä kukaan muukaan jt ikuisesti elä, kun ovat tähänkin asti kuolleet kuka mihinkin.
Eiks oo kiva!