Kirjoittaja Shamaani » 01.04.2016 19:49
En tiedä onko mitään apua mutta kerrotaan nyt omat fiilikset, voi tosin olla vähän sekaisin ja rönsyillä miten sattuu kun ei ne itselläkään ole vielä ihan täysin suorat.
Minä en ole virallisesti eronnut eikä myöskään ole erotettu, mutta en enää ole aivopesun vallassa muutenkaan ja en enää usko seuran oppeihin enkä Jumalaan tai muihinkaan henkiolentoihin yleensäkkään. Niille "maailmallisille" ketkä tietää että olen todistaja ollut olen sanonut että en enää koe itseäni todistajaksi ja sieltä säännöistä löytyy porsaanreikä nimeltä "toimettomuus", eli olen kirjoilla edelleen mutta jos vanhin tulee kysymään että "haluatko edelleen olla todistaja" niin lauon faktat pöytään samantien. Ei enää pelota vaikka koko maailma kaatus niskaan sillä tieto on valtaa ja lukeminen on itseäni auttanut ja kasvattanut paljon. Sitähän ei oikein voi tehdä sisällä ollessa muuten kuin Vartiotornin ja Herätkään muodossa...
Pitempään pohdin ääneen todistajien paskuutta ihmisinä, järjestön järjettömyyttä ja lähtemistä yleensä. Keskustelin mukana olevien tuttavien kanssa eroamisesta yms. muusta. Kumma kyllä, ne ketkä oli niistä vanhimpia (ei seurakunnan vanhimpia, vaan iällisesti että olisi voinut olla omat vanhemmat ja henkisesti tietyllä tasolla myös sitä) niin he eivät koskaan tuominneet vaikka sanoin puhelimessa suoraan että olen erokirjeen kirjoittanut. Olin silloin vielä niin sekaisin henkisesti ja tunneperäisesti että tulin sitten peloissani repineeksi sen kirjeen. Vuosia myöhemmin tosin kirjoitin uudestaan ja on edelleen jossain laatikon pohjalla. Pelkkä kirjoittaminen helpotti omaa oloa. Jostain kumman syystä vanhimmat eivät ole erottaneet vaikka olen ääneen puhunut. Liekkö ei ole vanhimpien korviin levinnyt tai minusta on yleisellä tasolla hullun maine kun oma perhe on sen verta HC-kamaa käynyt läpi että niistä ei voi ääneen puhua salilla...
Jostain syystä olen aina hyvä ollut selittämään tunteita jos joku viitsii kuunnella ja silloin sain ne ymmärtämään että se sisällä oleminen on minulle yhtä helvettiä joten mieluummin olen ulkona. Kerran yritin takaisin mennä ja suostuin vanhimman kanssa tutkimaan mutta jo ekan kerran jälkeen sain hermoromahduksen ja rupesin itkemään saman tien kun älysin että tässä lafkassa ei saa uskoa mitään itse päättelemällä vaan pitää uskoa mitä järjestö sanoo. Myöhemmin laitin viestin vanhimmalle että en halua enää tutkia ja se loppui siihen, jostain kumman syystä edelleen mukana vaikka jotenkin kuvittelisin että kaikki tietää että en enää usko tähän.
Joka tapauksessa 2010 jättäydyin ensimmäisen kerran pois kokouksista omasta tahdosta, ihan vaan testatakseni että mitä tapahtuu sisällä olevalle äänelle joka sanoo että haluan kuolla tai mitä tahansa että saan tämän kivun pois. 2013 kävin vikan kerran kesän konventissa ja 2013 lopussa suostuin tutkimaan vielä (oikeuskomitean jälkeen, joka ei tosin liittynyt luopio juttuihin), mutta sitten tein sen päätöksen että "ei, nyt riittää tämä paska". Siitä 3 vuotta eteen päin niin ollaan nyky hetkessä ja usein tulee vieläkin mietittyä näitä juttuja mutta kuten sanoin, tieto on valtaa ja lukeminen ja asioiden ymmärtäminen on auttanut. Sen ymmärtäminen että Vartiotorniseura on kultti ja vuosien aivopesu tekee ihmisestä idiootin ja sisälle on kylvetty pelkoja jotka häiritsevät normaalia elämää auttoi itseä. Myöskin seuran historian selvittäminen ja Russellin liitokset Vapaamuurareihin (vanha kruunu-risti logo, hautakivi niiden tontilla yms. muut pyramidi ennustelut), vanhoissa kirjoissa (The New Creation) olevat Egyptiläiset symbolit sekä nyt uusin Rolex-fiasko broadcastissä yms. paljot muut antoi ymmärrystä että mimmoinen "Jumalalta" tuleva järjestö on kyseessä. Tiedän että se on hankalaa, mutta me ollaan vain ihmisiä ja ihmisillä on tunteet. Sen tietää myös järjestö ja tunnekiristys on se millä pakotetaan järjestöön takaisin. Jotkut antaa periksi ja toiset ei, koska he tietävät "totuuden" siitä mitä se järjestö ajaa takaa ja mikä heidän tarkoitusperänsä ovat: verovapaat lahjoitukset ja ilmainen (orja)työvoima. Miljardibisnes kyseessä.
Ahdistusta, itsetuhoa, pelkoa, masennusta ja raivoa. Kaikkea on käyty läpi mutta täällä ollaan edelleen ja olen alkanut kasvaa vihdoin omaksi itsekseni. Se että tästä selviää hengissä vaatii sinnikkyyttä ja rohkeutta. Ole ylpeä itsestäsi että olet voinut tehdä sen mitä monet sisällä olevista haluavat - vapautta! Siksi he todistavat itselleen että "Jehovan järjestö on paras paikka" ja "loppu tulee ihan justiinsa", heillä oikeasti leviää pää ja ainut emotionaalinen pakotie on ajatus vapaudesta ja että "kohta rysähtää ja minut palkitaan - vai palkitaanko sittenkään? PAKKO TEHDÄ lisää että Jehova päästää paratiisiin ja saan sitten olla vapaa!!" Tunne tasolla jokainen tuntee että jokin on pielessä mutta aivopesun takia ei tiedä oikein mikä. Nyt olet kuitenkin vapaa ja voit tehdä sen mitä itse koet oikeaksi. Olla oma itsesi. Kuten jo pari kertaa totesin niin lukeminen on hyvä ja minua on auttanut lukea todistajille kielletyistä/oman tunnon mukaan olevista aiheista. Se on auttanut sillä se on pistänyt ymmärtämään miten paljon seura pimittää tietoa ja antaa ymmärtää että ihminen on "hengellisesti ja emotionaalisesti" sairas jos se tuntee joitain tunteita (viha yms.) tai toimii tietyllä tavalla (kiinnostus urheiluun/harrastuksiin, masturbointi, yms.) ja että ainut tapa pelastua näiltä tunteilta on tulla kokouksiin ja rukoilla anteeksi antoa. Nuo tavat tuntea tietty negatiivinen emotio jostain asiasta ei ole normaali ja luonnollinen vaan sinuun on istutettu tietty toimintamalli ja kaikki uskonnot tekevät tätä. Se että aivopestään vaatii aikaa ja sen pois peseminen vaatii oman aikansa ja todella paljon energiaa. Terapia voi myös olla erittäin hyvä vaihtoehto! Älä luovuta, helppoa se ei ole ollut kellään meistä ja vuodet ollaan oltu surun murtamia mutta kun pahimmasta pääsee yli niin sen jälkeen se alkaa helpottua ja nopeasti!
En tiedä onko mitään apua mutta kerrotaan nyt omat fiilikset, voi tosin olla vähän sekaisin ja rönsyillä miten sattuu kun ei ne itselläkään ole vielä ihan täysin suorat.
Minä en ole virallisesti eronnut eikä myöskään ole erotettu, mutta en enää ole aivopesun vallassa muutenkaan ja en enää usko seuran oppeihin enkä Jumalaan tai muihinkaan henkiolentoihin yleensäkkään. Niille "maailmallisille" ketkä tietää että olen todistaja ollut olen sanonut että en enää koe itseäni todistajaksi ja sieltä säännöistä löytyy porsaanreikä nimeltä "toimettomuus", eli olen kirjoilla edelleen mutta jos vanhin tulee kysymään että "haluatko edelleen olla todistaja" niin lauon faktat pöytään samantien. Ei enää pelota vaikka koko maailma kaatus niskaan sillä tieto on valtaa ja lukeminen on itseäni auttanut ja kasvattanut paljon. Sitähän ei oikein voi tehdä sisällä ollessa muuten kuin Vartiotornin ja Herätkään muodossa...
Pitempään pohdin ääneen todistajien paskuutta ihmisinä, järjestön järjettömyyttä ja lähtemistä yleensä. Keskustelin mukana olevien tuttavien kanssa eroamisesta yms. muusta. Kumma kyllä, ne ketkä oli niistä vanhimpia (ei seurakunnan vanhimpia, vaan iällisesti että olisi voinut olla omat vanhemmat ja henkisesti tietyllä tasolla myös sitä) niin he eivät koskaan tuominneet vaikka sanoin puhelimessa suoraan että olen erokirjeen kirjoittanut. Olin silloin vielä niin sekaisin henkisesti ja tunneperäisesti että tulin sitten peloissani repineeksi sen kirjeen. Vuosia myöhemmin tosin kirjoitin uudestaan ja on edelleen jossain laatikon pohjalla. Pelkkä kirjoittaminen helpotti omaa oloa. Jostain kumman syystä vanhimmat eivät ole erottaneet vaikka olen ääneen puhunut. Liekkö ei ole vanhimpien korviin levinnyt tai minusta on yleisellä tasolla hullun maine kun oma perhe on sen verta HC-kamaa käynyt läpi että niistä ei voi ääneen puhua salilla...
Jostain syystä olen aina hyvä ollut selittämään tunteita jos joku viitsii kuunnella ja silloin sain ne ymmärtämään että se sisällä oleminen on minulle yhtä helvettiä joten mieluummin olen ulkona. Kerran yritin takaisin mennä ja suostuin vanhimman kanssa tutkimaan mutta jo ekan kerran jälkeen sain hermoromahduksen ja rupesin itkemään saman tien kun älysin että tässä lafkassa ei saa uskoa mitään itse päättelemällä vaan pitää uskoa mitä järjestö sanoo. Myöhemmin laitin viestin vanhimmalle että en halua enää tutkia ja se loppui siihen, jostain kumman syystä edelleen mukana vaikka jotenkin kuvittelisin että kaikki tietää että en enää usko tähän.
Joka tapauksessa 2010 jättäydyin ensimmäisen kerran pois kokouksista omasta tahdosta, ihan vaan testatakseni että mitä tapahtuu sisällä olevalle äänelle joka sanoo että haluan kuolla tai mitä tahansa että saan tämän kivun pois. 2013 kävin vikan kerran kesän konventissa ja 2013 lopussa suostuin tutkimaan vielä (oikeuskomitean jälkeen, joka ei tosin liittynyt luopio juttuihin), mutta sitten tein sen päätöksen että "ei, nyt riittää tämä paska". Siitä 3 vuotta eteen päin niin ollaan nyky hetkessä ja usein tulee vieläkin mietittyä näitä juttuja mutta kuten sanoin, tieto on valtaa ja lukeminen ja asioiden ymmärtäminen on auttanut. Sen ymmärtäminen että Vartiotorniseura on kultti ja vuosien aivopesu tekee ihmisestä idiootin ja sisälle on kylvetty pelkoja jotka häiritsevät normaalia elämää auttoi itseä. Myöskin seuran historian selvittäminen ja Russellin liitokset Vapaamuurareihin (vanha kruunu-risti logo, hautakivi niiden tontilla yms. muut pyramidi ennustelut), vanhoissa kirjoissa (The New Creation) olevat Egyptiläiset symbolit sekä nyt uusin Rolex-fiasko broadcastissä yms. paljot muut antoi ymmärrystä että mimmoinen "Jumalalta" tuleva järjestö on kyseessä. Tiedän että se on hankalaa, mutta me ollaan vain ihmisiä ja ihmisillä on tunteet. Sen tietää myös järjestö ja tunnekiristys on se millä pakotetaan järjestöön takaisin. Jotkut antaa periksi ja toiset ei, koska he tietävät "totuuden" siitä mitä se järjestö ajaa takaa ja mikä heidän tarkoitusperänsä ovat: verovapaat lahjoitukset ja ilmainen (orja)työvoima. Miljardibisnes kyseessä.
Ahdistusta, itsetuhoa, pelkoa, masennusta ja raivoa. Kaikkea on käyty läpi mutta täällä ollaan edelleen ja olen alkanut kasvaa vihdoin omaksi itsekseni. Se että tästä selviää hengissä vaatii sinnikkyyttä ja rohkeutta. Ole ylpeä itsestäsi että olet voinut tehdä sen mitä monet sisällä olevista haluavat - vapautta! Siksi he todistavat itselleen että "Jehovan järjestö on paras paikka" ja "loppu tulee ihan justiinsa", heillä oikeasti leviää pää ja ainut emotionaalinen pakotie on ajatus vapaudesta ja että "kohta rysähtää ja minut palkitaan - vai palkitaanko sittenkään? PAKKO TEHDÄ lisää että Jehova päästää paratiisiin ja saan sitten olla vapaa!!" Tunne tasolla jokainen tuntee että jokin on pielessä mutta aivopesun takia ei tiedä oikein mikä. Nyt olet kuitenkin vapaa ja voit tehdä sen mitä itse koet oikeaksi. Olla oma itsesi. Kuten jo pari kertaa totesin niin lukeminen on hyvä ja minua on auttanut lukea todistajille kielletyistä/oman tunnon mukaan olevista aiheista. Se on auttanut sillä se on pistänyt ymmärtämään miten paljon seura pimittää tietoa ja antaa ymmärtää että ihminen on "hengellisesti ja emotionaalisesti" sairas jos se tuntee joitain tunteita (viha yms.) tai toimii tietyllä tavalla (kiinnostus urheiluun/harrastuksiin, masturbointi, yms.) ja että ainut tapa pelastua näiltä tunteilta on tulla kokouksiin ja rukoilla anteeksi antoa. Nuo tavat tuntea tietty negatiivinen emotio jostain asiasta ei ole normaali ja luonnollinen vaan sinuun on istutettu tietty toimintamalli ja kaikki uskonnot tekevät tätä. Se että aivopestään vaatii aikaa ja sen pois peseminen vaatii oman aikansa ja todella paljon energiaa. Terapia voi myös olla erittäin hyvä vaihtoehto! Älä luovuta, helppoa se ei ole ollut kellään meistä ja vuodet ollaan oltu surun murtamia mutta kun pahimmasta pääsee yli niin sen jälkeen se alkaa helpottua ja nopeasti!