Occamin partaveitsi kirjoitti:
Eli tänä päivänä toteutuu mainitsemasi "ettei ole miesten ja naisten tehtäviä", eikä naisen tarvitse (eikä miehenkään) olla "hiljane hissukka kotona joka on kotiorja."
Tämä on pääasiassa luonnekysymyskin. Naista joka on puhelias ja vilkasluonteinen, ei tietystikään voi pakottaa hiljaisen hissukan rooliin. Se vaan ei toimi niin.
Jos joku mies ihannoi hiljaista naista, niin hänen täytyy silloin valita puolisokseen sellainen hiljaisen luontoinen nainen. Ei niin että valitsee villin-tukkapörröisen-rääväsuu-naisen, vaan niin että katselee sen nöyrän,hiljaisen ja kiltin oloisen naisen itselleen.
Toiset miehet taas eivät voisi millään edes haluta hiljaisen luontoista naista, vaan tykkäävät nimenomaan siitä puheliaasta smalltalk-versiosta.
Lajinkehityksen kannalta ajatellen puheliaat sopeutuvat paremmin elämään ja pärjäävät paremmin. Jos suhteessa jompikumpi on hiljainen hissukka, eikä saa suusta paria sanaa enempää puristettua ulos ja senkin vain pakon edessä, niin se voi periytyä lapselle/lapsille.
Ei hyvä.
Mutta jos molemmat ovat puheliaita, niin lapsetkin ovat taipuvaisia puheliaisuuteen ainakin suuremmalla todennäköisyydella ja tulevat pärjäämään elämässä paremmin.[kiljusen herrasväki]
Toki nykyään hiljaisetkin pysyvät elossa, kun valtio elättää heidät työttömyyskorvauksilla. Luonnonvalinta ei pääse toteutumaan siinä mielessä niin hyvin.Mutta hyvinvointi-valtio ei voi jättää ketään ilman rahaa, mikä taas on hyvä asia muista näkökohdista katsoen. Autetaan sitä puhe-lahjatontakin selviytymään.
Mutta työnhaussa tänäpänä paikan saa todennäköisemmin puhelias ja ulospäinsuuntautuva. Hiljaiset saa jäädä nuolemaan näppejään neljä seinän sisään.
Sitäpaitsi jos mies haluaa hiljaisen kaverin itselleen, niin voi hankkia koiran. Se ei puhu eikä pukahda,mutta on muuten kiva kaveri.