Kirjoittaja sinner74 » 22.03.2016 22:30
Muistui mieleen "hauska" tarina kultaiselta 80-luvulta.
Kyläkoulumme opettajalla oli kylässämme kesämökki, vanha asuintalo. Äitini oli jostain epämääräisestä lähteestä saanut "tietoonsa", että talossa kummitteli. Usein kuuntelin sivummalta, kun hän väritti kummitustalon tarinaa meillä kylästeleville todistajille. Kattilat paukkuivat kaapeissa, näkymättömät demonit hyppelehtivät portaissa, aavehevoset nuoleskelivat yökaudet talon punamullalla maalattua seinää. Opettajakin oli kuulemma todennut, ettei talossa nuku pirukaan, eikä varsinkaan se, eikä vieraillut mökissä kuin korkeintaan pikaviisiittejä päiväseltään.
Lapsen mielessäni väritin tarinaa lisää, ja aikamoisen ilmestyskirjan onnistuin sinne kuvittelemaan. Kylässämme sijaitsi itse Saatanan vapaa-ajan asunto.
Sitten koitti koulussa päivä, jolloin opettaja ilmoitti, että hiihtoretkemme kohdistuu hänen mökilleen. Minä olin tietysti pissa lahkeessa, että miten selviän kauhujen talosta hengissä? Sydän pamppailen hiihdin muiden mukana mökille, ja kauhusta kankeana astelin taloon sisälle, opettajan ja luokkatoverieni perässä.
Loppujen lopuksi talo ei sitten ollutkaan kovin kummoinen paikka. Ihan tavallinen vanha talo, ei minkäänlaisia näkyviä merkkejä, että siellä piti pesimän ainakin miljoona demonia. Opettaja kertoi mukavia muistoja mökkireissuista, joita oli tehnyt sinne lastensa kanssa. Olin hieman kummissani, ja koitin keksiä selityksiä miksei talo vastannut pelkojani. Päivänvaloko meidät pelasti, vai mikä? Jokin epäilyksen siemen jäi ehkä itämään, ei kannata uskoa kaikkea mitä kuulee.
Muistui mieleen "hauska" tarina kultaiselta 80-luvulta.
Kyläkoulumme opettajalla oli kylässämme kesämökki, vanha asuintalo. Äitini oli jostain epämääräisestä lähteestä saanut "tietoonsa", että talossa kummitteli. Usein kuuntelin sivummalta, kun hän väritti kummitustalon tarinaa meillä kylästeleville todistajille. Kattilat paukkuivat kaapeissa, näkymättömät demonit hyppelehtivät portaissa, aavehevoset nuoleskelivat yökaudet talon punamullalla maalattua seinää. Opettajakin oli kuulemma todennut, ettei talossa nuku pirukaan, eikä varsinkaan se, eikä vieraillut mökissä kuin korkeintaan pikaviisiittejä päiväseltään.
Lapsen mielessäni väritin tarinaa lisää, ja aikamoisen ilmestyskirjan onnistuin sinne kuvittelemaan. Kylässämme sijaitsi itse Saatanan vapaa-ajan asunto.
Sitten koitti koulussa päivä, jolloin opettaja ilmoitti, että hiihtoretkemme kohdistuu hänen mökilleen. Minä olin tietysti pissa lahkeessa, että miten selviän kauhujen talosta hengissä? Sydän pamppailen hiihdin muiden mukana mökille, ja kauhusta kankeana astelin taloon sisälle, opettajan ja luokkatoverieni perässä.
Loppujen lopuksi talo ei sitten ollutkaan kovin kummoinen paikka. Ihan tavallinen vanha talo, ei minkäänlaisia näkyviä merkkejä, että siellä piti pesimän ainakin miljoona demonia. Opettaja kertoi mukavia muistoja mökkireissuista, joita oli tehnyt sinne lastensa kanssa. Olin hieman kummissani, ja koitin keksiä selityksiä miksei talo vastannut pelkojani. Päivänvaloko meidät pelasti, vai mikä? Jokin epäilyksen siemen jäi ehkä itämään, ei kannata uskoa kaikkea mitä kuulee.