Markku Meilo kirjoitti:
Väärä taktiikka sekä väärä ajoitus. Olisi tullut pyrkiä lykkäämään aihetta ja valehdella sen olevan ainoastaan joidenkin jehovantodistajien näkemys tjsp.
Mutta kun ei oikein valehdellakaan saisi ... ainakaan raamatun mukaan. Ainakin itse täräyttelin kaiken aivan rehellisesti ihmisille ja ovet paukkuivatkin aina nätisti nenäni edestä kiinni. En pystynyt valehtelemaan edes teokraattisen sodankäynnin nimissä.
Ajattelin että näinhän ne asiat ovat ja ne pitää kerrottaman ihmisille niinkuin ne ovat. Kenttäkaverit usein joutuivatkin alkamaan selittelemään päälle siinä ovella, että minä muka tarkoittaisin jotain muuta kuin mitä puhun. Se oli noloa.
Oikeastaan voisi sanoa että olin anti-todistaja. Työnsin ihmisiä pois jehovantodistajuudesta enemmänkin kuin että olisin vetänyt heitä sisään, koska olin liian rehellinen sanomisissani.
Esim. kun menimme naapuriin kentälle ja siellä rouva selitti hieman vihaisesti että joku jt-mies oli raiskannut naisen. Vastasin siihen rehellisesti, että no ei mitään hätää, synnit saa anteeksi kun tunnustaa ne vanhimmille.
Rouva suuttui vain entistä enemmän meille jehovantodistajille.Miksikähän? Siksikö että olin rehellinen? Ja eiks kaikki oo taas hyvin kun on saanut anteeksi syntinsä, vaikka ne olisivat veriruskeat kuten raamattu sanoo.
Mutta näinhän tämäkin asia on. Onko se minun syy jos järjestö opettaa niin ja kuitenkaan niin ei saisi kiinnostuneille asiaa esittää.
Oi,voi,voi,voi,voi ... on tää elämä monimutkaista.
